Edmonton ja Calgary vaihtoivat ongelmasopimuksensa

Edmonton Oilersin uusi GM Ken Holland on onnistunut pääsemään eroon raskaimmasta edeltäjältään perimästään sopimuksesta. Milan Lucic on nyt Calgary Flame. Vaihdossa Oilers saa huonon vuoden pelanneen maalitykin James Nealin. (Kuva: TT)

Neljä vuotta jäljellä

Edmonton Oilers treidasi perjantaina Milan Lucicin Calgary Flamesiin vaihdossa James Nealiin.

Kaksi pelaajaa, joitten ura näytti viime kauden perusteella – ja Lucicin jo parin viime kauden perusteella – lähteneen alamäkeen. Kummatkin ovat 31-vuotiaita. Kummallakin on neljä vuotta sopimusta jäljellä. Nealin AAV $5.75M ja Lucicin $6M.

Kaksi pelaajaa, jotka kummatkin pelasivat viime kaudella uransa huonoimman kauden. Milan Lucic teki kuusi maalia 72 ottelussa. James Neal teki seitsemän 63:ssa.

Lucic ja Neal eivät ole mitään ikäloppuja. Ei pelaajan maaliteho voi kääntyä laskuun vain sen takia, että syntymäpäiväkakusta piti yhtäkkiä puhaltaa 31 kynttilää kerralla.

Silti tässä on kaksi NHL-seuraa ja kaksi NHL-manageria, jotka ottavat erilaisen riskin. Kumpikin toivoo hankkimansa pelaajan uran lähtevän takaisin nousuun. Oilersin oli maksettava kaupan toteutumiseksi vielä $500,000 vuodessa Lucicin jäljelläolevista sopimusrahoista ja annettava kylkiäisiksi yksi kolmannen kierroksen varausoikeus.

James Neal sai kuulla tulleensa treidatuksi Calgarystä laskeuduttuaan Nashvilleen perjantaina. Hän oli matkalla Roman Josin häihin.

Tämä oli Nealin uran toinen treidi. Ensimmäinen tuli siirtorajalla 2011 Dallas Starsista Pittsburgh Penguinsiin. Sitä kauppaa edelsi Penguinsin johdon käyttämän edistyneisiin tilastoihin erikoistuneen firman antama informaatio siitä, miten Neal pystyi tekemään maaleja erilaisista paikoista. Sinä keväänä maalihanat eivät vielä auenneet kunnolla.

Seuraavalla kaudella Neal teki uransa ennätyksen 40 maalia. 

Harvinaiset kauppakumppanit

Pelaajakaupat Albertan NHL-seurojen välillä ovat todella harvinaisia. Battle of Albertan kiihkeimpinä vuosina niitä ei olisi voinut edes kuvitella. Tilastojen mukaan niitä on tehty vain kolme tätä ennen. Tunnetuin niistä lienee pelaajakauppa, jolla puolustaja Ladislav Smid siirtyi etelämmäksi, ja Oilers sai maalivahti Laurent Brossoitn. Samassa kaupassa maalivahti Olivier Roy meni myös Calgaryyn ja Roman Horak tuli Edmontoniin.

Puolustaja Steve Staios treidattiin Edmontonista Calgaryyn vuonna 2010. Oilers sai Aaron Johnsonin ja kolmannen kierroksen varausoikeuden.

Molemmissa joukkueissa pelanneitakaan ei aikaisemmin ollut juuri yhtään. Sittemmin lista on kasvanut, ja tällaisia pelaajia on jo 44. Steve Smith, Kenta Nilsson, aito Albertan cowboy Kris Russell, toinen aito Albertan cowboy Curtis Glencross, Jim Dowd, ja Martin Gelinas tulevat ensimmäisinä mieleen.

Erikoisin tapaus Edmontonin ja Calgaryn välillä saattaa olla Kari Jalonen. KJ siirtyi joulukuussa 1983 Edmontonista Flamesiin, mutta ei pelaajakaupan myötä. Kysykää joku häneltä, mitä siinä oikein tapahtui, jos tapaatte. Ehkä Glen Sather vain laski hänet menemään ja Flames älysi napata heti kiinni.

Ja juuri tälle kaudelle Oilers ja Flames näyttävät vaihtaneen maalivahtejaan vuoden takaisesta tilanteesta: Cam Talbot teki sopimuksen Calgaryyn, ja Mike Smith Edmontoniin. 

Ken Hollandin ensimmäinen iso kauppa Edmontonissa

Milan Lucicin erittäin hankalasti ulosostettavasta – käytännössä lähes mahdotonta ostaa ulos – sopimuksesta eroonpääseminen näin nopeasti oli oiva veto 7. toukokuuta Oilersin manageriksi palkatulta Ken Hollandilta. Oilersin raskas ja paljon osumia kylkeensä saanut laiva alkaa vihdoinkin kääntyä oikeaan kurssiin osaavan ja ammattitaitoisen managerin ohjauksessa.

Hollandin mukaan Calgary Flamesin kanssa oli neuvoteltu asiasta noi kahden viikon ajan.

Lucicin sopimuksessa on vielä maksamattomia rahoja 21 miljoonaa dollaria. Yksitoista ja puoli miljoonaa tuosta summasta on allekirjoitusbonusten muodossa, eikä niitä voida ostaa ulos.

Jos Flames ostaisi nyt Lucicin sopimuksen ulos, se säästäisi vain $500,000 palkkakaton alta per kausi seuraavien neljän vuoden ajalta. Jos Oilers tekisi saman Nealin diilin kanssa, se säästäisi lähes neljä miljoonaa joka vuosi. Iso ero.

Holland onnistui samalla kertaa kahdessa tavoitteessa. Hän pääsi eroon raskaimmasta ja huonoimmasta sopimuksesta, jonka edeltäjä Peter Chiarelli oli jättänyt toimiston pöydälle kiusaksi. Samalla hän tuli James Nealissa hankkineeksi Oilersin kipeästi tarvitsemaa maalintekotaitoa laidalle.

Nealinkin sopimuksen luvut ovat suuret, mutta se voidaan ostaa ulos aika helposti jos peli ei kulje odotetusti.

Tätä diiliä on vähän hankala pystyä näkemään Flamesin GM Brad Trelivingin näkökulmasta rahallisesti. Jos Trelivingin kesätavoitteina oli hankkia joukkueeseen kovuutta ja hankkiutua eroon James Nealistä ja tämän sopimuksesta keinolla millä hyvänsä, hänen on sanottava onnistuneen. Hän oli yrittänyt hankkia lihasta jo vuosi sitten Ryan Reavesin muodossa, mutta Reaves halusi jäädä Vegasiin. Diili Nazem Kadrin saamiseksi Torontosta oli pari viikkoa sitten vain Kadrin itsensä suostumusta vailla. Sitä ei tullut.

Mutta joukkueella on vielä neljä pelaajaa ilman sopimusta. Matthew Tkachuk, Sam Bennett, David Rittich ja Andrew Mangiapane. Tilaa palkkakaton alla vähän runsaat yhdeksän miljoonaa dollaria. Jo pelkästään Tkachuk ansaitsee isonumeroisen diilin.

Ehkä jotain muutakin on vielä tulossa. 

Onko aika ja peli ajanut “Looch”:in ohi?

Milan Lucicin kolme vuotta Edmontonissa eivät onnistuneet odotetusti. Chiarelli luotti Boston Bruinsin aikaiseen voimahyökkääjäänsä ja antoi tälle todella rahakkaan ja pitkän sopimuksen. Bostonissa Lucic oli ollut yksi kevään 2011 Stanley Cup-joukkueen tärkeimmistä pelaajista. Kun Bruins teki ensimmäisen kierroksen ihmeensä Toronto Maple Leafsiä vastaan kevään 2013 playoffeissa ensimmäisen kierroksen pelisarjan seitsemännessä pelissä, Lucic oli yksi hirmuyllätyksen suuria hahmoja.

Bruins oli jo 4–1 tappiolla, kun peliä oli jäljellä vain 14 minuuttia. Noin viisi tuhatta TD Gardenin katsojaa oli jo lähtenyt pois hallista. Lucic teki 4–3 maalin Bostonin huimassa loppukirissä vain 1:22 ennen loppua, ja oli muutenkin viimeiset kymmenen minuuttia jatkuva uhka Leafsille. Patrice Bergeron tasoitti ja teki voittomaalin jatkoajalla.

Tämä oli lopun alkua valmentaja Randy Carlylelle Torontossa. Leafs hankki tämän tapauksen jälkimainingeissa David Clarksonin surullisenkuuluisaan tapaan.

On helppoa ymmärtää, että Chiarelli halusi tehdä sopimuksen Milan Lucicin kanssa menneisyyden perusteella. Parhaimmillaan Lucic oli kuin nykyajan ricktocchet. Hän johti esimerkillään. Taklasi, teki 20-30 maalia vuodessa. Viisi yli 50 pisteen kautta. Hän tappeli. Johti kovalla, Boston Bruinsin perinteisen tyylin kaltaisella tavallaan joukkuetta. 

NHL-jääkiekko on viimeiset viisi vuotta joka vuosi tullut nopeammaksi kuin mitä se vielä edellisellä kaudella oli. Tässä kehityksessä Lucic näyttää jääneen entisaikojen muinaismuistoksi. East Vancouverin kovilta kaduilta tullut siirtolaisen poika ei koskaan ole häikäissyt nopeudellaan, mutta hän ei enää pysty luistelemaan tarpeeksi nopeasti pysyäkseen pelissä mukana. Hän ei ole huono syöttäjä, mutta kun jalat eivät pysy mukana, käsistä lähtee itseluottamus nopeasti perässä.

Edmontonissa Lucicista tuli ajan mittaan lähes turha osa joukkuetta. Hän ei voinut johtaa muita, koska ei pystynyt. Häntä alettiin arvostella lopulta siitä, ettei hän näyttänyt pelaavan sama tuli rinnassaan kuin aikaisemmin. Ehkä se oli ymmärrettävää.

Sopimuksen täydellisen NMT-pykälän vuoksi häntä ei voitu laittaa farmiin. Ja poppareille laittamisesta olisi noussut niin kova haloo, ettei sekään voinut olla vaihtoehto.

Lucic on yhä kova ja pelottava pelaaja, joka taklaa usein ja voimalla. Vastustajat pitävät aina huolen siitä, että he tietävät koska ja missä #17 jäällä on. Hän saa paljon tilaa, koska kukaan ei halua joutua tekemisiin hänen kanssaan. Kukaan ei koskaan halua kostaa, jos Lucic on ottanut liian kovaa tai vähän rumasti. Mutta fyysisen pelotteen merkitys on pienentynyt NHL-jääkiekossa. Lucicin on ollut hyvin vaikea löytää tappelukavereita. Harva on edes yli 190-senttisen ja reippaasti yli satakiloisen jässikän kanssa samassa painoluokassa.

Hän on parhaimmillaan peleissä, joissa fyysinen peli lähtee lähes käsistä. Sellaisia pelejä ei enää nähdä usein.

Calgary Flamesin näkökulmasta hänen hankkimisensa voi ymmärtää parista syystä. Flames oli liian pehmeä joukkue playoffeissa Colorado Avalanchea vastaan. Calgary ei pystynyt vastaamaan kovaan peliin. Joukkueessa on muutama pelaaja, kuten pieni taituri Johnny Gaudreau ja liigan kovimpiin ärsyttäjiin kuuluva Matthew Tkachuk, jotka saavat apua peliinsä jo pelkästään Milan Lucicin läsnäolosta.

Brad Trelivingin mielestä NHL:ssä vallitsee vieläkin kaikesta huolimatta jonkinlainen viidakon laki. St. Louis Blues voitti Stanley Cupin tätä lakia lujasti noudattaen. Milan Lucic oli viime kaudella NHL:n hyökkääjien taklaustilaston yhdeksäs – 3,3 taklausta per ottelu.

Lucic ei mene Calgaryyn pelatakseen Sean Monahanin ja Johnny Gaudreaun kanssa. Hänestä tulee todennäköisesti nelosketjun pelaaja Washington Capitalsiin menetetyn Garnet Hathawayn tilalle, Derek Ryanin viereen.

Milan Lucic on erittäin älykäs mies ja todella hyvä veteraani pukukopissa, mistä tulee olemaan vain hyötyä Flamesille. Mitä edistyneisiin tilastoihin tulee, hän on uransa surkeimmillakin hetkillä ollut Corsissa aina plus 50%:n paremmalla puolella. NHL:ssä on organisaatioita, jotka pitävät tätä tärkeänä asiana.

Vielä yksi positiivinen seikka Milan Lucicista: hän on lähes rikkoutumaton lihaskimppu. Viimeisten yhdeksän NHL-kauden aikana jäänyt sivuun peleistä vain 13 kertaa loukkaantumisten takia.

Pystyykö “The Real Deal” nousemaan taas 20-maalin kerhoon?

James Neal on tehnyt maaleja kaikkialla, missä hän on pelannut.

Kemiat eivät Calgaryssä sopineet yhteen valmentaja Bill Petersin kanssa. Miehet riitelivät harjoituksissa kovaäänisesti. Playoffeissa Peters laittoi Nealin popcornikoneen vierelle viidennessä ottelussa Colorado Avalanchea vastaan. James Neal ei 11 vuoden NHL-urallaan ollut koskaan joutunut sivuun katsomaan peliä puku päällä. Jos Peters halusi nöyryyttää tällä tempulla kokenutta pelaajaa, siinä hän totisesti onnistui.

Mediassa puhuttiin silloin, että Flamesin ja Nealin välillä alkaisi seuraavaksi suhteitten korjaamisprosessi.

Mikä sitten meni pieleen Calgaryssä?

James Neal luuli saavansa pelata Monahanin ja Gaudreaun kanssa alusta saakka. Ehkä niin oli luvattu. Paikka ykkösketjussa meni nopeasti Elias Lindholmille. Oliko Neal niin huono, ettei ansainnut pelata ykkösessä, vai peluuttiko valmentaja kovaa maalitykkiä ihan väärässä paikassa? Vai eikö yhteispeli kolmen hyvän pelaajan kesken vain tällä kertaa löytynyt?

Oliko niitten, juuri ennen harjoitusleiriä kakusta puhallettujen 31 kynttilän mukana mennyt myös luistelunopeus? Vai eikö James Neal, joka taisteli Vegasin puolesta käsi rikkinäisenä urheasti edellisellä kaudella, enää välittänyt? Hänhän oli Vegasissa joukkueensa epävirallinen kapteeni. Teki seurahistorian ensimmäisen maalin ja tukun lisää.

Näitä asioita mietittiin viime kauden aikana useammankin kerran.

Toinen teoria on se, ettei Vegas Golden Knightsin kanssa kuudenteen Stanley Cupin finaaliin saakka pelannut Neal ehtinyt pitää kunnon kesää ennen Calgaryyn menoa. Pittsburgh Penguinsin hirmuiset Stanley Cup -krapulat kestivät kuukausia. Neljä Stanley Cupia peräkkäin voittaneen New York Islandersin dynastiajoukkueen valmentaja Al Arbour ei vaatinut kuuluisasti juuri mitään joukkueeltaan koskaan ennen tammikuuta. Sitten yhtäkkiä otettiinkin tosissaan.

Neal sai kärsiä tämän henkisen ja fyysisen tilan yksikseen Calgaryssä. Eikä häntä ehkä ymmärretty. Itse asiassa hän oli kahtena peräkkäisenä keväänä Stanley Cupin finaalissa häviäjän puolella – ennen Vegasia Nashville Predatorsin paidassa keväällä 2017.

Calgaryssä hän oli fyysisesti muita jäljessä heti alusta saakka, eikä koskaan saanut muita kiinni. Ja sitten valmentaja pudotti peliajan pienemmäksi.

On täysin erilaista pelata Las Vegasissa, tai Nashvillessä, joissa pelaajat tunnetaan vain hallilla, kuin Kanadassa. Paineet ovat päällä koko ajan. Maitokauppaan ei voi mennä ilman, ettei joku kysy ylivoimapelistä. Tämä on isompi tekijä kuin ulkopuolelta voimme arvioida. Neal itse myönsi lauantain haastatteluissa tämän yllättäneen Calgaryssä. Ontariosta, Toronton liepeiltä Whitbystä kotoisin oleva mies ei ollut koskaan aikaisemmin pelannut ammattilaisena kanadalaisessa kaupungissa. 

Edmonton voitti kaupan

Lähes jokaikisen Milan Lucicin NHL-ottelun Edmonton Oilersin paidassa katsoneena, en usko enää hänen pystyvän kääntämään uraansa nousuun. NHL-jääkiekko on mennyt niin kovaa ohi, ettei hän yksinkertaisesti pysy enää edes perässä. Lucic on yksi NHL:n fiksuimmista ihmisistä siviilissä, ehkä yllätyksenä joillekin. Tuntuu toisaalta pahalta miehen puolesta. Toisaalta on vaikeaa itkeä kymmeniä miljoonia tililleen saaneen kylmää kohtaloa.

Lucic ei koskaan pyytänyt suoraan siirtoa pois Edmontonista, mutta hänen väitetään ilmoittaneen Oilersin johdolle, että oikean tilaisuuden tullen hän olisi valmis lähtemään. Paras vaihtoehto olisi varmaankin ollut kotikaupunki Vancouver. Canucksin raportoitiin tarjoilleen Loui Erikssonia ja tämän huonoksi käynyttä sopimusta, mutta Oilersin leiri ei ollut kiinnostunut.

James Neal on ehkä aina saanut jatkaa matkaa jokaisesta pysähdyspaikastaan aika nopeasti, mikä mietityttää. Jo neljäs kausi peräkkäin eri osoitteessa, eri kaupungissa ja eri peliasussa. Nashville, Las Vegas, Calgary, ja nyt Edmonton. Sitä ennen jo Dallasissa ja Pittsburghissä. Mutta hän osaa tehdä maaleja. 

James Neal osaa laukoa kiekkoa. Kovaa, nopeasti ja tarkasti. Suoraan syötöstä, mistä asennosta tahansa. Joesakicmäistä käsien taitoa. Hän ei pelkää tiukkoja ratkaisutilanteita. Kuvitelkaamme hänet Connor McDavidin viereen. Tai jopa Ryan Nugent-Hopkinsin viereen. Nuge saattoi viimeinkin saada vierelleen kunnollisen laiturin. Tai Leon Draisaitlin viereen.

Tällaiset pelaajat osaavat liikuttaa kiekkoa. James Neal taas osaa löytää vapaita paikkoja ja tilaa jäältä, mistä hän voi tehdä sen, minkä parhaiten osaa.

Oilersin hyökkäyksen muutokset saavat miettimään, että Edmontonin jättäminen saattaa olla seuraava iso virhe Jesse Puljujärven uralla. Nyt jos koskaan olisi tarjolla hyviä mahdollisuuksia laidalla. Uusi GM, uusi valmentaja.

James Neal pystyy auttamaan Öljyn ylivoimapeliä välittömästi. Hän on isokokoinen ja vahva. Hän teki 31 maalia neljä vuotta sitten, 23 maalia kaksi vuotta sitten ja 25 maalia vain vuosi sitten päättyneellä kaudella Vegasissa. NHL-uran ensimmäisten kymmenen kauden aikana joka vuosi 20-maalin raja rikki. Viime vuosi oli vain huonompi välivuosi, joita sattuu lähes jokaiselle.

Nyt Neal harjoittelee koko kesän kovaa kuntoguru Gary Robertsin salilla. Hän näkee siellä tutun miehen joka aamu: uuden joukkueensa Edmonton Oilersin kapteenin Connor McDavidin. Pohjat tälle kaudelle saadaan rakentaa kunnolla. James Neal on McDavidin tapaan tuntenut 1,224 NHL-peliä pelanneen Robertsin junnuajoistaan lähtien.

Kaksi huonoa sopimusta vaihdettiin toisiinsa Albertassa. Kaksi manageria pääsi niistä eroon ja otti uudenlaisen riskin.

Veikataan tässä, että pohjoinen voitti.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca