NHL Top-5 heti viikon alkuun

Kehittyneitä joukkueita, suuria odotuksia. Potkaistaan kesäinen NHL-viikko alkuun Top-viitosella. (Kuva: TT.se)

1. Kesän voittaja? Colorado Avalanche.

GM Joe Sakic toimii toimistossa hyvin samalla tyylillä kuin pelaajanakin – ilman suuria eleitä, mutta kovaa tulosta tehden. Avs on yksi sarjan kovimpia lähitulevaisuuden joukkueita, ja ehkä parhaiten joukkuetta kesän aikana vahvistanut seura.

Joukkueessa on jo ennestään yksi NHL:n kahdesta parhaasta ykkösketjusta (toinen löytyy Boston Bruinsista). Maalilla Philipp Grubauer on jopa ylittänyt odotukset, ja jatkaa kaksi vuotta lisää samalla sopimuksella. Syvyyspelaajia on puuttunut, mutta tämän kesän jälkeen todella hyviä sellaisia löytyy.

Uusia pelaajia kesän perusteella: Nazem Kadri, Calle Rosen, Andre Burakovsky, Joonas Donskoi, Pierre-Edouard Bellemare ja Kevin Connauton. Connauton on pitkän linjan pakki, syvyyspelaaja – kotoisin täältäpäin, siksi vähän ollut seurannassa. Kadri ja Burakovsky voivat olla pelaajia, jotka suuremmassa roolissa tekevät vielä paljon tuhoa NHL:ssä.

Donskoin tuntevat kaikki tätä lukevat pelaajana, joka pystyy parempaan ja josta on paljon apua tärkeissä peleissä. Rosen vielä hyvin lukematon kortti, Bellemare teki todella hyvää työtä Vegasissa alemman ketjun sentterinä. Vahva pelaaja hyvään hintaan seuralle.

Cale Makarin varaaminen oli huippuveto Avsiltä, ja toinen ykkösparin pakki varattiin kuukausi sitten Vancouverissa Bowen Byramissa. Molemmat nelosvarauksia. Ihan liian hyvä pakki jo nyt 18-vuotiaana WHL-peleihin. Mielenkiintoista nähdä, pystyykö ottamaan askeleen suoraan NHL:ään. Pelottava itse asiassa. Veikataan tässä, että suoraan playoffeihin hypännyt Makar on vahvoilla, kun Calder-palkinto luovutetaan kesällä 2020.

Samuel Girard – maailman oudoin erkka mailan tupessa – on vielä yksi huippupakki. Pienikokoinen, mutta taitava.

Colorado Avalanche voi olla kova tekijä lännessä tällä kaudella. Annetaan joukkueelle vielä 2-3 vuotta lisää, ja Denverissä pelaa yksi läntisen konferenssin kovimmista joukkueista. 

2. Mikko Rantasen sopimusneuvottelujen tuloksia odotamme vielä

Nathan MacKinnon on joukkueen parhaiten palkattu pelaaja toistaiseksi $6.3 miljoonan AAV:llä. Voidaanko Rantaselle maksaa enemmän kuin joukkueen ykköspelaajana pidetylle MacKinnonille?

NHL:n palkkamarkkinat eivät ole enää vuosikymmeniin toimineet siten, että paras pelaaja saa eniten palkkaa joukkueessa ja toiseksi paras pelaaja toiseksi eniten ja niin edelleen.

Odotamme Rantasen nousevan selkeästi Avsin parhaiten palkatuksi pelaajaksi. Markkinatilanne, ajoitus, ja tietenkin pelaajan omat näytöt – jotka tässä tapauksessa riittävät taivaaseen saakka – ratkaisevat. 

3. Jos Colorado Avalanche on tulevaisuuden joukkue idässä, New York Rangersiä on pidettävä samanlaisena ilmiönä idässä

Vähemmän huomiota saaneita hankintoja, kuten Adam Fox Carolinasta, Vitali Kravtsovin tulokasdiili. Sitten Jacob Trouba Winnipegistä kesäkuussa. Muutamaa päivää myöhemmin Kaapo Kakko Draftissä. Ja heinäkuun ensimmäisenä UFA-markkinoitten suurin kala Artemi Panarinissa. Seitsemän vuoden diili, $81.5 miljoonaa. New Yorkin suuruinen sopimus ja tyyli.

Panarinista tulee iso tähti Broadwayn valoihin.

Broadwayn Sinipaitoja voidaan pitää playoffjoukkueena. Kaksi vuotta jo meni ilman playoffeja Manhattanilla. Puolustuksessa on vielä korjattavaa. Joukkueen pelissä suurimpia korjauksen aiheita on kiekon tuominen pois omasta päästä. Maalivahtipeli on ok. Alexandar Georgiev on valmis ottamaan ykkösen vastuun, King Henrik Lundqvistilla on vielä jonkin verran jäljellä.

En ole suurimpa Jacob Trouban kannattajia. Hän on 25-vuotias, rightin pakki, pelaa isoja minuutteja. Mutta seitsemän vuotta ja kahdeksan miljoonan dollarin cap hit? En pidä ykköspakkiaineksena, mutta olen mielelläni väärässä. Jos hän olisi niin hyvä, se olisi huomattu Winnipegissä jo? 

4. Pitkä sopimus syvyyspelaajalle??

Kesäaikaan puhutaan ja kirjoitetaan paljon sopimuksista, koska lähes kaikki tehdään tähän aikaan vuodesta. Yksi huomiota herättänyt diili tuli Nashvillessä.

25-vuotias Colton Sissons on monipuolinen ja hyvä pelaaja Nashville Predatorsissa. Tyypilliseen tapaan seuran oma varaus, WHL:n Kelowna Rocketsista. Kypsytetty ja kehitetty AHL:n Millwaukeessa kolmen kauden ajan, kunnes tie aukesi Showhun. Ei koskaan tähti, mutta luotettava sentteri.

Sissons muistetaan ehkä parhaiten kohtalokkaista tapahtumista kevään 2017 Stanley Cup-finaalin Game 6:ssa. Ensin tuomarit vihelsivät tilanteen poikki juuri, kun Sissons oli tuikkaamassa kiekkoa maaliin toisessa erässä. Hirvittävä virhe seeprapaidoilta kauden tärkeimmässä pelissä. Viheltää jotain, mitä eivät edes nähneet. 

Samassa pelissä vielä kaksi huippupaikkaa lisää. Toinen pian tuomarivirheen jälkeen. Kolmas tuli päätöserässä, kun Preds pääsi 5-3 ylivoimatilanteeseen. Sissonsin laukoma kiekko meni Matt Murrayn yli, yläriman kautta, ja ohi.

Nuo tilanteet saattoivat pitää North Vancouverin miehen hereillä seuraavana yönä, mutta Nashvillen sentteri huomattiin. Hyvä kevät, kuusi maalia ja 12 pistettä.

Tänä kesänä Colton Sissonsin hyvä työ palkittiin peräti seitsemän vuoden sopimuksella. Hän pelasi uransa parhaan kauden viime talvena – 15 maalia, 30 pistettä, voittoprosentti aloituksissa 53.1%.

Mutta onko hyvä idea palkita Bottom-6 sentteri peräti seitsemän vuoden diilillä? Sopimus ei ole NHL:n mittapuun mukaan suuri, cap hit “vain” $2.857, kokonaisarvo $20 miljoonaa. Se on suuri verrattuna Sissonsin aikaisempaan diiliin, jolla hän ansaitsi $625,000 vuodessa.

Olemme tottuneet näkemään tähtipelaajien sopimuksia 7-8 vuodeksi, mutta Nashvillen GM David Poilen tavaramerkkeihin kuuluvat pitkät diilit muillekin. Hyökkääjä Calle Järnkrok allekirjoitti kolme vuotta sitten kuuden vuoden, $12 miljoonan arvoisen pelisopimuksen.

Poile tunnetaan kovana miehenä neuvottelupöydässä. Vain yhdellä Predatorsin pelaajalla on edes kaikki siirrot kieltävä NMT-pykälä sopimuksessaan. Tiedämme kaikki, kenellä. Jos joku ei tiedä, tässä yksi sana vinkiksi: Kempele.

Mikä on tällaisten sopimusten etu seuralle tai pelaajalle? Ainakin Predators tietää mitä saa pelaajilta, jotka ovat olleet organisaatiossa jo pitkään. Ei ehkä suuria pisteitä odotettavissa, mutta kilpailu NHL:n keskiluokan työpaikoistakin on raakaa. Hyvät pelaajat ovat kullanarvoisia.

Ja pelaajille pitkä diili tietää turvallisuutta. Ei välimiesoikeuksia, ei stressaavia neuvotteluja pitkin kesiä.

Sama ilmiö, minkä vuoksi Jay Beagle, Leo Komarov tai vaikkapa J.T. Gompher saivat kaikki neljän vuoden sopimukset Vancouverissa, NY:ssä ja Coloradossa. Hyviä ja arvokkaita pelaajia. 

5. NHL-pelaajat ja politiikka

Emme yleensä edes sivuuta politiikkaa tällä palstalla – sitä saa ihan tarpeeksi muuallakin – mutta New York Rangersin uuden tähtipelaajan Artemi Panarinin kommentit Vladimir Putinista on vaikea ohittaa ilman kommenttia.

Amerikassa toimiva venäläistoimittaja Slava Malamud käänsi Bredmanin haastattelun kokonaisuudessaan englanniksi. Se on helppo löytää vaikka Malamudin twitteristä.

Pysymme hiljaa useimmiten, ja jotenkin ymmärrämme vaikkapa Alex Ovechkinin avoimen kaveruuden maansa johtajan kanssa. Oviehan joutuu asumaan kotimaassaan loppuelämänsä. Maassa maan tavalla. Vaikka emme ihaile juuri tuon maan touhua välttämättä.

Siksi on mielestäni ihailtava Panarinin rohkeutta. Hänkin joutuu asumaan loppuelämänsä luultavasti kotimaassaan. Kukaan ei ole tehnyt vastaavaa aikaisemmin. Yleensä venäläisurheilijat – kiekkoilijat etujoukossa – ovat Putinin luottomiehiä. Rukoilemme, ettei Breadman sairastu outoon allergiaan, lyijymyrkytyksestä puhumattakaan.

Me niin sanotun vapaan maailman ihmiset pidämme tuollaisia sanoja rohkeina ja oikeudenmukaisina. Ainoastaan sanomalla totuus saadaan muutosta aikaan. Olemme aina ihailleet urheilijoita, jotka laittavat itsensä peliin.

Ihan Muhammad Alista alkaen. 

—

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca