Hockey Sense
14 min
Carolina Hurricanesin Sebastian Aho on harvinaisen peliälykäs jääkiekkoilija. (Kuva: IBL.se)
Mr. Game Seven
Justin Williams on nyt 36-vuotias, todellinen ihan kaiken nähnyt ja kokenut NHL-konkari.
Mies, joka parhaiten tunnetaan katkaisupelien spesialistina. Uran ensimmäisissä seitsemässä kovassa Stanley Cupin playoffien seiskapelissä seitsemän maalia (jaettu NHL-ennätys Glenn Andersonin kanssa), seitsemän syöttöpistettä (14 pistettä on NHL-ennätys) ja seitsemän voittoa. Ensimmäinen tappio seiskapeleissä vasta Washingtonissa. 1,210 runkosarjaottelua, 760 pistettä. Playoffeissa 140 ottelua ja 96 pistettä.
Kolme Stanley Cup -mestaruutta (Carolina 2006, LA Kings 2012 ja 2014), Conn Smythe -palkinto vuonna 2014. Philadelphia Flyers, Carolina Hurricanes, Los Angeles Kings, Washington Capitals ja uudelleen Carolina. Työsulkukaudella 2004-05 koko talvi Ruotsin Luulajassa. Kanadan paidassa kolmissa junnujen ja kaksissa miesten MM-kisoissa. Lukuisia vakavia loukkaantumisia, leikkauksia, pitkiä kuntoutuksia ja paluita kaukaloon. Uran alussa sai kokea turhauttavia aikoja passiivista puolustuspeliä vaatineitten valmentajien (kuten Philadelphiassa Ken Hitchcockin) toimesta.
Nyt, uran ilta-auringossa `Canesin kapteeni tällä kaudella.
Justin Williams ei ole NHL-legenda, mutta hän on entisen valmentajansa Darryl Sutterin käyttämän sanan mukaan uniikki pelaaja. Hänessä on jotain spesiaalia. Hän ei koskaan ollut kentän nopein, vahvin, eikä hänen laukauksensa rikkonut yhdenkään puolustajan polvisuojuksia. Mutta hän on pärjännyt näin pitkälle ymmärryksellä omasta roolistaan joukkueessa, peliälyllään, ja hirvittävällä, aivan hirvittävällä kilpailunhalulla.
Juuri oikea mies siis kertomaan, mikä tekee Edmontonin vieraskopissa aivan hänen vieressään istuvasta Sebastian Ahosta niin uniikin pelaajan.
”Minusta hänen todellinen, todellinen vahvuutensa, on hänen päänsä”, sanoi Williams NHL-blogille, osoittaen sormellaan omaa, komean sekaista hiuskuontaloaan. Hän vaikutti siltä, kuin olisi miettinyt vastausta juuri tähän kysymykseen paljon. Ja nyt oli helppoa laittaa vastausta tulemaan.
”Hänen asenteensa, etenkin. Sinulla voi olla joukkueessa pelaajia, jotka ovat hyviä. Pelaajia, jotka ovat tyytyväisiä siihen, että he ovat hyviä. Ja sitten sinulla voi olla loistavia pelaajia, jotka ovat tyytyväisiä siihen, että he ovat loistavia.”
No nyt tuli filosofiaa, jota en ollut ennen kuullutkaan. Tämäpä mielenkiintoista.
”Mutta Sebastian on loistava pelaaja, joka haluaa olla All Star. Hän haluaa olla yksi liigan parhaista. Hän yrittää jatkuvasti tulla paremmaksi, eikä hän ole tyytyväinen vain hyvänä pelaajana olemiseen. Hänellä on todella hyvin toimiva pää olkapäittensä välissä, etenkin noin nuorelle kaverille.”
”Häntä on pyydetty tekemään paljon tässä joukkueessa, ja hän pystyy vastaamaan vaatimuksiin.”
Mutta – ja yritimme käydä tämän keskustelun läpi lähes kuiskaten, koska Sebastian Aho istui ihan vieressä! – mies on niin pienikokoinen?
Justin Williams mietti asiaa vähän pitempään tällä kertaa.
”Kuule”, hän irvisti.
”Pituus”, hän sanoi, ja mietti seuraavaa sanaa. ”Paino. Kehon tyyppi.”
”Se on tärkeää, mutta se ei merkitse kaikkea. On kyse siitä, miten pystyt tekemään tilaa itsellesi jäällä, ja hän tekee sitä kropallaan ja nopeudellaan. Ja hän tekee sitä myös päällään. Jääkiekossa on ennen kaikkea muuta kyse tilan luomisesta, ja sen hän osaa.”
