Onside with Jouni Nieminen: NHL:n huonoin joukkue

Kannattaa seurata tarkemmin Arizona Coyotesia, joukkuetta, joka on vielä NHL:n sarjataulukon jumbona. Voi olla, ettei se ole paikallaan enää kovin kauaa.

Aamujäät Rogers Placella

Arizona Coyotesin uusi päävalmentaja Rick Tocchet pitää kovavauhtisia harjoituksia pelipäivän aamuna Edmontonissa. Tocchet on pelaajien valmentaja, joka entisen pelaajan vaistoilla ja kokemuksella pystyy näyttämään nuorille pelaajilleen kädestä pitäen, miten hän haluaa tilanteita pelattavan.

Tänä aamuna Tocchet pitää hyökkäysharjoitetta neljälle nuorelle pelaajalleen kaukalon päädyssä. Christian Dvorak, Max Domi, Dylan Strome ja Christian Fischer ottavat valmentajan syöttöjä vastaan ja liikuttavat kiekkoa nopealla temmolla hyökkäysalueella.

NHL-jääkiekkoa pitkään seuranneet muistavat Rick Tocchetin hyvin hänen pelaaja-ajoiltaan. Kova, rightin puolelta ampuva oikea laitahyökkääjä. Kanadalaisen 1980-luvun voimahyökkääjän prototyyppi.

Hän tiesi, mihin on tulossa ottaessaan paikan Arizonan päävalmentajana viime kesänä. Hänen sanotaan luoneen ihan ensiksi vankan luottamusjärjestelmän joukkueen sisällä siten, että pelaajat tietävät hyvistä peliesityksistä seuraavan enemmän peliaikaa ja parempia paikkoja kokoonpanossa.

Tocchetilla ei ole suosikkeja.

”Me haluamme kavereitten, kuten Dylanin käyttävän mailaansa ja pelaavan hyvin maalinedustoilla ja maalin lähellä”, sanoi Tocchet harjoituksestaan.

Rick Tocchetin komea nyrkkeilijän nenä on yhä samanlainen, kuin hänen luistellessaan aikoinaan kovaotteisen Philadelphia Flyersin kapteenina. Tuuhea musta italialainen hiuskuontalo on kadonnut. Arvet ja tikkien jäljet näkyvät kaikkialla kasvoilla. Huulissa, silmien ympärillä.

NHL-jääkiekko oli vähän erilaista, kun Tocchet pelasi. Nyt hän tuo voittamisen kulttuuria edellisestä valmennuspaikastaan Pittsburghistä Arizonaan.

”En välitä, millä varausvuoroilla pelaajani on varattu. Minulle merkitsee vain heidän tulemisensa paremmiksi joka päivä.”

Coyotes on pelannut viime viikkoina jo vähän paremmin todella huonon alun jälkeen. Kausi alkoi yhdellätoista peräkkäisellä tappiolla. Nyt on onnistuttu ottamaan muutama voitto viimeisten viikkojen aikana.

”Kauden alku oli tosi rankka”, sanoi ulkoisesti todella paljon isäänsä muistuttava, hyväntuulinen Max Domi NHL-blogille aamujäitten jälkeen. ”Se on osa peliä, olemme kaikki tietoisia siitä. On vain päästävä ulos tappiotilanteista. Meidän on pelattava parempaa kiekkoa ja saatava vähän onnea puolellemme myös.”

Coyotes ei hävinnyt pelejään pahasti. Paljon yhden maalin tappioita, joista osa on paperilla kahden maalin tappioita, koska vastustaja on saanut kiekon tyhjään maaliin lopussa. Kojootit ovat olleet peleissä aika hyvin mukana tappioista huolimatta.

”Meille on tullut aivokramppeja kesken pelien”, sanoi Domi. ”Kahden tai kolmen minuutin jaksoja kesken pelien, jolloin on näyttänyt siltä, kuin emme tietäisi mitä oikein teemme kaukalossa. Meidän on minisoitava kaikki sellainen ja yritettävä käyttää mahdollisuuksia hyökkäyspäässä.”

