27 päivää syyskuussa: Gangsterit Ruotsissa

Syyskuussa, vuonna 1972 pelatun Team Canadan ja Neuvostoliiton välisen Summit Seriesin Kanadan ja Moskovan ottelujen välissä oli kahden viikon tauko. Kanadan joukkueen tarkoituksena oli viettää viimeiset kahdeksan päivää siitä Ruotsissa harjoitellen, ja totutellen leveään eurooppalaiseen kaukaloon. Ohjelmassa oli kaksi harjoitusottelua Ruotsin maajoukkuetta vastaan. Lähes maanpakoon omasta maastaan joutuneen Team Canadan miniloma Ruotsissa ei sujunut hyvin. Mutta ehkä juuri siksi sekalaisesta ryhmästä liimautui Tukholman halleissa, bistroissa ja puistoissa yhtenäinen joukkue.

Sisällysluettelo

Gangsterit Ruotsissa

Syyskuussa, vuonna 1972 pelatun klassisen Summit-pelisarjan Kanadan ja Moskovan ottelujen välissä pidettiin kahden viikon tauko. Vancouverissa neljännen ottelun jälkeen kotiyleisön hylkäämä Team Canada suuntasi parin vapaapäivän jälkeen Tukholmaan tarkoituksenaan totuttautua pelaamaan leveässä eurooppalaisessa kaukalossa.

Kanada pelasi Johanneshovin jäähallissa kaksi ottelua Ruotsin jääkiekkomaajoukkuetta vastaan syyskuun 16. ja 17. päivinä. Ottelut olivat brutaalin rumia, kahden täysin erilaisen pelityylin yhteentörmäyksiä luokattoman tuomaripelin vallitessa.

NHL-ammattilaisista kootulle tähtisikermälle Tukholman matka osoittautui lopulta hyödylliseksi. Ruotsalaismedian gangstereiksi haukkuma rumaryhmä jätti Ruotsin yhtenäisenä ja kovahenkisenä joukkueena.

Ei lähes ketään saattamassa

Team Canada jätti kotimaansa mielellään, sillä joukkueen arvostelu kotimaassa oli neljännen pelin tappion jälkeen saavuttanut uskomattomat mittasuhteet.

Viiidenkymmenen hengen joukkue (johtajat, valmentajat, huoltajat, lääkintähenkilöstö mukaanlaskien) lähetettiin Eurooppaan kahdella eri lentokoneella NHL:n vaatimuksesta. Lähtöhetken tunnelmia pidettiin joukkueen synkimpinä hetkinä. Vain kourallinen ihmisiä tuli saattamaan ja toivottamaan onnea matkalle kohti tuntematonta.

Kotimaan jäiltä buuattu, koko maan hylkäämä maajoukkue sai haukut peleistään ja otteistaan lehdistössä, televisiossa ja kuuluisissa radio-ohjelmissa.

Maalivahti Ed Johnston ei ymmärtänyt omalle maajoukkueelle buuaamista. Joukkuehan edusti maanmiehiään. Omalle joukkueelle buuaaminen oli Johnstonin mukaan samanlainen teko kuin jos buuaisi omalle armeijalle sodassa.

“Vancouverin pelissä tunsimme kuin olisimme pudonneet täysin pohjalle”, muisteli maalivahti Ken Dryden Summit Series -dokumentissa. Team Canada buuattiin Pacific Coliseumin jäältä neljännen ottelun jälkeen.

“Mutta todellinen pohjanoteeraus tuli Ruotsissa pelatuissa harjoitusotteluissa Summit-sarjan välillä. Kanadalaiset jääkiekkoilijat eivät ole hyviä otteluissa, joilla ei ole todellista merkitystä.”

Ruotsissa pelatut kaksi harjoitusottelua Tre Kronoria vastaan saivat huomiota otteluissa käytettyjen rumien otteitten vuoksi. Kanada ei saanut yhtään uutta ystävää Tukholmassa. Jopa Kanadan oma suurlähettiläs Margaret Meagher haukkui joukkueen julkisesti.