Nopeus. Nyky-NHL:ssä ei sentterinä voi pelata, ellei ole nopea. Sebastian Ahossa yhdistyy sekä nopeus jaloilla, että päällä.
Siinä oli ehkä yksi syy siihen, miksi Hurricanes vaihtoi Victor Raskin juuri Nino Niederreiteriin. Rask oli edellisen GM:n Ron Francisin näköinen pelaaja; älykäs tilannepelaaja, mutta nopeus ei pysynyt muuttuvan liigan vauhdissa. St. Louis Bluesin Ryan O`Reilly tulee ainoana mieleen NHL-sentterinä, joka osaa korvata nopeuden puutteen todella kovalla tahdolla. Mutta muita ei oikein ole.
Rod
Carolina Hurricanes lähti tälle kaudelle raikkaasti uudella ilmeellä. Yksi esimerkki oli uusi päävalmentaja, seuran prospekteja aikaisemmin treenauttanut legendaarinen Rod Brind`Amour. ”Rod The Bod” on aivan varmasti ainoa NHL-valmentaja, joka on yhtä kovassa fyysisessä kunnossa kuin pelaajansa. Harjoitusleirillä nyt 48-vuotias Vancouverin saarelta kotoisin oleva Rod teki samat kuntotestit kuin pelaajansakin.
Ainoa valmentaja, joka voisi haastaa joka jätkän vaikka painimatsiin, ja todennäköisesti myös voittaisi lähes kaikki (En ole ihan varma, pystyisikö edes Rod selättämään ”Venäjän gordiehowea”, todella vahvaa Andrei Svechnikovia). Oli odotettua, että Carolina Hurricanes mallia 2018-19 lähtisi kauteen huippukuntoisena ja ottaisi pitkälti senkin perusteella paljon voittoja heti alkuun, kuten kävikin. Hurricanes on muuttanut ilmettään vähän isommaksi joukkueeksi, vaikeammaksi pelata vastaan kulunutta klisettä käyttääksemme. Micheal Ferland, Saku Mäenalanen ja juuri joukkueeseen hankittu Nino Niederreiter edustavat uutta kovuutta eri tavoin.
Rod on selvästi pysynyt omana itsenään prospektien kehittäjän verkkareitten vaihduttua päävalmentajan pukuun ja solmioon, mikä on parasta. Hän on myöntänyt oppivansa päävalmentajana työskentelyn viisauksia vauhdissa ensimmäisessä ykköspestissään. Ylivoimapeli ei ole koko ajan toiminut odotetulla tavalla. `Canesilla on hyvä puolustus, harvinaisesti kolme rightin puolen pakkia, jotka kaikki osaavat pelata, mutta myös puolustuksella on ollut ongelmia tällä kaudella ajoittain.
Rod on selkeästi niin sanottu pelaajien valmentaja, jolla on läheinen suhde pelaajiinsa. Pelaajat pelaavat valmentajalleen tarvittaessa, mikä on tärkeintä.
”Loistava pelaaja”, sanoi Brind`Amour NHL-blogille ykkössentteristään. Rod tulee pienestä kalastajakylästä; isoja putkia asentavan pipelinerin poika, joka ei mielistele ketään. Siksi hänen ylistävät sanansa Sebastian Ahosta on otettava tosissaan.
”Loistava nuorimies. Loistava ihminen”, sanoi Rod vakavalla naamalla. ”Se näkyy, olet sitten hänen valmentajansa tai yksi hänen joukkuekavereistaan. Hän tulee hallille joka päivä ja yrittää aina parhaansa. Enempää et voi vaatia keneltäkään.”
”Kyllä hänellekin tulee huonompia pelejä välillä, kuten kaikille muillekin. Hän tekee virheitä ja hänellä on vielä opittavaa. Hän on vasta nuori kaveri. Hän antaa aina kaikkensa. Se on loistava ominaisuus pelaajalla.”
Seabass
Hän täytti viime heinäkuussa vasta 21 vuotta. Kolmas NHL-kausi, ennen Edmontonia 207 runkosarjapeliä NHL:ssä. Amerikassa suomalainen lempinimi Sepe on muuttunut hillittömältä kuulostavaksi Seabassiksi. Hän vaikuttaa fyysisesti vahvemman näköiseltä kuin tulokaskaudellaan vain pari vuotta sitten, ja tottuneemmalta haastatteluihin. Hänen käytökseensä median kanssa on tullut rentoutta ja huumoria.
”Noo, totanoin”, mietti Sebastian Aho aamujäitten jälkeen. ”Meillä on ollut vähän ylä- ja alamäkiä joukkueena, ja niin myös itellä.” Hän on tätä luettaessa pelannut 48 ottelua tällä kaudella, joissa 54 pistettä. NHL:n top-20 joukossa pistepörssissä. Olisikohan sittenkin niin, ettei Aleksander Barkov ole NHL:n aliarvostetuin todella hyvä pelaaja? Jääkiekkoilijan poikana Raumalla syntynyt, mutta Oulussa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Sebastian Aho on.
”Parempaan pystytään”, hän jatkoi. ”Meillä oli hyvä tammikuun alku, mutta nyt on pari harmittavaa tappiota, niin sanottuja turhia tappioita tullut. Ollaan pelattu, periaatteessa annettu ne voitot pois ja tänää on hyvä mahdollisuus ottaa se seuraava steppi ja saada se sama draivi päälle mikä oli tuossa tammikuun alussa.”
Henkilökohtaisella tasolla Aho on mennyt eteenpäin kaikilla alueilla. Oma henkilökohtainen piste-ennätys 65 pistettä tuhoutuu helmikuussa. Laukaus on yksi alue, jossa hän on jopa yllättävän hyvä. Maaleja tulee erilaisista paikoista ja oikeilla valinnoilla aika ison laukausvalikoiman sisältävästä laukusta. Hän on kokoisekseen vahva luistelija. Hyvää tasapainoa ja tarvittavaa tilannenopeutta.
”Jokainen jääkiekkoilija tänä päivänä treenaa tosi monipuolisesti, ja niin minäkin. Ei ole mitään yhtä tiettyä, ihan normaalihommaa. Nopeutta, kestävyyttä ja voimaa. Kaikkea treenataan. Suht samalla kaavalla joka kesä, mutta aina joskus uudella tavalla, jotta saadaan uusia ärsykkeitä. On myös mielelle kivaa, että koitetaan joitakin uusia ärsykkeitä, niin pystyy kehittämään kroppaa paremmin. Isossa kuvassa aika samalla kaavalla”, kuvaili Aho kaukalon ulkopuolista harjoitteluhjelmaansa.
Hän on tällä kaudella pelannut keskimäärin 19:40 per ottelu. Kolmanneksi eniten joukkueessaan Jaccob Slavinin ja Justin Faulkin jälkeen, eniten hyökkääjistä. Tämä kertoo kovasta kestävyydestä ja samalla kyvystä rytmittää omaa peliä ja säästää energiaa oikeisiin paikkoihin.
Sebastian Aho tietää vahvuutensa (Jacob Kupferman/CSM/REX/IBL.se)
”Täytyy tietää, millä pärjää..”
Sebastian Ahon peli, kuten Justin Williamskin totesi, perustuu kuitenkin hänen peliälyynsä. Hän osaa pelata pienikokoisempana pelaajana todella tehokkaasti. Ehkä tämä taito on kehittynyt nuoruuden peleissä vähän samalla tavalla kuin Elias Petterssonin taidot. Oli pakko keksiä keinot pärjätä isompien kanssa. Esimerkiksi kiekonriistoissa Aho on joukkueensa ykkönen.
Saatuaan kiekon #20 osaa ikäänkuin ottaa lämpötilan tilanteesta ja hidastaa peliä haluamalleen tasolle. Häneltä on äärimmäisen vaikea saada kiekkoa pois. Ylivoimalla peli ei koskaan kuole Ahon mailaan. Hänellä on monipuolinen valikoima syöttöjä – kiekko lähtee ahtaistakin paikoista etukäteen mietittyyn paikkaan tarkasti suoraan kanssapelaajan lapaan.
”Täytyy tietää, millä pärjää”, sanoi Aho. ”Joskus sinun täytyy olla nopeampi, tai täytyy olla viisaampi kuin toinen. Täytyy lukea eri lailla tilanteita. Sellainen tilannekovuus, mun mielestä ei ikinä ole ollut kyse siitä, kuinka iso sinä olet”, hän selvitti pelifilosofiaansa. Syitä sille, miksi hän pystyy voittamaan kaksinkamppailuja jäällä itseään isompia ja vahvempia vastaan. Hän yllättää joskus vastustajansa kaksinkamppailussa taklaamalla pelaajaa, joka on tulossa taklaamaan häntä.
”Voit olla vahva mailan kanssa, ja sitten kun se tilanne tulee, eka isku on kova. Siinä minä olen aina yrittänyt olla hyvä.”
Hockey sense, sanottaisiin Kanadassa. Kyky ymmärtää peliä. Scoutit sanovat, ettei sitä voi varsinaisesti opettaa. Se on saattanut tulla pelaajalle lukemattomien epävirallisten pihapelien seurauksena. Tai hän on sen itse keksinyt tarkkaankin valmentajien kontrolloimilla vuoroilla ihan itse. Se joko pelaajalla on, tai sitä ei ole.
Sebastian Aho on pelannut ennen tätä kautta paljon laitahyökkääjänä, mutta jotenkin tuntuu, että hän pelaa kuin sentteri millä paikalla tahansa. Itseluottamusta kiekon kanssa.
”Pitää pyrkiä siihen, lukemaan sen tilanteen vähän paremmin”, sanoi Aho ”Yrittää tavallaan vähän huijatakin välillä jäällä, että saa vähän lisäaikaa itselleen. Välillä jääkiekossa tulee niitä tilanteita, että joudut kamppailemaan isompien kanssa. Pitää olla vain tilannevahva.”
Uusi omistaja, uudet kujeet, menestystä tulossa?
Kaikki eivät välttämättä pidä Carolina Hurricanesin paljon huomiota herättäneistä voitonjuhlintatavoista kotiottelujen jälkeen. Jotkut NHL-median vanhan koulun miehet, kuten Don Cherryn seuraajaksi selvästi Sportsnetillä valmistautuva Brian Burke tai Buffalo Sabresin selostajiin lukeutuva Rob Ray ovat antaneet oman mielipiteensä. Eurooppalaistyylinen hassuttelu voidaan ehkä tulkita yhdeksi merkiksi lisää siitä, että Raleighssa on nyt uusi omistaja Tom Dundon, ja uusi tyyli toimia.
Jääkiekkoilijat ovat yleensä vaatimattomia, niin sanottuja kunnon ihmisiä. Monet kotoisin pienistä kaupungeista ja maaseudulta. Siksi me heistä pidämme yleensä. Kovin moni ei tee koskaan mitään räväkkää tai aiheuta myrskyä touhuillaan tai sanomisillaan. Hyvä niin. Me vanhan koulun edustajat saamme rauhassa pitää lajista.
Mutta Hurricanesin juhlinta on jotain muuta, jotain todella positiivista. Jääkiekko on liian kanadalainen laji Amerikan markkinoille. Ei ole kyse vastustajan tai kenenkään epäkunnioittamisesta, koska vastustajan annetaan ensin kunnolla poistua kaukalosta ennenkuin voitonjuhla alkaa. En tiedä, miten tämä hullutus voidaan soveltaa mahdollisiin pudotuspeleihin, mutta se jääköön nähtäväksi.
”Fanit tykkää”, kiteytti Sebastian Aho joukkueensa hilpeitä voitonjuhlia. ”Raleigh ei ole mikään iso jääkiekkomarkkina. Saadaan jotain kivaa faneille, jotka ovat tykänneet tosi kovasti. Se on sellainen positiivinen juttu meille. Se on meidän juttuja, eikä meidän tarvitse ajatella mitä muut tykkää, koska meidän fanit tykkää.”
Kaiken ei aina tarvitse olla niin helvetin vakavaa. Jokainen tietää, millaisiin vanhan koulun arvoihin Rod Brind`Amourin tai Justin Williamsin menestys jääkiekossa on aina perustunut. Jos tämä hilpeä hulluttelu sopii heille niin hyvin, miksi kenenkään tulee valittaa?
”Se on ideakin, että me paiskimme ihan tosissamme hommia, mutta pystymme kyllä olemaan iloisia jos voitetaan ja osaamme näyttää tunteita”, sanoi ”Seabass”:kin.
”Mun mielestä se on ollut ihan hyvä juttu.”
Leijonanmieli, Hurricanesin tulevaisuuden kapteeni?
Sebastian Aho on ollut todellinen löytö Carolina Hurricanesille. Toisella kierroksella (35.) laiturina varattu suomalainen, josta on tullut joukkueensa tärkein pelaaja. Ahon kypsä peli auttoi paria muuta suomalaispelaajaa seuraavan vuoden varaustilaisuudessa aivan varmasti, mitä ei silloin vielä osattu kunnolla huomata.
Hurricanes pelasi noin kymmenen päivää sitten Buffalo Sabresiä vastaan ottelussa joka muistetaan Jeff Skinnerin paluuna Raleighin. Sebastian Aho ei vaatimattomana miehenä varmasti itse sitä koskaan ääneen myöntäisi, mutta tuossa ottelussa häntä vastakkainpeluutettiin jokaisessa vaihdossa Sabresin ykkössentteriä, saman 2015 NHL Draftin kakkosena (heti Connor McDavidin jälkeen) varattua Jack Eichelia vastaan, ja Aho pelasi kuin todistaakseen, että hän kuuluu samaan sarjaan Amerikan Jackin kanssa.
Ja tuossa ottelussa Sebastian Aho oli parempi kuin Jack Eichel. Aho on yksi NHL:n pienimmistä senttereistä, mutta hän pystyy ottamaan kovimmatkin vastakkainpeluutukset ja vielä voittamaan ne. Jordan Staal olisi varmaankin saanut Eichelin vastaansa, jos olisi ollut terveenä ja kokoonpanossa. Tämä oli juuri yksi niistä paljon Aholta pyydetyistä asioista, joista Williams mainitsi.
Kaksi päivää myöhemmin yksi NHL:n eliittijoukkueista, Nashville Predators saapui vieraaksi. Aho teki hattutempun itsensä Pekka Rinteen taakse.
Edmontonissa ehdittiin sunnuntaina pelata 28 sekuntia, kun saatiin jo ensimmäinen maistiainen Sebastian Ahon nerokkuudesta. Yksi Oilersin parhaista pelaajista missasi miehensä heti ensimmäisessä vaihdossa sekunniksi, ja Ahon syöttö lähti napakasti Leon Draisaitlin luistinten teriä hipoen, suoraan Nino Niederreiterin mailaan. Ottelun ensimmäinen laukaus, ja maali.
Carolinan kokeneella managerilla Don Waddelilla on vielä tehtävää, jotta joukkueelle tärkeitten Micheal Ferlandin ja Sebastian Ahon nimet saadaan sopimuksiin. Teuvo Teräväisen maanantaina julkistettu, hyvin ansaittu sopimus oli hyvä alku.
Sebastian Aho ei itse puhu palavasta halustaan olla yksi liigan parhaista. Se tuli kaiken nähneeltä ja kokeneelta vieruskaverilta. Aho on juuri sellainen pelaaja ja persoona, joka pystyy auttamaan kymmenen vuotta putkeen playoffien ulkopuolelle jäänyttä Hurricanesia muuttamaan kulttuuria toisenlaiseksi. Ei-perinteisellä jääkiekkomarkkinoilla tarvitaan juuri tällaista miestä, joka ei koskaan ole tyytyväinen tähänastiseen. Kovan työn kulttuuri ja omista tekemisistä vastaaminen ovat tärkeämpiä kuin värikkäät mainostemput pitkällä tähtäimellä.
Hän pelaa tulokassopimuksensa viimeistä kautta, ja tulee aika todennäköisesti saamaan isonumeroisen ja pitkän jatkon lähitulevaisuudessa. Veikataan tässä, että kun maalit, syötöt ja pisteet lasketaan, kun kahden viime kauden pistekeskiarvo per ottelu (0.98) lasketaan, katsotaan kuinka paljon pelataan, ketä vastaan ja missä tilanteissa, ja aletaan vääntää sopimusta – Sebastian Ahon numero menee jonnekin kahdeksan miljoonan dollarin kieppeille tai vähän yli, sopimuksen pituudeksi 7-8 vuotta.
Normaalineuvotteluissa seura hakee huonoja asioita hintaa pudottaakseen ja pelaajaa edustavat agentit positiivisia. Tässä tapauksessa seuran on pakko myöntää Sebastian Ahon monet, niin sanotut aineettomat ominaisuudet, joita on vaikeaa numeroissa mitata. Hän johtaa esimerkillään, pelaa erikoistilanteissa (kolme maalia ylivoimalla, kolme alivoimalla tällä kaudella), ja ratkaisee pelejä (neljä voittomaalia, kaksi jatkoaikamaalia).
Mutta hän ei pelaa itselleen, eikä sopimuksestaan. Isot rahat, ja kuuluisuus tuskin tulee tätä suomalaista urheilijaa koskaan muuttamaan.
Hänessä on paljon Saku Koivua. Fyysiset ominaisuudet jäävät älyn ja tulenpalavan tahdon varjoon.
On helppoa nähdä Sebastian Ahossa saman vankan sinivalkoisen muotin mukaisesti tulevaisuuden kapteeni Carolina Hurricanesille.
—
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
