NHL 31 in 31: Edmonton Oilers

NHL-kauden aloitus on edessä tammikuun puolivälissä, joten katseiden suuntaus maailman parhaaseen jääkiekkosarjaan on ajankohtaista. NHL 31 in 31 -juttusarjassa käydään läpi kaikki 31 NHL-joukkuetta, yksi päivässä. Tänään vuorossa on Edmonton Oilers, joka on rankattu NHL:n mestaruuskertoimissa sijalle 11.  (Kuva: TT)

Kahden miehen show

Edmonton Oilersin viime kausi oli kaikin puolin mielenkiintoinen. Se aloitti todella vahvasti ja oli pitkään läntisen konferenssin kärkikahinoissa. Sittemmin tahti hiipui ja paikka löytyi lopulta konferenssin vitospaikalta ja pudotuspelikarsinnoista, vaikka 58,5% pistenoteeraus olisi normiolosuhteissa riittänyt helposti suureen tanssiin. Karsinnoissa joukkueen kapeus tuli karulla tavalla ilmi, kun suurena altavastaajana mukaan lähtenyt Chicago Blackhawks laittoi Oilersin neljässä pelissä lomille.

Aikainen putoaminen saattoi toisaalta olla hyväkin asia. Joukkue ratsasti läpi runkosarjan käytännössä kahden pelaajan voimin, eivätkä Connor McDavid ja Leon Draisaitl pettäneet pudotuspeleissäkään. Joukkue heidän ympärillään oli kuitenkin auttamattoman huono, joten pientä herätystä hyvällä varaustuurillaan ratsastaneeseen organisaatioon tarvittiin. Kaksinapaisuuteen ainoan offensiivisen poikkeuksen teki Ryan Nugent-Hopkins, jonka 61 pistettä on kova noteeraus.

Muuten homma oliki synkkää. Kailer Yamamoto väläytteli ajoittain omaa osaamistaan, mutta muuten Edmontonissa pisteitä tekivät lähinnä McDavidin ja Draisaitlin kanssa pelanneet. Kun joukkuepuolustus oli läpi kauden melko huonoa ja maalivahtipelikin Mikko Koskisen hyvästä kaudesta huolimatta keskinkertaista, ei nopea putoaminen tullut loppuunsa valtaisana yllätyksenä.

Luotto seurajohtoon nollissa

Traumaattinen ajanjakso Peter Chiarellin johtamana näkyy valitettavasti vieläkin isosti Edmontonin kokoonpanossa. Viime vuonna puikkoihin tullut GM Ken Holland on Chiarelliin nähden parannus, mutta pientä epävarmuutta konservatiivisen Hollandin valinnat tuottavat. Tällä siirtokaudella mies tosin teki muutamia mukavia hankintoja, joilla joukkue saattaa saada syvyyttä kaipaamilleen osa-alueille.

Ehdottomasti mielenkiintoisin nimi on Suomesta palaava Jesse Puljujärvi, jonka Suomen visiitti oli onnistunut ja odotukset toiseen stinttiin NHL:ssä ovat korkealla. Muista hankinnoista Tyson Barrie tulee tarpeeseen, sillä viisi vastaan viisi -puutteistaan huolimatta Barrie on loistava YV-pelaaja ja saattaa tuoda valmiiksi sarjan parhaaseen palettiin hienon lisäulottuvuuden. Myös potentiaalisen Dominik Kahunin ja syvyyspuolustaja Slater Koekkoekin hankinnat menevät plussan puolelle, etenkin jos Koekkoekin vähentää korkeintaan kolmosparin tasoisesti pelaavan Kris Russellin peliaikaa.

Negapuolelle meneekin sitten ainakin Kyle Turris, joskaan maksettu hinta ei ollut varsinaisesti ylihintaa. Valitettavasti Edmonton tarvitsisi useiden keskinkertaisuuksien sijaan kokoonpanoonsa kärkitason laatua, ja sitä hyökkäyksessä ei ole. Sen sijaan 3-4 ketjun pelaajia on ainakin neljä ketjullista, mutta vaikka defensiivisesti onnettomasta Andreas Athanasiousta luovuttiinkin.

Jättimäiset kysymysmerkit

On outoa arvioida näin keskinkertaisista paloista rakennettua joukkuetta näin myöhään. Oikeastaan jokainen osa-alue kaipaisi valtavasti parannusta, sillä Koskinen – Mike Smith on maalivahtikaksikkona riskialtis, Oscar Klefbomin puuttuminen syö puolustusta selvästi ja hyökkäyksessä kärkinelikon takana on oikeastaan kasa kysymysmerkkejä. McDavid & Draisaitl ovat kuitenkin maailman parhaan kiekkoliigan todennäköisesti kaksi parasta yksilöä ja kaksikko tulee tälläkin kaudella voittamaan nipullisen pelejä kahdestaan.

McDavidin ja Draisaitlin ylivertaisuus avaa myös joukkueelle korkean potentiaalin. Jos esimerkiksi Puljujärvi, Kahun tai Yamamoto löytävät tehonsa kärkikaksikon rinnalla, voi hyökkäys paisua hurjaksi kaksipäiseksi monsteriksi jonka pysäyttäminen on lähes mahdotonta. Tällöin kolmos- ja nelosketjun peliaika ja -tyyli voidaan optimoida pieneksi ja konservatiiviseksi. 

Kanadan konferenssista mahdollisuus mennä päätyyn

Edmonton pääsi luonnollisesti mukaan Kanadan lohkoon, josta jatkopaikan nappaaminen pitäisi olla aavistuksen helpompaa kuin kovemmissa USA:n lohkoissa. Ottawa ja loukkaantumisista kärsivät Chicago ovat todennäköisesti täysin heittopusseja, eikä Winnipegistäkään pitäisi 56 ottelun runkosarjassa olla valtavasti päänvaivaa. Montreal ja Vancouver sen sijaan ovat lähtökohtaisesti ihan laatuporukoita, joten mitään ohikauttakaan Oilersilla ei varaa ottaa.

Arviossamme Oilers on Kanadan divisioonan kolmonen niukasti Calgaryn jälkeen. Mielenkiintoisessa divisioonassa Oilersin isomaaliset voitot, kuten myös tappiot voivat olla pelien arvoisia, sillä vahvasti kärkiyksilöihinsä painottavan ryhmän jakauma ei ole aivan normaalin joukkueen kaltainen. Oilers on lähtökohtaisesti myös koko sarjan suurimaalisin joukkue, joten se nähtäneen usein mukana total-puolen vedonlyönnissä.