Onside with Jouni Nieminen: Paljon maaleja, vähän Playoff-pelejä – Winnipeg Jetsin ennakko

Winnipeg Jets voi tällä kaudella tehdä enemmän maaleja kuin mikään muu joukkue NHL:ssä. Siihen on kaikki edellytykset. Jetsin pulma on kuitenkin se, ovatko viime kaudella vaivanneet ongelmat puolustuspelissä ja maalilla saatu korjattua. Playoffpaikkaa kovassa keskisessä divisioonassa ei ole helppoa saavuttaa, mutta Winnipeg saattaa olla vihdoinkin valmis.

VIIME KAUSI

Winnipeg Jets paransi viime kaudella runkosarjapisteitään kauteen 2015-16 verrattuna 9 pisteellä. Jets oli todella liekeissä aivan loppusuoralla; yhdeksän voittoa (seitsemän ottelun voittoputki) viimeisistä 11 pelistä.

Pistepetraus on positiivinen asia, mutta kuusi vuotta sitten kaudelle 2011-12 takaisin Manitobaan palannut joukkue jäi 87 pisteellään seitsemän pistettä lännen toisen villi kortti -paikan eli kahdeksannen playoff-ruudun eli Nashville Predatorsin taakse. Jets on kuuden Winnipegin vuoden aikana päässyt pudotuspeleihin vain yhden kerran (2014-15), ja silloinkin se lensi golf-kentille suoraan neljässä ottelussa.

Jos lasketaan saman organisaation playoff-menestys Atlanta Thrashersin ajoilta lähtien, tilastot näyttävät todella synkiltä. Atlanta pääsi 11 kauden olemassaolonsa aikana myös vain kerran suureen tanssiin, eikä sekään onnistunut voittamaan yhtään ottelua playoffeissa. Eli yhteenlaskettuna tämä organisaatio on 17 vuoden aikana käynyt playoffeissa vain kahdesti, eikä se ole koskaan luistellut jäältä yhdestäkään playoff-ottelusta voittajana.

Winnipeg Jets on näin ollen nyky-NHL:n huonoiten menestynyt organisaatio. Sen omistajaryhmällä on ylivoimaisesti syvemmät taskut kuin minkään muun NHL-seuran omistajilla, mutta sillä on oma sisäinen budjettinsa.

Winnipegin hyökkäyspeli oli tehokasta. Se teki 249 maalia vastustajan verkkoon. Vain Toronto Maple Leafs (251), New York Rangers (256), Washington Capitals (263), Minnesota Wild (266), ja Pittsburgh Penguins (282) tekivät enemmän. Läntisessä konferenssissa siis vain Minnesota teki Winnipegiä enemmän maaleja.

Puolustuspelin heikkoutta pidettiin syynä aikaiseen kevääseen.

Jets oli NHL:n neljänneksi eniten maaleja päästänyt joukkue. Vastustaja pääsi helposti maalin eteen. Winnipegin ranking puolustuksessa oli 27:s, 255 päästettyä maalia. Vain Colorado (276), Dallas (260), ja Arizona (258) päästivät enemmän maaleja omiin. Jets oli ainoa liigan 15 eniten maaleja tehneestä joukkueesta, jonka maalisuhde oli kuitenkin miinuksen puolella. Se oli yksi vain neljästä NHL-joukkueesta viime kaudella, joka päästi omaan maaliinsa keskimäärin enemmän kuin kolme maalia per ottelu.

Konkarivahti Ondrej Pavelec lähetettiin farmiin, jonka jälkeen torjuntavastuu luovutettiin nuorelle Connor Hellebuyckille, joka aloitti 53 ottelua (torjuntaprosentti 90.7%). Jetsin maalivahtien yhteenlaskettu torjuntaprosentti (90.0%) oli koko NHL:n kolmanneksi huonoin.

Tärkeitten pelaajien loukkaantumiset haittasivat myös.

Erikoistilannepelissä ylivoima NHL:n 18. paras (18.2%), alivoima 26. (77.5%). Patrik Laineen saapuminen joukkueeseen nosti Jetsin ylivoiman liigan keskikastiin. Kaudella 2015-16 Winnipeg Jetsin ylivoima oli vielä NHL:n tehottomin. 

MUUTOKSET KESÄLLÄ

Maalivahti Ondrej Pavelec aloitti viime kauden farmissa, eikä onnistunut vakuuttamaan hänelle annetuissa kahdeksassa aloituksessa tammi-helmikuussa tarpeeksi. Pavelecille ei tarjottu jatkosopimusta.

Laajennusdraftissa Jets teki kaupat Vegas Golden Knightsin kanssa varausvuoroista. Vegas sai varata ylempää ja Jets alempaa. Knights sai vielä kaupan päälle kolmannen kierroksen varausoikeuden kesän 2019 Draftiin. Siirtojen seurauksena Vegas ei koskenut vapaaehtoisesti suojaamatta jääneeseen puolustaja Toby Enströmiin.

Golden Knights otti Jetsiltä laitahyökkääjä Chris Thorburnin, joka kuitenkin UFA:na allekirjoitti kahden vuoden diilin St. Louis Bluesiin. Thorburn on kovapintainen 34-vuotias laituri, jonka kovuutta ja johtajuutta Jets tulee jäämään paitsi.

Puolustaja Mark Stuartin neljän vuoden sopimuksen viimeinen kausi ostettiin ulos.

Huomattavin Jetsin kesähankinnoista oli Philadelphia Flyersissa viimeksi pelannut maalivahti Steve Mason, joka vapaana agenttina kirjoitti nimensä kahden vuoden, $8.2 miljoonan sopimukseen. 29-vuotias konkari tuotiin tuuliseen Manitobaan kirittämään kolmatta NHL-kauttaan aloittavaa Connor Hellebuyckiä. Stonewall Masonin läsnäolo tuo Hellebuyckille vähän enemmän painetta parantaa esityksiä. Masonin hankinta on nähtävä lyhyen tähtäimen väliaikaisratkaisuna Jetsin maalivahtiongelmaan.

Katso video: NHLWAM Winnipegissä – kurkistus Patrik Laineen NHL-arkeen

24-vuotias Hellebuyck voi vieläkin olla Jetsin tulevaisuuden maalivahti, mutta nyt hänen on ansaittava se rooli paljon tasaisemmilla esityksillä kuin mitä tähän saakka on nähty.

Seuraavaksi GM Kevin Cheveldayoff hankki vapaa agentti-markkinoilta uransa huonoimman kauden juuri Buffalossa pelanneen puolustaja Dimitri Kulikovin kolmen vuoden diilillä. Hyvä, joskin yllättävän kallis ($13 miljoonaa), hankinta, jolla Top-6 puolustus näyttää oikeastaan aika hyvältä. Ainakin paperilla. 26-vuotias Kulikov pelasi Sabresissä vain 47 peliä selkävamman takia (viisi pistettä).

Chris Thorburnin menettäminen jätti Winnipegin koppiin ja kaukaloon tyhjiön, jota täyttämään kesän lopulla hankittiin Edmonton Oilersissa viimeksi pelannut, 36-vuotias laituri Matt Hendricks. Hendricksin parhaat päivät NHL-pelaajana ovat jääneet jo taakse, mutta hän voi vielä näyttää esimerkkiä nuoremmilleen siitä, miten todellinen peloton NHL-ammattilainen valmistautuu peleihin ja uhraa itsensä joukkueen eteen.

Edmontonissa ei koskaan unohdeta Hendricksin vaikutusta nykyisen huippujoukkueen kehitykseen. Erittäin mielenkiintoista seurata, kuinka paljon Minnesotan miehellä on vielä bensaa tankissa. Yksi kaikkein parhaista tämän kirjoittajan koskaan tapaamista miehistä jääkiekossa; tämän blogin ensimmäisen postauksen aihe viime kaudella. 

JOUKKUEENJOHTO JA VALMENNUS

Jetsin manageri Kevin Cheveldayoff on johtanut seuraa koko sen Winnipegissä olon ajan. ”Chevy” on aika rauhallisesti etenevä NHL-pomo, jota playoff-menestyksien puute ei näytä ainakaan hätäännyttävän. Hän on koko seuran Kanadaan siirron jälkeisen ajan (hänet palkattiin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Winnipeg sai Jetsinsä takaisin) kerännyt kärsivällisesti hyviä pelaajia ja prospekteja varaustilaisuuden kautta. Vasta viime kaudella seuran fokus näytti siirtyneen tulevaisuuden rakentamisesta nykyisyyteen.

Päävalmentaja Paul Maurice tuli Jetsin penkin taakse tammikuussa 2014. Maurice on koutsi, josta monet pitävät paljonkin, mutta jonka tyyli hajottaa tykkääjät ja muut tasan kahtia.

Tämän kirjoittaja mietti koko kesän, että yksi kevät pudotuspelien ulkopuolella lisää ja sekä Chevy, että Paul Maurice saavat lähteä etsimään työpaikkaa muualta, mutta sitten molemmille annettiin syyskuun alussa uudet sopimukset vuosiksi eteenpäin (sopimusten pituuksia ei julkaistu). Olin jopa miettinyt, että jos Jets aloittaa kauden huonosti, Maurice lähtee jo ennen Amerikan kalkkunapäivää. Hän on vienyt valmentamansa joukkueen vain viisi kertaa pudotuspeleihin 20 NHL-kautensa aikana. Winnipegissä erikoistilannepeli ja joukkuepuolustus – ne osat pelistä, joihin valmentaja voi suoraan vaikuttaa – ei ole ollut loistavaa. Ei hyvä. Omistajien luottamus parivaljakkoon on hyvä asia, se antaa heille työrauhaa ja aikaa rakentaa joukkuetta.

Silti pidin etenkin Mauricen jatkopahvia todellisena yllätyksenä. Jets on, kuten todettua, nyky-NHL:n vähiten menestynyt organisaatio.

Apulaisvalmentajina jatkavat puolustusta valmentava Charlie Huddy, Jamie Compon, sekä maalivahtivalmentaja Wade Flaherty. Todd Woodcroft palkattiin valmennusryhmään elokuun alussa. Woodcroft on Edmonton Oilersissa Todd McLellanin apulaisena ja ylivoimavelhona tunnetun Jay Woodcroftin veli. 

ALUSTAVA KOKOONPANO

Maalivahdit

Steve Mason

Connor Hellebuyck

Eric Comrie

Puolustus

Josh Morrissey – Dustin Byfuglien

Tobias Enström – Jacob Trouba

Dimitri Kulikov – Tyler Myers

Ben Chiarot – Tucker Poolman

Hyökkääjät

Patrik Laine – Mark Scheifele – Blake Wheeler

Mathieu Perreault – Bryan Little – Nikolaj Ehlers

Kyle Connor – Nicolas Petan – Joel Armia

Shawn Matthias – Adam Lowry – Marko Dano

Matt Hendricks – Andrew Copp – Brandon Tanev

Jack Roslovic

YHTEENVETO

Parantaako Steve Mason Jetsin maalivahtipeliä niin paljon kuin toivotaan? Tämä on avainkysymys kauden alkaessa. Vähän yli neljä vuotta Philadelphia Flyersin maalivahtina pelannut Mason tuotiin kaupunkiin ottamaan ykkösvahdin vastuu. Connor Hellebuyckia peluutettiin vähän liikaa; hänet ajettiin loppuun. Mason on torjuja, joka saattaa yksittäisessä ottelussa pelata kuin unelma, mutta seuraavalla viikolla kasetti hajoaa, ja hänestä voi olla jopa haittaa joukkueelleen.

Jos Stonewall Mason pelaa Winnipegissä tasaisen kauden, Jetsin osakkeet nousevat huimasti.

Jetsin puolustuksella oli viime kaudella muitakin ongelmia kuin heikot peliesitykset. NHL:n parhaitten nuorten puolustajien joukkoon lukeutuva Jacob Trouba istui alkukauden sivussa sopimuskiistan vuoksi, ja pelasi lopulta vain 60 ottelua (33 pistettä). Pitkä Tyler Myers oli loukkaantumisen takia sivussa 71 ottelua eli käytännössä läpi lähes koko kauden. Terveenä ollessaan hän pelaa hyvinkin sellaiset 22-23 minuuttia joka ilta.

Vain kaksi Jetsin pakkia, Dustin Byfuglien ja ensimmäisen NHL-kautensa pelannut Josh Morrissey, pysyivät kasassa tarpeeksi ja pelasivat yli 65 peliä viime kaudella. Kesän 2013 NHL Draftin ykköskierroksella varattu Morrissey oli pakki, jonka pelit paranivat ja paranivat kauden edetessä. Hän osaa pelata kiekon kanssa ja voi lisätä paljonkin pisteitä tällä kaudella tilastoihinsa.

Jetsin puolustajien kokoonpanoa katsoessa huomaa, miten oikea puoli on vahva; Byfuglien, Trouba, Myers. Morrissey, Enström ja Kulikov pelaavat vasemmalta. Odotan enemmän Tobias Enströmiltä, joka teki vain 14 pistettä 60 ottelussaan. Tämä on Top-6 puolustus, joka luistelee hyvin ja siirtää kiekkoja ylös sujakasti.

Jättiläismäinen ja monipuolinen Dustin Byfuglien on monella tapaa pelottava ilmestys. Ei vähiten hyökkäävänä pakkina, 52 pistettä 80 ottelussa.

Hyökkäyspelin voi odottaa olevan vahvaa tälläkin kaudella. Myös Jetsin hyökkääjät kärsivät loukkaantumisista viime kaudella. Kakkossentteri ja paras aloittaja (55.6%) Bryan Little kärsi alavartalovamman heti kauden avauksessa, ja oli sivussa 23 ottelusta. Mathieu Perreault joutui katsomaan 17 ottelua laidan väärältä puolelta.

Todella hyvää ensimmäistä täyttä NHL-kauttaan pelannut laitahyökkääjä Joel Armia joutui syrjään 24 ottelun ajaksi alavartalovamman takia. Isokokoinen porilainen pelaa erinomaista kahden suunnan kiekkoa Jetsille ja hänen poissaolonsa siksi tuntui joukkueen pelissä.

Mark Scheifele sijoittui NHL:n pistepörssin seitsemännelle sijalle 82 pisteellä, parantaen edellisen kauden 61 pisteestä. Scheifele merkkautti 50 syöttöpistettä. Mark Scheifele on yksi NHL:n vähiten huomiota saavista supertähdistä, parhaita senttereitä jo nyt koko liigassa. Hän on koko ajan vain parantanut. Scheifele on viimeisissä 100 ottelussaan (alkaen maaliskuusta 2016) pelannut yli piste-per-peli tahdilla. 46 maalia ja 63 syöttöpistettä noissa sadassa ottelussa. Hänellä on kaikki edellytykset parantaa entisestään tällä kaudella.

Patrik Laine vastasi suuriin ennakko-odotuksiin ja hypetyksiin erittäin vahvalla tulokaskaudella, vain 18-vuotiaana. Tamperelainen terrorisoi maailman kovimman jääkiekkoliigan maalivahteja ja teki 36 maalia (Jetsin eniten) ja sai kokoon 64 pistettä, vaikka hän missasi yhdeksän ottelua Buffalo Sabresin puolustaja Jake McCaben tiltin jäljiltä. Tällä kaudella 40 maalin rajan rikkominen on täysin mahdollista. Koska NHL-maalivahdit kunnioittavat hänen laukaustaan niin paljon, Laine saattaa lisätä pistesaldoaan huomattavasti syöttämällä vapaalle ketjukaverille saatuaan laukausta pelkäävän veskarin jähmettymään ensin muumioksi.

Patrik Laineen syöttöpeli ei ole vielä saanut ansaitsemaansa huomiota. Yksi hauska tilasto vielä oli hänen ottamansa rankkarit viime kaudella: kolme maalia neljästä yrityksestä. Todella hyvä keskiarvo.

Scheifelessa ja Laineessa Winnipegillä on kaksi todellista franchise -hyökkääjää. Tämä on jotain, mitä kovin monella NHL-joukkueella ei ole. Tehokkaita pelaajia, pelasivat he yhdessä tai erikseen.

Nikolaj Ehlers oli positiivinen yllätys toisella NHL-kaudellaan 64 pisteellä, 25 maalilla. Kyle Connor ja Jack Roslovic olivat leirin alussa tulokkaita, joilla oli mahdollisuus ottaa paikka NHL-kokoonpanosta. Etenkin entinen Michiganin yliopistojoukkueen tähti Connor, joka pelasi viime kaudella 20 peliä Jetsin paidassa, ja oli muuten tehokas tulokas AHL:n Manitoba Moosen paidassa (25 maalia 52 ottelussa).

Tähän ryhmään ei ole juuri nyt helppoa tulla tulokkaana Jetsin harrastaman ”varaa-ja-kehitä” -pelaajakehitysmallin ansiosta, mutta vuoden 2015 NHL Draftin ensimmäisellä kierroksella varattu sentteri Jack Roslovic voi kärkkyä NHL-paikkaa tällä kaudella. Jets varasi Kyle Connorin tuona kesänä varausnumerolla 17 ja Roslovicin kahdeksan vuoroa myöhemmin. 20-vuotias Roslovic oli Jetsin farmijoukkueen paras pistemies 48 pisteellä 68 ottelussa. Hänet nostettiin Showhun pelaamaan yksi peli viime kaudella.

NHL:n aliarvostetuimpia pelaajia? (AOP)

Kapteeni Blake Wheeler on jo pitkään ollut myös aliarvostettu pelaaja NHL:ssä. Hän on rikkonut 25 maalin rajan neljällä viimeisellä kaudellaan ja 70 pisteen rajan kahdella viimeisellä. 30 maalin kausi voi olla hyvin mahdollinen seuraavaksi.

NHL:n nuorimpiin kuuluvan ryhmän kipparina toiminen tuo omia haasteita. Wheeler näytti Edmontonissa upeasti, miten oikea kapteeni toimii, kun hän lohdutti oma maalin tehnyttä Patrik Lainetta. Mediahaukkojen kerääntyessä pelin jälkeen 18-vuotiaan suomalaisen ympärille kopissa Blake Wheeler seisoi vastapäisellä seinällä kädet puuskassa, vihaisena siitä, että tulokas joutuu vastailemaan vielä kysymyksiin virheestä, joka voisi tapahtua kenelle tahansa.

Jääkiekko on laji, jossa hyvän kapteenin vaikutus voittamiseen saattaa olla suurempi kuin missään muussa urheilussa. Blake Wheelerin ansiosta tämä asia on hyvässä jamassa Winnipegissä.

AINEKSET PUDOTUSPELIPAIKAN OTTAMISEEN

Kokenut maalivahti, täydennetty Top-6-pakisto, paljon maaleja nuorilta hyökkääjiltä, kuten Mark Scheifelelta, Patrik Laineelta, Adam Lowrylta, Joel Armialta, Kyle Connorilta, ja Nikolaj Ehlersiltä, jotka kaikki ovat nyt vuoden vanhempia ja kokeneempia – Winnipeg Jetsillä on koossa kaikki ainekset pudotuspelipaikan ottamiseen. Parempi loukkaantumistilanne, ei sopimusriitoja.

Winnipeg Jets on ainakin viihdyttävä joukkue katsoa. Mark Scheifele ja Patrik Laine edustavat NHL:n nuorta tähtikaartia; erittäin vaikeita pysäytettäviä jokaisella vastustajajoukkueelle. Tässä ennakossa ei ole edes mainittu sellaisia taitureita kuin Marko Dano ja Nick Petan. Todella hyviä nuoria pelaajia lisää.

Jets on nuori, nopea ja energistä peliä pelaava joukkue. Se osaa tehdä kasapäin maaleja. Ainoat epävarmuutta tuovat alueet ovat maalilla ja puolustuspelissä.

Joukkueen sisällä on raporttien mukaan kiinnitetty huomiota kurinalaisen pelin tärkeyteen. Vain kaksi NHL-joukkuetta pelasivat viime kaudella useammin vajaalla kuin Jets, ja vain kaksi joukkuetta päästi enemmän maaleja vastustajan pelatessa ylivoimalla.

Kurinalaisuuden puute on vaivannut Jetsiä jo pitkään. Se on ottanut enemmän kakkosia viimeisten neljän kauden aikana kuin mikään muu joukkue NHL:ssä. Tämä on selvä heikkous, jonka joukkueen on korjattava.

Winnipegiä ei enää vaivaa kokemattomuus, loukkaantumiset, eikä toivottavasti epävarma maalivahtipeli. Nyt on tämän joukkueen aika alkaa voittamaan. Tässä ryhmässä on yksinkertaisesti liikaa kaikkea, mitä playoff-joukkueelta vaaditaan.

Kovin kanto kaskessa tulee olemaan erittäin syvä keskinen divisioona, jonka sisällä yhtään pistettä ei ansaita ilman tuskaa ja mustelmia.

Pelaajat, joita aion seurata vähän tarkemmalla silmällä Jetsissä tällä kaudella ovat Mark Scheifele ja Blake Wheeler, NHL:n aliarvostetuimmat hyvät pelaajat.

Scheifele on todellinen kiekkonörtti positiivisessa mielessä. Mies, joka vapaa-aikoinaan katsoo NHL-jääkiekkoa ja tuntee liigan pelaajat paremmin kuin ehkä kukaan fani tai Scotty Bowman edes tuntee. Hän treenaa Gary Robertsin ja Adam Oatesin johdolla taitojaan jatkuvasti. Hyvä esimerkki jääkiekkoilijasta ja ylipäätään urheilijasta, joka jatkuvasti kehittyy oman aloitteellisuutensa ansiosta.

Wheeler taas on jo 31-vuotias konkari. Iso korsto, jonka luistelu- ja lähtönopeus ei säväytä. Vauhtiin päästyään Jetsin kapteeni on taitava pelinrakentaja, joka osaa harhauttaa tai puhaltaa vastustajan pakkien ohi ulkokautta.

Tässä ei mainittu Patrik Lainetta pelaajana, jota aion seurata tarkemmalla silmällä.

Ei tarvitse.

Kaikki katsovat Lainetta joka tapauksessa. On mahdotonta jättää katsomatta.

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca