Liiga-ennakko 2017-18, osa 2: Niukasti pudotuspeleihin

NordicBetin Liiga-ennakon osa 2 käsittelee niukasti pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle selviytyviä joukkueita, kun osassa 1 otettiin katsaus pudotuspelien ulkopuolelle jääviin viiteen joukkueeseen. Osalle jo pudotuspelien saavuttaminen ovat lottovoitto, ja osalle jääminen kuuden parhaan joukosta on pettymys. Kaikille kuitenkin tärkeintä on kauden jatkuminen runkosarjan jälkeen! Lue alta Liigan kaudella 2017-18 sijoille 10-7 sijoittuvat joukkueet. 

Sija 10: Porin Ässät – Sykkii patasydän

Vuosikymmenen alun porilaisten marssi Liigan kärkikahinoissa johti upeaan mestaruuteen kaudella 2012-2013. Tämän jälkeen Ässät on sinnitellyt vuoroin kymmenen parhaan joukkoon ja vuoroin jäänyt pudotuspelien ulkopuolelle. Viime kaudella vuorossa oli pudotuspelikevät runkosarjan seitsemännen sijan myötä, mutta tie nousi pystyyn heti ensimmäisellä kierroksella nousukuntoista Ilvestä vastaan.

Vaikka Porissa oltiinkin tyytyväisiä saavutettuun pudotuspelipaikkaan, jättivät otteet kentällä monesti toivomisen varaa. Viimeinen rutistus jäi usein puuttumaan, eivätkä johtavat pelaajat kyenneet ottamaan kaivattua roolia. Edeltävän kauden mahalaskusta Pekka Rautakallion ja myöhemmin Mikael Kotkaniemen alaisuudessa kuitenkin mentiin selkeästi eteenpäin, joten Jyrki Aholla onkin täysi työrauha toiselle Ässä-kaudelle lähdettäessä.

Varsinkin hyökkäyspäässä peli oli viime kaudella tukkoista ja Ässät tekikin Liigan toisiksi vähiten maaleja yhdessä pudotuspelien ulkopuolelle jääneiden Jukurien ja Sportin kanssa. Viisasten kiveä maalintekoon tuskin valmennuksen kikkakirjasta löytyy, joten pelaajistosta pitää nousta uusia ratkaisijoita tai kausi jää lyhyeksi.

Ässien viime kauden runko on pysynyt kohtalaisen hyvin kasassa, mutta kärkiosaamista on lähtenyt eritoten hyökkäyksestä. Jarno Kärki, Niko Ojamäki ja Charles Bertrand olivat kaikki isossa roolissa ja sisäisen pistepörssin sijoilla kolme, viisi ja kuusi. Lisäksi joukkueen jättivät 19 pistettä pienehkössä roolissa tehnyt Antti Kerälä, puolustuksen johtaja Jyri Marttinen sekä olemattomaan rooliin pudonnut Valtteri Viljanen. Joukkueessa jatkaa kuitenkin viime kauden onnistujiin laskettavat hyökkääjät Simon Suoranta, Ville Korhonen ja Jussi Makkonen.

Suoranta nousi parrasvaloihin heti päästyään isompaan rooliin Kärppien alemmista kentistä. Monipuolinen laitahyökkääjä suoritti tasaisesti läpi kauden, voittaen joukkueen sisäisen piste- ja maalipörssin.

Puolustuksen kärkinimet Jere Seppälä ja Niko Peltola jatkavat Ässien riveissä, samoin kuin loistavasti joukkueeseen kesken kauden sisään tullut ruotsalainen kiekollinen pakki Maksim Matushkin. Nuoret puolustajat Esa Tommila, Teemu Vuorisalo, Juuso Walli ja Aleksi Mäkelä jatkavat Ässien rotaatiossa ja ovat potentiaalisia läpimurtopelaajia. Maalinsuuta tilkitsee italialainen Andreas Bernard, joka syrjäytti loistavilla otteillaan Ari Ahosen jo viime kaudella. Tärkeimmät palikat Jyrki Ahon palapelistä jatkavat viime kaudesta, mutta kärkiosaamista ja paljon kaivattua maalintekovoimaa puuttuu.

Kesän aikana joukkueeseen liittyneistä pelaajista haetaan sitä sateentekijää, jonka avulla maalihanat aukeaisivat toden teolla. Ykkössentterin viittaa asetellaan Pohjois-Amerikasta paluun Liiga-jäille tekevän Philip McRaen hartioille. McRae kirjautti neljä vuotta sitten Tapparan ja Bluesin paidassa 53 ottelussa tehot 8+13, eikä tehoja kolmen AHL-vuoden aikanakaan juuri enempää syntynyt. Kokemus voi kuitenkin kasvattaa ja Jyrki Aholle Bluesin ajoilta tuttu pelaaja saattaa yllättää. Odotukset ovat kovat.

Ässissä läpimurron tehnyt, mutta harharetkellä Raumalla poikennut Sami Lähteenmäki kelpaa monipuolisuutensa vuoksi moneen rooliin ja kykenee myös pisteiden tekoon. Jyväskylästä saapunut Mikko Salmio puolestaan hakee uralleen nostetta, kun Jypissä toissa kaudella syntyneet 25 pistettä vaihtuivat viime kauden viiteen pisteeseen ja pienenevään rooliin.

Mestiksessä kovaa jälkeä tehnyt Niklas Appelgren saanee myös näyttöpaikan kärkiketjuissa, mutta 27-vuotiaan, lähinnä Mestis-tasolla pelanneen hyökkääjän hartioilla ei juuri paineita ole. Italialaishyökkääjä Marco Insam löytänee itsensä nelos- tai vilttiketjun puolelta ja Vaasasta saapunut Matti Lamberg puolestaan hoitaa luotettavasti alempien ketjujen duunarin hommia.

Viimeisimpänä joukkueeseen liittynyt Antoine Laganière ottanee paikan ykköskentästä Philip McRaen rinnalta. Yalen yliopistossa NCAA:ssa tehokkaasti pelannut isokokoinen kanukkihyökkääjä on pärjännyt mainiosti myös AHL-tasolla, iskien neljän kauden aikana 108 pistettä 266 ottelussa. Laganièren toivotaankin olevan ratkaisu Ässiä vaivaavaan krooniseen tehottomuuteen.

Puolustuksen tueksi Ässät hankki porilaisyleisön mieliksi Pelicansista kovaotteisen Ben Bloodin, joka pystyy myös pelaamaan kiekon kanssa ja avaamaan peliä. Blood nouseekin varmasti Isomäen suursuosikiksi alta aikayksikön. Ässien Mestis-hakuna puolustukseen puolestaan toimii TuTosta hankittu Kristian Tuohilampi, joka kärkkyy pelipaikkaa pelaavassa kuusikossa. Kakkosvahdin paikalle Ässiin saapuu Dallas Starsin vitoskierroksen varaus Henri Kiviaho, jonka edellinen Liiga-visiitti meni Ilveksessä varsin keskinkertaisesti.

Porissa tehdään tasaisen hyvää työtä, mutta materiaali ei kokonaisuutena vakuuta. Kärkiosaamista lähti reippaasti ja vaikka joukkue onkin aiempaa tasaisempi, on kärkitason osaaminen kahden jokerikortin varassa. Jos Philip McRae ja Antoine Laganière löytävät yhteisen sävelen ja takovat maaleja liukuhihnalta samalla, kun muu joukkue onnistuu viime kauden tapaan, taistelee Ässät jälleen suorasta pudotuspelipaikasta. Todennäköistä on, että Ässät selvittää tiensä 10. parhaan joukkoon.

Sija 9: Lahden Pelicans – Askel eteen, askel taakse

Vuosikymmenen alussa Pelicans karsi ensin sarjapaikastaan ja seuraavana vuonna pelasikin finaaleissa. Hopeisen kauden jälkeen paikka on löytynyt lähinnä sarjataulukon häntäpäästä, eikä mainittavaa menestystä ole tullut. Viime kaudella lahtelaiset kipusivat komeasti kuuden parhaan joukkoon ja suoraan pudotuspeleihin.

Fyysistä ja vauhdikasta jääkiekkoa pelaava Pelicans aiheutti sekä ihastusta että vihastusta toisinaan ylikovallakin tyylillään – myös jäähyjä joukkue otti eniten Liigassa. Värikkäistä kommenteistaan tunnettu päävalmentaja Petri Matikainen kuitenkin vähät välitti mediamyllytyksestä ja keskittyi johtamaan joukkuettaan.

Pelicans oli yksi kauden yllättäjistä, vaikka matka tyssäsikin puolivälierissä kiekollisesti parempaa ja liikkuvampaa KalPaa vastaan. Pelicans jatkaa valitsemallaan tiellä, eikä vauhtia ja vaarallisia tilanteita halajava lahtelaisyleisö joudu tälläkään kaudella pettymään.

Verrattain vahvasti sujuneen viime kauden jälkeen Pelicans koki kovia kesän siirtomarkkinoilla. Joukkueen ehdoton ykköstykki ja sisäisen pistepörssin voittaja Vili Sopanen vaihtoi Lahden Pekingiin ja siirtyi Kunlunin riveihin. Myöhemmin loukkaantumisen takia purettu sopimus tosin jättää Sopasen tilanteen toistaiseksi avoimeksi, mutta ottajia yli piste per peli iskeneelle laiturille varmasti riittää.

Sopasen lisäksi myös kaksi muuta hyökkäyksen syömähammasta ja 40 pisteen ylittäjää, Juhani Tyrväinen ja Antti Erkinjuntti lähtivät lätkimään. Koko ykkösnyrkin menetys kirpaisee, varsinkin kun lähtijöiden joukkoon liittyi myös kesken kauden Lahteen saapunut ja otteillaan säväyttänyt Justin Hodgman.

Puolustuksen luottomiehistä Lahden pölyt jaloistaan karistivat Markus Pöyhönen ja Ben Blood, kun taas luotettava sotaratsu Pasi Puistola iski hokkarit naulaan. Tärkein puolustaja Mikko Kousa kuitenkin jatkaa, kuin myös Nico Manelius ja joukkueen kapteeniksi valittu kovaluinen Stefan Lassen. Ylivoimien erikoismies Juha Leimu jatkaa myös viivapelotteena Pelicans-nutussa.

Vaikka Pelicans menetti reilusti kärkiosaamista varsinkin hyökkäyspäässä, on joukkueessa omasta takaa isompaan rooliin valmiita pelimiehiä: Hannes Björninen, Kimi Koivisto, Ilkka Kangasniemi, Aleksi Rekonen ja Miska Siikonen etunenässä osoittivat jo viime kaudella olevansa tekijämiehiä Liigassa. Maalivahtiosasto Pelicansilla on erinomaisessa kunnossa, kun yksi Liigan parhaista vahdeista, Janne Juvonen, jatkaa ykköstorjujana ja nuoret Joona Voutilainen sekä Joonas Harald paikkaavat tarvittaessa.

Menetettyjä hyökkäyspään tehoja Pelicans on pyrkinyt paikkaamaan mielenkiintoisilla nimillä. Ilveksessä tasaisesti lähes 30 pistettä kauteen iskenyt Aleksi Mustonen kehittyy edelleen ja on valmis entistä isompaan rooliin. Pelicansiin kahden kauden tauon jälkeen palaava Joel Mustonen ei lyönyt läpi Örebrossa, mutta saanee paljon vastuuta Pelicansin ykkös- tai kakkossentterinä.

Elokuun puolella joukkueeseen liittyneet Vadim Pereshkov ja Borna Rendulic ovat todellisia jokerikortteja. Nuori venäläishyökkääjä jäi vähälle vastuulle Kunlunissa, mutta hakee try-outin kautta vastuuta Pelicansissa. Ässissä kiekko-oppinsa saanut Borna Rendulic puolestaan vakuutti pelatessaan HPK:ssa kolme vuotta sitten, mutta Pohjois-Amerikan valloitus ei kroatialaistaiteilijalta tältä erää onnistunut. Lahdessa tarjolla olisi Vili Sopasen jättämät ykköspyssyn saappaat.

Puolustuksessa varsinkin kiekollista vastuuta tarjotaan Mestiksessä erinomaisesti esiintyneelle 22-vuotiaalle Casimir Jürgensille, jolla ei kuitenkaan Liigakokemusta ole. Nähtäväksi jää miten Mestis-tehot siirtyvät sarjaporrasta ylemmäs. Ruotsin Allsvenskanista siirtynyt, parikymmentä pistettä viime kaudella kasannut ja kiekollisesti taitava kanadalaispuolustaja Jordan Rowley tuo lisäosaamista takalinjoille.

Tshekkien maajoukkueessakin ihastuttanut isokokoinen mutta sulavasti liikkuva Libor Sulak sai yllättäen kutsun Detroitin NHL-organisaatioon, eikä miehen paluusta ole varmuutta. Jos Sulak palaa, on Pelicansin puolustus erinomaisella tasolla.

Pelicans menetti hurjan määrän viime kauden tehoistaan, mutta sai paluupostissa potentiaalisia paikkaajia. Mustosten ja ulkomaalaisten varassa on kuitenkin paljon, eikä viime kauden ykkösnyrkin kaltaisia tähtitason hyökkääjiä joukkueessa ole. Tehoja pitääkin tällä kaudella odotella laajemmalta rintamalta.

Pelicansin nuoriso-osastolla nälkää riittää ja reiluja näyttöpaikkoja tarjotaan kauden aikana varmasti. Puolustuspäässä Pelicans on vahva, vaikka kysymysmerkkejäkin löytyy erityisesti kiekollisessa pelissä – vain Mikko Kousa ja varauksin Juha Leimu ovat kiekollisena parhaimmillaan. Maalivahtipeliin Pelicans ei tule kaatumaan. Tulisieluinen valmentaja Petri Matikainen on saanut haluamansa palaset Lahteen, mutta ilman ykkösnyrkkiä tulos jää viime kautta vaisummaksi. Pudotuspeleihin Pelicans kuitenkin yltää.

Sija 8: Ilves – Eteenpäin on menty

Suomen perinteikkäin seura ajelehti pitkään tuuliajolla ja oli lähellä pudota alemmalle sarjatasolle – silloin kun se vielä oli mahdollista. Vaikka seurassa asiat ovat varmasti edelleen jossain määrin sekaisin, kentällä joukkue on esiintynyt varsin mallikkaasti, eikä se ole kehnosta materiaalista huolimatta jäänyt jumboksi sitten kauden 2012-13. Seuran juniorityö on vahvoilla kantimilla ja kun Liigajoukkueen päävalmentajana toimii nuorten pelaajien jalostamiseen erikoistunut Karri Kivi, on Ilveksen suunta vain ja ainoastaan ylöspäin.

Viime kaudella jo pudotuspelien ulkopuolelle tuomittu Ilves nappasi runkosarjan 10. sijan huikean loppukirin ansiosta. Pudotuspeleissä se kampesi ensin jatkoon pudottamalla Ässät ja laittoi vielä puolivälierässä paikallisvastustajan ja suurimman mestarisuosikin Tapparan ahtaalle. Sarja venyi seiskapeliin asti ja olisi voinut päättyä toisinkin. Positiivinen kierre jatkuu myös tälle kaudelle, kun nuori ja pirteä Ilves lähtee toiselle etapilleen Karri Kiven alaisuudessa.

Nuorten pelaajien esiinmarssiin luottava Ilves menetti erinomaisesti viime kaudella esiintyneistä hyökkääjistään vain sisäisen pistepörssin voittajan Jerry D’Amigon ja Pelicansiin siirtyneen Aleksi Mustosen. Lisäksi ikitaistelija Markku Flinck siirtyi nuorempien tieltä Jukureihin ja kesken kauden mukaan hypännyt Michael Keränen Kouvolaan.

Keränen ei Ilveksessä vakuuttanut, vaikka onnistui 31:ssa ottelussa iskemään tehot 7+6. Ykköskentän pelaajalta odotettiin enemmän, eikä Karri Kiven sapluuna lopulta maistunut Keräselle. Puolustukseen aukon jättävät monipuolinen Veli-Matti Vittasmäki sekä uransa lopettava ylivoimapiiska Teemu Aalto. Lupaavasti esiintynyt Marcus Fagerudd jäi jo viime kaudella nuorempiensa jalkoihin, eikä loukkaantumisista kärsinyttä Jyri Niemeäkään tule Ilveksessä ikävä.

Lähtevien pelaajien korvaaminen käynnistyi jo viime kauden aikana, kun nuorten pelaajien vastuuta lisättiin. Kokeneemmasta kaartista joukkueessa jatkavat hyökkääjistä kapteeni Tapio Laakso ja jälleen kunnossa oleva teholaituri Sami Sandell sekä nuoresta iästään huolimatta jo kokenut Liiga-jyrä Teemu Rautiainen.

Myös puolustuksen herra ja hidalgo, 37-vuotias Arto Laatikainen jää tuomaan kokemusta muuten junioripitoiseen joukkueeseen. Viime kaudella läpimurtonsa tehneistä nuorista hyökkääjistä Otto Koivula, Ville Meskanen, Juho Liuksiala ja Eemeli Suomi kaikki jatkavat joukkueessa. Nelikolta voidaankin odottaa jälleen kehitysaskelia.

Myös nuoret puolustajat Olli Vainio ja Jarkko Parikka esiintyivät lupaavasti ja peliaikaa onkin tiedossa aiempaa enemmän. Maalin suulla jatkaa erinomaisen tulokaskauden pelannut Antti Lehtonen, joka saa kirittäjäkseen nuorten maajoukkueessakin esiintyneen 20-vuotiaan Markus Ruusun.

Ilves ei tapojensa mukaan kesän markkinoilla riehunut, mutta lähteneiden pelaajien jättämät aukot on saatu tilkittyä varsin mallikkaasti. SaiPassa 20 pisteen rajapyykkiä hätyytellyt laitahyökkääjä Mikael Kuronen hakee lopullista läpimurtoaan, samoin kuin Mestiksessä dominoinut sentteri Juhani Tamminen. Ässistä siirtynyt lupaava Arttu Ruotsalainen pääsee näyttämään kyntensä muiden teinitähtien seurassa. Nuorten maajoukkueessa vahvasti esiintyneen Ruotsalaisen tehot eivät ole aikuisten tasolle vielä siirtyneet, mutta potentiaalia nousta Liiga-kartalle löytyy.

Puolustuksen vahvistuksiksi Ilves hankki Jypissä vähälle vastuulle jääneen Juuso Pullin, Ässissä ailahtelevasti esiintyneen mutta lupaavan Valtteri Viljasen sekä Norjan liigan Lorenskogissa hurjat 52 pistettä takoneen Stefan Espelandin.

Peruspakki Pullilta tuskin odotetaan urotekoja, mutta Viljasen toissakauden 20 pistettä saattaa hyvinkin toistua kiekollisessa roolissa. Espelandilta puolestaan odotetaan tulosta etenkin ylivoimalla, mutta myös vastuunkantoa joukkueen kiekollisesta pelistä. Vaikka vakituisesti maajoukkueessakin esiintynyt norjalainen onkin vasta 28-vuotias, kuuluu hän joukkueen kokeneimpaan kaartiin.

Ilves on jälleen Liigan nuorin joukkue, eikä joukkueessa ole kuin viisi ennen 90-lukua syntynyttä pelaajaa. Nuorisokaarti on kuitenkin jo Liigatasolla marinoitu ja varsinkin viime kaudella läpi lyöneet pelaajat ovat suuressa roolissa Ilveksen menestyksen kanalta. Uudet hankinnat eivät ole sateentekijöitä, mutta onnistuessaan paikkaavat paremmin kuin hyvin lähteneiden pelaajien jättämän aukon. Karri Kiven johdolla Ilves etenee jälleen vakuuttavasti pudotuspeleihin, vaikka kokemattomuus vielä näkyykin pitkän kauden aikana.

Sija 7: Rauman Lukko – Horjuvat ensiaskeleet

Vuosikausia Liigan kärkikahinoissa keikkunut raumalaisryhmä romahti viime kaudella pudotuspelien ulkopuolelle ensimmäisen kerran sitten kauden 2008-2009. Vaikka mestaruus onkin antanut odottaa itseään, mahtuu Lukon viimeiseen viiteen kauteen kahden neljännen sijan lisäksi myös pronssimitali.

Odotukset Raumalla ovat aina tapissa, sillä resursseja löytyy: Lukko operoikin totutusti Liigan kärkipään pelaajabudjetilla. Runkosarjassa usein mallikkaasti esiintyneet raumalaiset ovat kuitenkin tosipeleissä jääneet usein jalkoihin, eikä ”syyskauden” mestarin titteli juurikaan lämmitä.

Viime kauden pohjanoteerauksen jälkeen Raumalla lähdetään liikkeelle puhtaalta pöydältä, erinomaista jälkeä KalPassa tehneen Pekka Virran alaisuudessa. Odotukset ovat edelleen korkealla Virran ensimmäisellä päävalmentajakaudella, mutta täysin uuden pelifilosofian opettelu ottaa aikansa ja kasvukipuja on odotettavissa.

Penkin alle menneen viime kauden joukkueesta jo kesken kauden maisemaa vaihtoi ykkössentterinä vaisusti esiintynyt Aaron Gagnon. Kesällä häipyivät Liigan eliittiin läpimurtonsa tehneet Aleksi Saarela ja Jesse Virtanen. Joukkueen maalipörssin voittaneen Aleksi Saarelan lähtö kirpaisee rajusti ja vaikka Gagnon pelasikin muun joukkueen tavoin heikosti, ei vastaavaa ykkössentteriä markkinoilta löydy.

Lukon puolustuspelaaminen oli viime kaudella surkeaa, mutta pakkien pistepörssin voittanut Jesse Virtanen on käytännössä mahdoton korvattava. Kun lähtijöiden listaa täydentävät yli 20 pistettä iskenyt Sami Lähteenmäki sekä lähes parikymmentä minuuttia per ottelu luutineet pakit Steven Seigo ja Keaton Ellerby, on Lukon paketti kesän jäljiltä laitettu pitkälti uuteen uskoon.

Hyökkäyksessä jatkavat lupauksia herättävästi pelanneet Peter Tiivola ja Valentin Claireaux, sekä puolustuksessa kokenut Rony Ahonen. Jatkuvuutta edustavat konkariosaston 39-vuotias Ville Vahalahti, joka oli Liigan pistepörssin viides sekä 34-vuotias Toni Koivisto ja 35-vuotias Janne Niskala. Lukko-ikonit kantavat jälleen suurimman vastuun maaliverkkojen heiluttelussa, mutta viime kausi osoitti, että tahti alkaa olla hiipumaan päin. Kolmikon sopeutuminen Pekka Virran tuomiin muutoksiin onkin avain-asemassa Lukon menestyksessä.

Pekka Virta sai mukaansa KalPasta mieleisensä palaset, kun hyökkääjäkaksikko Arttu Ilomäki & Janne Keränen siirtyivät valmentajan vanavedessä länsirannikolle. Keränen paukutti KalPassa 24 maalia ja 42 pistettä, voittaen joukkueensa maalipörssin.

Kesken kauden Tapparasta siirtynyt Ilomäki puolestaan sopeutui Virran sapluunaan oitis ja löikin tauluun 21 pistettä 31:ssa ottelussa, siinä missä Tapparassa mies onnistui tekaisemaan vain seitsemän pistettä 23:n otteluun. Keskushyökkääjän tontilla viihtyvä Ilomäki lieneekin Virran valinta Gagnonin jättämiin ykkössentterin saappaisiin.

Laatua ja laajuutta kipeästi hyökkäykseensä kaivannut Lukko täydensi miehistöään myös KHL:n kiinalaisjoukkue Kunlunissa viime kaudella kiekkoilleella Damien Fleuryllä. Ranskalaishyökkääjällä on aiempaa Liigakokemusta Vaasan Sportista, jossa syntyivät tehot 15+11.

Uutta nostetta uralleen hakemaan tullut Joakim Hillding puolestaan oli tyystin pitelemätön Ruotsin pääsarjassa kaudella 2013-14, mutta sen jälkeen ura on lasketellut alamäkeä. Taitavalla ruotsalaissentterillä onkin näytön paikka ja Raumalla vastuuta luulisi tulevan.

Puolustuksen herroiksi Raumalle saapuivat rakkaasta naapuriseurasta Ässistä monipuolinen Jyri Marttinen sekä Ruotsista lahden yli houkuteltu isokokoinen Johan Motin. Siinä missä Motinilta ei juuri pisteitä voi odottaa, pitäisi Marttisen pystyä hyppäämään ainakin osittain Jesse Virtasen jättämiin saappaisiin – kunhan palaa askiin loukkaantumisen jäljiltä. Maalivahtiosastolla Kaapo Kähkönen saa vihdoin selkeän ykkösvahdin viitan, samalla kun Bordeaux’sta tullut Sebastian ”Petrin poika” Ylönen paikkaa tarvittaessa.

Raumalaiset ovat uudenlaisen tilanteen edessä, kun Pekka Virran projekti käynnistyy nollasta. Pelitapaan tehdään varmasti radikaaleja muutoksia, mikä ei voi olla näkymättä otteissa. Iäkäs mutta laadukas runko Ville Vahalahden johdolla on säilynyt muuttumattomana, mutta varsinkin puolustus on kokenut kovia.

Nuori Roni Sevänen ja Simo-Pekka Riikola saavatkin näyttöpaikan, vaikka Janne Niskala syökin isoimmat minuutit. Hyökkäyksen menetykset on onnistuttu paikkaamaan erinomaisesti, eikä tulijoiden historiasta Pekka Virran kanssa ole ainakaan haittaa. Lukko petraa reilusti edellisestä kaudesta ja meneekin heittämällä kymmenen parhaan joukkoon – suora playoff-paikka jää kuitenkin saavuttamatta.