NHL-viikon TOP-10 kesken kaiken

Maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa on taas tapahtunut paljon. Tässä perinteiset, täysin umpimähkään valitut kymmenen poimintaa (ja vähän päälle) tuttuun tapaan. 

1. Minnesota Wild varmisti paikan suureen tanssiin. Wild pelasi ensin viiden ottelun tappioputken, sitten voitti yhden, ja jatkoi neljällä tappiolla, mutta sen playoff-paikka varmistui viikonloppuna. Mitä ihmettä on tapahtunut vielä kuukausi sitten niin hyvin pelanneelle Wildille? Onko kyseessä vain tyypillinen, lähes jokaiselle NHL-joukkueelle vastaantuleva väsyminen? Se on tapahtunut jossain vaiheessa jo Washingtonille, Anaheimille, Columbukselle ja Montrealille. 

Moni suomalainen NHL:n seuraaja näki lauantain ottelun Vancouver Canucksia vastaan. Wild ei todellakaan vakuuttanut. Kauden alussa Wild oli se joukkue, joka otti peleissä ohjakset käsiinsä. Nyt se näyttää odottavan, kunnes vastustaja tekee ensin jotain. 

Nyt joukkue on tilanteessa, jossa se ei enää tule saamaan Chicago Blackhawksia kiinni. Wildilla on 96 pistettä, Hawksilla 103. Nashville Predatorsilla on 89 pistettä, eikä se todennäköisesti saa enää Minnesotaa kiinni. 

Minnesota Wild voi nyt cruisailla pudotuspeleihin keskisen divisioonan kakkospaikalla. Emme ole nähneet viikkoihin tuttua Wild-hokia; nopeaa luistelua, jolla saadaan kiekko vastustajilta pois ja lähdetään toiseen suuntaan nopeasti. Maalivahti Devan Dubnyk ei ole tehnyt tärkeitä torjuntoja ja pelastanut joukkuettaan viime aikoina. Ikäänkuin joukkue olisi, ainakin väliaikaisesti, menettänyt identiteettinsä. Wild on joutunut viettämään paljon aikaa omalla alueella, mikä ei sovi sen pelitapaan. 

Onko tappioputki pelaajakauppojen aiheuttamien muutosten syytä? Onko Bruce Boudreau menettämässä konseptinsa taas kerran, kun tärkeät pelit lähestyvät? Hänen kasvonsa ovat aina asteen punaisemmat jokaisen tappion jälkeen. Kuinka punaiseksi pitää Boudreaun naaman tulla, voiko se tulla enää punaisemmaksi? Uusi valmentaja joukkueessa ja paljon uusia pelaajia – onko se ongelma? 

Gabby heitti joukkueensa kunnolla bussin alle Canucks-pelin jälkeisessä pressissään. Onko nyt aika yrittää lähettää viestejä omalle joukkueelle lehdistötilaisuuksissa, kun asiat ovat menossa päin mäntyä? 

Detroitia vastaan jatkoajalla hävityn pelin jälkeen Bruce kehui joukkueensa pelanneen parhaan pelinsä kuukauteen. Ehkä valmentaja otti uuden lähestymistavan, mutta jos playoffeista jo pudonneelle joukkueelle hävitty peli on koko kuukauden kohokohta, asiat eivät ole hyvin. Kaikki NHL-jääkiekkoa seuraavat pitävät tietenkin Bruce Boudreausta. Mies on voittanut divisioonamestaruuden yhdeksän kertaa, eli jokaisella valmentamallaan kaudella. Sitä ei ole nyt tulossa, mutta tulokset ovat mahtavat, vain playoff-sulamiset ovat hyvän valmentajan ansiolistan mustaajina.

Dubnykin torjuntaprosentti on maaliskuun peleissä alkanut numerolla kahdeksan, se on ollut liigan kolmanneksi huonoin. Playoffeissa ei voi menestyä ilman hyvin pelaavaa maalivahtia. Dubnykin yritys tulla vastaan rankkarikisassa ja heittää patjat päällekkäin vanhan koulun tyyliin oli aika paha osoitus epäonnistumisesta. Vanha kysymys, joka kysytään aina tähän aikaan vuodesta: voiko tappioputkessa runkosarjan maaliviivalle kontannut joukkue yhtäkkiä kääntää vivun voittopuolelle? 

2. Sikailija Sid. Maailman paras jääkiekkoilija Sidney Crosby sai tunteet kuumenemaan viime viikolla, kun hän ensin läpsäytti mailansa lavalla Colorado Ryan O`Reillya arkaan paikkaan ja sitten huitaisi Ottawan Marc Methotilta sormenpään tohjoksi. Miksei NHL anna pelikieltoa supertähdelle? Miten Crosbyn törkeily saadaan loppumaan? Ihmiset valittivat asiasta suu vaahdossa. Jopa Senatorsin omistaja Eugene Melnyk puuttui asiaan. 

Tällaisissa tilanteissa ne, jotka eivät jostain syystä Sidistä tykkää, tulevat aina esiin. 

Tämän kirjoittajan mielipide on se, että omistajien olisi tyylikkäämpää jättää kommentoimatta kaukalossa tapahtuvia asioita. Heihin tulee kohdistua sama kirjoittamaton sääntö kuin managereihin, valmentajiin ja scoutteihin: toisten organisaatioitten pelaajien tekemisiä ei kommentoida. Melnykin mielestä Crosbyn tulisi saada kymmenen ottelun pelikielto. Huitomisesta. 

Tosiasia jääkiekossa on se, että pelaajat huitovat toisiaan tarkoituksena iskeä mailalla mailaan, ja saada toisen ote kiekosta herpaantumaan, jatkuvasti. Jokaisessa ottelussa ainakin 30-50 kertaa. Tai enemmän. Jokaisessa vaihdossa. En ole huitomisen kannattaja, mutta se on yleisesti käytössä oleva taktiikka NHL:ssä. En pitänyt tavasta, jolla Minnesota Wildin pelaajat rikkoivat Johnny Gaudreaun sormen. Siinä pelissä Johnny otti vastaan 26 iskua suoraan sormille, ei mailaan. Ja lopulta Eric Staal onnistui. 

Marc Methotin sormi näytti pahalta. Se saadaan ehkä pysymään koossa ja hän palaa kaukaloon vielä hyvässä kunnossa. Methot tunnetaan tietenkin kovista puolustajan taklauksistaan, joita Sid, Mikael Granlund ja moni muu on saanut maistaa vuosien varrella. Hockey Night in Canadan Don Cherry näytti yhden noista Methotin tilteistä, jonka uhriksi Crosby joutui. Sid katsoi jään pinnasta kunnolla, ja otti numeron muistiin. 

Mutta tämä ei tarkoita sitä, että hän rikkoi Methotin sormen tahallaan. 

NHL:n on otettava kovempi linja näpeille lyömiseen, jos tällaiset halutaan poistaa pelistä. Nollalinjaa on yritetty estämisissä ja muissa tilanteissa, mutta onnistuisiko se tehokkaasti poistamaan näpeille lyömisen? Puolustamisesta tehtäisiin vaikeaa, jäähyjä tulisi paljon. 

Crosbyn olisi ilman muuta pitänyt saada kahden minuutin jäähy tilanteesta. Se oli jäähyn paikka. Pelikielto on ihan eri asia. NHL:n pelaajaturvallisuus näkee tilanteessa raskauttavana tekijänä vain tahallisuuden. Iskikö Sid tahallaan vahingoittaakseen? Ei tietenkään. 

Totta kai tämä tapaus sai paljon enemmän huomiota, koska toisena osapuolena oli Sidney Crosby. Jos Zack Kassian olisi huitaissut Marc Methotin sormeen, asiasta ei olisi puhuttu paljoa. Erik Karlssonin tyynet kommentit tapahtuneen jälkeen olivat todella hienosti sanottuja. Karlsson ymmärtää asian. On huvittavaa ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos Crosby olisi ollut se pelaaja, joka sai sormeensa. 

Yksi tässä esille aina tuleva asia on se, että Crosby saa vastaanottaa kovia otteita ja rumaa mailahäirintää varmasti enemmän kuin kukaan pelaaja NHL:ssä jokaisessa ottelussa. Kerran katselin Penguinsin ja Detroitin neljättä finaalipeliä Pittsburghin vanhassa Iglussa. Kris Draper löi Crosbyä taipeeseen suojaamattomaan paikkaan niin kovaa, että kuulin läimäyksen äänen helposti katsomoon saakka. 

Ottelun jälkeen Crosby piti lehdistötilaisuutta ja häneltä kysyttiin lyönnistä, jonka tuomarit tietenkin missasivat. Sid sanoi, ettei mitään lyöntiä tapahtunut. Katsoin sivusta shortsit jalassa istuvan #87:n jalkaa. Taipeessa, vähän polven alapuolella oli tosi pahan näköinen punamustavihreä ventti. 

Käsivammat ovat aika pahoja NHL:ssä. Viime kaudella Edmontonin Ryan Nugent-Hopkins sai kiekon hanskaansa ja käsi oli aika pahassa kunnossa. Erittäin taitava kirurgi sai laitettua sen takaisin kokoon. Ehkä olisi aika parantaa jääkiekkohanskoja jotenkin.

3. Carolina Hurricanes on noussut hiljaa mukaan taisteluun villi kortti-paikasta. Canes on ottanut pisteitä kahdestatoista viimeisestä yhdestätoista pelistään, joista kahdeksan on ollut voittoja, neljä yhden pisteen tappioita. Carolinalla on vielä viisi pistettä matkaa saada toista villi kortti-paikkaa pitävä Boston Bruins kiinni. Sillä on vielä yhdeksän peliä pelaamatta, ja sen jäljelläolevaa ohjelmaa ei pidetä todella kovana. Carolinalla on vielä yksi ylimääräinen Detroit-pelikin jäljellä peruutuksen takia. 

Maalivahti Eddie Läck sai kovaa sapiskaa valmentaja Bill Petersiltä muutama viikko sitten. Sen jälkeen Eddie ehti näyttää haukkujalleen ennen todella pelottavan näköistä loukkaatumistaan maanantain Detroit-ottelun jatkoajalla. Eddie vaikuttaa olevan ok. Viisi voittoa kuudesta aloituksesta ja torjuntaprosentti sen jälkeisissä kuudessa ottelussa 95.0%. Carolina Hurricanes voi olla vielä kevään komeettajoukkue, joka ottaa playoff-paikan muitten nenän edestä. Kuka olisi uskonut. 

Sebastian Ahon erinomainen tulokaskausi on huomattu ympäri NHL:n. 23 maalia ja 47 pistettä jo erittäin kypsällä pelillä. Teuvo Teräväinen on tehnyt 39 pistettä. Teuvo on vasta 22-vuotias. NHL:ssä on paljon todella hyviä suomalaispelaajia. Näen hyviä olympia- ja World Cup-sijoituksia Leijonille seuraavien 5-10 vuoden aikana kristallipallostani. 

4. Paitsiosäännöt! Tapauksesta on kulunut jo viikko, Toronto Maple Leafs pelasi vihreissä Toronto St. Patricksin ja irlantilaisten juhlan kunniaksi. Erittäin harvinainen tilanne, joka muistutti paitsiosäännöistä.

Chicagon Artemi Panarin vei kiekkoa yli siniviivan niin, että hänen luistimensa ylittivät sinisen ensin. Sääntöjen mukaan se on ok, koska kiekko oli hänen hallussaan. Mutta Panarin syötti kiekon ennen siniviivaa Ryan Hartmanille, joka teki jatkoaikamaalin. 

Sääntökirja sanoo, että jos kiekko on hallussa ja luistimet yli siniviivan, kukaan ei ole paitsiossa. Tilanne tarkistettiin. 

Maali hyväksyttiin. Good goal. Eikä Mike Babcock edes valittanut asiasta. 

5. Mike Babcock ei olekaan täydellinen! Jos voitte, nostakaa vaahteralippu salkoon ja vaikka hyräilkää O Canadaa mielessänne. Kaikki ei olekaan hyvin Kanadassa. Jääkiekon kotimaan ylivertaisin jääkiekkovalmentaja, täydellinen ihminen, Mike Babcock ei ehkä sittenkään ole täydellinen!?!

Viime viikon ottelussa Columbusta vastaan Leafsin puolustaja Roman Polak lensi suihkuun, kun hän oli mielestäni täysin puhtaasti ajanut Jacketsin Oliver Björkstrandin laitaan. Björkstrand muutti suuntaa viime hetkellä ja käänsi selkänsä kohti Polakia. Mitä puolustajan olisi pitänyt tehdä? Björkstrandin olisi pitänyt vain jatkaa luistelua eteenpäin, eikä mitään olisi tapahtunut. 

NHL:n pelaajaturvattomuus antoi tästä kahden ottelun pelikiellon Polakille. 

Babcock ei lähettänyt ketään jäähyaitioon kärsimään viitosta. Eli Leafsillä ei ollut pelaajaa, joka palaa kaukaloon Polakin sijasta, kun viitonen on kärsitty. Päätös olla laittamatta miestä jäähylle oli lähellä puraista Babcockia takapuoleen. Viitosesta tulikin lähes seitsemän minuutin mittainen, sillä seuraavaa vihellystä jouduttiin odottamaan niin pitkään. 

Leafs onnistui tappamaan jäähyn ja pitämään 3–2-johtonsa. Jacketsin aikaisemmin kaudella niin kova ylivoima sai vain yhden laukauksen aikaan. 

Viiden minuutin kuluttua Leafsin pelaajat yrittivät saada vihellyksen parikin kertaa heittämällä kiekon pitkäksi, mutta Joonas Korpisalo Columbuksen maalilla tuli ulos maaliltaan ja pysäytti yritykset. Lopulta Brian Boyle laittoi kiekon tahallaan keskikentältä Jacketsin penkille. Veteraanin teko. Sillä saatiin vihellys. 

Yhden teorian mukaan Leafs ei laittanut yleensä tällaisia jäähyjä kärsimään lähetettävää Mitch Marneria rangaistusaitioon, koska haluttiin pitää Marner valmiina mahdollista neljällä neljää-vastaan tilannetta varten. 

Toinen teoria on se, ettei Babcock halunnut nöyryyttää yhtään pelaajistaan laittamalla jonkun jäähylle kesken pelin viideksi minuutiksi. 

6. Kahdet tai kolmet alasuojat. Useimmat jääkiekon ystävät luulevat varmaankin, että NHL-maalivahdit pitävät yhtä alasuojusta peleissä suojaamassa sukukalleuksiaan. Maalivahtiekspertti Jason Woodleyn viime viikolla kirjoittamassa kolumnissa paljastettiin, että NHL-vahdit käyttävät keskimäärin kahta suojusta. Jotkut pitävät jopa kolmea. Woodley uskoo, että noin 20 prosenttia liigan veskareista laittaa vielä kolmannenkin päälle. 

Yleisesti yksi suojus pitää miesvarustuksen tiukasti kiinni kropassa ja sen jälkeen päälle tulee vielä toinen kerros. Tämä on asia, jota ei tietenkään ole helppoa ottaa puheeksi pukuhuoneissa. Vähän liian henkilökohtainen. Ei taida olla aina kyse siitä, kuinka monta kerrosta on suojana, kuin siitä, miten hyvin varustukset onnistutaan pitämään koossa kerrosten alla. Parempi, ettei mikään osa roiku mistään, jos näin voidaan sanoa. 

NHL-vahti Darcy Kuemperin junnuajoilta kerrotaan täälläpäin tarinaa, jonka mukaan hän kerran putosi laukauksen jälkeen jäähän. Kiekko oli osunut todella arkaan paikkaan, eikä Darcy päässyt ylös. Jaloista oli mennyt tunto. Red Deer Rebelsin huoltaja tuli paikalle ja sanoi, että pysy paikallasi, minun on tarkistettava, onko kaikki vielä paikallaan. Tämän jälkeen Kuemper ryhtyi käyttämään tiukasti sopivaa tuplasuojusta. 

Uudet, helmikuun neljäntenä NHL:ään tulleet tiukemmat maalivahtien housut saavat myös housujen sisällä olevat suojukset istumaan jonkin verran tiukemmin. 

Amerikassa on yritys nimeltään Nutshellz, joka tekee luodinkestäviä alasuojuksia urheilijoille. Firma toimii jo alihankkijana Amerikan armeijalle. NHL-vahtien tiedetään koeajavan heidän tuotteitaan. Luodinkestävä alasuojus? Se on kai tarpeen, kun kiekko tulee kohti 160 kilometriä tunnissa. Tämän suojuksen on todistettu kestävän jopa .38 Speciaalilla ammutun luodin. 

Vaikka olenkin jo lapseni tehnyt, en ilmoittautuisi vapaaehtoiseksi, kun testataan alasuojuksen kestävyyttä Jerry Cottonin aseella. 

Ehkä tässä olisi ideaa myös kenttäpelaajille, jotka blokkaavat paljon laukauksia. Tämä on varmaan se osa jääkiekosta, jota esimerkiksi Sami Salo ei varmaankaan yhtään ikävöi, eikä Matt Hendricks tule yhtään ikävöimään ripustettuaan hokkarinsa joskus naulaan.

7. Ei unohdeta Jack Eichelia. On jotenkin helppo unohtaa Buffalo Sabresin supertähtinuorukainen liigan kaikkien muitten vastaavien varjoon, mutta ei pitäisi. Sabresin Jack Eichel pelaa huippukiekkoa. Hän on tehnyt 55 pistettä pelaamissaan 56 ottelussa tällä kaudella. 

Buffalo Sabresistä ei puhuta paljoa. Joukkue ei ole playoff-paikalla. Eichel oli syrjässä 21 pelistä. Sanotaan tässä, että Sabres on parempi joukkue kuin sen tilastot näyttävät vielä. Tulevaisuus näyttää paljon paremmalta. Toronto Maple Leafs saa kaiken huomion, koska se pelaa Kanadan suurimmassa kaupungissa, mutta Buffalo Sabres ei ole niin kaukana jäljessä kuin voisi kuvitella.

8. NHL:n kovimmat parivaljakot pisteissä. Connor McDavid ja Leon Draisaitl – 54 maalia, 106 syöttöpistettä = 160 pistettä. Sidney Crosby ja Evgeni Malkin – 75 maalia, 79 syöttöpistettä = 154 pistettä. Patrick Kane ja Artemi Panarin 149 pistettä. Aleksander Ovechkin ja Nicklas Bäckström 148 pistettä.

Nämä parivaljakot eivät aina pelaa yhdessä, mutta heistä puhutaan parivaljakkoina. Kaikella kunnioituksella Pittsburghin kaksikkoa kohtaan. Kaksi Stanley Cupia, Conn Smythe ja auton lavallinen muita palkintoja pitää heidät eri sarjassa vielä. Mutta Edmontonissa on tapahtumassa jotain, mitä kannattaa pitää silmällä.

9. Jarome. 39-vuotta nuori Jarome Iginla näyttää pelaavan hienon NHL-uransa auringonlaskuun täysin samalla tavalla kuin hän on sitä pelannut. Viime viikolla LA Kingsin käydessä Edmontonissa Iginla aloitti tappelun Patrick Maroonin kanssa antaakseen joukkueelleen kipinää. Hänen ei enää tarvitse tehdä mitään todistaakseen kenellekään yhtään mitään. Jarome Iginla on aina pelannut samalla tavalla. Taitavasti, puhtaasti, mutta pudottaen aina välillä rukkaset, jos on nähnyt siihen taktisen syyn. 

HHOF-kiekkojournalisti Jim Matheson kysyi Jaromelta, mitä hän oikein teki tapellessaan 10 kiloa isomman ja 11 vuotta nuoremman kaverin kanssa. 

”Se ei ole ikäkysymys”, vastasi punainen ventti silmäkulmassaan tappelun jäljiltä mediaporukan luokse tullut Iginla hymyillen. ”Eikä kaveria voi valita painon perusteella. Se on osa peliä. Halusin vain päästä enemmän peliin sisään ja kamppailla. Oilersin peli meni niin hyvin ja yritimme saada heidän johtoaan kiinni. Se on vain osa peliä. Tehtävä olisi onnistunut, jos olisimme voittaneet pelin.”

Sain sellaisen käsityksen, ettei Jarome Arthur-Leigh Adekunde Tig Junior Elvis Iginla ole vielä päättänyt tulevaisuudestaan. Playoffit mukaan laskettuna yli 1,600 NHL-ottelua. Lähes 1,400 pistettä. Art Ross-palkinto, kaksi Rocket Richardia. 

10. Kaikkea muuta kuin tyyni Tyynimeri. Tilanne Tyynenmeren divisioonan kärjessä on kutkuttava. Anaheim Ducks, San Jose Sharks ja Edmonton Oilers ovat lähes tasoissa, kun 7 peliä runkosarjaa on pelaamatta. Tätä kirjoitettaessa keskiviikkoaamuna kahdeksan viimeisistä kymmenestä voittanut Ducks on 95 pisteessä. Randy Carlyle, mitäs minä sanoin? 

Sharks ja Oilers ovat 93 pisteessä, ja Calgary Flames 90 pisteessä. 

Oilers ei ole aloittanut ensimmäisen tai minkään muunkaan kierroksen pudotuspelisarjaa kotikentältä 27 vuoteen, mutta nyt se on hyvin mahdollista. Vastaan voi olla tulossa pahassa luisussa oleva viime vuoden Stanley Cup -finalisti San Jose Sharks. Hailauma on hävinnyt seitsemän viimeisistä kymmenestä; kuusi peräkkäin varsinaisella peliajalla. 

Sharks-uutiset eivät ole olleet hyviä viime päivinä; pari pahaa selkäsaunaa viikonloppuna Dallasilta (6-1) ja Nashvilleltä (7-2), Logan Couture sai kiekon naamaansa ja menetti hampaan, Micheal Haley vetäisi Calle Järnkrokia turpiin (hieno vasuri, ei reilusti tehty silti).

Onko Järnkrogin raukkamainen selkäänajo pahempi kuin Haleyn huolenpito siitä, ettei Calle tilttaa vastustajia enää jatkossa selästä laitaan vaarallisesti? NHL:n pelaajaturvallisuuden mielestä vanhan koulun muistutus on pahempi, selkäänajo ei ole edes jäähyn arvoinen. Haley tulee saamaan pelikieltoa. Nelosketjun äijillä ei ole niin väliä.

Sharksin valmentaja Peter DeBoer sanoi: ”Jos ajat jotain selästä pelissä tuolla tavalla, todennäköisesti ansaitset saada iskun naamaasi.”

San Jose Sharksin juna on ajamassa pahasti raiteilta väärään aikaan. Miten hallitseva lännen konferenssimestari voi pudota tällä tavalla? Varmana Norris-voittajana pidetty Brent Burns ei ole tehnyt yhtään maalia maaliskuun 14 pelissään. Kuusi syöttöpistettä toki. Maalivahti Martin Jonesin torjuntaprosentit ja keskiarvot ovat huonontuneet joka kuukausi. Onko tämä joukkueen vai Jonesin syytä? 

San Josella on hyvä valmennusryhmä, kokeneita pelaajia vaikka kuinka monta. Sharks on ollut koko kauden divisioonansa huippujoukkue. Vuosi sittenhän Hailauma pääsi vauhtiin juuri oikeaan aikaan. 

Los Angeles Kingsillä on 77 pistettä, sen hieno voittokulku on päättynyt. En pidä huhuista, joitten mukaan Dean Lombardi ja Darryl Sutter ovat saamassa potkut heti kauden jälkeen. Lyhytnäköistä toimintaa, jos näin tehdään, mutta näin ammattilaisurheilussa toimitaan.

– – –

Ja vielä. Kylmässä ja kovassa NHL:ssä, jossa ihmisille annetaan kenkää suuntaan ja toiseen milloin mistäkin syystä tai syyttä, on vielä ihmisiäkin. Viikonlopun Vancouver Canucks -tarina amerikkalaisesta yliopistokiekosta tulleen Brock Boeserin tapauksessa palautti uskoa inhimillisyyteen. 

Boeser pelasi Pohjois-Dakotan yliopistojoukkueessa, mutta tämä kovana kiekkokouluna pidetty joukkue putosi neljän parhaan joukosta toisella jatkoajalla myöhään perjantai-iltana. Boezer matkusti lauantaina kotiseuduilleen Minnesotaan ja puki NHL-paidan päälleen ensimmäistä kertaa. Hän sai aloittaa heti ketjussa Sven Bäertschin ja Bo Horvatin kanssa. Paikalla oli yli 50 sukulaista ja ystävää. Ja hän teki maalin, ei hienon, mutta maalin, ensimmäisessä pelissään. 

Kaikista hienointa oli kuulla, mitä Canucksin valmentaja Willie Desjardins teki ennen ottelua. Hän kutsui Boeserin vanhemmat pukukoppiin ja pyysi heitä lukemaan aloituskokoonpanon joukkueen edessä. Brockin isä Duke kärsii Parkinsonin taudista. Hän sai lukea oman poikansa nimen NHL-ottelun aloitusviisikossa, Sedinien ketjussa.

Vancouver Canucks on tuottanut paljon pettymyksiä kannattajilleen viime aikoina. Monet tämän kirjoittajan ystävistä entisessä kotikaupungissani elävät ja kuolevat joukkueen mukana, ja matkalle on mahtunut monta kuolemaa. Ehkä tulevaisuus näyttää sittenkin paremmalta. 

– – –

Boston Bruinsin kynsiote herpaantuu. Boston saa pelata kuusi viimeisistä kahdeksasta runkosarjan ottelustaan kotona TD Centerissä, mikä voi olla sille etu. Yksi asia on muistettava seuratessamme Big Bad Bruinsin luisua kohti MM-kisoja: jos joukkueet ovat tasapisteissä runkosarjan päättyessä, ennen rankkarikisaa saavutetut voitot on ensimmäinen tiebreaker. Bruinsilla on näitä ”ROW”:eja enemmän kuin sitä lähimpänä kamppailussa olevilla . 

Beantownin media on ollut huolissaan Tuukka Raskista. Ennen todella vakuuttavaa tiistaista Nashville-voittoa kolme voittoa yhdeksästä maaliskuun aikana pelatuista peleistä, yli kolme päästettyä maalia keskimäärin per peli, torjuntaprosentti 89. Tuukka päästi viisi kiekkoa taakseen äärimmäisen tärkeässä Lightning-pelissä. Kova paikka ykkösvahdille henkisesti tosi tärkeään aikaan vuodesta. Emme tiedä, onko kyseessä loukkaantuminen vai mikä. Turha spekuloida tai hätääntyä. 

Anton Khubodin otti lauantaina voiton vielä äärimmäisen tärkeämmässä Islanders-pelissä Brooklynissä. Häviö Islandersille olisi merkinnyt tuhoa. Khubodin oli pelannut viisi peliä joulun jälkeen. 

Bruins jatkaa taistelua viimeiseen saakka, mutta se tarvitsee Tuukkaa. Olin odottanut, että kahtena keväänä suuren tanssin ulkopuolelle jäänyt Bruins olisi joukkueena oppinut läksynsä. 

– – –

Toronto Maple Leafs on ollut yksi kauden eniten parantaneista joukkueista. Maalivahti Frederick Andersenin menettäminen huolestuttaa Toronton faneja juuri tällä hetkellä. Aivotärähdys on vakava asia, eikä Freddien tilasta ole varmempaa tietoa. Todella outona pidetään sitä, ettei Lou Lamoriellon ja Mike Babcockin joukkue tuonut omaa lääkäriä Buffaloon. Sabresin tohtori auttoi Andersenia. Aivotärähdystä ei tietenkään lääkärikään voi estää. 

Maple Leafs voi ehkä ottaa playoff-paikan ilman tanskalaista, mutta itse suuressa tanssissa mahdollisuudet joko Ontarion taistelussa Ottawa Senatorsia vastaan tai klassisessa yhteenotossa Montreal Canadiensin kanssa eivät näytä lupaavilta, jos Curtis McElhinney on aloittavana maalivahtina. Kaikella kunnioituksella.

– – –

Luulin koko kauden ajan, että Jesse Puljujärvi on nuorin NHL:ssä tällä kaudella pelannut pelaaja. Jesse oli nuorin pelatessaan viimeksi, mutta Montreal Canadiensin lupaava pakki Mihail Sergachev pelasi kolme ottelua lokakuussa ja oli tämän kauden nuorin. Puljujärvi on syntynyt 7. lokakuuta 1998 ja Sergachev 25. kesäkuuta samana vuonna. 

Älkää sanoko kenellekään tietenkään julkisesti, jätetään tämä meidän väliseksi, mutta olen saanut Oilersia lähempänä olevilta sellaisen käsityksen, että Jesse Puljujärvi saatetaan nostaa Showhun vielä tällä kaudella.

– – –

Jos playoffit alkaisivat tänään, näkisimme Pittsburgh Penguinsin ja Columbus Blue Jacketsin heti ensimmäisellä kierroksella. Todellinen unelmasarja. Ehkä Sidney Crosby voi lyödä Brandon Dubinskyn sormen hajalle? Kukaan ei olisi asiasta pahoillaan. 

Sergei Bobrovski on pelannut niin hienon kauden, että hänet on pakko nähdä hyvänä ehdokkaana Hart-palkintoon. Torjuntaprosentti hirmuinen 93.5%. Yleensä valitsijat pitävät maalivahtien omaa palkintoa Vezinaa riittävänä. On äärimmäisen harvinaista nähdä maalivahteja Hart-ehdokkaina. 

– – –

Öljy on menossa playoffeihin. Edmonton Oilers on menossa pudotuspeleihin 11 vuoden tauon jälkeen. Oilers on kova, vähän Boston Bruinsin mallin mukaan rakennettu joukkue, joka maksaa potut pottuina jokaisessa ketjussa. Vuosien ajan saimme seurata pienikokoista Oilersia, jota etenkin saman Tyynenmeren divisioonan joukkueet rankaisivat aina armotta fyysisesti. 

Nyt Oilersilla on neljä kovaa ketjua, voimaa keskikentällä, ja erittäin hyvä maalivahti Cam Talbotissa. Talbot on pelannut jo 68 ottelua, mikä on todella paljon. Valmentaja Todd McLellan teki viisaasti lauantaina, kun hän antoi Laurent Brossoitin aloittaa ja antoi Talbotille muutaman päivän vapaata. Puolustus on hyvällä mallilla, vaikka todellinen rightin puolelta laukova ykkös- tai kakkospakki yhä puuttuu. 

En vaihtaisi vieläkään Taylor Hallia Adam Larssoniin, mutta Larsson on ollut kova kivi Öljyn puolustuksessa. Huomatkaa Oscar Klefbomin kehitys: 12 maalia puolustajan paikalta. 

Connor McDavid voidaan jo asettaa lähes tasoihin NHL:n parhaan pelaajan pallille aivan Sidney Crosbyn viereen. Jos arvostettu Hart-palkinto annetaan sen varsinaisen merkityksen mukaan pelaajalle, joka ”on määrätty arvokkaimmaksi pelaajalle joukkueelleen”, minun mielestäni McDavidiä on todella vaikea ohittaa. 

Olisiko Edmonton Oilers edes playoffjoukkue ilman Connor McDavidiä? 

Helppo vastaus on: ei. 

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.

Twitter: @OnsideWithJouni

Jouninposti@shaw.ca