May Day! May Day!

Buffalo Sabresin legendaarisen radioselostajan Rick Jeanneretin huuto kuullaan aina uudelleen tähän aikaan vuodesta. Muutama päivä sitten juhlittiin Buffalo Sabresin Brad Mayn kuuluisan voittomaalin 25-vuotisjuhlia. Tässä pieni muistelo vapun kunniaksi.

”MAY DAY, MAY DAY, MAY DAY, MAY DAY, MAY DAY!”

Tuo Buffalon vanhassa Memorial Auditoriumissa tehty maali on yhä yksi kuuluisimmista jatkoaikamaaleista Stanley Cupin playoffeissa ja takuulla kuuluisin maali Buffalo Sabresin seurahistoriassa. Se kuullaan ja nähdään aina uudelleen joka huhtikuu, kun suuri tanssi alkaa. NHL on käyttänyt sitä mainonnassaan. Sitä käydään katsomassa yhä usein You Tubesta.

Maalia ei oikeastaan tehty vapunpäivänä, vaan 24. huhtikuuta. Buffalo Sabresin radioselostaja Rick Jeanneretin selostus saa yhä ihon kananlihalle, kun hän huutaa laivojen ja lentokoneitten puheradioliikenteessä käyttämän hätähuudon viisi kertaa peräkkäin. Sabres ei ollut merihädässä. Tuo maali tuli Boston Bruinsia vastaan pelatun kevään 1993 Stanley Cupin playoffien ensimmäisen kierroksen pelisarjan neljännen ottelun jatkoajalla.

Sen ansiosta Buffalo voitti ensimmäisen pelisarjansa pudotuspeleissä kymmeneen vuoteen. Runkosarjassa vanhaa Adams-divisioonaa dominoinut Brian Sutterin ja Tom McVien valmentama Boston Bruins oli päättänyt kauden 109 pisteeseen. Joukkueen parhaita pelaajia olivat Adam Oates (142 pistettä, 97 syöttöpistettä!), Joe Juneau, Ray Bourque, 30 maalia tehnyt Dimitri Kvartalnov sekä maalivahti Andy Moog. Loukkaantumiset pitivät Cam Neelyn syrjässä lähes koko kauden.

John Mucklerin ja apulaisvalmentaja John Tortorellan luotsaama Buffalo Sabres sijoittui Adams-divisioonan neljänneksi 86 pisteellä, mutta kausi oli yksi Sabresin hienoimmista lukuisien maalien takia. Alexander Mogilny – joka ansaitsisi kutsun Hockey Hall of Fameen – teki 76 maalia. Pat Lafontaine merkkautti 148 pistettä. Joukkueessa pelasi Lafontainen lisäksi muitakin tulevia HHOF-jäseniä, kuten sentteri Dale Hawerchuk sekä maalivahdit Grant Fuhr ja nuori Dominik Hasek.

Boston oli ennen suuren tanssin alkua pelannut kahdeksan ottelun voittoputken. Se voitti Sabresin viimeisissä neljässä keskinäisessä runkosarjakohtaamisessa. Buffalo taas oli päättänyt runkosarjan seitsemällä peräkkäisellä tappiolla. Kukaan ei odottanut Sabresin pudottavan Bostonia suoraan neljässä ottelussa kaiken tämän jälkeen. Ottelut olivat tasaisia. Bob Sweeney ratkaisi Boston Gardenissa pelatun Game 1:n jatkoajalla, Juri Hmylev teki jatkoaikamaalin kolmospelissä, kun pelisarja saapui Buffaloon.

Sitten pelattiin jo neljäs peli, eikä se alkanut hyvin Buffalolle. Boston otti avauserässä 4–2-johdon. Ykkösmaalivahti Grant Fuhr loukkasi polvensa, eikä palannut enää toiseen erään. Dominik Hasek päästi 5–2-maalin toisen erän alussa, kun Bruins pelasi alivoimalla. Sabres ei luovuttanut ja pääsi jatkoajalle.

Kauden kuuluisimman maalintekijä oli voimahyökkääjänä ja halukkaana tappelijana paremmin tunnettu, vasta 20-vuotias romuluinen laituri Brad May. Se, että juuri May teki kauden 1992-93 kuuluisimman maalin, on ironista. Tuo kausi jäi historiaan NHL:n kaikkien aikojen maalirikkaimpana kautena. Maaleja tehtiin keskimäärin 7.25 per ottelu. 50-maalin miehiä oli ennätykselliset neljätoisa kappaletta. Teemu Selänne teki tulokkaitten maaliennätyksen, jota ei koskaan rikota.

Ikoninen maali tuli mieheltä, joka oli tehnyt vain 13 maalia runkosarjassa. Hän ei ollut sitä ennen onnistunut maalinteossa kertaakaan 27 otteluun. Hän ei ollut edes merkkauttanut yhtään laukausta kohti maalia Boston-sarjan kolmessa ensimmäisessä ottelussa.

Ennen kuuluisaa vaihtoa televisiokamerat ikuistivat nuoren Brad Mayn antamassa suukon mailalleen. Ehkä se toisi onnea.

Brad May sai maaliinsa syötön punaviivalle kaatuvalta Pat Lafontainelta, joka oli saanut avaussyötön Sabresin puolustusalueelta puolustaja Keith Carneyltä. May nousi siniviivan yli oikealta laidalta, mutta leikkasi pian vasemmalle. Hän huijasi itsensä Hall of Fame -puolustaja Ray Bourquen virtuoosimaisella harhautuksella. Hän vei kiekon Bourquen luistinten välistä oikealla kädellään ohjaten. Bourque liukui sivuun ja pois tilanteesta.

Mayn tehtävänä koko pelisarjan ajan oli ollut pelata Lafontainen ja Mogilnyn ketjussa ja ajaa Ray Bourquea päin aina, kun siihen tuli tilaisuus. Kun hän tulikin yhtäkkiä vastaan kiekko yhden käden mailaotteessa Bourque ilmeisesti odotti Mayn heittävän sen päätyyn päästäkseen taas ajamaan päin.

Tämä ei ollut sellaista taitokiekkoa, jota nuorelta laiturilta oli odotettu. Koko Buffalo Sabresin joukkue nousi seisomaan pelaajapenkillään nähdäkseen paremmin.

Yhtäkkiä May oli kahden maalivahti Andy Moogin kanssa. Hän teki nopean valelaukauksen, joka sai yleensä aggressiivisesti hyökkääjiä haastaneen maalivahdin jähmettymään paikalleen. Sitten May liikkui vasemmalle ja edssä olikin tyhjä maali. Enää ei voinut erehtyä.

Huomattuaan, että hän oli ratkaissut pelisarjan jatkoajalla, Brad May ryntäsi koko kaukalon läpi juhlien maaliaan. Vasta oman siniviivan tienoilla tuli vastaan ensimmäinen joukkuekaveri, kun Dominik Hasek kaappasi hänet syleilyynsä. Ja sitten kaikki muut.

Rick Jeanneretin selostus on liitettu maaliin vasta jälkeenpäin, sillä se tuli Buffalon WGR-radiossa, ei televisioselostuksessa. Jeanneretkin on Hockey Hall of Famen jäsen. Kun hänet aateloitiin jääkiekon pyhimpään Torontossa vuonna 2012, tuo kuuluisa selostus kuultiin vielä kerran. Ja Brad May oli paikalla. Hän on sanonut jälkeenpäin, ettei hän ollut suunnitellut nyt kuuluisaa May Day -huutoaan etukäteen. Kuka olisi voinut edes kuvitella, että pelaaja, joka ei ollut tehnyt edes maalia kahteen kuukauteen nousisi sankariksi. Jeanneret käytti hätähuutoa saadakseen itselleen aikaa miettiä seuraavia sanojaan.

”Minulla ei ollut ollut tilaisuutta muodostaa ajatuksiani”, sanoi Rick Jeanneret Buffalo Newsin Mike Harringtonille. ”Sitä ei voinut suunnitella. Me kaikki olimme niin onnellisia, että Sabres voitti. Aloimme miettiä seuraavaa kierrosta ja seuraavana aamuna alkoi tulla puhelinsoittoja selostuksesta.”

Seuraavalla kierroksella Buffaloa vastaan tuli suurta kevättä pelannut Montreal Canadiens. Habs voitti suoraan neljässä, mutta kaikki ottelut ratkaistiin vain yhdellä maalilla, kolme jatkoajalla. Canadiens voitti tuona keväänä peräti kymmenen ottelua jatkoajalla ja otti seurahistoriansa 24. Stanley Cup -mestaruuden. 

KOVEMPI KUIN YÖ PUTKASSA

Brad May pelasi lopulta 18 kautta NHL:ssä. Hän edusti Buffalo Sabresiä, Phoenix Coyotesia, Vancouver Canucksia, Colorado Avalanchea, Anaheim Ducksia, Toronto Maple Leafsiä ja vielä lopussa Detroit Red Wingsiä. Ammattilaisura loppui oikeastaan AHL:ssä, kun Detroit laittoi Mayn waivereihin keväällä 2010, eikä ottajia enää löytynyt. Grand Rapids Griffinsissä konkari sai vähän isomman roolin ja teki kymmenen pistettä 17 ottelussa.

Vegas Golden Knightsin pelejä nykyisin kommentoiva ja Las Vegasissa asuva Brad May pelasi playoffit mukaanlaskettuna 1 129 ottelua NHL:ssä. Hän pudotti hanskansa 150 kertaa ja otti jäähyjä 2 360 minuutin edestä. May oli harvinainen pelaaja siinä mielessä, että hän sanoi aina ja sanoo vieläkin rakastaneensa tappeluja. Hän jäi historiaan yhtenä rehellisimmistä kovanaamoista ja roolipelaajista. Tämän kirjoittajalle jäi hyvin mieleen Jari Kurri Night Edmontonissa marraskuussa 2001, kun May ja Oilersin Sean Brown ottivat yhteen tappelussa niin kovaa, että molemmat näyttivät hävinneen.

Erätauolla May törmäsi paitajuhlaansa viettäneen Kurrin ja kävi kättelemässä ja onnittelemassa tätä. Jälkeenpäin hän antoi ylistyssanoja #17:lle. Aina herrasmies.

Välissä tuli huonompaa mainetta, kun NHL antoi harvinaisen kovan 20 ottelun pelikiellon marraskuussa vuonna 2000. May löi Columbus Blue Jacketsin Steve Heinzea mailallaan kasvoihin. Heinze palasi jäälle vielä seuranneeseen ylivoimapeliin muutaman tikin jälkeen, ja May pyysi anteeksi.

Kun GM Brian Burke hankki Mayn Anaheim Ducksiin keväällä 2007, hän sai paljon haukkuja mediassa.

Muut Stanley Cup -suosikit täydensivät kokoonpanojaan tärkeillä pelaajilla. San Jose Sharks hankki Billy Guerinin, Dallas Stars Mattias Norströmin ja Ladislav Nagyn, Detroit Todd Bertuzzin ja suurimmassa kaupassa Nashville Peter Forsbergin.

Burke hankki 35-vuotiaan nelosketjun laiturin, Brad Mayn. Pelaajan, joka oli ollut ison osan kaudesta poissa ison olkapääleikkauksen takia.

Eikä Burke edes pyydellyt anteeksi.

”Hän on posiiivinen kaveri, hyvä mies pukokopissa, ja kovempi kuin yö putkassa”, sanoi Brian Burke. ”Hän tuo meille enemmän fyysisyyttä ja hän on todella hyvä luistelija. Kovien pelaajien on pystyttävä pelaamaan playoffeissa ja Brad pystyy siihen.”

Anaheim Ducks voitti Stanley Cupin muutamaa kuukautta myöhemmin.

Brad May teki vain 125 maalia runkosarjassa ja vain neljä pudotuspeleissä.

Yksi niistä muistetaan aina.

—

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca