Onside with Jouni Nieminen: Olli Määtän paras kausi
13 min
NHL:n parhaan joukkueen ykköspakkiparissa pelaava 23-vuotias suomalainen on kokenut urallaan paljon. Olli Määtän kausi 2017-18 on alkanut onnellisten tähtien alla.
Aamujäät Rogersilla
”Olli Määttä on ollut yksi Penguinsin parhaita pelaajia tällä kaudella”, sanoi The Athletiquen Josh Yohe – pitkäaikainen Pensin vaiheita kronikoinut beatwriter – kun seurasimme Pittsburghin aamujäitä Edmontonin Rogers Placessä viime viikolla kahvimukit käsissämme päätypleksin takaa.
Määttä luisteli ja liikkui hienosti avausharjoituksissa pakkiparinsa Kristopher Letangin kanssa. Tuulennopea Carl Hägelin luisteli kuin salama, vaikka ei pelannut illan ottelussa. Sid ja Geno olivat päättäneet jättää pelipäivän aamujäät väliin.
Kauden 2017-18 alku ei ole ollut paras mahdollinen Stanley Cup -krapulasta kärsivälle Pittsburgh Penguinsille. Peli ei ole näyttänyt valmiilta, ja otteluohjelmakin on ollut kaikkine back-to-back-peleineen yllättävän rankka. Viidellä-viittä vastaan pelissä maaleja ei ole tullut tarpeeksi. Liigan vähiten 5vs5-maaleja; vain 21 täysosumaa tasakentällisin 17 pelissä. Toronton vastaava luku on 45 maalia.
Täysillä kentällisillä tehdyt maalit on tilasto, joka yllättävän hyvin kertoo, kenellä on mahdollisuuksia myös playoffeissa. Ylipäätään NHL:ssä ei voi voittaa, ellei maaleja tuli viidellä-viittä vastaan. Penguinsin tilastoja tarkasteltaessa näyttää omituiselta, että joukkueen ylivoima toimii hyvin (NHL:n kolmanneksi paras Dallasin ja Tampan jälkeen, 27.7%), mutta peli yskii tasakentällisin.
Yleensä pelaajat saavat ylivoimaonnistumisista itseluottamusta, joka kantaa tasakentällisin pelattavaan peliin. ”Meiltä on puuttunut kiireellisyyttä viidellä-viittä vastaan”, analysoi valmentaja Mike Sullivan. ”Joskus emme kamppaile tarpeeksi kovasti kiekoista. On kyse yhteistyöstä, kaikkien yhteisyrityksestä. Me olemme parhaillamme, kun kontrolloimme alueita kentällä, ja kun menetämme kiekon, lähdemme ottamaan sitä takaisin yhdessä aiheuttamalla painetta vastustajalle.”
”On ollut hyvä saada itseluottamusta toimivasta ylivoimasta, mutta meidän suurin haasteemme nyt on pelata tasaisesti ja tehokkaasti viidellä-viittä vastaan”, sanoi Sidney Crosby.
Silti, vaikka Sullivan kaipaa enemmän yhteispeliä kiekon kanssa ja ilman kiekkoa, mestarit pitävät tätä kirjoitettaessa ennen torstain pelejä tasaisen kovan Metropolitan-divisioonan ykköstilaa yhdeksällä voitolla ja 20 pisteellä 17 pelatun ottelun jälkeen.
Näissä olosuhteissa pitkästä aikaa terveenä pelaava, ja hyvän harjoittelukesän kauden alle saanut Määttä on lunastamassa niitä suuria odotuksia, joita häneen asetettiin erinomaisen tulokaskauden 2013-14 jälkeen. Tulokaskauden runkosarjasaldo oli 78 ottelua, yhdeksän maalia ja 29 pistettä, ja se voi hyvinkin rikkoutua tällä kaudella.
Nyt 23-vuotias, jo neljä aika rikkonaista NHL-kautta pelannut JYPin kasvatti ohitti viime kauden pistesaldonsa (7 pistettä 55 ottelussa) jo kauden kahdeksannessa pelissään. Hänellä on jo ollut yksi kuuden ottelun pisteputkikin.
Pitkästä aikaa terveenä
Määtän 23 vuoteen, ja etenkin niistä ehkä 5-7 viimeiseen, mahtuu todella paljon kaikenlaista. Hän pelasi Suomen alle 20-vuotiaitten maajoukkueessa kolmessa eri MM-turnauksessa. Ensimmäisessä hän oli kaikkien aikojen nuorin suomalainen turnaukseen osallistunut pelaaja – nuorempi kuin Reijo Ruotsalainen tai Janne Niinimaa olivat omana aikanaan. Ennätys, jonka Aleksander Barkov on sittemmin ottanut nimiinsä.
Edmontonin Northlands Coliseumilla pelattu turnaus loppui lyhyeen, kun Kanadan Boone Jenner ajoi sivusta päätiltillä – seurauksena aivotärähdys. Tämän kirjoittaja on riidellyt siitä, oliko tuo taklaus jäähyn/pelikiellon arvoinen jo viitisen vuotta. Minusta oli. Ottelua tuominneet pillipiiparit olivat peloissaan fanaattisen kanadalaisyleisön takia, eivätkä edes uskaltaneet siinä tilanteessa koskea pilliin.
Määtän olkapää on operoitu kahdesti. Hän sairastui muutama vuosi sitten NHL-pukukopeissa riehuneeseen sikotautiin (taudin sanotaan lähteneen LA Kingsin pukukopista alunperin). Murtunut käsi jouduttiin leikkaamaan. Minnesota Wildin Nino Niederreiter ajoi selästä suoraan päin oman joukkueensa avointa vaihtopenkin ovea – seurauksena niska/selkävamma. Entinen joukkuekaveri, Washington Capitalsin konkaripakki Brooks Orpik ajoi suoraan päähän, korkealle ja myöhässä, kevään 2016 playoffeissa.
Vuonna 2014 tuli kaikista vakavin paikka, kun kilpirauhasesta poistettiin syöpäkasvain. Tästäkin, ja kaikista muista kolhuista, Määttä selvisi ja palasi kaukaloon. Syöpäleikkauksen jälkeen hän oli takaisin jäällä kaksi viikkoa myöhemmin.
Olli Määttä on kaksinkertainen Stanley Cup -mestari jo nyt, mutta hänen nimensä tuntuu jäävän usein kuuluisampien suomalaispelaajien alle keskusteluissa. Ehkä yhtenä syynä on myös lapsikasvoisen miehen oma luontainen vaatimattomuus.
Pieniä väläyksiä jyväskyläispakin persoonallisuudesta on nähty sosiaalisen median kautta. Penguins-pakki Ian Cole twiittasi kuvan aina puhdasta ja terveellistä ruokaa mieluiten syövästä ja itse kokkaavasta suomalaisesta popsimassa kunnon amerikkalaista roskaruokaa Chick-Fil-A-ravintolassa posket väärällään.
Stanley Cupin voittojuhlissa näimme Määtän juhlivan railakkaasti mestaruutta puolustaja Justin Schultzin kanssa ja välillä huilaavan perusteellisesti pittsburghiläisen asunnon parvekkeella.
Satunnaiset juhlat ovat kuitenkin olleet harvinaisuuksia Olli Määtän uralla. Terapistit, lääkärit ja kuntoutushuoneet ovat sitäkin tutumpia, valitettavasti. Sanotaan, ettei urheilija tervettä päivää näe – Määttä on nähnyt vähemmän terveitä päiviä kuin kenenkään toivoisi näkevän.
Mutta tällä kaudella kaikki näyttää sujuvan hienosti. Määttä ei ole maailman nopein luistelija – hän ei loista sivuttainliikkeessä, eikä ketteryydessä. Joskus hänen ohi päästään ulkokautta ja liikkuvuus jättää hänet ajoittain kovien taklausten tielle. Mutta hän pelaa maailman parhaan seurajoukkuen kärkipakkien joukossa, koska hän on todella peliälykäs puolustaja. Hän on hyvin harvoin sijoittunut väärin jäällä. Pistesaldot eivät oikeastaan anna oikeaa kuvaa edes Olli Määtän kehityksestä, koska hän pelaa all around -peliä.
Määttä osaa lukea pelitilanteita oivasti etukäteen ja siksi hän usein selviytyy voittajana oman pään kaksinkamppailuista kiekosta. Hän on vahvempi ja tarmokkaampi puolustilanteissa kuin miltä hän näyttää. Moottori on vahva ja pelaa hyvin. Hän osaa keksiä keinot ottaa kiekko pois vastustajalta. Ja kun kiekko saadaan omille, hän on erittäin kekseliäs ja luova pelaaja kiekon kanssa. Avaussyöttö lähtee nopeasti ja tarkasti oikeaan osoitteeseen.
Tällä kaudella tuota puolta on päästy näkemään enemmän kuin aikaisemmin.
Oli pakko kysyä Mike Sullivanilta asiasta. Mike on ainoa amerikkalainen kaksi Stanley Cupia voittanut jääkiekkovalmentaja. Sean Avery ei mielestäni opetellut tuntemaan tätä hyvää jääkiekkomiestä tarpeeksi silloin, kun hän toimi Manhattanilla John Tortorellan apulaisena. On syytä jättää Averyn sanat omaan arvoonsa.
”Hän on pelaamassa erinomaista kautta”, sanoi Sullivan NHL-blogille. ”Hän on aloittanut erittäin vahvasti, auttanut meitä molemmissa päissä kaukaloa. Hän on TOP 4 -pakki meidän joukkueessamme. Hän pelaa tärkeitä minuutteja; hän pelaa alivoimia, hän saa aikaa ylivoimilla.”
”Mielestäni hänen pistetuotantonsa on hyvä osoitus siitä, miten hän auttaa meitä hyökkäyspelissä, mutta minusta hän tekee paljon enemmän kuin vain pisteitä. Hän on todellakin päässyt vahvaan alkuun.”
Hikinen jyväskyläläinen
Kun näin Olli Määtän ensimmäistä kertaa NHL:ssä muutama vuosi sitten, hän oli Edmontonin vanhan Rexall Placen käytävällä ajamassa kuntopyörää ja venyttelemässä. Kova työmoraali ja harjoittelu on vienyt Jyväskylän kasvatin pitkälle.
Hikistä jyväskyläläistä huvittaa Rogers Placen hulppeassa vieraskopissa tämän kirjoittajan edellisellä viikolla kuulema teoria jyväskyläläisestä tavasta tehdä asioita. ”En mää oikeen tiiä”, sanoo Määttä keskisuomalaiselta kuulostaen ja nauraa. ”Se on vähän vaikeaa sanoa, miten vaihtuu Jyväskylän, Kuopion tai Oulun tai jonkun muun välillä. Jyväskylä on vähän kuin sekoitus kaikkea.”
Olli Määtästä on tällä kaudella huokunut hiljainen itseluottamus (kuten Ollin hyvä ystävä Jussi Jokinen asiaa kutsui Pittsburgh Post-Gazetten Jason Mackey erinomaisessa jutussa viime viikolla). Hän on päässyt yli loukkaantumisistaan ja hyvä vire näkyy. Ei sikäli, etteikö aina ikäisekseen hyvin kypsältä vaikuttanut Määttä olisi aina pelannut tietyllä itseluottamuksella.
Ja pisteitäkin on kolissut samalla mukavasti.
”On ihan kiva nähdä, että ollaan menty eteenpäin, kehitytty”, hän sanoo. ”On tullut vähän kehitystä kesällä ja muutenkin vuosien aikana.”
Määttä pääsi tänä kesänä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan harjoittelemaan koko harjoituskauden ilman ainoatakaan fyysistä vaivaa. Vaikka kesä oli Stanley Cupin finaaleissa pelanneelle lyhyt, se tuntui pitkältä. Hän sai tehdä ohjelmansa alusta loppuun. Fyysinen kuntoutus on siten johtanut myös henkisen puolen terävyyteen, mikä näkyy pelissä.
Mutta Määttä ei ala vielä tuulettamaan saavutuksia näin aikaisessa vaiheessa.
”Alkukausi tuntuu hyvältä, mutta samalla joukkueena me ei olla pelattu omaa tasoa lähelläkään,” hän sanoi. ”Tiedän, että meillä on paljon enemmän potentiaalia kuin mitä me ollaan pelattu. Ollaan voitettu pari peliä siellä täällä. Se tyyli, millä me ollaan voitettu on ehkä enemmän huolestuttanut. Kaikki tietää, miten hyviä me voidaan olla jos me pelataan parasta peliämme.”
Olisiko tähän hakemiseen syynä joukkueen pelaama historiallinen määrä pelejä, pitkät keväät, se kuuluisa Stanley Cup -krapula ja väsymys, niin henkinen kuin fyysinen?
”En usko, että se on syynä. Se on uusi kausi ja se on ihan sama, mitä sä olet tehnyt aikaisemmin. Siitä ei saa yhtään enempää pisteitä tähän kauteen – kaikki lähtee nollasta. Se on ihan sama. Pitää pystyä tuomaan se paras taso mikä löytyy joka ilta. Tottakai siellä on semmoisia päiviä, ettei kaikki mene oikein, mutta sinun pitää silti pystyä tuomaan taistelutahtoa ja kaikkea muuta siihen peliin mukaan.”
(AOP)
Lontoon Ritarit
Viime aikoina on puhuttu paljon nuorten suomalaisten lupausten pelaamisesta pohjoisamerikkalaisissa sarjoissa.
Olli Määttä lähti jo 16-vuotiaana Kanadaan pelatakseen kanadalaisen A-junnukiekon Cadillacina (tai laita tähän haluamasi automerkki) pidettyyn London Knightsiin. Londonissa valmentajaksi tulivat Hunterin veljekset Dale ja Mark Hunter (kolmas Hunterin veljeksistä, Matti Hagmanin entinen ketjukaveri, Stanley Cup -mestari Dave Hunter asuu Edmontonissa) sekä joukkuekavereiksi sellaisia nimiä, kuten Max Domi, Vladislav Namestnikov, Andreas Athanasiou, Austin Watson, Chris Tierney, Josh Anderson ja Bo Horvat heti ensimmäisellä kaudella.
Knights oli todella kova joukkue, joka selvitti tiensä kanadalaisen A-junnukiekon mestaruusturnaukseen Memorial Cupiin molempina Määtän vuosina joukkueessa. Hän pääsi kanadalaiseen tapaan asumaan isäntäperheen katon alle ja on yhä yhteydessä Rich ja Natalie Zlatinszkyyn, joitten kodista tuli myös hänen kotinsa junnuvuosina. Tarina kertoo hänen lahjoittaneen Londonissa hankkimansa Jeepin Zlatinszkyille, jotta seuraava heidän perheensä majoittama junnu voisi ajaa sillä.
”Se oli mulle hyvä kokemus”, hän muisteli nyt Edmontonissa. ”Pääsin hyvään organisaatioon, hyvän valmennuksen alle. Se oli iso asia. Sain pelata paljon pelejä. Opin jääkiekkoa pienemmässä kaukalossa ja elämää ulkomailla ja varsinkin Pohjois-Amerikassa. Elämä täällä on erilaista. Sen ansiosta oli pienempi porras hypätä tänne ylöspäin, tiesin kielestä ja kulttuurista enemmän sitä kautta. Se oli helpompaa.”
Määttä ei varsinaisesti ota kantaa mikä-on-parempi-keskusteluun, eikä sitä edes haluttu kysyä. Hän näkee hyvät puolet sekä jäämisessä kotiin Suomi-kiekon kehitettäväksi, että lähdössä hakemaan kokemusta muualta. Asia on tapauskohtainen.
”On vaikea ruveta vertaamaan, kumpi on parempi. Molemmista suunnista on tullut tosi hyviä pelaajia. Barkovit, Ristolaiset ja Laineet on tullu Suomen puolelta; todella hyviä, joukkueittensa parhaita pelaajia. Pohjois-Amerikan puolelta on tullut hyviä samalla lailla.”
Pittsburgh Penguinsin vanha GM Jim Rutherford sanoi Post-Gazettelle, ettei kovin moni NHL-pelaaja valmistaudu peleihin samalla tavalla kuin Olli Määttä. Hänet tunnetaan kovana harjoittelijana. Kesäharjoittelussa auttava kuntovalmentaja Mitch Stewart tapasi Määtän ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten Londonissa ja muistaa ensitapaamisensa suomalaisjunnun takia siitä, että tämä jäi aina harjoitusten jälkeen ajamaan kuntopyörää yksin, kun muut olivat jo lähteneet suihkuun ja kotiin.
”Sellaista et yksinkertaisesti näe ensimmäisen vuoden OHL-pelaajien tekevän”, sanoi Stewart Post-Gazettelle.
Olli Määttä palaa joka kesä Londoniin tapaamaan vanhoja ystäviään ja pelaamaan Knightsin alumnin golf-turnauksessa.
Ykkösparissa
Ehkä vanha totuus siitä, että NHL-joukkueen valmentaminen loka-marraskuussa on sitä vaikeampaa, mitä enemmän pelaa touko- ja kesäkuussa, on totta.
Joukkueesta riippumatta, jossain vaiheessa kautta joukkuetta haastetaan. Tulee loukkaantumisia, jokin pelin osa-alue ei kulje. Tai jotain. NHL on kova liiga, todella tasainen. Kaksinkertaista Stanley Cup -mestaria Pittsburgh Penguinsiä on tänä syksynä vain haastettu jo aikaisin kaudesta. Valmentaja Mike Sullivan sanoi, ettei hän huolehdi muusta kuin itse prosessista. Jos asiat tehdään oikein, jos kaikki pienet yksityiskohdatkin tehdää joka päivä oikealla tavalla, on vain ajan kysymys, kunnes tuloksetkin seuraava perässä.
Pittsburgh Penguins on kovissa kamppailuissa testattu joukkue, paljon saavuttanut joukkue. Perusrungoltaan ehkä koko NHL:n kovin joukkue. Ei ihme, jos odotukset kahdesta peräkkäisestä mestaruudesta huolimatta ovat korkealla.
Olli Määttä suhtautuu omaan rooliinsa yksinkertaisesti.
”Pakkina sitä vaan pelataan”, hän sanoi. ”Ei siinä mitään ihmeellistä ole. Kaikki aika, mitä saan – tottakai on kiva pelata enemmän ja enemmän. Meillä on tosi paljon hyviä pakkeja tässä organisaatiossa. Jos jollain ei kulje jonain iltana, joku toinen nostaa tasonsa ja ottaa peliajan pois. Siinä on koko ajan sellainen, sanotaanko hyväntahtoinen kilpailutilanne.”
Penguinsillä on mainetta kovempi puolustus. Hyvä esimerkki on Brian Dumoulin, jota Sullivan vastakkainpeluutti Connor McDavidiä vastaan pari viikkoa sitten Pittsburghissä kotiedun antaman viimeisen vaihto-oikeuden turvin. Dumoulin teki todella hyvää työtä liigan parhaana palkittua pelaajaa vastaan.
Viime viikkoina kaksi tärkeää Penguins-pakkia – Justin Schultz ja Matt Hunwick – ovat ollet sivussa aivotärähdysten takia, minkä takia muitten on täytynyt pelata enemmän.
Viime keväänä Penguins marssi aina loordi Stanleyn Kannuun saakka ilman ykköspakkiaan Kris Letangiä. Nyt väkivahva, Pittsburgh Penguinsin pitkiä kanadanranskalaisia perinteitä jatkava puolustaja on taas terveenä mukana, yleensä pelaten Olli Määtän parina.
”Hän on erinomainen kiekkoilija”, sanoi Kris Letang NHL-blogille pakkiparistaan, tyylikkäästi ranskalaisittain korostaen. ”Hän on vielä nuori pelaaja, mutta todella kypsä ikäisekseen. Pelaa älykkäästi, on hauskaa pelata hänen kanssaan.”
”Yritän puhua hänelle joskus ja antaa vinkkejä, mutta minusta hän on kasvanut siksi pelaajaksi, joka hän tänään on ominpäin. Siksi annan hänen pelata, ja jos joskus näen jonkin asian, jossa voin auttaa, menen puhumaan hänelle.”
”Mutta minusta hän pärjää tosi hyvin ilmankin.”
– – –
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