Valmentaja Harry Sinden käytti tilaisuuuden hyväksi ja antoi Ruotsissa peliaikaa muutamalle syrjässä istuneelle pelaajalle. Jocelyn Guevremont, Brian Glennie ja nuori Marcel Dionne pääsivät jäälle.

Kaksi ottelua Johanneshovissa

Kanada voitti ensimmäisen ottelun Tre Kronoria vastaan helponnäköisesti maalein 4-1. Tony Esposito pelasi maalissa. Ottelu ei ollut jääkiekkotaidetta parhaimmillaan.

Valmentaja Harry Sindenin mielestä Kanada todella tarvitsi tämän voiton, koska se ei ollut voittanut sitten Torontossa pelatun toisen Summit-pelin. Tappio olisi vetänyt joukkueen henkisesti ikävään tilanteeseen.

Toisessa ottelussa 36-vuotias Ed Johnston sai ensimmäisen ja ainoan aloituksensa Kanadan maalilla. Johnston oli Kanadan paras pelaaja todella rumassa ottelussa, joka päättyi tasanumeroihin 4-4.

Kaksi erilaista jääkiekkokulttuuria törmää toisiinsa

Kanadalaiset eivät pitäneet ruotsalaisten pelityylistä yhtään enempää kuin ruotsalaiset heidän tyylistään. Kahden täysin erilaisen jääkiekkokulttuurin yhteenotto ei ollut kaunista katseltavaa.

Jälkeenpäin, ajatellen asiaa historiallisesta perspektiivistä, voimme arvostella kansainvälisiä pelejä itse pelannutta valmentaja Harry Sindeniä siitä, ettei hän ollut paremmin osannut valmistella joukkuettaan toisenlaiseen tuomarikulttuuriin.

Team Canadan pelaajien mielestä ruotsalaiset käyttivät mailojaan kroppansa sijasta taklatessaan. Kanadalaisten mielestä ruotsalaiset olivat jääkiekkokoulun sijasta viettäneet aikaansa näyttelijäkoulussa.

“Ruotsalaiset pelasivat rumasti”, kirjoitti Phil Esposito. “He keihästivät, potkivat ja sylkivät suoraan naamalle. Todennäköisesti törkein joukkue, jota vastaan olen koskaan pelannut. Emmekä mekään olleet juuri silloin kovin hyvällä tuulella. Emme voineet tehdä asialle mitään, koska kansainvälisessä jääkiekossa ei saa tapella. Ruotsalaiset eivät ole tappelijoita. He keihästävät mieluummin mailallaan.”

Kanadalaisia harmitti tuomarilinja, joka salli pelaajan estämisen toisella tavalla kuin NHL:ssä. Espositon mukaan Ruotsin pelaaja numero 5 potkaisi Ron Ellisiä ensimmäisessä ottelussa, mikä suututti pelaajia. Phil Esposito meni ja löi ruotsalaista poikittaisella. Tuomarit antoivat Espolle tästä viitosen ja kympin.

Pommi- ja tappouhkauksia

Kun Team Canada palasi hotellilleen ensimmäisen ottelun jälkeen, kaikki hotellivieraat jouduttiin evakuoimaan puhelimitse tulleen pommiuhkauksen vuoksi. Joukkueelle tuli myös kaksi tappouhkausta puhelimitse. Toisessa uhkauksen kohteeksi nimettiin Phil Esposito.

“En uskaltanut kertoa veljelleni tappouhkauksesta, koska en halunnut hermostuttaa häntä”, kirjoitti Esposito. “Muistan, miten kävelin kadulla Tukholmassa Tonyn ja Wayne Cashmanin kanssa. Yritin koko ajan kävellä heidän välissään. Ajattelin, että jos joku yrittää ampua minut, hänen on ammuttava Cashin tai veljeni ohi ensin.”

The Little General

Ruotsin maajoukkueen kapteeni Lars-Erik Sjöberg sai Vic Hadfieldin korkeasta mailasta nenäänsä toisen ottelun kolmannessa erässä. “The Little General”-nimellä myöhemmin Winnipeg Jetsin kapteenina tunnetuksi tullut pieni puolustaja putosi jäähän. Johanneshovin yleisö sai tästä jälleen hyvän syyn vislata ja buuata kanadalaisten rumille otteille.

Sjöberg nousi hitaasti ylös, näytti veriset kasvonsa jokaikiselle katsojalle, ja meni sitten näyttämään vielä valmentajalleen. Sen jälkeen hän luisteli kaukalosta poseeraamaan ruotsalaislehtien valokuvaajille. Sitten hänen nenäänsä ommeltiin – Harry Sindenin mukaan – kaksi tikkiä.

Seuraavan päivän ruotsalaislehdet mässäilivät Sjöbergin haavalla. Kanadalaispelaajat esiteltiin yksi kerrallaan kuvissa, joissa jokaisessa vaahterapaita oli syyllistymässä johonkin rikokseen. “SPEARING” ”SLASHING” “HOLDING”. Isoin otsikoin kanadalaisia kutsuttiin gangstereiksi, eläimiksi ja mafiaksi.

“Yhdessä lehdessä oli kaksi isoa kuvaa heidän kaatuneesta sankaristaan”, kirjoitti Sinden. “Toisessa hän istuu kotona lapsi sylissään toipumassa kahdesta tikistään.”

The Little General kuoli syöpään vain 43-vuotiaana vuonna 1987. Hän oli erittäin arvostettu puolustaja Winnipegissä. Lars-Erik Sjöberg toimi kuollessaan New York Rangersin scouttina. Rangersin harjoitusleirillä annetaan yhä tänä päivänä hänen nimeään kantava palkinto leirin parhaalle tulokkaalle.

Mike Richter voitti ensimmäisen Lars-Erik Sjoberg Awardin vuonna 1988, Lauri Korpikoski vuonna 2008. Vuosi sitten kunnian sai puolustaja Nils Lundqvist.

On olemassa kirjallisuutta, jonka mukaan Sjöbergin nenäluu murskautui Hadfieldin mailasta. Scott Morrisonin tänä vuonna ilmestynyt “1972”, esimerkiksi.

Mafia

“Ruotsalainen lehdistö kutsui meitä huligaaneiksi ja kanadalaiseksi mafiaksi”, muisteli Phil Esposito. “Ja rehellisesti sanottuna, me pelasimme heitä vastaan yhtä rumasti ja jopa rumemmin. Kaikki alkoi heidän rumasta mailapelistään ja keihästyksistä. Vaikka kyseessä oli vain harjoitusottelu, me halusimme kostaa enemmän kuin voittaa.”

Tunteet kävivät kuumina ottelujen erätauoilla joukkueitten yhteisellä käytävällä ja ottelujen jälkeen. Phil Esposito ja nuori Börje Salming tönivät toisaan käytävällä. Poliiseja tarvittiin paikalle koirien kanssa järjestyksen hallitsemiseksi. Ruotsalaiset valokuvaajat saivat paljon hyviä kuvia kaikesta. Kanadalaiset käyttäytyivät juuri sen karikatyyrin mukaisesti, joka heistä oli olemassa ruotsalaisten silmissä.

Valmentajat Sinden ja Ferguson estivät diplomaattisen selkkauksen täpärästi sullomalla pelaajansa pukukoppiinsa ja lyömällä oven kiinni.

Ruotsalaiset lehdet kutsuivat Team Canadaa myös joukoksi juoppoja, jotka viettivät tarinoitten mukaan yönsä juhlimalla Tukholman yökerhoissa. Joukkueen kirjoitettiin saapuneen Eurooppaan vahvasti juovuksissa. Kaikki tarinat käännettiin ja lähetettiin tietenkin takaisin Kanadaan kanadalaislehtien iloksi.

Montreal Matinin kolumnisti Pierre Gobeil kirjoitti Team Canadan Ruotsin kommelluksista sanoen “minua hävettää olla kanadalainen.”

Valmentaja Sinden kirjoitti päiväkirjassaan napanneensa Ruotsissa kaksi pelaajaa kiinni joukkueen nukkumaanmenoajan rikkomisesta. Nämä kaksi pelaajaa tulivat hotellille kello 23.30, puoli tuntia sovitun nukkumaanmenoajan jälkeen. Valmentaja ei nähnyt rangaistusta tarpeellisena.

Muuten Sinden ja John Ferguson luottivat pelaajiinsa NHL-joukkueen tavoin. Pelaajat saivat itse käyttää arvostelukykyään ja osoittaa kunnioitusta joukkuettaan ja valmentajiaan kohtaan kaukalon ulkopuolella.

Cashin pelisarja päättyy

Wayne Cashmanin Summit Series päättyi Tukholmassa pelatun toisen ottelun toisen erän lopussa. Ulf Sterner iski mailansa lavan tilanteessa myöhään kohti tulleen Cashmanin suuhun. Isku katkaisi Cashmanin kielen.

Sterner teki hienoa työtä. Maila ei osunut huuliin eikä rikkonut yhtään hammasta. Cashman luisteli tyynesti vaihtoaitioon, jossa Kanadan lääkäri Dr. Jim Murray avasi tämän suun, ja huomasi, että pelaajan kieli oli mennyt kahtia. Noin viiden senttimetrin mittainen osa siitä roikkui kahdessa osassa kuin käärmeellä.

Tuskissaan ollut Wayne Cashman vietiin sairaalaan. Hän oli lähellä tukehtua matkalla ambulanssissa kielen turvottua. Boston Bruinsin kovapintaisen laiturin pelisarja oli ohi. Hän ei silti jättänyt joukkuetta.

Cashman ei voinut syödä eikä puhua kunnolla pitkiin aikoihin. Häntä ruokittiin piikeillä suoraan suoneen. Joukkuekavereitten mukaan miestä itseään harmitti puhekyvyn menettäminen enemmän kuin hengittämiskyvyn menettäminen olisi harmittanut.

“Olen nähnyt kamalia asioita jääkiekko-otteluissa”, kirjoitti Harry Sinden päiväkirjassaan tapahtuneesta.

“Näin, miten Montreal Canadiensin entinen valmentaja Claude Ruel menetti silmänsä mailan osuttua siihen. Yksi joukkuekavereistani Whitby Dunlopsissa sai kerran mailan kurkkuunsa, eikä pystynyt puhumaan eikä hengittämään. Hänen päänsä alkoi turvota. Hänelle tehtiin nopea leikkaus, joka pelasti hänen henkensä. Olin paikalla, kun Ted Green sai pahan kallonmurtuman Wayne Mäen mailasta.”

Tässä Ted Greenin henkilökuva ja tarina Wayne Mäen mailaniskusta NHL-blogilla

“Mutta edes yksikään noista tapauksista ei ollut yhtä raakamainen kuin pelkurina NHL:ssä aikaisemmin tunnetun Ulf Sternerin teko. Hän ei saanut edes jäähyä tehtyään Cashmanista mykän. Jos minä saisin päättää, yksikään kanadalainen ei pelaisi jääkiekkoa Ruotsissa enää koskaan.”

Ruotsin kokemukset muuttivat valmentaja Sindenin maailmankuvan jääkiekkotappeluista. Hänet oli aikaisemmin tunnettu tappelujen vastustajana. “Tulin tänne vakuuttuneena siitä, että jääkiekko on parempi peli ilman tappeluja”, kirjoitti Sinden.

“Nyt tiedän olleeni väärässä. Clarence Campbell on vuosien ajan vakuuttanut, että tappelut ovat jääkiekon välttämätön paha. Minä ajattelin aina, että hän on väärässä. NHL:ssä tapeltiin vain yleisön viihdyttämiseksi. Mutta hän oli oikeassa, on annettava tunnustusta.”

“Jos NHL:ssä ei tapeltaisi, pelistä tulisi samanlaista kuin Ruotsissa. Pelaajat lyövät ovelasti mailoillaan, taklaavat selästä, koukkaavat, keihästävät, ja sylkevät tuomarin katsellessa muualle. Jos ruotsalaisten olisi pudotettava hanskansa, kaikki törkeä peli loppuisi. Mutta heillä ei ole sisua eikä rohkeutta pudottaa hanskojaan ja tapella. He antavat mieluummin ruman iskun mailalla, ja luistelevat karkuun.”

Wayne Cashmanin loukkaantumista ei mainittu sanallakaan ruotsalaislehdissä.

Ulf Sterner pelasi kaudella 1964-65 ammattilaisena Pohjois-Amerikassa. Hän pääsi pelaamaan neljä ottelua New York Rangersin paidassa, ei tilastomerkintöjä. Jääkiekkojournalisti Jim Kernaghan haastatteli Sterneriä vuonna 2003, kun Toronto Maple Leafs kävi pitämässä harjoitusleirinsä Tukholmassa.

Sterner sanoi, että Cashman oli ajanut häntä kohti maila ylhäällä. Hän oli omien sanojensa mukaan vain väistänyt alaspäin ja siten osunut mailallaan Cashmaniin. “Hän yritti tappaa minut”, sanoi Sterner. “Eikä hän ollut ensimmäinen. Esposito vihasi meitä ja käski Cashmanin mennä tappamaan minut. En ymmärtänyt sitä.”

Sekä Ulf Sternerin että Wayne Cashmanin pelejä katsonut tämän kirjoittaja myöntää tässä vaiheessa, ettei kumpikaan ollut kaukalossa mikään kiltti poika.

Bobby Orrin polvi

Polvileikkauksesta toipumassa olleen Bobby Orrin terveydentila tuli jälleen puheenaiheeksi Ruotsissa. Orr harjoitteli joukkueen mukana, mutta polvi ei selvästi vielä olisi kestänyt pelaamista.

NHL:n ylivoimaisesti parhaan pelaajan poissaolo ei häirinnyt Kanadan valmennusjohtoa aikaisemmin. Neuvostoliiton iskettyä Team Canadan lähes polvilleen valmentaja Harry Sinden huomasi, että #4:n taidot olisivat tulleet tarpeeseen.

“Mielestäni Orr on ainoa pelaaja maailmassa, joka pystyy vaikuttamaan yksin siihen voitatko vai häviätkö ottelun”, sanoi Sinden, Orrin entinen valmentaja Stanley Cupin voittaneessa Boston Bruinsissa.

“Hän on ainoa pelaaja, joka pystyy kontrolloimaan koko ottelua ja sen tempoa. Hän on ainoa, joka pystyy dominoimaan. Lisäksi hän on innostava ja täysin pelille omistautunut joukkuekaveri. Kukaan pelaajista ei halua näyttää huonolta hänen silmissään. Hän tekee valmentamisen helpoksi.”

Neuvostoliittolaiset osoittivat hienoa urheiluhenkeä itse asiassa haluamalla Bobby Orrin pelisarjaan. Häntä varten Kanadan kokoonpanoon jätettiin yksi ylimääräinen paikka erityisluvalla. Neuvostoliittolaiset sanoivat haluavansa nähdä NHL:n parhaan pelaajan saadakseen tutkia hänen peliään ja oppiakseen tältä.

Yksi Summit Series -tarinan hienoista sivujuonista. Toinen oli Neuvostoliiton myöntämä pelilupa Stan Mikitalle. Kylmän sodan aikana ei ollut automaattisesti selvää, että kommunistisessa Tshekkoslovakiassa syntynyt pelaaja saisi pelata. Stan pääsi mukaan, koska hänet oli adoptoitu.

Tässä Stan Mikitan henkilökuva NHL-blogilla

Baader & Worst

Johanneshovissa Team Canada pääsi tapaamaan ensimmäisen kerran erotuomariparivaljakon, josta tuli myöhemmin omalla surullisenkuuluisalla tavallaan merkittävä osa historiallista Summit-pelisarjaa. Länsi-Saksan Josef Kompalla ja Franz Baader.

Kanadalaiset keksivät heille pian lempinimen “Baader & Worst“.

Södertälje

Yksi mukava kokemus Tukholman matkasta jäi pelaajien mieleen. Tapahtumaa on itse asiassa muisteltu Summit Seriesin 50-vuotisjuhlienkin yhteydesssä.

Ruotsalaislehdet haukkuivat Team Canadan gangstereiksi. Tappouhkauksia tuli hotellille. Ilmapiiri oli muutenkin kaikkea muuta kuin mukava. Tämän kaiken keskellä kanadalaiset matkustivat toisen ottelunsa jälkeen Södertäljeen, jossa etukäteen sovitun lupauksen mukaisesti joukkue piti yhteisharjoitukset paikallisen junnujoukkueen kanssa.

Noin 4000 ihmistä täytti hallin, suuri osa heistä koululaisia. Joukkue harjoitteli ensin tunnin ja 20 minuuttia, jonka jälkeen ruotsalainen junnujoukkue tuli jäälle pelaamaan kanadalaisia vastaan. Kanada lähetti pienimmän sentterinsä Marcel Dionnen ensimmäiseen aloitukseen ruotsalaista pikkupoikaa vastaan ja yleisö nauroi.

Myöhemmin kanadalaiset opastivat junnuja heidän harjoituksissaan. Pelaajat kirjoittivat nimmareita, ja pelasivat pikkupoikien kanssa. Tämä tapahtuma piristi joukkueen tunnelmaa.

Team Canada luisteli Södertäljen jäältä tuhansien katsojien hurratessa. Tämä joukkue ei ollut kokenut tuollaista rakkautta pitkiin aikoihin.

“Olin ylpeä pelaajistamme,” kirjoitti valmentaja Sinden päiväkirjaansa.

“He olisivat helposti voineet olla katkeria kaikkea ruotsalaista kohtaan, mutta he käyttäytyivät hienosti, kuin kunnon ammattilaiset. Ihmiset ovat hylänneet meidät ehkä jo Kanadassa, mutta Södertälje tulee aina olemaan meidän puolellamme.”

Kaljakorien kanssa puistoon

Ulkonaisesti Ruotsissa vietetyt päivät saattavat näyttää täydelliseltä fiaskolta Team Canadan kannalta. Ottelut Tre Kronoria vastaan olivat rumia, tuomaripeli uskomattoman huonoa. Kanadalaiset käyttäytyivät huonosti, peli ei kulkenut ja joukkue sai haukut jopa omalta suurlähettiläältään.

Ikävät kokemukset ensin läpi kotimaan ja lopuksi vielä vihamielisessä Ruotsissa tekivät jotain NHL-ammattilaisille. Eri puolilta Kanadaa, ja eri NHL-joukkueissa toisiaan vuosikaudet vihanneista miehistä tuli yhtenäinen joukkue. Torontossa leireili vielä joukko NHL-tähtiä, joista monella oli ihan muita kavereita kaupungissa.

Tukholmassa joukkue oli yksin. Ei ulkopuolisia. Pelien ja harjoitusten jälkeen vietettiin aikaa yhdessä. Illanvietot saattoivat venyä pitempään kuin mitä valmentaja Sinden raportoi. Yhdessäollessa saatettiin kaataa enemmän aikuisten virvokkeita kuin ehkä oli tarkoitus. On muistettava, etteivät NHL-pelaajat vuonna 1972 kaveeranneet kesällä millään Biosteel-leireillä, eivätkä yhteisissä hyväntekeväisyystapahtumissa.

Vuonna 1972 vallitsi vielä suuri ero kanadanranskalaisten, torontolaisten ja vaikkapa preerian laidalta tulleitten kanadalaisten välillä. Pelikausien aikana ei koskaan vietetty aikaa vastustajien kanssa NHL:ssä.

Parhaiten kotimaansa hylkäämän rumaryhmän tuntoja kuvasti Phil Esposito kirjassaan myöhemmin:

“Kanadassa kaikki luulivat, että Ruotsi olisi helppo vastustaja. Ja kun he pelasivat tasapelin meitä vastaan, lehdistö haukkui meidät taas pahasti”, kirjoitti Espo.

“Otsikot Kanadassa olivat uskomattomia. Me saimme ilkeitä viestejä ja vihaisia kirjeitä. Emme olleet uskoa silmiämme.”

“Tarvitsimme noita Ruotsin pelejä tullaksemme joukkueeksi.”

Pelien jälkeen Kanadasta tuli vaihteeksi onnellisia uutisia. Puolustaja Guy Lapointen vaimo oli synnyttänyt lapsen. Guy Lapointe Junior, joka viettää isoja syntymäpäiviä ihan näinä päivinä, nähdään aina silloin tällöin 72:n joukkueen kokoontumisissa. Joukkue kävi ostamassa muutaman korin ruotsalaista olutta, ja vietti viimeisen yön Tukholman Grand hotellin vastapäätä (Kungsträdgården?) olevassa puistossa. Lapointen ensimmäisen lapsen syntymä kaukana Kanadassa oli hyvä syy juhlia.

“Olimme vieraalla maalla, maanmiestemme pilkkaamia ja hylkäämiä, mutta olimme yhdessä, ja se auttoi tekemään meistä yhtenäisen joukkueen”, kirjoitti Esposito.

“Yksi kaikkien ja kaikki yhden puolesta. Olimme täysin yksin, meidän oli pidettävä yhtä.”

Joukkueen johtohahmoksi sen synkimmillä hetkillä astuneen Phil Espositon sanat toimivat parhaiten alkuperäisellä kielellä:

“We`re only us. Not even the coaches are with us. We`re just us.”

“Fuck Eagleson. Fuck the Swedes. Fuck the Russians. Fuck the Canadian government. Fuck the newspapers.”

Yli-inhimilliset NHL-pelaajat

Vietettyään joukkuehenkeä luoneen yön tukholmalaisessa puistossa kaljakorien kera, Team Canada piti seuraavana aamuna Johanneshovissa kovat harjoitukset. Joukkueen yhteishenki ja kova kunto teki vaikutuksen valmentajaan.

“Minun pelaajani ovat yli-inhimillisiä”, kirjoitti Harry Sinden päiväkirjaansa.

“Tämän aamun harjoitukset olivat parhaat, mitkä olemme pitäneet koko yhdessäolomme aikana. Se todisti, että vastoin yleistä uskomusta me olemme paljon kovemmassa kunnossa kuin neuvostoliittolaiset.”

“Olkaamme rehellisiä. Pystyisivätkö venäläiset hillumaan ulkona koko yön juhlien ja ryypäten, kuten meidän kaverimme juuri tekivät, ja sitten tulemaan jäälle seuraavana aamuna luistelemaan kovimmat harjoitukset, jotka olen koskaan pitänyt?”

“Eivät ikinä. Vain NHL-pelaajat pystyvät siihen.”

Lisää henkistä peliä – vaimot

Team Canada sai juuri ennen Moskovaan lähtöä lisää huonoja uutisia. Alan Eagleson, Harry Sinden ja John Ferguson pyysivät joukkueen jäähallin kahvilaan viimeisen Ruotsissa pidetyn harjoituksen jälkeen kertoakseen, että neuvostoliittolaiset olivat päättäneet muuttaa joitakin etukäteen sovittuja ehtoja.

Esimerkiksi pelaajien vaimojen ja tyttöystävien ei alkuperäisen sopimuksen vastaisesti annettaisi matkustaa Moskovaan joukkueen mukana.

Pelaajien pidettyä oma kokouksensa, he vastasivat, että jos venäläiset eivät pidä omaa puoltaan sopimuksesta, joukkue ei pidä omaansa ja pelit jätetään pelaamatta. Kanadan joukkueenjohto oli samaa mieltä.

Juuri ennen Moskovaan lähtöä tuli vastaus. Neuvostoliittolaiset suostuivat kaikkiin alkuperäisen sopimuksen mukaisiin ehtoihin. Team Canadan jäsenet tulisivat tapaamaan vaimot ja tyttöystävät Moskovassa.


Täällä Jouni Nieminen, Edmonton