”Meillä on paljon opittavaa. Kuten sanoit, olemme todella nuori joukkue, puolet ryhmästämme on todella nuorta. Nuoruus on kuitenkin minusta hyvä asia. On hyvä kasvaa yhdessä ja olla mukana ryhmässä, joka tietää, mitä meistä voi vielä tulla.”

Kasvu ja kärsivällisyys

Tuntuu siltä, kuin kaksi sanaa toistuu usein, kun Arizona Coyotesin 28-vuotias GM John Chayka puhuu joukkueestaan, jonka uuden tulemisen kapteeniksi hänet palkattiin keväällä 2016, vasta 26-vuotiaana. Chayka (lausutaan Tsaika) oli NHL-historian nuorin General Manager tehtävän vastaanottaessaan.

Kasvu on ensmmäinen. Ja toinen sana on kärsivällisyys.

Nuoren, yliopistolla graduaan viimeistelemässä olevan tyypin näköisen Chaykan työn jäljet alkavat näkyä joukkueessa. Mutta savottaa riittää.

Voidaan rehellisesti todeta, ettei kesällä puolustusta ja maalivahtiosastoa remontoineen kojoottilauman alkukausi ole mennyt odotusten mukaan. Arizona Coyotes on NHL:n sarjataulukon vihoviimeisenä, kun neljännes runkosarjasta on pelattu. Se on päästänyt eniten maaleja (98 yhteensä – 3.62 per ottelu). Ykkösmaalivahdiksi hankitun Antti Raannan loukkaantumisilla on varmasti tekemistä tämän luvun kanssa.

John Chaykan mukaan ryhmä jatkaa kasvua, jota on koetellut valmennusryhmän ja pelaajiston sisäisen johtajaryhmän muutos täksi kaudeksi. Paljon uusia pelaajia on liittynyt joukkueeseen, joka menetti pitkäaikaisen kapteeninsa Shane Doanin viime kauden jälkeen. Seura päätti muuttaa suuntaa, eikä kapteenille tarjottu uutta sopimusta.

Shane Doan oli joukkueen mukana jo vuonna 1996, kun se muutti Winnipegistä Arizonan erämaahan. Hän oli seuraikoni, jonka paikan täyttäminen etenkin johtajaosastolla ei ole helppoa. Mutta Coyotesin toimintaa vierestä katsoessa tulee mieleen, että tämän ryhmän oli jossain vaiheessa pakko oppia, millaista elämä ilman Shane Doania olisi. Doanin kaltaista pelaajaa ja ihmistä ei helposti korvata.

Derek Stepan ja Niklas Hjalmarsson tuotiin kesällä tuomaan johtajuutta uuden aikakauden Coyotesiin. Doanin poisjättäminen aukaisi mahdollisuuksia kokoonpanossa. Silti, yksi jääkiekon parhaista ihmisistä. On aina vaikea edes kuvitella Kojootteja ilman sen parasta suurlähettilästä. Mutta uuden ajan oli tultava joskus.

Uudistuneessa Coyotesissa on paljon nuoria pelaajia, jotka parantavat joka päivä.

Loistava Clayton Keller on yksi heistä. Hän teki viime kaudella pari pistettä kolmen ottelun vierailullaan. Hän aloitti tämän kauden hirmuvauhtia, 11 maalia ensimmäisissä 16 ottelussa. Tämä huomattiin. Hän pääsi heti NHL-uransa alussa pelaamaan kovassa ketjussa Max Domin ja Derek Stepanin kanssa. Sen jälkeen hän ei ole onnistunut tekemään maalia 11 otteluun.

Nuori pelaaja ensimmäisellä kaudellaan tulee liigaan tuntemattomana. Sitten muut seurat saavat vihiä ja seuraavaksi tutkitaan videolta peliä, ja tulevissa peleissä vastaan tulee parhaita puolustuspelaajia.

Tämä tulee eteen jokaiselle nuorelle tähtipelaajalle. Vastustajat tekevät muutoksia peliinsä ja sen takia pelaajan itsensä on tehtävä muutoksia peliinsä. Ketjuja muutetaan. Clayton Keller on hyvä pelaaja, joka pystyy tekemään omat hienosäätönsä ja mukautumaan. Kellerissä on paljon Patrick Kanea. Hän ei näytä koskaan katsovan kiekkoon. Aina askeleen tai puoli askelta muita edellä. Pelaaja, joka pystyy luomaan tilanteen jo menetystä paikasta.

Hän liikkuu huippunopeasti ja pystyy tekemään tuhoja harhauttelemalla ja rakentamalla paikkoja muille tai laukomalla itse. Fyysisesti vielä kasvamassa oleva nuori pelaaja, joka saattaa hyvinkin voittaa Calder-palkinnon.

Keller tulee St. Louisista, hän oli itse asiassa yksi viidestä samasta kaupungista kotoisin olleesta pelaajasta, jotka kaikki varattiin vuode 2016 NHL Draftin ykköskierroksella.

”Olin osa todella hyvää vuosikertaa junnuvuosinani”, kertoi mies itse NHL-blogille. ”Meillä oli hyviä valmentajia. Jeff Brown, Jeff Brown ja Al MacInnis olivat kaikki mukana AAA-joukkueemme valmennuksessa.”

OEL

Puolustaja Oliver Ekman-Larssonin nimeä on nähty treidihuhuissa, etenkin joukkueen vieraillessa isolla mediamarkkina-alueella Torontossa.

Tällaisen ykköspuolustajan vaihtamisessa pois ei ole minkäänlaista logiikkaa. OEL on niin iso palanen Coyotesin tulevaisuuden suunnitelmassa, todellinen ykkösvaltti, ettei hänestä tietenkään luovuta. Pelaaja aivan uransa huipulla, jonka johdolla joukkue menestyy joskus.

Ja hyviä, nuoria pelaajia on tulossa Arizonaan vielä lisää. Yksi heistä on AHL:stä maanantain Edmontonin otteluun sopivasti nostettu Dylan Strome. Dylanin vanhempi veli Ryan pelaa Oilersissa, mikä teki pelistä vielä erityisemmän. Strome oli tunnettu junnutähti, U20 MM-kisojen tähti, jota on odotettu. Hän aloitti kauden kahdella ottelulla NHL:ssä ja lähetettiin sitten farmiin Hän ehti nousta AHL:n parhaaksi pistemieheksi ennen nousua Showhun (26 pistettä 15 ottelussa).

Uusi Arizona Coyotes on muodostettu tietyntyyppisistä pelaajista, joitten yhdistelmällä uskotaan hankittavan menestystä ja voittoja NHL:ssä pitkäksi aikaa. Tämä kausi on vielä muutoskausi, jonka läpi ryhmän on vain raivattava tietään. Omiin tulleet maalit ja nykyinen sarjatilannne eivät anna yhtään lohtua tänään, mutta tulevaisuus voi olla paljonkin parempi. NHL on kova liiga, etenkin sellaiselle joukkueelle, joka pelaa ilman ykkösmaalivahtiaan.

Jokainen joukkue NHL:ssä on erilainen joukkue, jos siltä otetaan ykkösvahti pois. Coyotesilla on ollut tässä huonoa onneakin.

Jotkut NHL-joukkueet on rakennettu tätä hetkeä varten. Niitten pelaajabudjetti hipoo palkkakattorajan yläpäätä. Pelaajistossa on paljon kokeneita ja henkisesti vahvoja veteraanipelaajia. Arizonassa tähän yritetään kasvaa kärsivällisesti. Asioitten tekeminen oikein ja voittamisen kulttuurin rakentaminen vie aikaa. Sitä ennen jumbona pelaaminen on varmasti kovaa.

John Chayka sai ihan uransa alkuvaiheessa päälleen leiman yhtenä NHL:ssä yleistyneen tilastoanalyysikoulukunnan kirkkaimmista edustajista, mutta hän itse on aina sanonut, että tilastot ovat vain yksi osa prosessia. Tilastoilla ei selitetä kaikkea. Ei ole olemassakaan numeroita, joilla mitataan pelaajien luonnetta esimerkiksi.

Koko taistelu vanhan koulun, omilla silmillä peliä seuraavien jurttien ja tietokoneensa päätteestä numeroita repivien tilastonörttien välillä on oikeastaan täysin turhaa.

Chayka puhuu mieluummin informaatiosta. Hän kutsuu jääkiekkoa informaatiopeliksi. Informaatiosta, joka auttaa määrittämään tarkemmin, missä ollaan ja mihin suuntaan ollaan menossa. Tutkitaan mahdollisimman objektiivisesti, millainen henki joukkueessa on, miten se selviytyy vastoinkäymisistä ja sen sellaista. Harjoitusten intensiteettitasoa ja pituutta jäällä ja kuivaharjoituksissa voidaan mitata, kuten myös pelaajien valmistautumista ja heistä huolehtimista.

Itse kaukalossa voidaan mitata oman joukkueen avauksia ja ylöstuloja puolustusalueelta, sekä hyökkäysalueella vietettyä aikaa. Viimeksi mainittu näyttää olevan tilasto, johon Arzonassa kiinnitetään todella paljon huomiota.

Päätöksiä, joilla on merkitystä koko organisaation tulevaisuudelle, tehdään informaatioon perustuen. Myös Arizona Coyotesin palveluksessa on edelleen otteluja silmillään seuraavia pro scoutteja. Seura työllistää urheilupsykologeja. Pelaajille yritetään antaa parhaat mahdolliset eväät menestyä monella eri tavalla.

Parhaisiin päätöksiin päästään montaa kautta.

Coyotesin organisaatiolle tärkeä, ylempänä mainittu farmijoukkue Tucson pelaa vain puolentoista tunnin automatkan päässä NHL-joukkueen hallilta. Seura omistaa oman farmijoukkueensa, ja henkilökunta johtajista ja valmentajista huoltajiin on sen omaa. Farmijoukkueen toimintaan on investoitu paljon rahaa, jolla on varmistettu, että kaikki toimii ensiluokkaisesti.

Jonkun Dylan Stromen lähettäminen farmiin ei ollut yhden suunnan lippu Siperiaan, kuten joissain muissa organisaatioissa. Hän sai vain hyvän mahdollisuuden parannella ammattilaispelaamistaan; pelata yli 20 minuuttia joka pelissä, pelata erikoistilanteissa. NHL:ssä ei ole helppoa pelata 20-vuotiaana sentterinä. Siksi Stromen pelin kehitys kestää jonkin aikaa ja se tapahtuu laidalla pelaamisen kautta.

Dylan Stromen menestys kaikilla muilla tasoilla ennen NHL:ää ei ole sattumaa.

Brandon Perlini kävi läpi samanlaisen farmikomennuksen viime kaudella. Christian Dvorak ennen häntä.

Kasvu, kärsivällisyys.

Toc

Coytesissa keskitytään pitämään huolta niistä asioista, joita voidaan itse kontrolloida. Työetiikka, työskentelytavat, miten harjoitellaan, ja miten pelataan.

Kesällä palkattu uusi päävalmentaja Rick Tocchet sai vapaat kädet palkata oma valmennusryhmänsä ja nyt 53-vuotiaalla luotsilla on oma, selkeä näkemyksensä Kojoottien uudesta pelitavasta. Tätä pelitapaa tuodaan käytännössä sisälle joka päivä. Prosessi on vielä käynnissä ja oikeastaan tarkemmalla silmäyksellä valoa on jo nähtävissä käytävän toisessa päässä.

Tocchet haluaa Coytesin pelaavan vahvuuksillaan. Viisi vuotta playoffien ulkopuolella olleen seuran haaviin on menestymättömyyden myötä pudonnut hyvä joukko todella taitavia pelaajia. Huippuvaraukset ovat useimmiten pelaajia, jotka ovat nopeita ja taitavia. Pelaajia, joilla on ollut paljon menestystä tätä aikaisemmin eri tasoilla. Pelaajia, jotka ovat tottuneet hyökkäämään ja pelaamaan kiekon kanssa.

Coyotes tunnettiin kahdeksan vuoden ajan aavikolla pienellä pelaajabudjetilla operoivana joukkueena, joka pelasi konservatiivista ja puolustusvoittoista peliä koko tuon ajan valmentajana toimineen Dave Tippettin määräämällä pelitavalla. Tuo peli oli tylsää katsoa, mutta Tippett onnistui aina saamaan kiekollisesti heikommista ryhmistään paljon irti. Kuin Arizonan erämaassa nestettä irti kaktuksesta.

Nyt tilastojen mukaan Coyotes pelaa huomattavasti suuremman osan peliajasta kiekon kanssa hyökkäysalueella. Noin puolitoista minuuttia enemmän per ottelu kuin aikaisemmin, mikä tekee todella suuren eron, kun pelataan tällä tavalla koko pitkä kausi läpi. Tämä on uuden NHL:n menestysjoukkueitten pelitapa. Peliä, jonka Rick Tocchet on tuonut mukanaan Pittsburgh Penguinsistä.

On tärkeää olla hyvä puolustava joukkue, joka pelaa enemmän ja useammin hyökkäysalueella.

Joukkue on täynnä nuoria ja taitavia pelaajia, kuten Brandon Perlini, Clayton Keller ja Max Domi esimerkiksi. Nuoria ja dynaamisia hyökkääjiä, jotka pelaavat vapaampaa jääkiekkoa. Pelaajia, jotka hyökkäävät.

Tocchetin voittamisen kulttuuri lähtee pelitavasta. Puolustetaan nopeasti ja hyökätään nopeasti. Pelitempo on kova. Laukauksia vastustajan maalille ja hyökkäyksiä paljon enemmän kuin aikaisemmin. Työprosessi on vielä kesken. Nuoren joukkueen peli on joinakin iltoina parempaa kuin toisina. Joskus pelataan parempi erä, ja joskus huonompi. Muutosvaiheessa olevan joukkueen pelissä on vielä epätasaisuutta ja tarvitaan aikaisemmin mainittua kärsivällisyyttä.

Liika nuoruus kostautuu kokemattomuusvirheinä. Kiekko saatetaan menettää vastustajan alueen sinisellä ja pian tullaankin ylivoimahyökkäyksellä toiseen päähän ja hetkeä myöhemmin kiekko on jo omassa maalissa.

Siksi oikea tasapaino joukkueessa on tärkeää. Siksi Coyotesilla on takalinjoillaan viisi puolustajaa, joista jokaisella on yli viidensadan NHL-ottelun kokemus alla. Oliver Ekman-Larsson, Alex Golikoski, Jason Demers, Niklas Hjalmarsson, ja Luke Schenn. Myös puolustuksen loukkaantumiset ovat rasittaneet Coyotesia tällä kaudella. Takalinjoilla ei ole voitu peluuttaa parasta ryhmää vielä kovin montaa kertaa.

Erittäin hyvän tulokaskauden viime vuonna 18-vuotiaana pakkina NHL:ssä pelannut Jacob Chychrun on jo palannut jäälle farmijoukkue Tucson Roadrunnersissa ja hänen paluutaan NHL-kokoonpanoon odotetaan innolla.

Keskikaistalla kokemusta tuovat New York Rangersistä hankittu Derek Stepan ja 32-vuotias, ehkä parhaiten LA Kingsistä tunnettu Brad Richardson. Coyotesin nuoret pelaavat enimmäkseen laidoilla.

Jälleenrakennusvaiheessa olevan jääkiekkojoukkueen päivittäinen tilanne ei aina ole ideaali. Aina välillä tulee tilanteita, jotka eivät ole ideaaleja, joista on vain selvittävä läpi. John Chayka uskoo koonneensa nuoren ryhmän, jolla on paljon oikeaa luonnetta.

Valmennusyhmän tehtävä on jatkaa kärsivällisesti oikeitten asioitten opettamista joka päivä. Prosessin läpikäyminen päivästä toiseen on kovaa. On pysyttävä pääasioissa ja pidettävä kiinni oikeasta työmoraalista. Pienten asioitten tekemistä oikein. Taitoharjoittelun painottamista. Paljon valmistautumisharjoitelua kädestä pitäen. Videoita. Työtä ja harjoittelua itse jäällä kaukalossa ja kaukalon ulkopuolella.

Kaiken tämän työn toisessa päässä odottaa selvästi nähtävissä oleva palkinto. Jokainen NHL:ssä haluaa olla kuin Pittsburgh Penguins, Chicago Blackhawks tai Los Angeles Kings ovat ollet viime vuosina. Tuolle tasolle pääseee kuitenkin vain yhdellä keinolla. On käytävä läpi prosessi, joka on aina sama. Ensin on oltava nuori joukkue, nuori runko, josta lähdetään rakentamaan ja kasvamaan. 

Ei enää kauaa NHL:n huonoin

Kun Coyotes saa ykkösvahtinsa jossain vaiheessa takaisin, se pääsee pelaamaan paremmalla itseluottamuksella. Aivotärähdyksistä parantuminen vie aikansa. Antti Raanta on nähty jo jäällä harjoittelemassa.

Kausi on ollut haastava uudelle suomalaiselle NHL-ykkösvahdille toistaiseksi loukkaantumisten takia. Hän ei pelannut paljoa harjoituspeleissä. Hän joutui tulemaan tolppien välistä pois välillä. Palattuaan kymmenisen ottelua sitten kokoonpanoon Raanta ehti olla mukana aloittamassa joukkueen uutta nousua todella vakuuttavalla pelillä.

Voitto vieraspelissä Montrealissa, jossa Coyotes oli ensin 2–1-tappiolla. Voitto Ottawassa pelatussa iltapäiväottelussa. Voitto Torontossa viime viikolla. Sitten tuli törmäys Logan Couturen kanssa. Kaikissa kolmessa ottelussa, kun pelin ratkaisua haettiin kolmannessa erissä, Antti Raanta sulki oven ja varmisti voiton joukkueelleen.

Arizonan otteluohjelma on todella rankka tämän kauden ensimmäisellä puoliskolla. Neljä pelimatkaa itärannikolle.

Raanta ei ollut edes Kojoottien mukana Edmontonissa, Tucsonista nostettu Scott Wedgewood pelasi.

Ottelussa Edmonton Oilersia vastaan mentiin jatkoajalle. Ryan Nugent-Hopkins pääsi lopulta yksinläpi ja ratkaisi voiton kotijoukkueelle. Sitä ennen Arizona Coyotesilla oli enemmän maalipaikkoja kovavauhtisessa jatkoerässä; kaksi kiekkoa lensi takaisin kentälle tolpan kautta.

Voitolla Arizona olisi noussut Buffalo Sabresin ohi, pois jumbosijaltaan NHL:n sarjataulukossa.

Kannattaa alkaa seurata Arizona Coyotesia, tulevaisuuden joukkuetta.

Se on vielä NHL:n huonoin joukkue, mutta nousu tuolta paikalta on vain parin tuuman päässä.

—

Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca