NHL ennakot – Keskinen divisioona
16 min
Läntisen konferenssin Keskinen divisioona on tänä vuonna lännen divisoonista mielenkiintoisempi. Colorado on divisioonan jättisuosikki, mutta suursuosikin takana pudotuspelipaikoista on odotettavissa kova taistelu.
Hyppää haluamasi joukkueen ennakkoon klikkaamalla alta:
Arizona Coyotes
Chicago Blackhawks
Colorado Avalanche
Dallas Stars
Minnesota Wild
Nashville Predators
St.Louis Blues
Winnipeg Jets
Muut Divisioonat
Arizona Coyotes
NHL:n pohjamudista keskikastiin paikkansa vakiinnuttaneen Arizonan kausi oli harvinaisen mitään sanomaton. Ryhmä taisteli periaatteessa ihan miehekkäästi pääsystä aurinkoon, mutta hävisi lopulta playoff-kisan lähes kymmenellä pisteellä. Kaukana parrasvaloista pelaavan joukkueen kaudessa ei lopulta ollut mitään erityisen mielenkiintoista, jos ei Jacob Chychrunin nousua supertähdeksi oteta huomioon.
Coyotesin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 48,2% (22.) |
| Maaliodottama % | 46,7% (23.) |
| Maali % | 46,3% (21.) |
| Laukaus % | 9,75% (13.) |
| Torjunta % | 89,81% (24.) |
Harmaan sävyt ovat vahvasti läsnä myös kojoottien tilastoissa. Peli ei tasakentällisin ollut erityisen laadukasta, eikä erikoistilanteissakaan saatu tasoitettua puutteita. Ryhmä viimeisteli ihan mukavasti, mutta toisaalta pitkään kannatellut maalivahtipeli otti askeleen taaksepäin totutusta. Mielenkiintoisesti Coyotes jakoi torjuntavastuuta melko paljon kolmen maalivahdin kesken, mikä on NHL:ssä huomattavasti harvinaisempaa kuin esimerkiksi KHL:ssä. Kokonaisuutena on todettava, että kojootit saivat suunnilleen sen mitä ansaitsivat. Organisaation on kyettävä parempaan, mikäli ryhmästä halutaan tehdä vakiokävijä pudotuspeleihin.
Kojoottien tarinan kannalta merkittävimmät tapahtumat juontavat juurensa viime kesään, kun John Chayka pakkasi laukkunsa. GM:ksi nimitettiin Bill Armstrong, joka yhden yhteisen kauden jälkeen teki omat johtopäätöksensä nykyjoukkueesta. Tyhjennysmyynnissä pois lähtivät ykkösvahti Darcy Kuemper, kakkossentteri Christian Dvorak, pitkäaikainen luottopuolustaja Oliver Ekman-Larsson sekä nuoret hyökkääjät Conor Garland & Michael Bunting. Paluupostissa saatiin lähinnä varausvuoroja ja ylihintaisia konkareita, joiden avulla päästään palkkalattian yli.
Kaiken sekamelskan jälkeen Coyotes ei ole kovinkaan hyvä jääkiekkojoukkue, ja etenkin nuorten pelaajien treidit ihmetyttävät. Toisaalta linja on selkeä ja uusi jälleenrakennus näkee päivänvalon, joskin Chychrunilla, Clayton Kellerillä & Nick Schmaltzilla voi käydä aika pitkäksi menestystä odotellessa. Kolmikon rooli tulee seuraavalla kaudella olemaan lähes rajaton, ja esimerkiksi Shayne Gostisbeherellä on mahdollisuus nostaa profiiliaan muutaman heikon kauden jälkeen.
Kojootit ovat yksi vahvoista suosikeista olemaan NHL:n huonoin joukkue, sillä todennäköisesti vähänkin arvokkaat palaset treidataan siirtotakarajalla. Mikään osa-alue ei ole erityisen vahva, minkä päälle maalivahtikaksikko Carter Hutton – Josef Korenar on odotusarvoisesti yksi NHL:n huonoimpia. Katse on suunnattu jo nyt seuraavan ja sitä seuraavan kesän laadukkaisiin drafteihin, joten ryhmästä jäädään seuraamaan vaan jääneiden nuorten pelaajien kehityspolkuja.
Arvio: Kojootit ovat divisioonansa viimeinen.
Chicago Blackhawks
Jonkinasteisessa murroksessa oleva Chicago Blackhawks sai tynkäkaudella tuta heikon arpaonnen, sillä Keskinen divisioona oli mielettömän kova ja ihan ok-peliä esittäneellä Hawksilla ei ollut mitään asiaa pudotuspeleihin. Kapteeninsa Jonathan Toewsin poissaolosta kärsinyt ryhmä sai kuitenkin ajettua nuoria pelaajia sisään, joten terveemmällä kokoonpanolla paluu aurinkoon on täysin mahdollinen.
Hawksin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 49,1% (21.) |
| Maaliodottama % | 45% (28.) |
| Maali % | 46,4% (20.) |
| Laukaus % | 9,72% (14.) |
| Torjunta % | 90,25% (17.) |
Toki haukoilla on edelleen omat ongelmansa. Joukkue on viimeisimmän mestaruuden jälkeen ollut maalipaikoissa lähes poikkeuksetta ottavana osapuolena, eivätkä viime kauden lukemat ole kokoonpano huomioiden mitenkään erityisen huonot. Toisaalta viimeistelyn jalo taito on Patrick Kanen & Alex DeBrincatin johdolla hanskassa, eikä ryhmän ole tarvinnut varsinaisesti huonoista veskareistakaan valittaa. Viime kaudella Kevin Lankisen alkukausi oli mainio, joskin loppukaudesta tulokas ei ollut parhaimmillaan ja on pienimuotoinen kysymysmerkki tulevalle kaudelle.
Voittamiensa mestaruuksien ansiosta rajatonta luottoa Hawks-johdossa nauttiva Stan Bowman laittoi kesällä tuulemaan. Kunniavelat tuntuvat olevan vihdoin maksettu, kun sekä Duncan Keith että Brent Seabrook saivat lähteä. Uutta verta alakertaan haettiin Seth Jonesin signaamisella, joskin jenkkipakin käyrä on ollut alaspäin ja näytönpaikka jättisopimuksen myötä tasoa megalomaaninen. Jonesista jouduttiin maksamaan superlupaus Adam Boqvist, mitä on lähtökohtaisesti pidettävä ainakin lievänä ylihintana.
Puolustuksen jälleenrakennuksessa osansa on Jonesin lisäksi Jake McCabella, jonka taso on arvoitus Buffalon sekasortovuosien jälkeen. Lähtökohtaisesti McCabe korvaa melko hyvin Nikita Zadorovin, mutta kärkipariin miehestä tuskin on. Kesän ehdoton kohokohta Bowmanilla oli Vezina-voittaja Marc-Andre Fleuryn hankinta, niin lyhytnäköinen kuin transaktio onkin. Fleury voi vielä vanhoilla päivillään pelata 1-2 superkautta, mikä antaa Lankiselle tilaa kasvaa mitat täyttäväksi ykköseksi.
Kun Toews palaa kokoonpanoon ja kokoonpanossa ei juurikaan ole junioripelaajia, on Chicago jälleen voita nyt -tilassa. Maalivahtipeli ja Kanen, Toewsin & Dominik Kubalikin johtama hyökkäys kestää vertailun, mutta Jones ja kumppanit herättävät alakerrassa isoja kysymysmerkkejä. Kiekonhallintatilastoja on saatava parannettua ainakin jonkin verran, sillä jatkuvasti vastaanottavana osapuolena oleminen tuskin on voittava strategia tälläkään kaudella.
Arvio: Hawks sijoittuu divisioonan sijoille 4.-6.
Colorado Avalanche
Pitkään hyvää työtä tehnyt Colorado Avalanche otti viime kaudella ison stepin eteenpäin. Joukkue oli runkosarjassa mieletön monsteri, joka lähti pudotuspeleihin selkeänä ykkössuosikkina. Ensimmäinen kierros St.Louis Bluesia vastaan oli vakuuttavaa tekemistä, mutta toisella kierroksella Vegas Golden Knigths oli jättiläisten taistelussa vahvempi. Hurjaa materiaalia ei saatu kauden kovimmalla hetkellä täysin realisoitua, mutta pohja tulevaisuuteen on luotu mielettömän kovaksi.
Avalanchen tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 73,2% (1.) |
| Maaliodottama % | 59,8% (1.) |
| Maali % | 59,88% (2.) |
| Laukaus % | 10,17% (11.) |
| Torjunta % | 90,72% (11.) |
Avsin kokonaisvaltainen dominanssi näkyy myös tilastoissa. Se oli pelillisesti paras joukkue vuosiin ja käytännössä tuhosi vastustajiaan läpi runkosarjan. Lähes 60% suhde maalipaikoista on mielettömän kova lukema, eikä edelliskaudella tarvittu edes posketonta viimeistelyä tai superhyvää maalivahtipeliä menestykseen. Philipp Grubauer oli totutun hyvä, mutta varamaalivahtien kanssa Avs oli isosti kusessa.
Coloradon superjoukkueen yksi isoimmista tekijöistä on luonnollisesti kapteeni Nathan MacKinnon. Sen lisäksi että mies on sarjan parhaita pelaajia, on MacKinnon Avalanchelle naurettavan halpa. Nykyinen 6,3 miljoonan vuosipalkka on noin kuusi miljoonaa alakanttiin, mikä tuo GM Joe Sakicille käytännössä yhden huippupelaajan verran liikkumavaraa muuta joukkuetta rakentaessa. Kesällä tuolle liikkumavaralle oli käyttöä, sillä superjoukkueelle ominaiseen tapaan myös Coloradossa jouduttiin tekemään kiperiä päätöksiä.
Kesän jäljiltä lähtijälista näyttää pitkältä: Joonas Donskoi lähti laajennusdrafitssa Krakeniin, Brandon Saad St.Louis Bluesiin ja Ryan Graves New Jersey Devilsiin. Pahin isku nähtiin kuitenkin maalin suulla, kun Grubauer tarttui Krakenin tarjoukseen ja lähti uusien haasteiden perään. Grubauerin korvaajaksi hankittiin Arizonasta Darcy Kuemper, joka on ollut laadukas ykkösvahti viime vuodet. Ikää on kuitenkin päälle 30 vuotta ja edelliskausi oli Kuemperin heikoin vähään aikaan.
Myös muut menetykset Avalanche pystyy paikkaamaan melko hyvin. Ryan Murray tuotiin puolustukseen, jossa läpimurtoa odotetaan myös viime kaudella loukkaantumisista kärsineeltä superlupaus Bowen Byramilta. Hyökkäykseen ei juurikaan hankintoja tehty, mutta Alex Newhookilta odotetaan kasvua isoon rooliin heti ensimmäisellä täydellä kaudellaan. Kokonaisuudessaan Avalanche vaikuttaa supervahvalta, joten mikä tahansa muu kuin Stanley Cupin voitto olisi organisaatiolle pettymys.
Arvio: Voittaa divisioonan näytöstyyliin ja taistelee tosissaan Stanley Cupista.
Dallas Stars
Upeat kuplapudotuspelit pelannut Dallas Stars sai viime kaudella tuta varianssin nurjan puolen. Joukkue pelasi läpi kauden ihan miehekästä jääkiekkoa, mutta pullahti lopulta ulos pudotuspeleistä neljän pisteen marginaalilla. Edelliskauden finalistille tulos on toki valtava pettymys, mutta toisaalta joukkue pelasi läpi kauden ilman Tyler Seguinia & Alex Radulovia. Harva joukkue kestää parhaiden hyökkääjiensä poissaoloa, eikä Stars ole tässä tapauksessa poikkeus.
Starsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 53,6% (16.) |
| Maaliodottama % | 51,9% (11.) |
| Maali % | 51,32% (15.) |
| Laukaus % | 9,18% (19.) |
| Torjunta % | 90,25% (18.) |
Rannalle jäämisestä huolimatta Starsin luvut näyttävät ihan mukavilta. Suurimmat dropit finaalikauteen tulivat maalivahtipelissä, sillä edellissyksynä päällään seisonut Anton Khudobin oli keskivertoveskaria selkeästi huonompi. Kun Jake Oettingerista ei ollut pelastajaksi, sai ryhmä jatkuvasti pelillistä ilmettään heikompia tuloksia. Yli 50% maalipaikoista on kuitenkin pitkässä juoksussa hyvä noteeraus, joten paniikkinappulan painamiseen ei ole Starsin suhteen syytä.
Dallasin GM Jim Nill ei odotetusti lähtenyt kesällä hätäilemään. Runkoa on rakennettu jo pitkään lyhyen tähtäimen menestys silmällä pitäen, joten yksi heikko kausi välissä ei laivaa hetkauta mihinkään. Krakeniin menetettiin puolustaja Jamie Oleksiak, jota korvaamaan tuotiin vapailta markkinoilta kokenut Ryan Suter. Jenkkipakki on edelleen todella laadukas etenkin tasakentällisin ja sopii lähtökohtaisesti mainiosti niin Miro Heiskasen kuin John Klingberginkin pariksi.
Eniten Dallasin tilannetta positiiviseen suuntaan heilauttaa kärkihyökkääjien paluu kokoonpanoon. Seguinin ja Radulovin kanssa Stars saa kasattua kolmekin laatukentällistä, kun ikämiesten takana tuhojaan tekee mm. viime kaudella hienot tehot iskenyt Jason Robertson ja profiiliaan vuosi vuodelta nostanut Roope Hintz. Puolustus on nykymuodossaan yksi NHL:n parhaista, joten ilman Khudobinin ja Braden Holtbyn kyykkäämistä Starsin paluu pudotuspeleihin on kovinkin todennököinen.
Pudotuspelipaikan osalta suurimmat uhkakuvat liittyvät kovaan kilpailuun. Coloradon takana paikkaa auringossa kärkkyy Starsin lisäksi ainakin Wild, Predators, Blues, Jets ja Blackhawks. Stars on tässä kuusikossa ennakolta parempaa puoliskoa, mutta pienten marginaalien pelissä varaa isompiin kyykkäyksiin kauden aikana ei ole.
Arvio: Stars sijoittuu divisioonassa sijoille 2.-6.
Minnesota Wild
Kirill Kaprizovin aikakautta odotettiin Minnesotassa vesi kielellä, eikä venäläinen tuottanut pettymystä. Mies oli heti tulokaskaudellaan Wildin paras pelaaja ja johdatti joukkueen kevyesti pudotuspeleihin. Wildin epäonneksi se joutui viime kaudella samaan divisioonaan sarjan monstereiden kanssa ja sai lähteä hyvän taistelun päätteeksi kesälomille jo ensimmäisen kierroksen jälkeen. Vegasin pakottaminen seiskapeliin oli kuitenkin oiva näyttö Minnesotan vahvuudesta, eikä suoritusta tarvitse missään tapauksessa hävetä.
Wildin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 67,0% (9.) |
| Maaliodottama % | 50,8% (13.) |
| Maali % | 53,1% (13.) |
| Laukaus % | 11,34% (3.) |
| Torjunta % | 90,67% (13.) |
Wildin tilastoista on havaittavissa muutama mielenkiintoinen ilmiö. Joukkue on totuttu näkemään maalipaikkatilastojen kärjessä, mutta viime kaudella sen hyvyys perustui pitkälti loistavaan viimeistelyyn. Toisaalta maalivahtikaksikko Cam Talbot – Kaapo Kähkönen oli kuuman alun jälkeen hakoteillä, joskaan mitään totaalista romahdusta ei nähty. Kokonaisuutena viime kauden noteeraus oli kuitenkin Wildin perustason yläpuolella, joten pientä taantumista voidaan tulevalla kaudella odottaa.
Isompiin muutoksiin ei Minnesotassa ollut kesällä tarvetta, eikä suuria muutoksia nähty. Zach Parisen & Ryan Suterin megasopimukset päättyivät viime kauteen ja molemmat lähtivät vapailta markkinoilta muualle. Lähtijöiden listalla oli myös Marcus Johansson sekä syvyyspuolustaja Carson Soucy. Bill Guerin paikkasi lähtijöitä maltilla. Alakertaan tuotiin Arizonasta Alex Goligoski sekä hyvän kauden Devilsissä ja Oilersissa pelannut Dimitri Kulikov. Hyökkäyspäähän ei tuotu ketään, mutta Kaprizov ja Kevin Fiala saatiin kiinnitettyä jatkosopimuksiin.
Minnesotan puolustus on pitkään rakennettu Suterin ympärille, joten legendan lähtö muuttaa merkittävästi alakerran dynamiikkaa. Muutos voi toisaalta olla positiiviseen suuntaan, sillä Jonas Brodinista on kaikessa hiljaisuudessa kehittynyt loistava kahden suunnan pakki. Oikean puolen kaksikko Jared Spurgeon – Matt Dumba on myöskin loistava, joten isoa tason laskua ei ole odotettavissa.
Wild on lähtökohtaisesti Centralissa neljän parhaan joukossa, mutta mikään itsestäänselvyys pudotuspelipaikka ei ole. Joukkueen viimeistelylukemat tulevat todennäköisesti kohtaamaan jonkin verran paluuta keskiarvoon, joten vastineeksi on saatava joko parempaa kiekonhallintaa tai parempaa maalivahtipeliä. Talbotin ura on viime vuodet ollu lievässä laskusuhdanteessa, joten uhkakuvat ovat sillä puolella olemassa.
Arvio: Wild on lähtökohtaisesti divisioonan toiseksi paras, mutta pudotuspelipaikka ei ole itsestäänselvyys. Sijat 2.-5.
Nashville Predators
Vuonna 2017 aina finaaleihin asti edenneen Nashvillen viime vuodet ovat olleet tasaisen varmaa laskusuhdannetta. Edellinen kausi ei tehnyt tähän poikkeusta, vaan joukkue taantui jälleen hieman olematta kuitenkaan erityisen huono. Marginaalit kääntyivät positiiviseen suuntaan pudotuspelipaikan osalta, mutta ykköskierroksella Carolina Hurricanes lähetti ryhmän lomille melko vaivattomasti.
Predatorsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 57,1% (13.) |
| Maaliodottama % | 47,9% (20.) |
| Maali % | 49,5% (17.) |
| Laukaus % | 8,99% (23.) |
| Torjunta % | 91,22% (4.) |
Tilastoja kurkkaamalla huomataan, että Nashville ei välttämättä olisi pudotuspelipaikkaa ansainnut. Edistyneet tilastot olivat jonkin verran pakkasella, eikä maalintekokaan sujunut parhaiden tahdissa. Kärkipelaajista esimerkiksi Matt Duchene onnistui tekemään vain 13 pistettä, mikä on 8 miljoonan palkkaa nauttivalta hyökkääjältä täysi mahalasku. Joukkueen onneksi Juuse Saros oli maalin suulla mieletön ja pelasi ryhmän käytännössä yksin mukaan kevään karkeloihin.
Kantrikaupungissa odotettiin kesällä suursiivousta, mutta sellaista ei ainakaan täydessä mitassa saatu. Yksi komea aikakausi tuli päätökseen Pekka Rinteen laitettua hokkarit naulaan 15 vuoden Preds-ajan jälkeen. Kakkosveskariksi hankittiin David Rittich, joka on kakkosvahdeista paremmassa puoliskossa ja hoitanee kunnialla rajallisen roolinsa.
Kenttäpelaajiston osalta GM David Poile laittoi jo hieman tuulemaankin. Ryan Ellis treidattiin Philadelphiaan ja Viktor Arvidsson löysi uuden kodin Los Angelesistä. Kumpikin kuului Predatorsin coren parhaaseen kolmannekseen, joten treidit ovat lähtökohtaisesti paitsi outoja, myös joukkuetta heikentäviä. Paluupostissa joukkue sai Flyersista Philipp Myersin sekä Vegasista Cody Glassin, jolta odotetaan läpimurtoa loukkaantumisten täyteisten vuosien jälkeen. Ellisin ja Arvidssonin saappaat ovat kuitenkin isot, joten kovia onnistumisia kaksikolta vaaditaan. Muita hankintoja joukkueeseen ei tehty, joten melkoiset kysymysmerkit ryhmän yllä ennen kautta leijuvat.
Ehkä isoin ongelma Predatorsin kokoonpanossa on kärkimiesten taso. Filip Forsberg on loistava, mutta Duchene ja Ryan Johansen pelaavat reilusti alle palkkapussinsa. Mikael Granlund on peruslaadukas kakkosketjun pelaaja, mutta mm. Eeli Tolvaselta vaadittaisiin onnistumista tulevalla kaudella. Hyökkäystäkin isompi kysymysmerkki on puolustuksessa, sillä vanhasta kaartista on jäljellä enää yli kolmekymppiset Roman Josi & Mattias Ekholm. Heidän takanaan alakerta on keskinekertainen, joten Sarokselta tarvitaan jälleen kovia suorituksia menestyksen eteen. Saros on odotusarvoltaan top-5 maalivahti NHL:ssä ja voi jälleen torjua joukkueen aurinkoon, mutta yhteen mieheen liikaa nojaaminen ei lähtökohtaisesti ole luottamusta herättävä strategia.
Arvio: Predators hyytyy pudotuspelivauhdista ja sijoittuu sijoille 5-7.
St.Louis Blues
Vuoden 2019 mestari St.Louis Blues on parissa vuodessa taantunut keskitason joukkueeksi. Viime kaudella joukkue otti helpohkosta läntisestä divisioonasta pudotuspelipaikan, mutta oli täysin aseeton Coloradon käsittelyssä ensimmäisellä kierroksella. Kapteeni Alex Pietrangelon menetystä ei saatu kunnolla korvattua ja David Perronia & Ryan O’Reillya lukuun ottamatta oikeastaan koko joukkueen suoritustaso oli keskinkertainen.
Bluesin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 56,3% (15.) |
| Maaliodottama % | 45,6% (26.) |
| Maali % | 50% (16.) |
| Laukaus % | 10,3% (9.) |
| Torjunta % | 90% (20.) |
Keskinkertaisuus on vahvasti läsnä myös tilastoissa. Joukkueen maaliodottama% on vain 45.6, millä jäädään todella usein jatkopelien ulkopuolelle. Heikkotasoinen divisioona ja hyvä viimeistely pelastivat kasvot, mutta kovinkaan isoja odotuksia viime kausi ei joukkueesta jättänyt. Ongelmaksi muodostuu myös maalivahtitilanne, sillä Jordan Binnington on sensaatiokeväänsä jälkeen ollut keskivertoveskari, joka tarvitsisi tuekseen joko nähtyä paremman version Ville Hussosta tai paremman maalivahdin.
Kesä oli St.Louisissa melko hiljainen, joskin pari ihan merkittävääkin siirtoa nähtiin. Jaden Schwartz lähti Krakeniin, minkä lisäksi Mike Hoffman lähti laulattamaan superlaukaustaan muualle. Hoffman on laukaustaan lukuun ottamatta melko heikko pelaaja NHL-tasolla, mutta viime kaudella tehottomuudesta kärsineen Schwartzin menetys kirpaisee joukkuetta. Käytännössä tulijapuolen pitäisi kompensoida lähdöt, sillä Vladimir Tarasenko palaa pitkästä loukkaantumisestaan ja Rangersistä onnistuttiin ryöstämään laituri Pavel Buchnevits. Lisäksi Coloradosta napattu Brandon Saad on laadukas kahden suunnan hyökkääjä.
Buchnevitsin hankinta on nähtävä yhdeksi kesän onnistuneimmista kaupoista. Venäläinen taiteili viime kaudella lähes piste per peli -tahdilla Rangersissa ja omaa kaikki ominaisuudet parantaa entisestään. Bluesissa mies päässee pelaamaan laadukkaiden ketjukavereiden kanssa isossa roolissa, joten jopa läpimurto absoluuttiseen laiturieliittiin on mahdollinen.
Kokonaisuutena Blues vaikuttaa yläpäästä oikein hyvältä, mutta puolustus aiheuttaa päänvaivaa. Justin Faulk & Torey Krug eivät ole profiililtaan ykkösparin all around -puolustajia, eikä Colton Paraykostakaan ole sellaista isoista odotuksista huolimatta kuoriutunut. Vince Dunnin menetys laajennustilaisuudessa kirpaisee myös pakiston syvyyttä, eikä nuorisosta ole oikein kasvamassa uusia vastuunkantajia tilalle.
Arvio: Blues on lähtökohtaisesti pudotuspelijoukkue, mutta alakerrasta löytyy isoja kysymysmerkkejä. Sijat 3.-5.
Winnipeg Jets
Monet ovat odottaneet Winnipeg Jetsille pientä droppausta jo vuosia, mutta ryhmä on selvinnyt oikein mallikkaasti isoistakin kokoonpanomuutoksista etenkin alakerrassa. Viime vuonna sama tahti jatkui, sillä Jets otti melko selvällä marginaalilla pudotuspelipaikan heikohkosta Kanadan divisioonasta. Pudotuspeleissä se tuhosi yllättäen Edmontonin ykköskierroksella, mutta hyytyi toisessa vaiheessa Montrealin käsittelyssä totaalisesti.
Jetsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 56,3% (14.) |
| Maaliodottama % | 46,8% (22.) |
| Maali % | 52,8% (14.) |
| Laukaus % | 10,23% (10.) |
| Torjunta % | 91,13% (6.) |
Ylempänä näkyvät tilastot ovat oikein normaalit Winnipegille. Joukkue ei maalipaikoilla juhli, mutta on vuodesta toiseen mykistävän tehokas. Viime kaudella etenkin Nikolaj Ehlers & Kyle Connor laittoivat pystyyn viimeitelyklinikan, jota komppasi oikein mukavasti Mark Scheifelen perusvahva tekeminen. Toki Jetsin tärkein pelaaja on edelleen Connor Hellebuyck, joka on kaksi edellistä vuotta ollut maalinsa suulla täysin pitelemätön.
Johtoportaassa ei kesällä pidetty kiirettä, vaan GM Kevin Chevaldayoff oli nimensä mukaisesti pääasiassa vapaalla. Puolustusta ehdittiin kuitenkin vahvistaa, kun Nate Schmidt tuotiin Vancouverista ja Brenden Dillon Washingtonista. Hankinnat osuvat mainiosti Jetsin heikolle alueelle ja lähtökohtaisesti tämän vuoden pakisto on valovuosia viime vuoden vastaavaa parempi. Toki Josh Morrisseyn parannettava ohikauden jälkeen, sillä hän on jäänyt pahasti Rangersista aikanaan tulleen Neal Pionkin varjoon.
Hyvistä hankinnoista huolimatta Jets on erittäin hauras joukkue. Hellebuyckin tai jonkun kärkihyökkääjän poissaolot olisivat potentiaalinen kuolinisku ryhmälle, sillä syvyyttä ei liiemmin ole ja pelaamisen perusrakenteet eivät ole sarjan kärkipäätä. Yksi potentiaalinen skenaario on myös kyykkäys Hellebuyckin tason laskun seurauksena, sillä veskarit harvoin kykenevät pelaamaan Vezina-tasoisia kausia vuosi toisensa jälkeen.
Centralissa Jets joutuu huomattavasti kovemman kilpailun alle kuin viime kaudella Kanadassa. Vaikka divisioonassa ei Coloradon lisäksi selkeitä pudotuspelijoukkueita olekaan, on Jets esimerkiksi Dallasia ja Minnesotaa selvästi heikompi ja lähtee pieneltä takamatkalta pudotuspelitaistoon.
Arvio: Todennäköisin sijoitus on välillä 5.-7, mutta myös pudotuspelit ovat mahdolliset.
