Kommentteja Stanley Cup-viikolta
8 min
Taistelu Stanley Cupista on edennyt toiselle kierrokselle. Battle of Alberta. Battle of Florida. Runkosarjamestarin ylivoimapeli ei toimi. Yhtäkkiä Colorado Avalanchen vanha kirous on noussut esille. Seabassin oudot kommentit. Tässä kommentteja vielä yhdeltä jännittävältä viikolta.
Panthersin vastoinkäymiset
Presidents` Trophyn eli runkosarjan voittajan Florida Panthersin peli playoffeissa ei ole ehkä vastannut odotuksia. Tämä nähtiin jo ensimmäisellä kierroksella Washington Capitalsia vastaan, etenkin neljässä ensimmäisessä ottelussa. Runkosarjassa niin helposti voitosta voittoon ja maalista maaliin luistellut Panthers pelasi hermostuneen ja jotenkin säikyn oloisesti.
Vähälle huomiolle on jäänyt se tosiasia, että Floridan putoaminen 3-1 tappiotilanteeseen pelivoitoissa oli Capsia vastaan vain kahden minuutin päässä. Sitten Panthers sai taas pelinsä kulkemaan.
Nyt eniten huomiota saa Florida Panthersin ylivoimapeli. Se on saanut jo kaksikymmentäviisi mahdollisuutta näissä playoffeissa, ilman ainoatakaan tehtyä maalia. 0/25. Kolmanneksi paras ylivoima vielä runkosarjassa.
Tämä on iso ongelma Panthersille. Ylivoiman tehottomuus vie energiaa. Vain kevään 2011 Boston Bruins tulee mieleen joukkueena, joka ylsi mestaruuteen saakka surkealla ylivoimapelillä. Tai siitä huolimatta.
Florida Panthers dominoi vastustajia läpi runkosarjan. Se tuli päälle neljän ketjun hyökkäyskoneena. Playoffeissa se on pelannut kuin eri joukkue. Claude Giroux on pelannut ihan hyvin.
Carter Verhaeghen loistava peli on ollut valopilkku. Kuusi maalia ja 12 pistettä kahdeksassa playoffottelussa. Mutta jos “Verheihi” on joukkueen paras pelaaja näin tärkeässä vaiheessa kautta, jotain on vialla. Pahasti vialla.
Olisiko tilanne erilainen, jos Joel Quenneville olisi vielä Panthersin valmentajana? Andrew Brunette on tehnyt hyvää työtä, mutta onko tämä kaikki vähän liikaa hänelle näin nopeasti ensimmäisellä kaudellaan ykkösenä?
Mestarit ovat mestareita
Sergei Bobrovski eli Bob on pelannut hyvin, mutta Andrei Vasilevskiy on yhä NHL:n paras playoffmaalivahti. Juuri ennen ame 2:n ratkaissutta Russ Coltonin maalia Vasilevskiy oli tehnyt huipputorjunnan toisessa päässä. Mutta hän ei ole ainoa syy, miksi Lightningin maaliin on niin vaikea laittaa kiekkoja.
Tampan maalin eteen on vaikea päästä. Sillä on seitsemän, suurimmaksi osaksi, isokokoista ja ilkeää puolustajaa. Victor Hedman (198cm/109kg) on ryhmän suurin, ja liikkuvin. Mihail Sergachev (191cm/98kg), Ryan McDonagh (185cm/98kg), Erik Cernak (191cm/104kg), Cal Foote (193cm/103kg), Zach Bogosian (188cm/91kg).
Laukausten blokkaaminen, uhrautuminen joukkueen puolesta ovat mestarijoukkueen tavaramerkkejä.
Ottelusarja Floridan mestaruudesta jatkuu erikoisesti vasta sunnntaina ja maanantaina, eli Game 3 ja Game 4 pelataan peräkkäisinä päivinä. Syynä on Tampassa järjestettävä konsertti lauantaina. Toki ei ole kyse suurista matkustusmaileista Floridan taistelussa.
Florida on todellisessa pulassa. En usko että se pystyy voittamaan enää neljää viidestä ottelusta mestareita vastaan. Kaksi häviötä kotona heti alussa on huono juttu jo tilastojenkin valossa.
St. Louis Blues on yhä vaarallinen
Ennakkosuosikki Colorado Avalanche dominoi Game 1:stä St. Louis Bluesia vastaan, mutta tarvitsi silti jatkoajan voittaakseen.
Jos joku luuli Coloradon vievän tämän Central divisioonan ottelusarjan helposti, kannattaa katsoa uudelleen. Blues voitti toisen ottelun maalein 4-1 Denverissä. Jordan Binnington oli todella hyvä. David Perron teki kaksi maalia, hänellä on nyt seitsemän koossa näissä playoffeissa.
Perron on aliarvostettu maalintekijä ja jääkiekkoilija. Vegas antoi miehen mennä, ja hän päätyi jo kolmannen kerran urallaan Bluesiin.
Craig Beruben valmentaman joukkueen voiton jälkeen Blues vs. Avs sarja näyttää täysin toisenlaiselta kuin vielä ensimmäisen pelin
Colorado on ollut ennenkin suuri ennakkosuosikki. Avs menetti kotikenttäedun. Joukkueella on niskassaan toisen kierroksen kirous, joka näkyi pelaajien kommenteissa häviön jälkeen. Game 3 pelataan lauantaina St. Louisissa.
Nyt on aika Avs-kapteeni Nathan MacKinnonin nousta esiin, ottaa joukkue reppuselkään, ja näyttää tietä kuin…..Connor McDavid.
Battle of Alberta
Ensimmäisen 9-6 ottelun jälkeen täysin erilainen ottelu on tulossa tänään Calgaryssä.
Mike Smith aloittaa Oilersin maalilla, odotetusti. Jakob Markström päästi maaleja hanskapuolelta Game 1:ssä. Jäämme seuraamaan, onko kyse oikeasta ongelmasta vai vain yhden pelin ilmiö.
Woodyn ketjulotto
Otin tähän kantaa jo Jonne Virtasen Monsterimonni Livessä. Sosiaalisessa mediassa on näkynyt kommentteja Jay Woodcroftin Calgaryssä järjestämästä “ketjulotosta” tai “ketjurallista”. Connor McDavidiä peluutettiin yhdeksässä eri ketjumuodostelmassa.
Ei ole kyse Edmonton Oilersin hyökkäysmateriaalin kapeudesta. Kyse tässä oli siitä, että “Woody” heitti McDavidillle ekstravaihtoja toisisssa ketjuissa saadakseen hänelle välillä vastaan eri puolustajia. Pelattiin siis Calgaryn vanhassa Olympic Saddledomessa, Darryl Sutterilla oli viimeinen vaihto.
Vastakkainpeluutukset, match-upit, ovat huipputärkeä osa valmennusta kanadalaisessa jääkiekossa. Niitten merkitys korostuu Stanley Cupin playoffeissa, kun pelataan samoja pelaajia vastaan seitsemän ottelun sarjoissa.
Connor McDavidin pelaaminen joukkueessa ei ole Edmonton Oilersin pahimpia ongelmia. Oikeastaan lahja jääkiekkojumalilta on oikeampi termi. LA Kingsin upotettuaan hän sano olevansa “vain osa joukkuetta, man”.
Man??!
Kuchilla on silmät selässään
Tätä tilannetta tekee mieli maistella vielä uudestaan. Kolmannen erän viimeiset sekunnit käsillä. Pelitilanne tasan
Russ Colton – joka omien sanojensa mukaan on yleensä jäällä estääkseen maaleja mieluummin kuin tehdäkseen niitä – jätettiin täysin yksin. Nikita Kucherov – joka ensimmäisen kierroksen pelisarjassa Toronto Maple Leafsiä vastaan näytti ajoittain siltä kuin aikaa ja tilaa Kuchin normaaliin pelaamiseen ei enää riittänyt – yhtäkkiä näyttääkin taas vanhalta Kuchilta.
Rento, taitava ote, silmät selässä. Nikita Kucherov on playoffpelaaja. Tämä oli jo 21. kerta, kun hän oli mukana värkkäämässä voittomaalia Stanley Cupin playoffien ottelussa. Seitsemän kertaa hän on tehnyt ratkaisevan maalin itse, nyt syöttäjänä 14 kertaa.
Jos ihan rehellisiä ollaan, Kuchilla ei ole silmiä selässään. Hän tsekkasi tilanteen nopeasti olkapäänsä yli neljä kertaa ennenkuin hän meni päätyyn. Hän tiesi, missä Colton tulisi olemaan jo etukäteen. Oikeastaan taito, joka on vieläkin vakuuttavampi kuin ylimääräinen setti silmiä.
Broadwayn Kid Line
“Kid Line” eli junnuketju saattaa olla NHL-historian eniten käytetty/kulutettu ketjunimi. Toisaalta on tietenkin ikävä aikoja, jolloin lähes jokaisella NHL-ketjulla oli oma lempinimi.
The Production Line, The Punch Line, The Kraut Line, The Goal-A-Game Line, The French Connection, The Triple Crown Line, The Trio Grande, The Mafia Line, The Grind Line, The Legion of Doom, The Hound Line, The Grumpy Old Men Line, The Westcoast Express, That 70s Line, joitakin kuuluisia mainitaksemme.
Pisteet lukijalle, joka osaa antaa seurat, aikakauden ja pelaajat ylläoleviin ketjuihin. Vai onko liian helppo?
Edmontonissa käsite “Kid Line” muistetaan aina kevään 1990 Stanley Cup-mestarijoukkueen loistavasta ketjusta Adam Graves – Joe Murphy – Martin Gelinas. Nimi tuli alunperin kuuluisaksi Toronto Maple Leafsin 1930-luvun ketjusta Charlie Conacher – Harvey Jackson – Joe Primeau.
Uusin versio Kid Linesta esiintyy nykyisin Broadwaylla. New York Rangersin kolmosketju Alexis Lafreniere – Filip Chytil – Kaapo Kakko. Game 1:ssä tämän ketjun ollessa jäällä laukaukset olivat 11-3 Rangersille. Kun muut Top-6 hyökkääjät – siis kaksi parasta ketjua – olivat jäällä, laukaukset menivät 18-6 Carolinalle.
The Kid Line saattoi olla Broadwayn Sinipaitojen paras ketju keskiviikon Game 1:ssä, jonka Rangers hävisi jatkoajalla Carolinalle. Kaapo Kakko sai sapiskaa jopa Edmontonin sporttiradion Jason Gregorilta tästä missatusta maalipaikasta. Puolustajan luistimesta singonnut kiekko tuli ilmeisesti lapaan kierteellä ja vähän yllätti. Jos kiekon olisi yrittänyt pysäyttää, avoin maalipaikka olisi siinä ajassa saattanut mennä jo ohi. Harmittava tilanne varmasti.
Tulisiko Jack Adams-ehdokkaan valmentaja Gerard Gallantin antaa enemmän peliaikaa ketunpoikaketjulleen? Tällä palstalla ei neuvota maailman parhaita valmentajia, mutta näemme miten nuorisoketju parantaa ja saa enemmän itseluottamusta lähes vaihto vaihdolta. New York Rangersin esitykset näissä playoffeissa jäävät jotenkin ilmiömäisen maalivahdin Igor Shesterkinin esitysten muodostaman sumun taakse.
The Kid Line on hyvä huomata New Yorkin sumun seasta.
Seabassin kommentti
Erikoinen kommentti Boston Bruinsin presidentiltä Cam Neelyltä, kun Seabass piti mediatilaisuuden torstaina. Hän sanoi aikovansa tarjota jatkoa GM Don Sweeneylle, jonka sopimus on umpeutunut. Mutta mitä valmentaja Bruce Cassidyyn tulee, Neely sanoi Cassidyn olevan hyvän valmentajan, mutta jättävänsä valmentajapäätöksen managerinsa päätettäväksi.
Bruce Cassidyllä on yksi vuosi sopimusta jäljellä.
Boston Bruins on tulossa vaiheeseen, jossa on jossain vaiheessa aika kääntää sivua. Jos Patrice Bergeron lopettaa mahtavan uransa. Tuukka Rask lopetti jo. Zdeno Charaa ei ole nähty enää aikoihin. Bruins oli pitkään yhden, todella hyvän ketjun joukkue. Nyt silläkin on vaikeuksia ylivoimapelinsä kanssa.
Jäämme seuraamaan tilannetta Bostonissa. “Butch” Cassidy saa varmasti pian uuden paikan, hän on menestynyt hyvin NHL-valmentajana, yksi parhaista. Erinomainen erityisesti puolustajien kehittäjänä.
Ja vielä, mitä alkavan kesän valmentajarulettiin tulee, Barry Trotz näyttää kiertävän kaupunkeja erilaisissa haastatteluissa. Moni haluaa nähdä Manitoban kauniista provinssista kotoisin olevan mestarivalmentajan palaavan lähelle kotiaan Winnipegiin. Mitä jos parempiakin tilanteita on tarjolla?
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
