Ensimmäisen Stanley Cup -viikon Top-10
11 min
Ei kotikenttäetua Stanley Cupin playoffeissa! Arpinaama Morgan Barronin legenda. Tähdet loistivat Jerseyn suolla, The Stripillä ja The Big Smokessa. Koiruuksia, rumuuksia ja törkeitä sanoja. Ansaittu pelikielto. Mikä helvetti on korkea maila? Hullu laji tämä. On päätettävä Stanley Cupin ensimmäinen viikko vanhaan tapaan Top-kympillä.
1. Menetetty kotikenttäetu
NHL-joukkueet kamppailevat koko pitkän 82-ottelun runkosarjan saavuttaakseen tärkeän kotikenttäedun Stanley Cupin playoffeissa. Kun itse paikka Tanssiin on varmistettu, tämä on tärkeä tavoite.
Kun kaksi ensimmäistä otteluja kaikista kahdeksasta ensimmäisen kierroksen pelisarjasta on pelattu, kuusi kahdeksasta siirtyy toiseen kaupunkiin tasatilanteessa 1-1. Kaikki neljä lännen pelisarjaa, Vegas vs. Winnipeg, Edmonton vs. LA, Colorado vs. Seattle, ja Dallas vs. Minnesota ovat tasatilanteessa.
Idässä New York Rangers on ottanut vahvan 2-0 johdon Hudson-joen taistelussa New Jersey Devilsiä vastaan, ja pääsee jatkamaan kotikentällään Madison Square Gardenissa. Carolina Hurricanes kaatoi New York Islandersin kahdesti kotonaan, ja siten pitää kotikenttäetunsa, kun sarja jatkuu kolmannella ottelulla tänään Long Islandilla.
Paras seitsemästä-menetelmällä pelattavista sarjoista, jotka ovat tasoissa 1-1, kolmannen pelin voittaja voittaa lopulta koko sarjan noin kaksi kertaa kolmesta (67%). Todennäköisyydet nousevat vielä entisestään Game 5:n voittajalle, jos ollaan myöhemmin tasatilanteessa 2-2.
Johtuuko kotikenttäedun menettäminen näin usein paineista? Vai mistä? Ensimmäinen kierros on aina hullua tunteitten vuoristorataa. Joukkueet ikäänkuin surffaavat laineen kerrallaan. Jotkut näistä laineista ovat todella suuria ja vievät pitkälle.
Vastatuuleen on vaikeaa surffata. Myötätuulessa tulee liikaa kehuja.
2. Morgan Barronin legenda
Winnipeg Jets pelasi kliinisen, todella valmentajansa Rick Bownessin näköisen 5-1 voiton tiistaina Vegasissa. Ottelussa tapahtui jotain, mikä muistutti kaikkia Stanley Cupin ja tämän hullun lajin/pelin erikoisuuksista. Vältämme “urheilu” sanan käyttöä NHL-blogilla viimeiseen saakka.
Jetsin isokokoinen sentteri Morgan Barron löysi itsensä maalinedustahässäkästä heti ensimmäisen erän puolivälissä. Useamman pelaajan käsikähmässä kävi lopulta niin, että Barronin kädet olivat sidottuina toisten toimesta ja häneltä vedettiin vielä jalat alta. Halifaxissa syntynyt entinen yliopistopelaaja kaatui naama edellä päin maalivahti Laurent Brossoitin luistimen terää.
Adam Lowry sanoi jälkeenpäin kaverinsa alunperin komean naaman näyttäneen siltä kuin hän olisi joutunut hain hyökkäyksen kohteeksi. Pahin pelko tilanteessa oli se, että Barronin hienot siniset silmät vahingoittuisivat, mutta luistimen terä onneksi teki tuhojaan enemmän otsan ja ohimon alueelle.
Vegasin hyökkääjä Chandler Stephenson sai kiitosta Morgan Barronilta, koska Stephenson toimi nopeasti ja nosti vastustajapelaajan ylös tilanteessa huomattuaan sen vakavuuden. Hieno teko, josta Barron lupasi kiittää heti tilaisuuden tullen.
Lääkärit ja ilmeisesti plastiikkakirurgit ryhtyivät välittömästi toimeen. Emme tiedä, onko kysessä samat ammattilaiset, jotka Vegasissa pitävät huolen Wayne Newtonin ja Elviksen kasvoista, mutta he tekivät hyvää työtä. NHL-pelaajien kasvoja ei enää tikata jonkun verkkareissa liikkuvan vanhan huoltajan toimesta (kuvittele kohtaus elokuvasta “Youngblood”).
Morgan Barronin kasvot korjattiin mikrotikeillä ja tavallisilla tikeillä, ja hän palasi kaukaloon iso laastari otsallaan ja häkki kypärässään toisen erän puolivälissä! 75 tikkiä.
Joukkuekaveri Brenden Dillon murjaisi, että Morgan Barronin päivät valokuvamallina saattavat olla ohitse. Ehkä töitä voi vielä löytyä käsi- tai jalkamallina.
Rick Bownessin ei tarvitse Jetsin kopissa sanoa muille, että katsokaa Morganin pärstää, nyt on aika muittenkin uhrautua. Muut tietävät sanomattakin.
Torstaina VGK tasoitti tilanteen, ja tähdet loistivat myös The Stripillä. Jack Eichel teki ensimmäisen playoff-maalinsa. Vegas teki kolme maalia kolmannessa erässä.
Kotikaupunkinsa Winnipegin joukkuetta vastaan pelaamaan päässyt Mark Stone, joka parantui selkävaivoistaan juuri sopivasti playoffien alkuun, loisti taas tuuletuksissaan, kahdesti.
Vegas oli parempi joukkue Game 2:ssa. Seuraavaksi sarja siirtyy Manitoban kylmille aroille.
3. Broadwayn tähdet loistivat suolla
New York Rangers on ollut selvä isäntä kahdessa ottelussa New Jersey Devilsiä vastaan. Voittanut molemmat maalein 5-1. Sanotaan, että joukkue on vaikeuksissa Stanley Cupin playoffeissa vasta, kun se häviää kotikentällään.
Devils on hävinnyt kotonaan The Rockissa jo kaksi kertaa, ja lauantaina jatketaan vanhassa Madison Square Gardenissa. MSG:llä vallitsee aina erityinen energia, joka ei suosi vierasjoukkuetta ollenkaan.
Rangersin ylivoima on onnistunut neljä kertaa kymmenestä tässä pelisarjassa. Adam Fox ja Chris Kreider ovat loistaneet. Patrick Kane on vasta pääsemässä vauhtiin. Kolmen pisteen ilta. Vladimir Tarasenkon kanssa hän on osoittamassa, että Rangersin siirrot talvella osuivat oikeaan. Tarasenkon peli näyttää siltä, kuin hänellä ei olisi mitään paineita niskassaan. Kane otti ne pois tullessaan.
Parempi maalivahti, ja parempi joukkue. Siinä Sinipaitojen voittojen salaisuudet. Devils näyttää jotenkin nuorelta ja haavoittuvalta. Missä koko Devilsin joukkue oli Patrick Kanen maalissa?
Tällä palstalla on ihailtu New Jersey Devilsin peliä koko kauden ajan ja ihaillaan yhä. Mutta Rangers on vahvempi.
4. Leafsin tähdet tasoittivat tilanteen
Toronto Maple Leafsin miljoonat kannattajat ehtivät jo stressata ja ahdistua pahasti, kun “Sininen joukkue” oli hävinnyt Game 1:n Tampalle kotijäällään, ja vielä suurinumeroisesti maalein 7-1.
Puhumattakaan joukkueen valmentajista, suurimmista tähdistä ja joukkueenjohdosta. Paineet jääkiekkomaailman pääkaupungissa olivat varmasti kauheat. Työpaikat, maine, kaikki pelissä. Valmensiko Sheldon Keefe itsensä ulos Game 1:ssä?
Tässä kohtaa muistutamme itseämme aina yhdestä tärkeästä Stanley Cup -totuudesta. Momentum ei koskaan kanna pelistä toiseen playoffeissa. Aina lähdetään alusta. Edellisen pelin maalimäärällä ei ole mitään merkitystä. Tappio voi olla 1-0, tai 7-1.
Kuten selvästi juristin aivoilla operoiva Jon Cooper sanoi vuosi sitten erään pelipäivän aamuna: “mikä on hienointa tänään on se, ettei enää ole eilinen.”
Leafs sai unelma-alun Game 2:n ensimmäisellä minuutilla. Mitch Marner laukoi kiekon maaliin 47 sekuntia ottelun alusta ylivoimalla.
Toronto todella käytti hyväkseen kahden tärkeän puolustajan poissaolon Tampan kokoonpanosta. Victor Hedman ja Erik Cernak olivat poissa, todella paha aukko kovassa joukkueessa. Kaksi mestaruusjoukkueitten “Big Three”:stä (Hedman, Cernak, Ryan McDonough).
Kaksi jättiläistä. Kaksi todella isoja minuutteja pelaavaa pakkia. Kaksi puolustajaa, jotka avaavat pelin nopeasti omasta päästä. Pysäyttävät vastustajan kiertopelin oman alueen kulmissa.
Puolustajia ei koskaan ole liikaa Stanley Cupin playoffeissa. Kevään 2006 Stanley Cup -mestarin nimi olisi voinut olla Buffalo Sabres ilman puolustajiin kohdistunutta uskomatonta loukkaantumissumaa.
Jon Cooper joutui tässä tilanteessa turvautumaan Zach Bogosianiin ja Haydn Fleuryyn. Ian Cole joutui pelaamaan yli 23 minuuttia. Darren Raddysh myös. Kaikella kunnioituksella, TBL on liemessä.
Maailman paras maalivahti Andrei Vasilievskyi näytti tavalliselta kuolevaiselta Toronton illassa, mutta hän ei suostunut tulemaan pois maaliltaan edes kolmannen erän alkaessa tilanteessa 6-1. “Vasi” on pelannut kaikki viimeiset TBL:n 82 playoff-ottelua putkeen. Louis Domingue – oman keittokirjan julkaissut monitaituri – taisi olla viimeinen Tampan maalilla pudotuspeleissä seissyt maalivahti ennen Vasin putkea.
Tämä oli huonoin koskaan näkemäni peli Vasilta. Liikkuuko hän enää yhtä sulavasti sivuttain? Onko hän menettänyt parhaan kosketuksensa? En lähtisi vielä sanomaan yhtään mitään.
Toronto haistoi verta altaassa Tampan isojen pakkien puuttuessa, ja kävi toimeen ihan erilaisella energialla heti ensimmäisestä aloituksesta alkaen. Sheldon Keefe sekoitti pakkaa toiseen peliin; etenkin John Tavaresin ja Ryan O`Reillyn erottaminen omiin ketjuihinsa oli onnistunut veto. Leafsin hyökkäys syveni, ja vastakkainpeluutukset hankaloituivat Tampalle.
Tärkeitten pakkien puuttuminen Tampalta, siinä voi olla Toronton mahdollisuus tässä sarjassa. Leafsin on iskettävä välittömästi tähän saumaan. Tampalla on vielä huippuketjut hyökkäyksessä. Mietimme kesken kaiken, oliko tämä Game 2:n tämän pelisarjan käännekohta?
5. Rod sanoo sanottavansa
Valmentajien pressit ovat lähes yhtä mielenkiintoista ja viihdyttävää seurattavaa Stanley Cupin playoffeissa usein kuin pelaajien esitykset jäällä. Dean Evasonin ja Pete DeBoerin pieni sanaharkka pressihuoneesta toiseen on hauskaa seurattavaa Dallasin ja Minnesotan sarjassa.
Idässä Rod Brind`Amour sanoi suorat sanat Teuvo Teräväisen saamasta tomahawk-iskusta, joka päätti Teräväisen kauden käsileikkaukseen.
Jääkiekossa sattuu ja tapahtuu. Pidän siitä, että valmentaja puolustaa pelaajaansa ja huomauttaa asiasta, kun pelaaja, joka oli juuri mielestäni löytämässä peliään, otetaan pois ilkeällä iskulla käsiin. Tässä tapauksessa Jean-Gabriel Pageaun toimesta.
Islandersin valmentaja Lane Lambert kommento olleensa yllättynyt Brind`Amourin puheista.
6. Mikä helvetti on korkea maila?
Olemme nähneet helposti annettuja vihellyksiä jopa jatkoajalla, kuten Edmontonissa. Raleighssa monen ihmetyksen herätti tilanne, jota ei vihelletty ollenkaan.
Islandersin Scott Mayfield sai Jordan Martinookin mailasta kasvoihinsa jatkoajalla, juuri ennen Jesper Fastin ratkaisua Game 1:ssä. Onko pelaaja aina vastuussa mailastaan?
Stanley Cup -mestari ja erinomainen kommentaattori Mike Rupp antoi oman mielipiteensä tapahtuneeseen. Tämä on hankala kysymys.
7. Seattle pelästytti mestarit
Seattle Kraken yllätti Stanley Cup -mestaruutta puolustavan Colorado Avalanchen, ja vieläpä tämän omassa kaukalossa Game 1:ssä.
On vaikeaa nähdä Krakenin pystyvän voittamaan tätä sarjaa, mutta todella raikasta ja hienoa, ettei kaikki suju aina niin kuin ennusteltiin.
Game 3 pelataan Seattlen kuopassa. Ehkä ei pidä pitää Krakenin menestystä niin suurena ihmeenä. Muistamme, että joukkueella oli eniten yli 25 pisteen pelaajia koko NHL:ssä, seitsemäntoista. Tasainen kokoonpano.
8. Ansaittu pelikielto
Stanley Cupin playoff-kevät on aina kiihkeitten tunteitten aikaa. Paljon hämmentäviä pelitilanteita, koiruuksia, rumuuksia, ja rumia sanoja.
Koko jääkiekko pitäisi kieltää joittenkin kommentoijien mielestä Matthew Tkachukin sanottua rumia sanoja pelaajapenkiltään Boston Bruinsin penkillä istuneelle Trent Federicille.
Jokaikinen ilta tapahtuu ruma taklaus, päätiltti, tai jotain muuta. Tilannetta kelataan edestakaisin tuhansia kertoja, tuomareita haukutaan (jopa epäillään salaliitoista), koko NHL-jääkiekkoa haukutaan, mutta seuranta jatkuu.
NHL:n pelaajaturvallisuus antoi kolme peliä Leafsin Michael Buntingille, ja mielestäni tämä oli oikea rangaistus.
Ymmärrämme, että NHL-jääkiekossa on aina rooli hämmentäjälle ja ärsyttäjälle. Kaikki rakastivat Alexandre Burrowsia Vancouverissa. Kaikki vihasivat häntä muualla. Samaa on nähty vuosikymmenet. Kenny “The Rat” Linseman. Esa Tikkanenkin, vaikka Tikk oli paljon parempi pelaaja.
Mutta Michael Buntingin touhu on alkanut tuoda negatiivista energiaa ja huonoja tuloksia Maple Leafsille. Tästä täysin turhasta Cernakin kolkkaamisesta seurasi viitonen, jonka aikana Lightning teki kaksi maalia.
Bunting on mielenkiintoisesti vapaa agentti kesällä. Hän ei ole mikään Nazem Kadri, koska Kadri oli Torontossa paljon parempi pelaaja. Erittäin tärkeä osa ärsyttäjän roolia on se, että hän ei koskaan pudota hanskojaan. Se kuuluu asiaan. Vastustaja suuttuu entisestäänkin.
9. Kuka helvetti on Ryan Lomberg?
Jotkut NHL-blogin pitkäaikaisista lukijoista muistanevat Ryan Lomberg -nimisen sankarin. Viisi vuotta sitten hän ilmestyi Rogers Placelle Calgary Flamesin paidassa, ja toi energiaa Albertan taisteluun aloittamalla heti tappelun Zach Kassianin kanssa.
Pidimme silloin häntä täytenä pummina. Myöhemmin on osoittautunut, että Ryan Lomberg osaa myös pelata jääkiekkoa. Hän on Floridassa vuodesta toiseen ollut Panthersin kehittynein pelaaja, ja suuri yleisön suosikki.
Hän teki kerran hienon jatkoaikamaalin Panttereille. Ajoi kerran päin Antti Raantaa.
Pittsburgh Penguinsin toimistolta vapautunut Brian Burke huusi raporttien mukaan suoria sanoja Lombergin suuntaan hänen käydessään Pennsylvaniassa.
Viimeksi Lomberg on kunnostautunut kuristamalla Bruinsin Trent Federiciä kaulasta.
Kun Matthew Tkachuk ei ehkä olekaan joukkueen suurin hämmentäjä, puhutaan aikamoisesta sankarista. En ole päättänyt, pitäisikö Lombergia vihata, vai lisätä suosikkeihin.
10. Jos Conn Smythe -palkinto pitäisi luovuttaa parhaalle jo tänään
Vain täydelliset idiootit ryhtyisivät spekuloimaan koko playoffien arvokkaimmalle pelaajalle luovutettavasta palkinnosta kahden ensimmäisen ottelun jälkeen. Etenkin, kun Conn Smythe Trophy yleensä, lähes aina, annetaan finaalissa kunnostautuneelle Stanley Cup -mestarijoukkueen pelaajalle.
Eli tässä NHL-blogin Conn Smythe -ehdokkaat tänään, paremmuusjärjestyksessä. Tämä on virallinen lista. Eri mieltä olevat ovat väärässä, eikä heitä kuunnella:
- Leon Draisaitl
- Roope Hintz
- Adam Fox
- Miro Heiskanen
- Joonas Korpisalo
- Corey Perry
- Matthew Tkachuk
- Igor Shesterkin
- Antti Raanta
- Luke Schenn
Listalle, itse asiassa suoraan sen kärkeen, saattaa ilmestyä vielä uusi nimi, aivan Draisaitlin vierestä. Jäämme seuraamaan pelejä Los Angelesista suurella mielenkiinnolla. Kingsin korkealta nappaava 1-3-1 ja Philip Danault ovat toistaiseksi pitäneet nimen poissa listalta.
Kunniamaininta Tampan ikinuorelle Corey Perrylle. Neljä pistettä jo. Toronton muka asiantunteva yleisö on väärässä.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
