Lisää tarjouslakanoita!

Carolina Hurricanes vastasi Montrèal Canadiensin Sebastian Aholle lähettämään “Offer Sheet”:iin. Saammeko nähdä näitä NHL-kesän piristäjiä vielä lisää? Tässä pieni katsaus todella harvinaisten tarjousten historiaan ja spekulointia tulevasta. (Kuva: TT)

Dundon Vastasi

Carolina Hurricanesin omistaja Tom Dundon vastasi Sebastian Ahon Montrèal Canadiensin GM Marc Bergeviniltä saatuun viiden vuoden $42.27 arvoiseen sopimustarjoukseen. Dundon kutsui koko tapausta ajan haaskaukseksi.

Aho jäi `Canesiin.

Pari ajatusta tulee heti mieleen tästä NHL-kesää piristäneestä tapauksesta.

Canadiensin tarjouslakana oli Ahon agentin Gerry Johannsonin ja The Bergin välisten neuvottelujen tulos. Kun tarjous oli valmis, siitä tuli offer sheet suomalaisen laitettua siihen nimensä.

Sebastian Aho sai lopulta diilin, jollaista jokainen odotti joka tapauksessa. Tarjouslakanan pitäisi parhaassa tapauksessa johtaa unelmasopimukseen, tässä tapauksessa noin kymmenen miljoonaa dollaria suurempaan. Nyt se johti odotettuun diiliin, ei unelmaan Ahon saavutukset huomioonottaen. Etupainoitteisuus auttaa, mutta silti.

Torontossa kymmenen pistettä Ahoa vähemmän viime kaudella tehnyt Auston Matthews sai saman mittaisen sopimuksen, mutta 15 miljoonaa dollaria enemmän. Leafsin oli tehtävä tarjous ennenkuin joku muu tarjoaa enemmän. Tarjouslakanan uhka auttoi siinä tapauksessa enemmän kuin lakana Sebastian Ahon tapauksessa. 

Toinen kysymys on se, miten seuran ja Canadiensin, saman konferenssin joukkueen sopimustarjoukseen nimensä rustanneen pelaajan välit toimivat tämän jälkeen pitkällä tähtäimellä? Esimerkkejä sekä hyvin että huonosti offer sheetin jälkeen toimineista väleistä on (kummastakin esimerkkejä alempana).

NHL-jääkiekko on kylmä business. Seurat treidaavat pelaajia jatkuvasti. Tunteista ei välitetä. Tai niin ainakin sanotaan.

Canesin GM Don Waddell on sanonut, että raportit siitä, että Aho halusi jättää Carolinan eivät pidä paikkaansa. Waddell sanoi raporttien tulleen Ahon agentilta, joka halusi niillä nopeuttaa sopimusneuvotteluja.

Jos esimerkiksi värikkäästi julkisuudessa esiintyvä Canes-omistaja Tom Dundon otti tapauksen henkilökohtaisesti, se selviää seuraavan viiden vuoden aikana. Tai jopa aikaisemmin. 

Harvinaisuus

On outoa, miksei offer sheet ole yleisempi, täysin laillinen ase NHL-managerien arsenaalissa. Miksei useampi GM yritä nokittaa virkaveljiään heittämällä heidän rajoitetuille vapaille agenteilleen täysin säännöissä sallittuja tarjouksia?

Olemme nähneet tätä kesää aiemminkin vuosikertoja, jolloin hyviä nippuja nuoria pelaajia on lähtenyt kesään RFA:na eli rajoitettuina vapaina agentteina, ilman sopimusta. Vain kaksi vuotta sitten, kesällä 2017, näimme tilanteen jolloin Leon Draisaitl, Ryan Johansen, Colton Parayko, Nate Schmidt, Ondrej Palat, David Pastrnak, Bo Horvat ja Tyler Johnson olivat kaikki RFA:ta.

Mutta yhtään tarjouslakanaa ei heitetty neuvottelujen edistämiseksi.

Jos tällaisia pelaajia voi hankkia omaan joukkueeseen yksinkertaisesti tarjoamalla vähän liikaa rahaa, mikseivät managerit käytä tätä laillista tapaa enemmän hyväkseen? Jos joukkue on todella hyvä, niin lähellä Stanley Cupia, että yksi pelaaja voi nostaa sen viimeisen esteen yli seuraavalle tasolle, mikseivät sikariportaan miehet laita kaikkea peliin?

Monen GM:n työpaikka voi lähteä alta jos menestystä ei tule. Ammattilaisurheilussa on voitettava keinolla millä hyvänsä, etenkin laillisilla keinoilla.

Muissa Pohjois-Amerikan ammattilaissirkuksissa, kuten NFL:ssä ja NBA:ssa käytetään myös offer sheetteja. NBA:ssa ei tarvitse edes antaa korvauksia pelaajan lähtöseuralle ollenkaan. 

Offer sheet-järjestelmä tuli NHL:ään vuonna 1986. Sen jälkeen sitä on käytetty epävirallisen laskuni mukaan 36 kertaa. Paikkakuntaa tarjousten perusteella on vaihdettu vain 13 kertaa. Tämä faneja kiehtova menettely on jo lähes kuollut sukupuuttoon. Ennen Sebastian Ahoa edellinen offer sheet nähtiin kuusi vuotta sitten, kun Calgary Flames tarjosi kahden vuoden, yhteensä kymmenen miljoonan dollarin arvoisen paperin Colorado Avalanchelle Ryan O`Reillystä.

O`Reillyn ja Coloradon väliset sopimusneuvottelut olivat juuri juuttuneet pattitilanteeseen. Flamesin GM Jay Feaster osasi ajoittaa offer sheetin oikein. Avs vastasi, ja O`Reilly jäi alkuperäiseen joukkueeseensa.

O`Reillyn tapauksessa välit seurajohdon ja pelaajan välillä kärsivät offer sheet-jupakasta, eivätkä koskaan parantuneet. Siirto muualle oli lopulta ainoa ratkaisu.

Offer sheetin teko on kallista. Sen tehdäkseen joukkueen on oltava lähellä huippua, jos halutaan luopua tärkeistä tulevaisuuden ykköskierroksen varauksista. Samalla jätettäisiin iso armeija palkattuja kykyjenetsijöitä etsimään kykyjä alemmilta kierroksilta.

Palkkakattojärjestelmä asettaa omat vaikeutensa. Rahaa on erittäin rajoitetusti. Palkkakatto-NHL:n ensimmäisten 15 vuodena aikana on nähty vain yhdeksän offer sheettiä.

Oikea ajoitus on tärkeää tarjouslakanoitten teossa. Vuonna 1995 tiedettiin Winnipeg Jetsin olevan huonossa jamassa ja lähdössä pois Winnipegistä. Chicago Blackhawks tarjosi Keith Tkachukille viiden vuoden, $17.2 miljoonan lakanan, mutta Jets vastasi. 

Pahaa verta ja latotappelun uhka

Suurin syy tarjouslakanoitten harvinaisuuteen on tällaisten nokitusten aikaansaama paha veri NHL-johtajien välillä.

Paha veri tuli kaukalosta toimiston puolelle jo vuonna 1991, kun Boston Bruinsin GM Mike Milbury päätti laittaa offer sheetin Pittsburgh Penguinsin Kevin Stevensille. Viisi vuotta, viisi miljoonaa dollaria per vuosi. Stevens olisi sopinut täydellisesti Bruinsiin. Kaupungin oma poika, todella kova voimahyökkääjä, joka osasi tehdä maaleja.

Bruinsin ja Penguinsin välit eivät olleet parhaat mahdolliset muutenkaan vuonna 1991. Ulf Samuelsson oli aiheuttanut Cam Neelyn peliuran loppumiseen johtaneen loukkaantumisen törkeällä polvitaklauksellaan edellisen kevään konferenssifinaalissa. Pens pudotti Bruinsin.

Mad Mike Milbury ei ehkä ollut maailman paras puolustaja, valmentaja, NHL-manageri, eikä rakastetuimpia TV-kommentaattoreita nykyisin, mutta aika hänen kanssaan ei koskaan käy pitkäksi tai tylsäksi.

Penguins vastasi Kevin Stevensille lähetettyyn tarjoukseen. Seuraavalla kaudella hänet valittiin liigan ykkös All Stars-viisikkoon.

Paras esimerkki tuli heinäkuussa vuonna 2007. Edmonton Oilersin GM Kevin Lowe aloitti juhlat, kun hän laittoi Buffalo Sabresille seitsemän vuoden, $50 miljoonan tarjouksen Thomas Vanekista. Sabresin johto vastasi hampaitaan kiristellen. Lowe iski tahallaan tilanteessa, jossa Chris Drury ja Daniel Briere olivat juuri häipyneet Sabresistä vapaina agentteina muualle, ja vaihtoehdot olivat vähissä. 

Kevin Lowe aiheutti pahaa verta NHL:n GM-piireissä vuonna 2007 iskemällä Thomas Vanekille 50 miljoonan dollarin tarjouslakanan. (Kuva: TT)

Sabresin GM Darcy Regier suuttui nuoren, vasta kaksi vuotta NHL:ssä olleen pelaajan varastamisyrityksestä perinpohjaisesti. Hän vannoi, ettei koskaan tulisi tekemään minkäänlaisia kauppoja Oilersin organisaation kanssa.

Tilanne vain hurjentui kolme viikkoa myöhemmin, kun Lowe heitti offer sheetin Anaheim Ducksin Dustin Pennerille. Anaheim oli juuri voittanut Stanley Cupin ja Penner oli pelannut 29-maalin runkosarjan sekä hyvät playoffit.

Penner allekirjoitti viiden vuoden, $21.5 miljoonan arvoisen paperin mielellään. Ducksin GM Brian Burken irlantilainen veri kuohahti Lowen piikistä niin pahasti, että hän haukkui tämän radion suorassa lähetyksessä. Sitten tuli Lowen vuoro kommentoida asiaa radiossa. Kevin Lowe haastoi Brian Burken vanhaan kunnon nyrkkitappeluun.

Burke otti haasteen vastaan, ja etsi seuraavana syksynä USA:n junnumaajoukkueen leirin ajaksi sopivaa latoa vuokralle Lake Placidistä. Siellä miehet voisivat selvittää välinsä vanhaan irlantilaiseen tapaan. Hän pyysi Glen Satheriä toimimaan latotappelun välimiehenä.

Lopulta huhut tästä erittäin epätavallisesta tapahtumasta ulottuivat NHL:n komissaari Gary Bettmanin korviin saakka. Bettman soitti Burkelle, ja uhkasi molempia pysyvällä toimitsijakiellolla, ellei latotappelusta luovuta.

Burke ja Lowe ovat sittemmin sopineet välinsä. 

Historiallisia tarjouslakanoita

Suurin sopimus, joka on koskaan saatu offer sheetillä tuli vuonna 2012, kun Philadelphia Flyersin kylmäverinen GM Paul Holmgren lähetti Nashville Predatorsin Shea Weberille peräti 14 vuoden, $110 miljonan arvoisen tarjouksen. Holmgren laittoi diilin sisälle vielä $68 miljoonan edestä allekirjoitusbonuksia.

Nashville Predatorsin GM David Poile oli oman seuran sisäisen budjetin armoilla. Preds oli juuri menettänyt Ryan Suterin vapaana agenttina Minnesotaan. Poilella ei ollut varaa menettää kumpaakin huippupakkiaan muutamassa päivässä. Nashville vastasi tarjoukseen.

Myös Shea Weberin ja Predatorsin johdon välit eivät koskaan palautuneet ennalleen offer sheet -jupakan jälkeen. Weber tuli näyttäneeksi halukkuutensa jatkaa matkaa, ja niin tapahtui myöhemmin. Montreal Canadiens maksaa nykyisin tuota samaa sopimusta.

Vuonna 1998 nähtiin iso tarjous Carolina Hurricanesin GM Jim Rutherfordilta Detroit Red Wingsin Sergei Fedoroville. Offer sheetin uskottiin olleen osa kahden detroitilaisen miljardöörin, Red Wingsin omistajan Mike Illitchin ja Hurricanesin omistajan Peter Karmanosin keskinäistä kisailua.

Canes lähetti Fedoroville kuuden vuoden, $38 miljoonan arvoisen tarjouksen. Tarjous tehtiin helmikuussa, koska Fedorovin ja Red Wingsin sopimusneuvottelut olivat kestäneet niin pitkään, ettei hän ollut vielä pelannut koko kaudella. Hän oli itse asiassa jo uhannut, ettei koskaan pukisi Red Wingsin paitaa enää päälleen.

Mutta Detroit vastasi ja Sergei palasi Wingsiin voittamaan toisen peräkkäisen Stanley Cupinsa. 

Karmanosin heittämä tarjous sisäksi pizzakuninkaan kiusaksi peräti $26 miljoonan edestä bonuksia, jotka kaikki tuli ehtojen mukaan maksaa heti sopimuksen ensimmäisellä kaudella. Ehdot oli tehty ovelasti. Ensimmäiset $14 miljoonan bonukset heti sopimuksen alussa. Toiset $12 miljoonaa lisää, jos Detroit pääsisi keväällä 1998 konferenssifinaaliin saakka.

Tämän lisäksi kahden miljoonan dollarin peruspalkka. Sergei Feodroville maksettiin lopulta kaudella 1997-98 21 ottelun runkosarjasta ja playoffeista päätähuimaavat $28 miljoonaa.

Carolina Hurricanes ei tarjouksen lähtiessä ollut päässyt pudotuspeleihin kuuteen vuoteen. Detroit Red Wings oli puolustava Stanley Cup-mestari, joka oli pelannut neljä kertaa peräkkäin konferenssifinaaleissa. Sopimustajrous oli kekseliäästi keitetty myrkkysoppa Detroitin pään menoksi. Siihen vastaaminen oli tarkoituksella tehty todella kalliiksi.

Joe Sakic, joka saattaa itsekin nähdä offer sheetin lähipäivinä, teki myös elämänsä tilin sellaisen ansiosta. Vuonna 1997 New York Rangersin GM Neil Smithiltä tuli Joelle kolmen vuoden, $21 miljoonan tarjous. Mark Messier oli juuri jättänyt Rangersin saatuaan ison tarjouksen Vancouverista. Smith päätti, että oli ison kaappauksen aika.

Avalanche vastasi ja Burnaby Joe sai seuraavalla kaudella tililleen $15 miljoonan bonuksen. Tarjous oli rakennettu hyvin paljon samalla tavalla etupainoitteiseksi kuin Sebastian Ahon viime viikolla allekirjoittama tarjous.

Sakicin ja Colorado Avanchen välit eivät kärsineet vaurioita, vaikka Joe kirjoitti nimensä Rangersin tarjoukseen. Hän pelasi 12 kautta lisää, voitti Stanley Cupin neljä vuotta myöhemmin, ja hänet aateloitiin Hockey Hall of Fameen.

Ja koko uransa samassa organisaatiossa aina Quebec Nordiquesin ajoista saakka viettänyt Burnaby Joe on nykyisin seuran GM. 

Suomalaispelaajia tarjouslakanoissa

Sebastian Aho ei ole ensimmäinen offer sheetin vastaanottanut suomalaispelaaja NHL:ssä.

Yksi vähän tuntemattomimmista Teemu Selänne -legendoista on se, miten The Finnish Flash alunperin tuli NHL-kaukaloihin. Offer sheetejä koskevat säännöt olivat vuonna 1992 hieman erilaiset.

Selänne allekirjoitti vuonna 1992 Calgary Flamesin tarjoaman, kolmen vuoden ja $2.7 miljoonan arvoisen tarjouslakanan jo ennen ensimmäistä NHL-otteluaan. Flamesin tarjoaman rahasumman raportoitiin olleen lähes kaksi kertaa suuremman kuin mitä Jets oli tarjonnut neljä vuotta aikaisemmin varatulle suomalaiselle.

Winnipeg Jets vastasi ja legendaarinen ura pääsi alkamaan. Calgaryssä taas mietitään vieläkin joskus, miten Etelä-Albertan talvet olisivat sujuneet jos Flames olisi saanut Finnish Flashin riveihinsä heti alusta asti Theoren Fleuryn, Joe Nieuwendykin ja Gary Robertsin vierelle.

Suomalaispelaaja on myös kerran joutunut jättämään hyvän joukkueen offer sheetin aiheuttaman palkkakattotilanteen takia. San Jose Sharksin GM Doug Wilson etsi kesällä 2010 apua takalinjoille ja heitti juuri Stanley Cup-mestaruuden voittaneen Chicago Blackhawksin puolustajalle Niklas Hjalmarssonille neljän vuoden, $14 miljoonan tarjouksen.

Hawksin GM Stan Bowman vastasi, mutta joutui samalla luopumaan mestarimaalivahti Antti Niemestä, joka oli juuri saanut välimiehen päätöksellä $2.75 miljoonan arvoisen sopimuksen. Niemi päätyi myös Sharksiin. 

Mitchell Marner ja muut

Me tarjouslakanoitten ystävät ihailimme le directeur gènèral des Canadiens Marc Bergeviniä rohkeudesta heittää ensimmäinen NHL-offer sheet seitsemään vuoteen Sebastian Aholle ja Carolina Hurricanesille. Se toi iloa sateiseen kesään ja auttoi Ahon leiriä pääsemään rehelliseen ja oikeudenmukaiseen ratkaisuun sopimusneuvotteluissa.

Tarjouslakanoitten alkuperäisiin tarkoituksiin kuului erittäin olennaisesti pelaajien suojelu tapauksissa, joissa omistava seura lähtee tarjoamaan pelaajan kykyihin nähden selkeästi liian alhaista sopimusta. Tällöin joku muu voi muuttaa tilanteen rehellisemmäksi, kuten Montrèal Canadiens nyt tuli tehneeksi.

Useimmiten tarjousten kohteina on nähty isoja nimiä, mutta niillä voidaan myös suojella muitakin. Vuonna 2006 Philadelphia Flyersin GM Bobby Clarke laittoi offer sheetin silloin vielä aika tuntemattomalle Vancouver Canucksin Ryan Keslerille. Canucks vastasi yhden vuoden, $1.9 miljoonan tarjoukseen.

Mutta saammeko tänä lukuisten todella hyvien RFA-pelaajien kesänä nähdä vielä lisää tarjouslakanoita? 

Hockey Night in Canadan Elliotte Friedman raportoi perjantaina, että myös Tampa Bay Lightningin Brayden Point oli saanut offer sheetin Montrèal Canadiensilta, mutta hän oli kieltäytynyt laittamasta nimeään siihen jostain syystä.

Friedmanin mukaan ainakin yksi joukkue oli halukas laittamaan Mitch Marnerille ilmeisesti seitsemän vuoden tarjouslakanan. Marner ei halua tehdä pitkää sopimusta, joten sekin tarjous tyssäsi ennen alkuaan.

Marnerin leirin uskotaan haluavan kolmen vuoden sopimuksen, tai jopa lyhyemmän. Tämä voi olla myös kysyntää rajoittava tekijä, koska seurat eivät halua heittää tarjouslakanaa kahdeksi vuodeksi, jos saman prosessin joutuu läpikäymään uudelleen jo 2021.

Mitch Marner on viimeiset kaksi kautta ollut yksi Toronto Maple Leafsin parhaista, ellei peräti paras pelaaja. Neuvotteluja käydään kulissien takana, ja luvut spekuloinneissa ovat todella korkeita. Puhutaan jopa $12.5 miljoonan vuosipalkoista.

Leafsin GM Kyle Dubas saa olla varuillaan, koska vielä uusi tarjous Mitchell Marnerista voi olla tulossa.

Samalla tavalla Winnipegissä GM Kevin Cheveldayoff ei voi ottaa vapaapäiviä ennenkuin Kyle Connorin ja Patrik Laineen diilit on saatu neuvoteltua.

Entä Mikko Rantanen Coloradossa?

Tai Matthew Tkachuk Calgaryssä? Isä sai aikoinaan jo offer sheetin. Ehkä nyt on pojan aika.

Kolmannen osapuolen mukaantulo nopeuttaisi kaikkia näitä tapauksia. 

New York Islandersin GM Lou Lamoriello on taas ollut yllättävän hiljaa. NHL-insiderit eivät koskaan raportoi, että nyt näyttää siltä, että Lou Lamoriellon joukkue on tekemässä niin ja niin pitkän sopimuksen sen ja sen pelaajan kanssa, tällä summalla. Lou osaa pitää hiljaisuuden päällä aina h-hetkeen saakka.

Veikataan tässä, että juuri Lou saattaa heittää seuraavan offer sheetin.

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca