Idän ihme ja muita tarinoita

New Jersey Devils hankki pelastajan KHL:stä. Ottawa Senatorsin omistaja säästi taas pari miljoonaa. Tässä muutamia kommentteja kesken NHL-kesän koiranpäivien. (Kuva: TT.se)

IDÄN IHME

New Jersey Devilsiä pidetään yhtenä NHL-kesän voittajista. Ykkösvaraus, Justin Bieberin pikkuveljeltä näyttävä, mutta tähänastisten saavutustensa perusteella huiipputaitava Jack Hughes putosi Devilsin haaviin Vancouverissa järjestetyssä NHL Draftissä. Värikäs, elämää suurempi persoona ja myös todella hyvä puolustaja P.K. Subban saatiin pelaajakaupassa. Wayne Simmonds lisättiin kokoonpanoon. Todella hyvä pelaaja. Rightin laukaus, kokoa ja kovuutta.

Maanantaina Devilsin GM Ray Shero hankki KHL-tähden Nikita Gusevin kaupassa Las Vegasista. Guseville annettiin samantien kahden vuoden, $9 miljoonan sopimus.

Nikita Gusev on 27-vuotias. Vegas Golden Knights ei pitänyt hänen palkkavaatimuksiaan sopivina, mutta New Jersey Devils piti. Vegasin ja pelaajan leirin välillä oltiin raporttien mukaan noin kahden miljoonan dollarin päässä. Moni KHL-kiekkoa seuraava näyttää pitävän laituria seuraavana Artemi Panarinina, joka tuli NHL-jäille toki jo 23-vuotiaana. Gusev teki 82 pistettä KHL:ssä viime kaudella 62 ottelussa.

Ottaako Devils tässä suuren riskin? Pystyykö jo vähän vanhempi KHL-peluri tuomaan saman pelinsä Atlantin yli?

Kokemuksia on onnistumisista, kuten Panarin, ja tapauksista, joissa asiat menivät toisinpäin. Jos Gusev on niin hyvä, miksei Vegas käyttänyt häntä playoffeissa viime keväänä?

Ainakin Nikita Gusev saa pelata hyvien pelaajien kanssa todennäköisesti Jerseyssä. Hänelle annetaan kaikki mahdollisuudet varmasti. Kerrankin Devilsillä voi nyt olla peräti kolme hyvää hyökkäävää ketjua. En ole ihan varma, kannattaako vasta 18-vuotiasta Jack Hughesia vielä peluuttaa Taylor Hallin vierellä, koska se tarkoittaa aina kovimpia vastakkainpeluutuksia. Etenkin vieraissa.

Jotkut Edmonton Oilersin ja Connor McDavidin kannattajat pitävät pyhäinhäväistyksenä sitä, että Nikita Gusev kehtaa tulla NHL-jäille pelaamaan numerolla 97, ja että New Jersey Devils vielä antaa hänen niin tehdä!

En usko, että Connorilla ensinnäkään on mitään sitä vastaan. Se on vain numero. Tuskin edes juolahtaisi mieleenkään. Wayne Gretzkyn 99 on virallisesti pyhitetty NHL:ssä, ja Mario Lemieuxn 66 epävirallisesti. Mutta Connor McDavid ei ole vielä lähelläkään heidän tasoaan jo pelkästään ikänsä takia.

Turhaa melua tyhjästä. Gusev on pelannut numerollaan jo äiti-Venäjällä. Ei mitään syytä vaihtaa.

Erittäin mielenkiintoinen uusi pelaaja tällä kaudella NHL:ssä. New Jersey Devilsillä on ainakin hyviä vaihtoehtoja nyt, pitkästä aikaa.

Mukavaa pyöritellä ketjukoostumuksia kesähelteillä. Kymmenen tai yksitoista hyvää pelaajaa kolmeen ensimmäiseen ketjuun tarjolla.

Hall, Palmieri, Hischier, Zajac, Coleman, Bratt, Hughes, Simmonds, Zacha. Ja Gusev. 

EUGENE MELNYK SÄÄSTI PARI MILJOONAA

Ottawa Senators teki tiistaina mielenkiintoisen pelaajakaupan.

Se lähetti maalivahti Mike Condonin Tampaan. Vaihdossa Lightningista tuli Ryan Callahan. Lisäksi kaupassa liikkui Ottawaan viidennen kierroksen varausoikeus, ja Tampaan kuudennen kierroksen varausoikeus.

Ottawa on todennäköisesti kauden lopussa sarjataulukon alapäässä, ja Tampa yläpäässä. Joten Senators saa tässä paremman varauksen, jos sillä nyt on mitään käytännön merkitystä, kun mennään kierroksilla viisi tai kuusi.

Ryan Callahan? Eikö hän juuri joutunut lopettamaan pelaamisen lääkäreitten neuvosta? Entisen New York Rangersin kapteenin diagnosoitiin kärsivän pysyvästä selkäsairaudesta. Oli parasta koko elämän kannalta laittaa luistimet naulaan. Hänen sopimuksensa liikkuu siis enää vain paperilla.

NHL-omistajilla on mielestäni siviilivelvollisuus maksavia katsojia eli asiakkaitaan, ja niitä kaupunkeja kohtaan, joissa he toimivat, laittaa jäälle niin kova ja kilpailukykyinen joukkue kuin suinkin mahdollista. Tämän tulisi olla liigan säännöissä. Jokaisella NHL:n 31 omistajalla tai omistajaryhmällä on helposti varaa sijoittaa pelaajiinsa palkkakattomaksimi, eli $81.5 miljoonaa, eikä mitään syytä olla käyttämättä pelaajiin suurinta sallittua määrää.

Mutta kaikki eivät näin tee.

Toisille NHL-joukkue on vain isojen poikien lelu, ja keino ansaita muutama miljoona lisää muitten joukossa. Palkkakaton alarajaan, eli palkkalattiaan $61.2 miljoonaan pääsy riittää.

Ottawassa, jääkiekon kotimaan pääkaupungissa vielä, luulisi sijoitettavan jääkiekkoon jo pelkästään perinteitten ja kulttuurin takia. Mutta juuri tällä hetkellä omistaja Eugene “Barbados” Melnykin joukkueella on pelaajabudjetissa enemmän sijoitettuna niin sanottuun “kuolleeseen rahaan”, kuin joukkueen luistelevaan puolustukseen.

Puolustajat Nikita Zaitsev, Ron Hainsey, Mark Borowiecki, Dylan DeMelo, Christian Wolanin, Thomas Chabot, ja Christian Jaros vievät CapFriendly.com-sivuston mukaan $12,618,333 pelaajabudjetista. Vähemmän kuin pelaavan rosterin ulkopuolella oleville kolmelle pelaajalle maksetaan! Tämä siis palkkakaton alla, ei oikeassa rahassa.

Senatorsin hankittua tiistaina Ryan Callahanin sopimus Tampasta, sillä on “Injured Reserve”-listalla nyt kolmen pelaajan sopimukset. Callahan ($5,8M), Marian Gaborik ($4.875), sekä Clarke MacArthur ($4.65M).

Kaikki nämä kolme pelaajaa joutuivat lopettamaan pelaamisen loukkaantumisten takia. Vain MacArthur pelasi viimeiset pelinsä Senatorsissa, muitten sopimukset on hankittu vain palkkalattiaan pääsemiseksi muualta.

Tällainen kikkailu ei ole reilua isot rahat pelaavan joukkueen näkemisestä maksavia katsojia kohtaan.

Ryan Callahanin loukkaantuminen on täysin oikea. Pidän Marian Hossan vaivaa myös täysin oikeana. Roberto Luongo lopetti oikeaan aikaan. Mutta tämänlainen kikkailu paperisopimusten kanssa tiettyjen NHL-omistajien toimesta alkaa mennä liian pitkälle. NHL:n pitäisi olla liiga, jossa kilpaillaan toisten kanssa, eikä mikään saunaseura. Toimistolla pitäisi olla yhtä kova pelin henki kuin kaukalossakin.

Ei anna hyvää kuvaa urheilulajista. 

TAMPA SAI TILAA BRAYDEN POINTILLE

Miksi ihmeessä Ottawa Senators haluaisi auttaa tällä tavalla vielä samassa divisioonassa pelaavaa Tampa Bay Lightningia? Atlannin divisioonan ykkösjoukkue hyötyi tästä diilistä siten, että nyt sillä on vähän yli 11 miljoonaa dollaria tilaa katon alla. Ennen tätä diiliä tilaa oli vain seitsemisen miljoonaa.

Mike Condon haudataan farmiin. Niin syvälle, ettei edes The Hockey News häntä sieltä löydä. NHL Cap Hit, joka oli kolme miljoonaa, putoaa farmissa jonnekin $1.3 miljoonan tienoille.

Brayden Pointin sopimus tulossa. Tai, jos offer sheet tulee jostain, nyt ollaan valmiita.

Rahassa Ottawa joutuu tiistaisen kaupan jälkeen maksamaan Callahanille enää noin $940 tuhatta. Vakuutus pitää huolen lopuista. Condonille oltaisiin jouduttu maksamaan noin kolme miljoonaa. Kahden miljoonan dollarin säästöt. Ymmärrämme, ettei Mike Condon ollut ehkä Senatorsin suunnitelmissa ykkösessä pelaavana maalivahtina. Siinä mielessä tässä vaihdettiin kaksi pelaajaa, jotka eivät NHL:ssä ensi kaudella pelaa.

Liiga haluaa, että tällaisiin diileihin heitetään pari varausta päälle, jotta ne saataisiin näyttämään jääkiekkotreideiltä.

En näe tässä mitään muuta järkeä Ottawan kannalta, kuin sen, että Eugene Melnyk säästi tässä pari miljoonaa. Senatorsin GM Pierre Dorion saa “viikon työntekijä”-plakaatin toimiston seinälle tästä hyvästä. Hän säästi firman rahoja! Hienoa työtä kesken NHL-kesän koiranpäivien. Joukkue on sopivasti palkkalattian yllä.

Eli vielä kertauksena: Ryan Callahanin cap hit on $5.8 miljoonaa, josta hänelle maksetaan rahassa $4.7M. Mutta koska hänen sopimuksensa menee LTIR-listalle uran päättäneen loukkaantumisen takia, vakuutus korvaa 80 prosenttia. Senators joutuu maksamaan vain $940,000.

Mike Condonin cap hit on $2.4 miljoonaa. Hänelle joudutaan maksamaan kolme miljoonaa dollaria rahassa.

Mutta onko tämä oikein katsojia kohtaan?

Julien BriseBois tekee oikeasti loistavaa työtä Tampassa. Ensin J.T. Millerin sopimus Vancouveriin Draftissä. Miller allekirjoitti vuosi sitten viiden vuoden, $26.25 miljoonan sopimuksen Lightningiin. Pelasi ok runkosarjan 47 pisteellä, ei säväyttänyt playoffeissa.

Ja nyt tämä. Ei tarvetta luopua Ondrej Palatista tai Tyler Johnsonista vielä.

Jääkiekkomielessä Mike Condon tuli hyvään aikaan hätiin Ottawassa, kun Craig Andersonilla oli ongelmia vaimonsa sairauden takia. Sittemmin Condonin merkitys ja ura lähti toiseen suuntaan. Hänen ei katsottu olleen oikeassa paikassa Senatorsin farmissa, koska seura haluaa peluuttaa nuorempia vahteja.

Tampan organisaatiolla taas on maalivahtiosasto kunnossa. Andrei Vasilevskiy teki juuri sopimuksen. Curtis McElhinney, Louis Domingue, ja nyt vielä Mike Condon. 

MINNESOTA WILD VAPAUTTI MANAGERINSA TEHTÄVISTÄÄN

Paul Fentonia pidettiin vielä vuosi sitten yhtenä NHL:n lupaavimmista sikaariportaan miehistä. Erittäin vakuuttavaa työtä scouttina tehnyt mies. Kykyjenetsintää on aina pidetty parhaana taustana hyvälle managerille. Loistavaa työtä Nashville Predatorsin kykyjenetsinnässä ennen Minnesotaa.

Tiistaina Wildin omistaja Craig Leopold ilmoitti, ettei pitänyt pitkällisen harkinnan jälkeen Fentonia sopivana managerina joukkueelleen.

Fenton ei ainakaan jäänyt istumaan käsiensä päälle ainoalla kaudellaan Wildin ohjaimissa. Hänen annettiin tehdä asioita kuten parhaaksi näki.

Hän hankki Viktor Raskin, Kevin Fialan, ja Ryan Donaton. Hän treidasi pois Nino Niederreiterin, Charlie Coylen ja Mikael Granlundin. Hän hankki Mats Zuccarellon viiden vuoden sopimuksella.

Jotkut näistä diileistä saivat seuraajat nostelemaan silmäkulmiaan. Tämänkin koneen takana, pakko myöntää.

En oikeastaan pitänyt Zuccarellon diiliä niin kauhean pahana virheenä. Aina tuodaan esille norjalaishobitin korkea ikä. Hän on training campin alkaessa juuri täyttänyt 32. Ei ikä eikä mikään hobbitille!

Leopold sanoi kuitenkin, ettei Paul Fentonia vapautettu tehtävistään pelaajakauppojen takia. Hän sanoi syitten johtuneen managerin työhön liittyvistä muista asioista. Henki ja moraali toimistolla, valmentajien huoneessa ja pukukopissa ei ollut sellainen kuin sen olisi pitänyt olla. Organisoiminen, strateginen johtaminen, ihmisten johtaminen, palkkaaminen ja motivoiminen. Tämäntyyppisiin asioihin Fentonin työssä omistaja ei ollut lopulta tyytyväinen.

Hän ei omistajan mielestä osannut toimia yritysjohtajana oikein, jos näin voidaan sanoa. Syy ei ollut mikään yksittäinen asia. Erilaisten kasaantuneitten asioitten summa lopulta. Mutta ei nimenomaisesti toiminta pelaajakaupoissa.

Tässä arvostellaan omistajaa jo toisessa kappaleessa peräkkäin, mutta onko Craig Leopoldin toiminta tässä onnistunutta? Omistajan lupa on täytynyt tulla kaikkiin aikaisempiin sopimuksiin, Zuccarello niistä viimeisimpinä. Onko omistajan aina kuunneltava pelaajia tällaisissa tapauksissa? Kuka tätä laivaa johtaa ja mihin tämä laiva on menossa?

Kaikki ei tässä nyt ihan täsmää.

GM:n potkut vain noin 12 kuukauden jälkeen on iso juttu. On pakko olla kyse jonkinlaisista henkilökohtaisista erimielisyyksistä omistajan ja/tai muitten kanssa toimistolla. Wildin kannattajien on syytä ihmetellä, mihin suuntaan seura on oikein menossa.

Mikä on tämän joukkueen identiteetti? Millaista jääkiekkoa se edustaa? Onko se huippujoukkue, keskitason joukkue, juuri ja juuri playffviivan tasalla kamppaileva joukkue, vai huonompi?

Wild tuntuu seilaavan jossain välimailla. Ei huippujoukkue, ei ehkä edes playoffjoukkue. Mutta ei ihan pohjamudissa elävä kala myöskään. Ennakoissa toistaiseksi sitä pidetään joukkueena, joka kerää sellaiset 85 pistettä. Ei mene playoffeihin.

Nyt omistaja Craig Leopold, seuran presidentti Matt Majka ja Wildin palveluksessa toimiva Mike Modano etsivät seuraavaa manageria. Leopold sanoi tiistain pressissään etsivänsä mieluummin GM-kokemusta NHL:stä omaavaa henkilöä.

ApulaisGM Tom Kurvers toimii nyt väliaikaisena managerina Minnesota Wildissa. Uuden GM:n nimeä voimme spekuloida vaikka kuinka. Siis joku, jolla on jo aikaisempaa kokemusta.

Ron Hextall? Dean Lombardi?

Huvittava yksityiskohta lisää Craig Leopoldin pressistä. Hän soitti uutiset valmentaja Bruce Boudreaulle, joka soittohetkellä istui autossaan odottelemassa vanhaa äitiään Walmartin parkkipaikalla. Boudreau oli vain iloinen saatuaan edes jutella jonkun kanssa yksinäisellä parkkipaikalla.

Mitä ihmettä, Gabby? Etkö voi mennä kauppaan sisälle auttamaan mammaasi? 

CHRIS KUNITZ JÄTTI KAIKEN JÄÄLLE

Jotkut NHL-pelaajat saavat ihan kaiken irti lahjakkuudestaan. Joskus hyvä onni seuraa tällaisia tyyppejä, jotka tekevät työnsä todella ahkerasti.

Chris Kunitz debytoi NHL:ssä vuonna 2004 Anaheim Mighty Ducksissa. Ei NHL-varausta, jääkiekkostipendi Ferris State-yliopistoon hänen pelattuaan kaksi kautta Saskatchewanin junnuliigan Melville Millionairesissa. Välillä waivereitten kautta Atlanta Thrashersiin ja samaa tietä takaisin Anaheimiin. AHL-pelejä, ja vakiopaikka Showssa 25-vuotiaana.

Debytointi vasta 20-vuotiaana amerikkalaisessa yliopistokiekossa on epätavallista. Debytointi AHL:ssä 24-vuotiaana myös. Hyvä esimerkki siitä, ettei aina tarvitse hoputtaa hyvää pelaajaa liian koviin paikkoihin liian aikaisin. Mutta aina, kun kutsu tuli, Chris Kunitz oli valmis.

Kunitz osasi pelata hyvien pelaajien kanssa. Anaheimissa Teemu Selänteellä ei varmasti ole kuin hyvää sanottavaa. Sama Pittsburghissä Sidney Crosbyllä.

Lopussa mahtava ura pienikokoiselle pelaajalle, jonka nimeä ei koskaan NHL Draftissä huudettu.

Neljä Stanley Cup-mestaruutta. Olympiakultaa Kanadan joukkueen paidassa Sothsissa vuonna 2014. Isoja palkintoja kaappi täynnä.

1,022 NHL-ottelua runkosarjassa. 268 maalia ja 351 syöttöpistettä. 178 peliä päälle Stanley Cupin playoffeissa. Niissä 27 maalia ja 66 syöttöä

Ei tähtipelaaja, mutta pelaaja, jollaisen hyvät joukkueet aina tarvitsevat.

Chris Kunitzin hienon uran viimeiseksi hienoksi maaliksi jäi toisella Stanley Cupin konferenssifinaalin seitsemännen pelin jatkoajalla tullut voittomaali, joka pudotti Ottawa Senatorsin keväällä 2017. Sidney Crosby tarjoili hyvään paikkaan, oma pakki teki tahtomattaan maskia Craig Andersonille, ja ei kovin mahdollinen laukaus meni sisään. 

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca