NHL ennakot – Metropolitan divisioona
16 min
Metropolitanin divisioonasta on ennakolta tulossa NHL:n mielenkiintoisin. Carolina Hurricanes lähtee divisioonaan ykkössuosikkina, mutta laatua löytyy läpi divisioonan ja ennakolta yhtäkään joukkuetta ei voi täysin piirtää ulos neljän joukosta. Miten käy Patrik Laineen Columbuksen?
Hyppää haluamasi joukkueen ennakkoon klikkaamalla alta:
Carolina Hurricanes
Columbus Blue Jackets
New Jersey Devils
New York Islanders
New York Rangers
Philadelphia Flyers
Pittsburgh Penguins
Washington Capitals
Muut Divisioonat
Carolina Hurricanes
Carolinassa on pitkään tehty oikein laadukasta työtä ja joukkuetta on vahvistettu pienin askelin. Viime kaudella joukkue otti jälleen luonnollisen stepin eteenpäin ja voitto oman divisioonansa. Pudotuspeleissä tuli tappio Tampa Bay Lightningille, mutta mestarille putoamisessa ei ole mitään hävettävää ja paremmalla kaaviolla Canes olisi mennyt helposti pidemmällekin.
Hurricanesin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 71,4% (3.) |
| Maaliodottama % | 54,6% (5.) |
| Maali % | 56,6% (3.) |
| Laukaus % | 9,75% (12.) |
| Torjunta % | 91,52% (3.) |
Tilastoista huomataan, että Carolinan vahvuus on nimenomaan sen kokonaisvaltaisuus. Se on korkealla niin maalipaikkatilastoissa, maalivahtipelissä kuin myös viimeistelyssä. Näistä kolmesta juuri viimeistely ja maalivahtipeli ovat olleet perinteisesti Canesille tuskallisia, mutta nuorten pelaajien esiinmarssi on nostanut joukkueen taitotasoa ja laadukkaasta pelillisestä prosessista saadaan myös tuloksia irti.
Carolinan kesää ei millään mittarilla voi haukkua tylsäksi. Päähuomion on toki saanut Jesperi Kotkaniemen saaga, kun organisaatio teki harvinaisen offer sheetin Montrealin pelaajalle ja ehkä vielä harvinaisemmin onnistui ryöstössään. Kotkaniemen efekti kokonaisuuteen on kuitenkin melko minimaalinen, joskin kasvupotentiaalia on reilusti.
Ison merkityksen tapahtumiakin riitti. NHL:n pakkieliittiin kuuluva Dougie Hamilton päästettiin vapailla markkinoilla muuaalle, mikä heikentää joukkuetta eittämättä. Samoin lahjakkaan Jake Beanin treidaaminen pois herättää ihmetystä, vaikka rooli sinänsä pieni olikin. Toisaalta tulijapuolella on alakerrassa laatua, sillä Tony DeAngelo on luonneongelmistaan huolimatta laatupelaaja kärkipareihin. DeAngelon sopimus on onnistuessaan täysin ilmainen, joten riskitekijät tuossa sopimuksessa ovat sinänsä pienet. Ehkä vielä kovempi temppu tehtiin Edmontonille, kun Ethan Bear saatiin vaihdossa Warren Foegeleen. Laadukas 5vs5 -puolustaja on huomattavasti arvokkaampi joukkueelle kuin kolmosketjun peruslaituri.
Vielä puolustusta oudommat liikkeet GM Don Waddell teki maalivahtimarkkinoilla. Kaksikko Alex Nedeljkovic – Petr Mrazek tarjosi viime kaudella Canesille historiansa parasta veskaripeliä, joten luonnollisena kiitoksena molemmat saivat lähteä. Tilalle tuotiin parhaat päivänsä nähnyt kaksikko Frederik Andersen – Antti Raanta, jotka molemmat pelasivat viime kaudella heikosti. Etenkin parhaassa iässä olevaan Nedeljkoviciin nähden kaksikon odotusarvo on heikompi, joten pienet kysymysmerkit tuolle osastolle on heitettävä.
Tekivätpä veskarit mitä hyvänsä, on Carolina lähtökohtaisesti todella vahva myös tulevalla kaudella. Materiaali on laaja ja laadukas, minkä lisäksi ikärakenne on melko optimaalinen. Esimerkiksi Martin Necasilta saatetaan nähdä hyppy sarjan eliittiin, eikä Andrei Svechnikovin dominanssin lisääntyminenkään yllättäisi.
Arvio: Carolina on divisioonan sijoilla 1.-3.
Columbus Blue Jackets
Viime kauden suurinta katastrofia etsiessä monet katsovat Buffaloon, mutta täältä palkinto lähtee Columbukseen. Pudotuspeliputki katkesi todella nöyryyttävällä tavalla, kun ryhmä jäi keskisen divisioonan viimeiseksi – jopa jälleenrakentavan Detroitin alapuolelle. Oikeastaan mikään ei Columbuksessa toiminut, joten John Tortorella sai toistaiseksi hyvästellä NHL:n ja tilalle tuotiin Brad Larsen.
Blue Jacketsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 42,9% (28.) |
| Maaliodottama % | 44,4% (30.) |
| Maali % | 42,1% (29.) |
| Laukaus % | 8,25% (30.) |
| Torjunta % | 89,86% (22.) |
Larsenilla on edessään mieletön urakka, sillä käytännössä Columbus oli huonoimpien joukossa kaikessa. Tasakentällisin joukkue ole katastrofi, ylivoima ei toiminut ja viimeistelyssäkin annettiin hurjasti tasoitusta muille. Maalivahtikaksikosta Elvis Merzlikins pelasi kohtalaisesti, mutta Joonas Korpisalon kausi oli uran toistaiseksi heikoin. Larsenin onneksi suunta on vain ja ainoastaan ylöspäin, sillä materiaali ei millään ole niin heikko kuin viime kausi antaisi olettaa.
Täysromahduksen jälkeen on mielenkiintoista, että Jarmo Kekäläinen sai jatkaa päättäjän pallilla organisaatiossa. Kekäläinen on pääsääntöisesti tehnyt oikein hyvää työtä, joten pitkäjänteisyys tässä asiassa maksanee itsensä takaisin jossain vaiheessa. Kekäläisen kesä on ollut kaikin puolin kiireinen. Viime vuoden megahankinta Patrik Laineelle tarvittiin ruokkija, mihin ollaan sovittelemassa Flyersista hankittua Jakub Voracekia. Harjoitusleiriltä tihkuneiden tietojen mukaan Columbuksella saattaa olla käsillä potentiaalinen lottovoitto, sillä kesän ykkösvaraus Cole Sillinger on heti ottanut paikkansa kärkiketjun keskeltä.
Voracek ei toki tullut ilmaiseksi. Paluupostissa lähti Columbuksen ruumiillistuma Cam Atkinson, joka yhdessä jo viime keväänä lähteneen Nick Folignon kanssa on jo pitkään ollut iso osa Jacketsiä ulospäin. Toinen iso muutos tehtiin alakertaan, josta Seth Jones sai pakata kamansa isompien dollareiden perässä. Takaisin saatiin Chicagosta läpimurtonsa kynnyksellä oleva Adam Boqvist, joka on parhaassa tapauksessa jo ensi kaudella Jonesia laadukkaampi. Puolustukseen saatiin mukavasti syvyyttä naaraamalla Jake Bean & Mikko Lehtonen, joilla molemmilla on potentiaalia nähtyä isompaan rooliin taalajäillä.
Columbus on yksi mielenkiintoisimmista arvioitavista tänä vuonna. Katastrofaalinen viime kausi saattoi olla pelkästään satunnaisuuden helinää ja paluu pudotuspelijoukkueeksi voi tapahtua yllättävän nopeasti. Toisaalta joukkueesta löytyi niin paljon alisuorittajia, että kaikkien paluu vanhalle tasolleen olisi ihme. Paras arvio lienee jossain kahden ääripään välissä, joskin ainakin alkukaudesta Columbuksen suhteen kannattaa olla varovainen vedoissa.
Arvio: Blue Jackets sijoittuu divisioonan sijoille 5.-7.
New Jersey Devils
New Jerseyssä viime kausi kului jälleenrakennuspuuhissa, eikö joukkueeseen satsattu rahallisesti erityisen paljon. Nuoret pelaajat Jack Hughesin, Yegor Sharangovichin & Ty Smithin johdolla saivat totuttautua rauhassa isompaan rooliin, eikä ryhmä missään vaiheessa näyttänyt erityisen potentiaaliselta pudotuspelien suhteen. Viimeinen sijakin toki vältettiin ja drafitsta saatiin Hughesin veljessarjan nuorin eli Luke Hughes, joten tulevaisuuden turvaaminen on New Jerseyssä hyvässä vauhdissa.
Devilsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 40,2% (29.) |
| Maaliodottama % | 47,3% (21.) |
| Maali % | 43,4% (26.) |
| Laukaus % | 8,99% (24.) |
| Torjunta % | 89,13% (29.) |
Pelillisesti Devils oli pitkälti samassa kohdassa kuin aiemmin. Hieman keskivertoa huonompi kiekonhallintajoukkue, joka ei ole kummoinen viimeistelemään ja kärsii pahasti huonoista maalivahdeista. Cory Schneiderin tason romahtamisen jälkeen Devilsissä ei ole järkevästä maalivahtipelistä nautittu, eikä viime kausi tehnyt poikkeusta. Mackenzie Blackwoodilla oli elämänsä tilaisuus naulata itselleen ykkösvahdin paikka, mutta keskinkertainen kausi pakotti organisaation miettimään myös muita ratkaisuja.
Muista ratkaisuista päädyttiin kokeneeseen Jonathan Bernieriin, joka pelasi kelpo kauden Detroitissa. Bernier on kuitenkin jo 33-vuotias, ja Devilsissä tiedetään varsin hyvin veskareiden tason alttius jättiromahdukselle iän karttuessa. Lähtökohtainen parannus Bernier kuitenkin viime kauden veskareihin on, joten ei GM Tom Fitzgeraldin ratkaisua täysin hulluna voi pitää.
Devilsin toimistolla päästiin myös kilistelemään kuohuvaa, kun se sai naarattua Dougie Hamiltonin joukkueeseen. Hamilton oli vapaiden markkinoiden ylivoimaisesti paras pelaaja ja tuolla yhdellä treidillä Devils nosti puolustuksensa tasoa keskinkertaisesta jopa loistavaksi. Kun vapailta markkinoilta tarttui haaviin vielä aliarvostettu Tomas Tatar ja Coloradon laatupuolustaja Ryan Graves, on kesää pidettävä onnistuneena.
Hienosta kesästä huolimatta Devils ei odotusarvoisesti pudotuspelejä näe. Joukkueella on kuitenkin todella iso potentiaali ylöspäin, sillä Hughes saattaa kolmannella kaudellaan ottaa odotetun stepin supertähtikategoriaan, eikä Dawson Mercerin tai Alexander Holtzin potentiaalista läpimurtoa kannata unohtaa huomiotta. Kävipä joukkueelle tuloksellisesti miten tahansa, se on taatusti yksi sarjan jännittävimmistä ryhmistä, jahka Lindy Ruff antaa ryhmälleen valtuudet pelata rohkeasti.
Arvio: Devils ottaa isoja askeleita eteenpäin, mutta jää lopulta sijoille 5.-8.
New York Islanders
Barry Trotzin Islandersista on kolmessa vuodessa muodostunut jo käsite. Sinänsä nimetön nippu on joka vuosi mennyt heittämällä pudotuspeleihin ja seinä on tullut vastaan vasta konferenssifinaaleissa. Jokavuotinen yllättäminen jatkui viime kaudella, kun Isles tylsytti pudotuspeleissä vuorollaan Pittsburgh Penguinsin ja Boston Bruinsin, todetakseen jälleen Tampa Bay Lightningin itseään paremmaksi.
Islandersin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 63,4% (12.) |
| Maaliodottama % | 52% (10.) |
| Maali % | 54,9% (9.) |
| Laukaus % | 9,36% (17.) |
| Torjunta % | 92,14% (1.) |
Tilastollisesti Islanders tuntuu olevan jokavuotinen takuutyö. Perushyvä pelaaminen tasakentällisin, keskinkertainen viimeistely ja todella laadukas maalivahtityöskentely ovat vuodesta toiseen kovaa valuuttaa NHL:ssä. Mielenkiintoisena huomiona todettakoon, että Islandersin veskarit eivät varsinaisesti torjuneet poskettoman paljon yli odottaman. Sen sijaan joukkue puolustaa keskustaa erittäin laadukkaasti, joten veskareille tulee muiden joukkueiden vahteja enemmän helppoja laukauksia. Nämä nostavat raakoja torjuntaprosentteja korkealle.
Vaihtuvuus Islandersissa oli odotetun pientä. Veteraani Zach Parise on GM Lou Lamouriellon näköinen hankinta, kuten myös puolustukseen tuotu Zdeno Chara. Chara on alun perin Islandersin varaus, joten uran päättäminen hänet varanneessa organisaatiossa on ainakin nostalgianäkökulmasta hienoa. Pelillinen annettava kummallakin on kaukana parhaiden vuosien tasosta, mutta toisaalta miehet pelaavat halvalla ja mistään käyttökelvottomista taakoista ei ole kysymys.
Lähtijäpuolella Islandersissa oli Jordan Eberle, joka jätettiin suojaamatta. Lisäksi puolustaja Nick Leddy treidattiin Detroitiin vaihdossa syvyyshyökkääjä Richard Panikiin. Eberlen lähtö saataneen korvattua joko keväällä hankitulla Kyle Palmierilla tai läpimurtoa hakevalla Oliver Wahlströmillä. Suomalaisittain mielenkiintoa herättää Leo Komarovin mahdollisesti viimeinen vuosi NHL:ssä, sillä kulttipelaajan sopimus loppuu tämän kauden jälkeen ja ikää tulee mittariin mukavat 35 vuotta.
Kokonaisuutena Islanders on edelleen ehjä kokonaisuus, joka ottanee nihilistisellä lähestymistavallaan pisteitä tasaisesti ja on vähintään mukana pudotuspelitaistelussa. Kovassa divisioonassa paikka auringossa ei kuitenkaan ole mikään itsestäänselvyys, vaan Islanders saattaa pullahtaa muiden kehityksen alla uloskin. Joukkueen ikärakenne ei ole kovinkaan hyvä, joten ennen pitkää pieni dippi on odotettavissa.
Arvio: Islanders on divisioonassa sijoilla 2-5.
New York Rangers
Manhattanilla lähdettiin edelliskauteen isoin odotuksin, sillä edelliskaudella oltiin otettu selkeä askel eteenpäin ja nuoren joukkueen suunnan odotettiin jatkavan ylöspäin. Toisin kuitenkin kävi ja Rangers joutui tyytymään itäisen divisioonan viidenteen sijaan ja aikaiseen kesälomaan. Siinä mielessä Rangersille on annettava synninpäästö, että se pelasi sarjan todennököisesti kovimmassa divisioonassa, josta pudotuspelipaikan grindaaminen olisi vaatinut hyvää onnistumista.
Rangersin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 53,6% (17.) |
| Maaliodottama % | 50,1% (16.) |
| Maali % | 53,2% (12.) |
| Laukaus % | 10,95% (4.) |
| Torjunta % | 90,69% (12.) |
Kovan divisioonan lisäksi Rangersillä kävi myös melko huono tuuri. Yli 53% omissa otteluissa tehdyistä maaleista riittää lähes 90 kertaa sadasta pudotuspelipaikkaan, mutta tässä tapauksessa ei päästy edes lähelle. Joukkue voitti pelejään poikkeuksellisen usein usealla maalilla, mutta hävisi lähes poikkeuksetta tiukat pelit ja menetti täten reilua jakaumaa enemmän pisteitä. Onni tasoittuu pitkällä aikavälillä, joten Rangersin voi katsoa olevan prosessin suhteen hyvässä vaiheessa.
Valitettavasti tuore GM Chris Drurylle saa kolme lammasta kesän tapahtumista. Tom Wilsonin riehuminen Rangersiä vastaan aiheutti jonkinasteisia traumoja organisaatioon ja taidon sijasta rahaa päätettiin polttaa kovuuteen. Barclay Goodrow & Ryan Reeves ovat hyviä jääkiekkoilijoita, mutta samalla hinnalla olisi saanut pidettyä lähes 50 pistettä 55 pelissä naputtaneen Pavel Buchnevitsin. Valittu suunta heikentää joukkuetta välittömästi, joten hyvässä vauhdissa olleeseen prosessiin tuli iso särö.
Tilanteesta jopa surkuhupaisan tekee se, että antamalla Goodrowlle pitkän sopimuksen Drury sitoi kätensä tulevaisuuden suhteen. Joukkueen on tehtävä seuraavana kesänä sopimukset Norris-voittaja Adam Foxille ja usealle ELC-sopimuksella pelaavalle hyökkääjälle, joten potentiaalista palkkapainajaista Rangersissa rakennetaan. Toki tällä kaudella tuo ongelma ei vielä rävähdä kasvoille.
Melko penkin alle menneestä kesästä huolimatta Rangers voi hyvinkin ottaa askeleen ylöspäin ja napata pudotuspelipaikan. Artemi Panarin on sarjan absoluuttisesti parhaita pelaajia ja Kaapo Kakko saa elämänsä tilaisuuden nousta NHL-eliittiin venäläistähden rinnalla. Myös toissa kesän ykkösvaraus Alexis Lafraniere pääsee kärkiketjuun perittyään Buchnevitsin paikan. Alaketjut ja puolustus herättävät hieman kysymysmerkkejä, mutta toisaalta Foxilla on potentiaalia olla täysin ylivoimainen ja esimerkiksi K’andre Millerillä on reilusti käyttämätöntä potentiaalia tankissaan.
Arvio: Rangers sijoittuu divisioonan sijoille 3-6.
Philadelphia Flyers
Jos ylempänä todettiin Columbus Blue Jacketsin kauden olleen katastrofi, samaa voi sanoa Philadelphia Flyersista. Syksyllä 2020 joukkue oli pudotuspelien alkaessa yksi suurimmista suosikeista, mutta viime kaudella ryhmä floppasi totaalisesti ja pudotuspelit jäivät 13 pisteen päähän. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, että Claude Giroux’n aikakautta ei Philadelphiassa ole paljoakaan jäljellä, joten siitä olisi hyvä saada mahdollisimman paljon irti.
Flyersin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 51,8% (19.) |
| Maaliodottama % | 50,2% (15.) |
| Maali % | 44,8% (24.) |
| Laukaus % | 9,46% (16.) |
| Torjunta % | 87,96% (31.) |
Tilastoja kurkkaamalla on helppo päästä käsiksi Flyers-katastrofin sielunelämään. Maalivahtikaksikko Carter Hart – Brian Elliot oli historiallisen huono, päästäen lähes 40 maalia enemmän kuin Flyersia vastaan luotiin odotettuja maaleja. Vastaavaa floppia ei NHL:n lähihistoriasta tule mieleen ja on lähes käsittämätöntä, että kaksikko sai yrittää paria loppukauden ottelua lukuun ottamatta loppuun saakka kääntää kurssiaan. Pelillisesti Flyers oli melko keskikastia, joskin on hankalaa arvioida joukkueen motivaatiotasoja esimerkiksi loppukaudesta.
Vähemmän yllättäen GM Chuck Fletcher laittoi kesällä tuulemaan. Pitkäaikainen luottopelaaja Jakub Voracek sai lähteä ja vaihdossa Columbuksesta saatiin Cam Atkinson. Atkinson on Voracekin kanssa kokonaisuutena melko tasainen pelaaja, joskin täysin eri tyyppinen. Pienessä roolissa olleen Nolan Patrickin poistumista lukuun ottamatta hyökkäyspäässä ei muita muutoksia nähty, kun taas puolustusta muokattiin isolla kädellä.
Fletcherin kesän ehdoton tähtihetki oli Ryan Ellisin tuominen ryhmään osana kolmen joukkueen treidiä. Ellis on yksi NHL:n aliarvostetuista helmistä ja muodostaa odotusarvoisesti loistavan ykkösparin yhdessä Ivan Provorovin kanssa. Buffalosta tuotiin Rasmus Ristolainen, jonka taso on todella mielenkiintoista nähtävää täysin uudessa ympäristössä. Poispäin liikkuivat lahjakas Philippe Myers & Shayne Gostisbehere, joka joutui Flyersissa hieman oudosti koirankoppiin ja hänen pois päästäminen voi näyttää parin vuoden päästä todella hassulta.
Pari kesän viimeistä liikettä olivat Martin Jonesin tuonti maalin suulle ja Keith Yandlen hankinta kutospakiksi. Kumpikaan ei hurraa huutoja aiheuta, joskin huonomminkin olisi voinut viimeiset rosteripaikat täyttää. Flyersin kokonaisuus vahvistui ehkä hieman kesällä, mutta ikärakenne ei mairittele ja pelillinen jättiparannus olisi ihme. Pelkällä maalivahtipelin paluulla edes normaalille tasolle taistellaan kuitenkin pudotuspelipaikoista, mutta aivan divisioonan kärkeen nousu olisi odottamattoman kova parannus.
Arvio: Flyers sijoittuu sijoille 3-6.
Pittsburgh Penguins
Itäisen divisioonan ykköstila oli Pittsburgh Penguinsiltä hyvä suoritus, mutta New York Islandersista on muodostunut pingviineille melkoinen peikko. Putoaminen jo ykköskierroksella oli kova pettymys, sillä Sidney Crosbyn & Evgeni Malkinin aikakausi lähestyy vääjäämättömästi kohti loppua ja jotain uutta pitäisi keksiä.
Penguinsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 68,8% (6.) |
| Maaliodottama % | 50,8% (14.) |
| Maali % | 55,5% (6.) |
| Laukaus % | 11,45% (1.) |
| Torjunta % | 90,77% (10.) |
Aivan vielä ei kuitenkaan tarvitse räjäytystoimenpiteisiin käydä. Joukkue oli kaikissa relevanteissa tilastoissa paremmalla puoliskolla, joskin ikääntyvä ryhmä menetti hieman osuuttaan maalipaikkatilastoissa. Toisaalta viimeistely oli täyttä rautaa, eikä Casey DeSmithin hienon kauden jäljiltä maalivahtipelistäkään tarvitse olla erityisen huolissaan. Penguinsin tilastoja tarkasteltaessa on hyvä muistaa, että esimerkiksi Malkin missasi lähes puolet runkosarjasta ja muutenkin loukkaantumisonni oli keskivertoa huonompaa.
Ron Hextallin kesä toimistolla oli melko leppoista. Jared McCannistä jouduttiin luopumaan, mutta muuten tärkeimmät palaset saatiin pidettyä. Laajennuksessa menetettiin vain Brandon Tanev, joka hyvä alaketjujen pelaaja, mutta nykyisellä sopimuksellaan turhan kallis palanen. Myös Cody Ceci lähti rahakkaammille apajille, mutta oikean puolen kaksikko Kris Letang – John Marino on ennestään jo todella laadukas. Sisään tuotiin vapailta markkinoilta Danton Heinen, joka on lähtökohtaisesti pieni parannus Taneviin joukkueen keskipalkissa.
Isoimmat kysymysmerkit ennen kauden alkua liittyvät pelaajien terveyteen. Malkin on poissa ainakin kaksi kuukautta runkosarjan alussa, eikä Crosbykaan pääse näillä näkymin mukaan runkosarjan alkuun. Perustasoltaan Penguins on edelleen divisioonan eliittiä, mutta nimenomaan pitkässä perussarjassa loukkaantumiset voivat syödä keski-iältään vanhaa joukkuetta yllättävän paljon. Korkea keski-ikä ja normaalia suurempi loukkaantumispotentiaali nostaa myös Pingviinien varianssia, joten arvioinneissa haitari jätetään normaalia suuremmaksi.
Arvio: Penguins sijoittuu divisioonan sijoille 1-5.
Washington Capitals
Kestomenestyjä Washington Capitals pelasi viime kaudella perushyvän runkosarjan, kun se sijoittui laadukkaassa itäisessä divisoonassa toiseksi. Pudotuspeleissä lähtö tuli kuitenkin heti ykköskierroksella, kun Boston Bruins jätti Capitalsin selvästi jalkoihinsa 4-1 päättyneessä ottelusarjassa. Käytännössä Capitals on samassa tilanteessa kuin Penguins, eli Alex Ovechkinin aikakausi yritetään mennä päätyyn ja sen jälkeen lienee edessä iso jälleenrakennus.
Capitalsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 68,8% (7.) |
| Maaliodottama % | 51% (12.) |
| Maali % | 53,9% (11.) |
| Laukaus % | 11,41% (2.) |
| Torjunta % | 90,01% (19.) |
Capitals ei ole koskaan ollut erityisen dominoiva kiekollisesti, mutta Peter Lavioletten ensimmäinen kausi näytti tämän suhteen positiivisia signaaleja. Noin 49% osuus maalipaikoista muuttui 51%, mikä on koko kauden mittakaavassa jo melko merkittävä ero positiiviseen suuntaan. Capitalsissa on aina osattu viimeistellä ja eliittitason laukaisuprosentti ei ole suonenveto, vaan melko pysyvä ominaisuus nyky-Capitalsissa. Pientä huolta aiheuttaa maalivahtitilanne, sillä nuoret Ilja Samsonov & Vitek Vanecek torjuivat kumpikin hieman keskivertokassaria heikommin.
Jos yllä mainittiin Penguinsin toimiston tylsästä kesästä, niin Washington laittaa tässäkin paremmaksi. Vanecek menetettiin ensin laajennusdraftissa, mutta hankittiin sitten takaisin toisen kierroksen varausoikeutta vastaan. Lähtijälistalla olivat myös syvyyspakit Zdeno Chara & Brenden Dillon, joiden tilalle ei ainakaan toistaiseksi ole hankittu ketään. Huomionarvoista on myös Ovechkinin jatkosopimus, joka pitää venäläislegendan hänet varanneessa seurassa jopa seuraavat viisi vuotta.
Pientä variaatiota saatetaan tällä kaudella kokoonpanossa nähdä, mikäli organisaation ykkösprospekti Connor McMichael ottaa paikkansa ylhäällä ja alkaa tosissaan haastaa Nicklas Bäckströmin ja Evgeni Kuznetsovin pitää valta-asemaa seuran kärkisenttereinä. Joka tapauksessa perusrunko on todella vahva, eikä joukkueen lähtökohdat ole muuttuneet liiemmin yli vuosikymmeneen. Aika tekee toki tehtävänsä ja pieni takaportti pudotuspelien ulkopuolelle jäämiselle löytyy, mutta mitä todennäköisimmin Capitals hoitaa jälleen runkosarjan rutiinilla ja kauden onnistuminen mitataan keväällä.
Arvio: Capitals sijoittuu runkosarjassa sijoille 2.-6.
