Kuilun partaalla
6 min
Kaikissa Stanley Cupin pelisarjoissa pelataan jo eliminointipelejä, paitsi yhdessä. Tässä muutama kommentti.
Kuilun partaalla
Stanley Cupin playoffeissa on tultu tilanteeseen, jossa seuraavassa ottelussa pelataan niin sanottu eliminointipeli seitsemässä tapauksessa kahdeksasta. Tampa Bay Lightning, New York Islanders, Florida Panthers, Los Angeles Kings, Winnipeg Jets, Minnesota Wild, ja Colorado Avalanche taistelevat seuraavassa pelissään kukin jääkiekkoelämästään.
Hetkinen. Colorado Avalanche?
Colorado Avalanche pelaa seuraavan kerran huomenna perjantaina, ja Seattlen maakuoppaan kaivetussa hallissa tulee vallitsemaan hurja tunnelma. Kraken on yllättänyt voitoillaan. Se ei ole yllättänyt pelitavallaan. Se on pelannut juuri sitä jääkiekkoa, mitä odotettiinkin.
Karvausta, ajan ja tilan poisottamista, järkevää peliä kiekon kanssa. Tämä on turhauttanut puolustavan mestarin. Krakenin pelaajat menevät kaksinkamppailuihin ja luistelevat niistä ulos kiekon kanssa.
David Hakstol, jota tällä palstalla on piruiltu köyhän miehen mikebabcockiksi, ja kuinka voi kuulla preerian huminan, kun tämä Warburgin tuhannen ihmisen kylästä kotoisin oleva mies puhuu, on sittenkin NHL-valmentaja. Philadelphian kolme vuotta ja vähän päälle voidaan laskea oppisopimukseksi. Warburg on tunnin automatkan päässä Edmontonista lounaaseen sijaitseva kylä, jonka asukkaista kaksi päävalmentaa tällä hetkellä Stanley Cupin playoffeissa.
Seattle Kraken on toisella kaudellaan sadan pisteen NHL-joukkue. Kolmetoista pelaajaa teki kymmenen maalia tai enemmän runkosarjassa. Ei ihan Don Cherryn Boston Bruins mallia 1977-78, mutta tasaisuus on yksi näitten tuntemattomien sotilaitten yhteisistä valteista. Vain Edmonton Oilers ja Boston Bruins tekivät enemmän maaleja runkosarjassa.
Tämä on joukkue, jonka kakkosketju on yhtä hyvä kuin sen nelosketju, tai toisinpäin. Ei pelkkiä puupäitä nelosketjussa väsyttämässä ja pelottelemassa vastustajia 20 sekunnin ajan.
On vaikeaa nimetä edes kovin montaa Seattle Krakenin pelaajaa. Tähtiä ei juuri ole. Nimet ovat tuttuja, mutta Matty Beniers, tuleva Calder-voittaja, on jonkinlainen tähti. Jared McCann, jonka Cale Makar ajoi laitaan, teki 40 maalia. Hienoja tarinota, kuten waiver-roskakorista löydetty Eeli Tolvanen. Daniel Sprong, puukenkämaan lahja jääkiekolle.
Playoffeissa kokemus on arvokasta. Krakenin pukukopissa voi nähdä nopean laskun perusteella viisi Stanley Cup -mestaria muista joukkueista. Yanni Gourde, Justin Schultz ja Andre Burakovsky ovat kaksinkertaisia mestareita; Jaden Schwartz ja Vince Dunn ovat voittaneet kerran.
Ensimmäisellä kierroksella nähdään aina yllätyksiä. David Hakstolin joukkue saattaa tehdä sellaisen jo perjantaina Seattlessa. Tai sunnuntaina Denverissä. Vielä en uskaltaisi veikata mestareita vastaan, mutta selkeä turhautuminen on jo näkyvissä. Jos Avs onnistuu muuttamaan turhautuneen kiukuttelun positiiviseksi energiaksi, se voi estää yllätyksen.
Jääkiekon vaarallisin johto
Toronto Maple Leafs on ennenkin ollut johdossa avauskierroksen pelisarjassaan. Kolmannen pelin jälkeen se johti sarjojaan vuosina 2017, 2019, 2021, ja 2022, ja kuitenkin hävisi joka kerta.
Leafsiä on povattu Stanley Cup -mestariksi jo sen surullisenkuuluisan The Hockey Newsin kansikuvan ilmestymisestä lähtien. Jääkiekkoraamattu, joka on viime vuodet ollut enemmänkin jääkiekkovirsikirja, julkaisi tuon kannen twitterissä pari päivää sitten.
Toronton media, jota täällä kaukana preerian laidallakin joutuu pakosta seuraamaan päivittäin, on aina luvannut, että tämän vuoden Leafs on jotenkin erilainen. Mikään ei ole muuttunut kuin vuosiluku, mutta Toronton menestys sarjassa jotenkin väsähtänyttä Lightningia vastaan saa miettimään, onko Maple Leafs nyt sittenkin erilainen.
Toronto nousi voittoon oltuaan 3-1 tappiolla Tampassa pelatussa Game 4:ssa. Lightningin kotikentällä. Kolmannessa erässä.
Leafs on ollut niin pitkään liian pehmeä joukkue pärjätäkseen pudotuspelikiekossa. Nyt se on systemaattisella tavalla pudottamassa kolminkertaisen finalistin. Bolts pelaa rampana. Leafsin pelaajien rampauttamana. Brayden Point jäi Morgan Riellyn alle. Victor Hedman loukkasi jo toisessa pelissä, ja oli vähän aikaa sivussa. Erik Cernak saattaa olla sekaisin vieläkin Michael Buntingin kyynärpään jäljiltä.
Michael Bunting saattoi tehdä suurimman palveluksen joukkueelleen, kun hän tilttasi Tampan tärkeän shut-down pakin pois pelisarjasta. Conn Smythe -tason playoff-pelaaja Ryan O`Reilly on ollut mainostetun hyvä Torontossa.
Sanotaan, että 3-1 on vaarallisin johto jääkiekossa. Sillä tarkoitetaan maalitilannetta, ei voittoja. Onko todellakin mahdollista, että lähes kirottu Toronto Maple Leafs on voittamassa ensimmäistä playoff-pelisarjaansa 19 vuoteen? Tappamassa lohikäärmeensä, kuten sanotaan?
Tänään torstaina pelataan todella suuri ottelu Torontossa.
Väsymys
Edmonton Oilersin pelisarja Los Angeles Kingsiä vastaan saattoi lähteä Albertan suuntaan sunnuntaina LA:ssä pelatun dramaattisen pelin jatkoajalla. Väsymys iski todella hyvin pelanneeseen Kingsiin.
Jättiläisminuutteja pelannut Kingsin ykköspakki Drew Doughty oli pelannut itsensä väsyneeksi, kun Zach Hyman tuli ylös vasenta laitaa. Doughty ei yleensä päästä hyökkääjää noin lähelle laukomaan, eikä kohtele noin passiivisesti.
Tuossa maalissa, jossa kiekko meni lähes epäinhimillisen loistavasti pelanneen Joonas Korpisalon kainalon alta, saattoi nähdä jotain muutakin. Ja sama nähtiin Evander Kanen tasoitusmaalissa, sekä tiistaina Edmontonissa pelatussa Game 5:ssa.
Onko Edmonton Oilers keksinyt, missä naarmu Korpisalon haarniskassa sijaitsee? Vähän samaan tapaan kuin Andrei Vasilevskiyn erikoinen ja yllättävä heikkous paljastui Toronto vs. Tampa Bay -sarjassa? Laukauksia alkaa mennä sisään oikealta puolelta maalivahdista katsottuna.
Kunniaa pelaajille Edmontonissa
Jay Woodcroft kieltäytyi ottamasta kunniaa itselleen tiistaina Rogers Placella, kun toimittajat yrittivät saada hänet kehumaan itseään onnistuneista valinnoista.
Woodcroft nosti siirtotakarajahankinta Nick Bjugstadtin Top-kuutoseen, keskelle Ryan Nugent-Hopkinsin ja Zach Hymanin ketjua, ja tuloksena oli kaksi maalia. Emempää ei voi juuri toivoa uudelta pelaajalta huipputärkeässä pudotuspeliottelussa.
Oilersin aloittavana maalivahtina jatkoi edellisessä pelissä kolme maalia ensimmäisessä erässä päästänyt Stuart Skinner, ja sekin päätös onnistui. Jack Campbell pelasti Edmonton Oilersin kauden kahden erän loistavalla pelillä Los Angelesissa hankalassa paikassa. Mutta Jack pelaa hurjalla tyylillä, joka ei herätä luottamusta.
Stu Skinner on vielä 24-vuotiaana tulokasmaalivahti, mutta hän on joukkueensa rauhallisena pitävä maalivahti rauhallisen tyylinsä ansiosta. Mikään ei horjuta Skinneriä. Hän ikäänkuin, ainakin eleistä päätellen, istuu mukavaan nojatuoliin, ottaa mukavan asennon, potkaisee sandaalit jalasta, avaa kaljatölkin ja alkaa katsoa peliä.
Tämä ilme muuttuu vain, kun on aika tehdä torjunta.
Kingsin ja Oilersin pelisarjassa on erikoinen kolmen kokonaisen päivän tauko, johtuen LA:ssä samassa hallissa pelaavista koripallojoukkueista. Lauantaina ei kannata odottaa samanlaista väsynyttä ilmettä Todd McLellanin joukkueelta, mikä nähtiin tiistaina Albertassa.
McLellanilta kysyttiin, minkälaisen viestin hän halusi lähettää pelaajilleen viidennen pelin jälkeen.
“Move on”, oli vastaus.
Veikataan tässä, että Kings vs. Oilers ratkaistaan viimevuotiseen tapaan seitsemässä.
Mieleenjäänyt tilanne tiistain ottelun jälkeen Rogers Placen mediahississä. Samalla kyydillä seitsemän kerrosta alaspäin tuli juuri ottelun hävinneen LA Kingsin joukkueenjohto. Hyvä tilanne olla ihan ihiljaa, ja tuijottaa lattiaan, eli toimia kuten maailman onnellisimman maan kansalaiset muutenkin hississä toimivat.
Hissin saapuessa pohjakerrokseen sitä operoiva rouva toivotti “pojilleen”, Rob Blakelle ja muille, turvallista matkaa. Tähän sikariportaaseen nyt LA:ssä liittynyt Marc Bergevin totesi ystävällisen varmasti:
“Nähdään maanantaina.”
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
