NHL ennakot– Pacific divisioona
15 min
Pacific on ennakolta NHL:n selkeästi heikkotasoisin divisioona. Vegas Golden Knights lähtee jahtaamaan puuttuvaa Stanley Cupia divisioonan megasuosikkina, jolle kapuloita rattaisiin voi laittaa oikeastaan vain Edmontonin superkaksikko Connor McDavid – Leon Draisaitl.
Hyppää haluamasi joukkueen ennakkoon klikkaamalla alta:
Anaheim Ducks
Calgary Flames
Edmonton Oilers
Los Angeles Kings
San Jose Sharks
Seattle Kraken
Vancouver Canucks
Vegas Golden Knights
Muut Divisioonat
Anaheim Ducks
Edellisen vuosikymmenen alussa useita vuosia sarjan parhaisiin kuulunut Anaheim Ducks on viime vuosina valahtanut pahasti kärkikolmanneksen kyydistä ja pudotuspelipaikka on muuttunut itsestäänselvyydestä kaukaiseksi haaveeksi. Viime kausi saattoi olla jopa pahin pannukakku, kun joukkue valahti jopa heikon divisioonansa jumboksi ja taistelussa koko sarjan viimeisestä sijasta edelle kiilasi vain täydessä sekasorrossa oleva Buffalo Sabres.
Ducksin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 38,4% (30.) |
| Maaliodottama % | 45 % (29.) |
| Maali % | 41,2% (30.) |
| Laukaus % | 8,27% (29.) |
| Torjunta % | 89,67% (25.) |
Nopeallakin tilastokatsauksella huomataan, että Ducksissa ei toiminut juuri mikään. Alle 45% osuus odotetuista maaleista on jääkiekon kaltaisessa pelissä katastrofaalisen huono, joskaan tilannetta ei auta sarjan huonoimpiin kuuluva viimeistelyosasto. Mielenkiintoisesti Ducks kyykkäsi myös maalivahtipelissä, vaikka veräjää vartioi pääosin supertähtiosaston John Gibson. Gibsonin ohikausi jäänee vain yksittäiseksi poikkeamaksi ja Anthony Stolarzin pitäisi olla parempi tulituki kuin viime kaudella väistämätöntä joutsenlauluaan laulanut Ryan Miller.
Surkeasta kaudesta huolimatta Bob Murray ei lähtenyt riehumaan siirtomarkkinoilla. Oikeastaan ainoat uutisarvon ylittäneet sopimukset olivat Ryan Getzlafin ja Max Comtoisin jatkosopimukset. Getzlafin parhaat päivät ovat kaukana takana ja jatkosopimus oli jopa hieman yllättävä, sillä parempien joukkueiden alaketjuissa olisi saletisti ollut tilaa veteraanille. Murrayn näkökulmasta Getzlaf on arvokas palanen, sillä jatkosopimuksen myötä miehestä saadaan korvaus todennäköisen treidin osuessa kohdalle siirtotakarajalla.
Katastrofikauden jälkeen suunta on luonnollisesti ylöspäin ja pelkästään Gibsonin paluu edes lähelle normaalia tasoaan palauttanee Anaheimia lähemmäs alempaa keskikastia. Joukkueesta löytyy Trevor Zegrasin ja Jamie Drysdalen johdolla paljon läpimurtopotentiaalia, mutta valitettavasti nykyiset parhaat pelaajat olisivat muualla lähinnä 2-3 ketjun pelureita.
Arvio: Ducks parantaa, mutta asiaa pudotuspeleihin ei tänäkään vuonna ole.
Calgary Flames
Vahvaa nousua kohti NHL:n kärkeä tehnyt Calgary otti edelliskaudella tuloksellisesti askeleen taaksepäin. Joukkue ei selvinnyt helposta Kanadan divisioonasta pudotuspeleihin ja jäi jopa piste per peli -tahdista jälkeen. Kaksi kautta aikaisemmin koko runkosarjan voitosta kamppailleelta joukkueelta dippaus oli outo, joskin syyt sen takana ovat hyvinkin inhimilliset.
Flamesin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 49,1% (20.) |
| Maaliodottama % | 52,8% (8.) |
| Maali % | 49,2% (18.) |
| Laukaus % | 9,18% (20.) |
| Torjunta % | 89,81% (23.) |
Pelkällä pintaraapaisulla Flamesin edelliskauteen nähdään, että joukkue oli pelillisesti selvästi parempi kuin tulokset antavat osoittaa. Maalipaikkoja hallittiin selvästi, mutta maalivahtipelissä ja viimeistelyssä oli todella paljon toivomisen varaa. Jälleen komeat pörssit iskeneen Johnny Gaudreaun ja hyvää tulitukea antaneiden Elias Lindholmin & Matthew Tkachukin jälkeen hyökkääjistö oli täynnä alisuorittajia ja esimerkiksi isoa roolia nauttineen Sean Monahanin kausi oli pettymys. Lopulta isoin ongelma oli kuitenkin tolppien välissä, sillä isoilla seteleillä ja odotuksilla sisään tullut Jakob Markström antoi jopa NHL:n keskivertovahtiin nähden tasoitusta.
Heikko kausi sai laittoi vipinää kinttuihin Flamesin toimistolla, eikä kesällä säästelty dollareita joukkueen vahvistamisessa. Lukuisten jatkosopimusten lisäksi sisään tuotiin Tampassa pari Stanley Cupia voittanut Blake Coleman, pitkän linjan NHL-puolustaja Erik Gudbranson, Arizonassa pitkään pelannut Brad Richardson sekä puolustaja Nikita Zadorov. Lähtijäpuolella nähtiin toki isoin mahdollinen biitti, kun pitkäaikainen kapteeni Mark Giordano pakkasi laukkunsa ja lähti rakentamaan viimeistä tulemistaan uutuusseura Krakenin riveihin.
Minimisopimuksella tullutta Richardsonia lukuun ottamatta tulijoille maksettiin reilusti optimaalista enemmän ja valitettavasti on hankala nähdä marginaaliroolin pelaajille maksamisen olevan oikotie onneen. Colemania toki kaavaillaan isoon rooliin hyökkäyksessä, mutta kolmosketjua korkeammalle eväitä ei välttämättä ole – eikä nopeuteen pelinsä perustavan pelaajan parhaat vuodet yleensä ole 30 ikävuoden jälkeen.
Flames ei missään tapauksessa taistele tällä kaudella Stanley Cupista, mutta parannusta viime kauteen on todennäköisesti luvassa. Divisioona on NHL:n heikoin ja pudotuspeleihin palaaminen ei vaadi ihmeitä. Valitettavasti sarjan parhaisiin kuulunut puolustus on parissa vuodessa käytännössä tuhottu, joten Markströmin paluu edes kohtalaiselle tasolle on menestyksen edellytys. Hyökkäysvoimaa joukkueella riittää ja Colemanin sekä Mikael Backlundin ympärille on mahdollisuus rakentaa todella laadukas kolmosketju.
Arvio: Flames taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista heikkotasoisessa divisioonassa.
Edmonton Oilers
Edmonton Oilersin edelliskausi oli toisaalta onnistunut, mutta toisaalta iso pettymys. Runkosarjassa joukkue oli Kanadan divisioonan selkeä kakkonen ja lähtökohdat pudotuspeleihin olivat oikein mukavat. Valitettavasti Winnipeg Jetsiä vastaan joukkue törmäsi tulikuumaan Connor Hellebuyckiin ja sai pakata kamansa kesälomaa varten suoraan 4-0. Ottelutapahtumia sarjan lopputulos vastasi kovin huonosti ja oli hieno muistutus kaikille jääkiekon kovasta varianssista.
Oilersin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 64,3% (11.) |
| Maaliodottama % | 52,2% (9.) |
| Maali % | 54,3% (10.) |
| Laukaus % | 10,92% (5.) |
| Torjunta % | 91.03% (8.) |
Tilastokatsauksenkin perusteella Oilers otti steppiä eteenpäin. Joukkue oli selvästi nettopositiivisella puolella kaikissa merkitsevissä tilastoissa, joskin kokonaistilastot ovat aavistuksen 5vs5 -tilastoja paremmat. Joukkueen ylivoimalta ei kuitenkaan ole syytä ottaa mitään pois, sillä Connor McDavidin & Leon Draisaitlin johdolla joukkue saa todella kovan edun erikoistilanteissa ketä tahansa vastaan. Kaksikko oli tuttuun tapaansa täysin omilla luvuillaan pistepörssissä ja etenkin McDavidin 105 pistettä 56 ottelussa on täysin järjetön suoritus.
Oilersin kesää ei missään tapauksessa voi haukkua tylsäksi. Ken Holland jatkoi sinänsä totutulla linjallaan, eli McDavidin ja Draisaitlin ympärille yritettiin hankkia leveyttä ja vahvistaa puolustusta. Valitettavasti tämän kesän transaktiot uhkaavat jäädä pahasti pakkasen puolelle. Torontossa pitkään kiekkoillut Zach Hyman on hyvä jääkiekkoilija, mutta pelaajatyypiltään hän ei ole optimaalinen oikeastaan kummankaan supertähden rinnalle. Draisaitl ja McDavid ovat itsekseenkin riittävän hyviä luomaan maalipaikkoja, eikä Hyman ole edes keskitason viimeistelijä NHL:ssä. Samat sanat pätevät Warren Foegeleen, joka tosin Hymaniinkin nähden on profiililtaan selvemmin alaketjujen pelaaja.
Siinä missä hyökkäyksen hankintojen kanssa pystyy elämään, Oilersin alakerran liikkeet eivät selviä minkäänlaisesta arvioinnista. Ensiksi Darnell Nurselle annettiin käteen aivan mottipäinen sopimus, jonka jälkeen hankittiin 38-vuotias Duncan Keith sekä Penguinsistä Cody Ceci. Ceci on jo valmiiksi Oilers-pakistossa olevan Kris Russellin kanssa yksi NHL:n yliarvostetuista pelaajista, joten Edmontonissa saadaan tosissaan toivoa Evan Bouchardin läpimurtoa ja Oscar Klefbomin paranemista. Kaiken kukkuraksi on hankala määrittää, kumpi on suurempi epäonnistuminen? Maalivahtikaksikon jatkaminen entisessä muodossaan (sen koommin Mikko Koskisen kuin Mike Smithin odotusarvo ei ole tulevalle kaudelle kovinkaan korkea) vai joukkueen top-2 5vs5 -puolustaja Ethan Bearin treidaaminen pois.
Kuten muillakin Pacificin joukkueilla, antaa divisioonan lähtökohtaisesti heikko taso Oilersille selvää siimaa runkosarjassa. Tähtiduo on parhaassa iässään ja täysin ylivoimainen kaksikko sarjaan, joten keskinkertainenkin maalivahtipeli riittänee joukkueen kohdalla pudotuspeleihin. Nykymuotoisella kokoonpanolla keväällä pitkälle meneminen on kuitenkin valitettavan epätodennäköistä.
Arvio: Oilers menee pudotuspeleihin, mutta ilman vahvistuksia menestyminen keväällä on haastavaa.
Los Angeles Kings
Los Angeles Kingsiltä ei viime kaudella odotettu mitään, eikä joukkueelta juuri mitään saatukaan. Joukkue oli suunnilleen odotusten tasolla eikä toisaalta taistellut missään vaiheessa pudotuspelipaikasta, mutta ei myöskään romahtanut täysin. Organisaatiossa on ollut jo pidempään käynnissä jälleenrakennus, jonka hedelmät kerätään myöhemmin.
Kingsin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 43,8% (25.) |
| Maaliodottama % | 46,7% (24.) |
| Maali % | 45,7% (22.) |
| Laukaus % | 8,94% (25.) |
| Torjunta % | 90,32% (16.) |
Myös joukkueen statistiikat olivat pitkälti odotettuja. Joukkueen materiaali on kokonaisuudessaan kovin kapea, eikä joukkue ollut sen koommin viisikkopelillisesti kuin tehollisesti kovinkaan erikoinen. Maalivahtikaksikko Jonathan Quick – Calvin Petersen ei myöskään ole sarjan paras, joskaan siihen Kings ei varsinaisesti kaatunut. Takavuosien monsterista on kuitenkin tultu pitkä matka, kun osuus maalipaikoista on valahtanut yli 55% tasolta noin 47% tasolle.
Rob Blake ilmoitti pari vuotta sitten organisaation pelaavan ns. pitkää peliä, jossa ei haeta pikavoittoja pelaajakehityksen kustannuksella. Kuninkaalliset rikkoivat kuitenkin tänä vuonna hiljaisuuden kaavaa markkinoilla, kun haaviin tarttui Montrealin Philip Danault, Nashvillen Viktor Arvidsson sekä Canucksista Alex Edler. Kolmikko on heti vahvistus joukkueelle, minkä lisäksi Blakelle on annettava kunniaa kaikkien tärkeiden pelaajien säilyttämisestä.
Hyvien vahvistusten lisäksi Kingsin voi odottaa saavan jo tulevana kautena tulivoimaa laadukkaasta juniorimyllystään. Quinton Byfield & Alex Turcotte ovat korkeina varauksina luonnollisen loopin alla, mutta myös Arthur Kaliyev, Rasmus Kupari ja jo viime kaudella väläytelly Gabriel Vilardi voivat olla läpimurtopelaajia. Valitettavasti alakerrassa tilanne on Kingsillä heikompi, mikä on todennäköisesti suurimpana esteenä isommalle hyppäykselle.
Kokonaisuudessaan Kingsiltä voi odottaa askelta ylöspäin. Maalivahtipeli on kysymysmerkki, mutta hyökkäyspeli on lähtökohtaisesti vahvalla tolalla ja Todd McLellanin pelikirjan myötä joukkue on odotusarvoisesti yksi sarjan isomaalisimmista. Pudotuspelipaikka olisi onnistuminen, joskin todennäköisin skenaario on niukka putoaminen neljän joukosta.
Arvio: Kings on divisioonassa sijoilla 5.-7.
San Jose Sharks
Ikääntyvä runko, huonot maalivahdit ja kapea materiaali on NHL:ssä ollut lyhyin tie kohti katastrofia. Viime kauden San Jose Sharks ei tässä suhteessa tee poikkeusta, vaan joukkue oli viime kaudella yksi sarjan huonoimmista. Alle 50 pistettä 56 ottelussa on nykyisellä pistelaskulla heikko suoritus, eikä Sharks oikeastaan missään vaiheessa kyennyt olemaan uskottavasti pudotuspelitaistelussa mukana.
Sharksin tilastot (suluissa sijoitus kategorian sisällä):
| Piste % | 43,8% (26.) |
| Maaliodottama % | 49,3% (18.) |
| Maali % | 42,7% (27.) |
| Laukaus % | 8,68% (27.) |
| Torjunta % | 89,06% (30.) |
Yläpuolen tilastoista on huomattavissa, että Sharksin viisikkopeli oli itse asiassa ihan siedettävällä tasolla. Lähes 50% maaliodottamaluvut ovat luonnollisesti sarjan keskitasoa ja jotkin joukkueet menestyvät vastaavilla maalipaikoilla oikeinkin mukavasti. Valitettavasti Sharksissa hyökkäysmateriaali on auttamattoman ohut, eikä Martin Jonesiin pitkälti perustunut maalivahtipelaaminen ollut mistään kotoisin.
San Josen toimistolla tilanne ei kesään lähdettäessä ollut helppo. Puolustuksessa Brent Burns, Erik Karlsson & Marc-Edouard Vlasic kahmivat kaikki todella korkeaa palkkaa, mutta peliesitykset eivät ikääntymiskäyrän loppupäässä ole enää palkan tasolla. Käytännössä Wilsonin kädet olivat siis sidotut, joskin vähien rahojenkaan käyttö ei hurraa huutoja aiheuta. Andrew Cogliano & Nick Bonino ovat ok-tason syvyyspelaajia, mutta joukkueen perustason nostajiksi kaksikosta ei ole. Maalivahtiosastolla Jonesista päästiin eroon, mutta tilalle tulleet Adin Hill & James Reimer ovat suoritustasoltaan maksimissaan keskikastia.
Odotukset Sharksia kohtaan eivät ole tulevalle kaudelle korkealla. Ikärakenne on heikko ja uusia vastuunkantajia kaivattaisiin kipeästi. Tomas Hertlin, Timo Meierin & Logan Couturen roolit uhkaavat hyökkäyksessä kasvaa poskettoman suuriksi. Evander Kanen sekoilut kentän ulkopuolella saattavat viedä joukkueelta vielä yhden top-6 hyökkääjän, joten katastrofin aineksia on käsillä. Lähtökohtaisesti Sharks on divisioonansa häntäpäässä, joskin veskareiden ylisuorittamisella tekohengitetty pudotuspelipaikkakin on mahdollinen.
Arvio: Sharks on divisioonan sijoilla 6.-8.
Seattle Kraken
NHL:n uusin laajennusjoukkue Seattle Kraken valmistautuu kirjoitushetkellä debyyttikauteensa. Laajennusjoukkueilta on aikaisempina vuosina nähty niin pahnan pohjalla rämpimistä kuin Stanley Cup -finaaleihin etenemisiä, minkä myötä Krakeniä kohtaan kohdistuu isoa jännitystä niin hyvässä kuin pahassa. Toisilleen ennalta tuntemattomien ammattiurheilijoiden istuttaminen samaan koppiin on aina hyvinkin monimuotoinen prosessi, joten joukkueen arviointi tulevalla kaudella on lähtökohtaisesti hyvin vaikeaa.
Siinä missä kollektiivin tuleva suoritustaso on täysin hämärän peitossa, joukkueessa olevista pelaajista on tarjolla dataa vaikka muille jakaa. GM Ron Francis apureineen ei tässä laajennusdraftissa päässyt Vegasin tavoin yllättämään puskista, mutta pääasiassa valinnat osuivat laatupelaajiin. Suurin tähti on eittämättä Calgaryn pitkäaikainen kapteeni Mark Giordano, joka maileistaan huolimatta on edelleen hyvä pelaaja tähän sarjaan ja luonnollinen valinta uuden ryhmän kapteeniksi.
Giordanon takanakin puolustus näyttää oikein mallikkaalta. Vince Dunn olisi St.Louisissa ansainnut peliesityksillään nähtyä isompaakin roolia, jonka lisäksi Jamie Oleksiak, Adam Larsson & Carson Soucy ovat kaikki hyvän tason NHL-pelaajia. Superonnistuminen joukkueen rakentamisessa tuli maalivahtipuolella, jonne saatiin Coloradosta supertähtitason Philip Grubauer sekä Floridasta kovaa nousua tekevä Chris Driedger. Oman divisionansa sisällä Krakenilla on jopa selkeästi paras maalivahtitilanne, mikä uutukaiselle joukkueelle elintärkeää.
Vegasin tapaan myös Krakenin hyökkäyksestä puuttuvat varsinaiset supertähdet, mutta huono hyökkäys ei missään tapauksessa ole. Jordan Eberle, Jaden Schwartz, Marcus Johansson & Calle Järnkrok muodostavat uskottavan laituriosaston, jota täydentää mm. Joonas Donskoi ja Ryan Donato. Sentteripuolella isointa viittaa kantanee Lightningissa pelannut Yanni Gourde, mutta myös Alexanden Wennbergillä & Jared McCannillä on kaikki eväät nostaa profiiliaan vastuun noustessa.
Kokonaisuutena Kraken on pelaajistoltaan ehjän oloinen kokonaisuus. Paraatia Seattleen on turhaa suunnitella, mutta pudotuspelipaikka on heikossa divisioonassa täysin mahdollinen. Loistava alakerta ja maalivahtikaksikko luovat vahvaa turvaa, jonka edessä tuskin tarvitaan säkenöivää hyökkäyspeliä otteluiden voittamiseen.
Arvio: Kraken on divisioonan sijoilla 4.-6.
Vancouver Canucks
Edelliskaudella pudotuspeleihin reippaasti mennyt Vancouver Canucks lähti kauteen isoin odotuksin, mutta todellisuus iski vasten kasvoja melko nopeasti. Joukkue ei kestänyt Elias Pettersonin poissaoloa juuri mitenkään ja sarjasijoitus valahti ensimmäisen kuukauden aikana helpon divisioonan alakastiin. Lopullinen niitti Canucksin kaudelle oli pitkä karanteeni, jonka jälkeen loppukausi meni enemmän tai vähemmän selviytymistaisteluna.
| Piste % | 44,6% (24.) |
| Maaliodottama % | 44,8% (31.) |
| Maali % | 44,18% (25.) |
| Laukaus % | 9,09% (21.) |
| Torjunta % | 90,00% (21.) |
Monissa yhteyksissä Canucksin heikko kausi on selitetty juuri sairasteluilla, mutta oman osansa ansaitsee myös joukkueen rakenne. Ykköskorin pelaajat ovat Vancouverissa erinomaisia, mutta taustaa on täytetty ylihintaisilla veteraaneilla. Joukkue oli jo ennen viime kautta tasakentällisin nettonegatiivinen ryhmä ja yksittäisten pelaajien poissaolot vain pahensivat tilannetta viime kaudella. Alle 45% lukemat niin maaleissa kuin maaliodottamissa ovat surkeat, joten menestys vaatisi ryhmältä merkittävän parannuksen.
Valitettavasti GM Jim Benning ei ole osoittanut kykyä rakentaa menestyvää kokonaisuutta. Keskinkertaisille pelaajille isojen sopimusten tekeminen on ollut kanadalaisen perisynti, eikä trendi vaihtunut tänäkään kesänä. Parhaat vuotensa nähneen Oliver Ekman-Larssonin tuominen alakertaan isolla rahalla oikeastaan vain pahentaa ongelmia, etenkin kun paluupostissa lähtivät Nate Schmidt & Alexanden Edler.
Hyökkäyksessä Conor Garlandin hankinta on positiivinen asia, mutta toisaalta Petterson & Quinn Hughes ovat vielä pari viikkoa ennen kauden alkua ilman sopimusta. Kaksikko on jo kirjoitushetkellä missannut ison osan harjoitusleiriä ja neuvottelujen pidentyminen voi olla kuolinisku Canucksille. Hyökkäys ei ole edelleenkään laajuudella pilattu, eikä alakerrassa ole ketään läheskään Hughesin tasoista kiekollista pelaajaa tarjolla.
Valitettavasti Vancouver uhkaa jäädä oman GM:nsä vangiksi. Benning on ollut seuran peräsimessä jo vuodesta 2014, mutta tuona aikana ei ole nähty kehitystä eteenpäin – päinvastoin. Tälläkin kaudella joukkue on lähtökohtaisesti edelliskautta huonompi, joskin nuorten supertähtien tason parantuminen voi pelastaa organisaation toiselta perättäiseltä floppikaudelta. Väärää positiivista palautetta saattaa olla tarjolla myös sarjataulukosta, kilpailu kun ei ole Pacificissa tällä kaudella oikein mistään kotoisin.
Arvio: Canucks on edelleen korkeintaan keskinkertainen, mutta taistelee viimeisistä pudotuspelipaikoista.
Edit huom. Petterson & Hughes kirjoittivat odotetusti jatkosopimukset.
Vegas Golden Knights
Läpi lyhyen historiansa NHL:n parhaisiin joukkueisiin kuulunut Vegas oli viime kaudella totutun vahva. Se jakoi Coloradon kanssa divisioonan kärkipaikan runkosarjassa ja eteni neljän joukkoon pudotuspeleissä vain todetakseen Montrealin vahvemmaksi. Cup-ikkunan ollessa auki putoaminen selkeälle altavastaajalle oli karu pettymys, mutta pudotuspeleissä satunnaisuus on kovasti läsnä ja Knights antaa itselleen vuodesta toiseen mahdollisuuden menestyä.
| Piste % | 73,2% (1.) |
| Maaliodottama % | 55,7% (3.) |
| Maali % | 60,9% (1.) |
| Laukaus % | 10,39% (8.) |
| Torjunta % | 92,02% (2.) |
Statistisesti Vegas oli totutun vahva. Ryhmä on vuodesta toiseen maaliodottamatilastojen kärkipäätä, joten joukkue on tietyllä tavalla myös monia muita ryhmiä antihauraampi esimerkiksi yksittäisten pelaajien poissaoloille. Viime kauden runkosarjassa oli toki mukana myös varianssin positiivista puolta, kun Marc-Andre Fleury torjui elämänsä parhaalla tasolla ja otti ansaitusti Vezinan kaappiinsa. Myös viimeistely oli Vegasilla jopa poikkeuksellisen tehokasta.
Vegasin GM Kelly McCrimmon oli kesään tultaessa kiperien päätösten edessä, sillä palkkatilaa oli raivattava joukkueen iskukyvyn säilyttämiseksi. Tällä kertaa leikkuri osui Vezina-vahti Fleuryyn, mikä oli kanadalaisen ikä huomioiden looginen ratkaisu. Tilalle tuotiin Winnipegissä ok-tasolla kakkosena torjunut Laurent Brossoit, joka joutuu entistä rooliaan suuremman kuorman alle isokokoisen Robin Lehnerin kakkosena.
Kenttäpelaajistossa vaihtuvuus oli pientä. Cody Glass lähti hakemaan läpimurtoaan muualle, kun taas aikanaan kakkosena varattu Nolan Patrick saapui Vegasiin. Tulijapuolella on myös Ottawassa sivuraiteille ajautunut Evgeni Dadonov. Kokonaisuutena Vegasin kesää voi pitää ehjänä ja onnistuneena, joskin kauan kaivattua kärkisentteriä joukkue ei varsinaisesti vieläkään saanut. Alkukaudella joukkueen vahvuudesta on poissa laadukas syvyyslaituri Alex Tuch, mutta sen ei pitäisi koitua merkittäväksi ongelmaksi helpossa divisioonassa.
Ilman suuria ihmeitä Vegas tulee olemaan Pacificissä omalla tasollaan. Aitoa haastajaa ei ole näköpiirissä ja kasinokaupungin ryhmä harjaa divisioonan nimiinsä noin kaksi kertaa kolmesta. Tällä kaudella Vegas saa poikkeuksellisen ison edun reitistään kohti päätyä, sillä vastus säilynee keskinkertaisena jopa konferenssifinaaleihin saakka.
Arvio: Ilman kyykkäämistä voittaa divisioonansa.
