Onside with Jouni Nieminen: Terrible Ted – osa 4
10 min
Tämä on sarjan viimeinen osa. Luitko jo sarjan aiemmat osat?
Pelaajayhdistys tuhotaan
Conn Smythe sai vakuutettua NHL:n muille omistajille, että nyt oli aika lähteä sotajalalle, pelaajayhdistys oli tuhottava. Ted Lindsaylle ja muille pelaajien edustajille sanottiin yksityisesti, että he tulisivat ”mädäntymään helvetissä” ennenkuin he saisivat haluamansa. Lindsay oli saatava pois pelistä ensiksi.
Jack Adams otti mielellään tehtävän hoitaakseen Detroitissa. Heinäkuun 24. 1957 hän treidasi Ted Lindsayn ja maalivahti Glenn Hallin NHL:n parhaasta joukkueesta sen huonoimpaan Chicago Black Hawksiin. Syyksi Adams antoi ”joukkueen nuorennusleikkauksen”. Hän kutsui Hallia ”nuoreksi kiusankappaleeksi” ja sanoi Lindsayn ”parhaitten päivien olleen jo takanapäin.”
Kummatkin olivat juuri tulleet valituiksi NHL:n ykkös All Starsiin, Hall ensimmäisen kerran, Lindsay kahdeksannen. Red Wings-fanit eivät tietenkään uskoneet sanaakaan Jolly Jackin selityksistä. He eivät voineet tietää kulissien takaisista tapahtumista. Adamsin uskottiin vain menettäneen otteensa.
”Ted Lindsay teki seuraavaksi jotain, jota ei NHL:ssä oltu koskaan nähty. Hän piti oman lehdistötilaisuutensa, jossa hän sanoi suorat sanat. ”Halusin pelata urani loppuun Detroitissa”, hän sanoi. ”Mutta loukkaavat lausunnot itsestäni ja perheestäni osoittavat minulle, että Detroitin managerin henkilökohtainen kauna minua kohtaan on sellainen, etten voi jatkaa uraani Detroitissa.”
Lindsayn lausunto löytyi Detroitin lehtien urheilusivujen alanurkasta. Jack Adamsin lausunnon ”Urheilussa ei ole tilaa epälojaaliselle ja itsekkäälle urheilijalle. Lindsayn lausunnoista, jotka ovat kostonhaluisia ja valheellisia, käy ilmi, että hän asettaa itsensä jääkiekon edelle.”
Erikoinen sivujuoni Lindsayn Chicago-treidin yhteydessä on se, että Red Wingsin varapresidenttinä toiminut Marguerite Norris päätti sen jälkeen jättää paikkansa seurassa. Hän ei voinut hyväksyä veljensä toimia. Vaikka hän oli menestynyt paljon paremmin kuin molemmat veljensä, NHL kohtelee virallisesti häntä kuin hän ei olisi koskaan ollut olemassakaan.
Marguerite Norris ei ole Hockey Hall of Famen jäsen, eikä häntä mainita NHL:n virallisissa historiankirjoissa ollenkaan.
Jack Adams jatkoi niin sanottua nuorennusleikkaustaan lähettämällä Lindsayn läheisen ystävän Marty Pavelichin farmijoukkueeseen. Pavelich päätti sen sijaan lopettaa jääkiekon, ja jatkaa töitä muoviyrityksensä parissa.
Ted Lindsayn läheinen ystävä ja seurakaveri Marty Pavelich
Conn Smythe taas treidasi Jimmy Thomsoninkin Chicagoon. ”En halunnut antaa kenenkään muun kertoa meille, mitä meidän on tehtävä”, kirjoitti Smythe muistelmissaan.
Montrealissa Canadiensin GM Frank Selke halusi treidata Doug Harveyn pois, mutta ei uskaltanut sitä tehdä. Montrealissa voittaminen merkitsi kaikkea. Niinpä Selke päätti odottaa. Harvey treidattiin New Yorkiin vasta seitsemän vuotta myöhemmin. Silti hän itse uskoi aina, että se tehtiin kostoksi vuoden 1957 tapahtumien vuoksi. Hänestä piti ensin saada kaikki hyöty vain irti.
Doug Harvey
Seuraavan kauden alkaessa syyskuussa 1957 NHL-seurat sekoittivat vielä pakkaa saadakseen häiriöntekijät siirrettyä pois silmistä. Ennätyksellisesti 32 prosenttia joukkueitten kokoonpanoista muutettiin uusien pelaajien muodossa.
Omistajat ja managerit jatkoivat kauden alettua pelaajien uhkaamista ja pelaajayhdistyksen päähenkilöitten haukkumista lehdistön välityksellä. Omistajat ja managerit marssivat pukuhuoneisiin ainakin Torontossa ja Detroitissa. Conn Smythe antoi kolmeen torontolaiseen lehteen lausunnon, jossa hän sanoi Ted Lindsayn ja pelaajayhdistyksen johtokunnan haluavan eläkekassan haltuunsa vain ajaakseen itsekkäästi omia etujaan, muista pelaajista välittämättä.
Pelaajat yritettiin saada epäilemään toisiaan.
”Jimmy Norris kävi kesken Hawksin harjoitusten uhkailemassa Ted Lindsayä. Hän sanoi ”tuhoavansa” Lindsayn, ellei tämä lopettaisi pelaajayhdistystään. Tämä siis mieheltä, joka matkusti aina henkivartijansa ”Golf-Bag”:in kanssa. Lindsay katsoi Norrisia suoraan silmiin, ja sanoi: ”Jimmy, sinun on tehtävä mitä sinun on tehtävä”.”
Pelaajayhdistyksen asiat alkoivat edistyä hyvin kaikesta huolimatta. Torontossa Maple Leafsin pelaajat pitivät äänestyksen ja saivat omalta osaltaan rekisteröityä pelaajayhdistyksen Ontarion työlautakunnassa. Ted Lindsay ja Milton Mound uskoivat, että oli vain ajan kysymys, kunnes muutkin seurat saivat asiansa kuntoon.
Mutta he eivät osanneet odottaa Detroitin pettävän. Jack Adams toi omistaja Bruce Norrisin pukukoppiin. Norris sanoi pelaajille, että Red Wings oli aina ollut hänelle ja hänen isälleen vain harrastus, josta he eivät koskaan olleet ansainneet penniäkään. Jokainen joukkueesta saatu dollari oli sijoitettu takaisin joukkueeseen. Adams toi koppiin ison kasan raskaita kirjanpitokirjoja. Jokainen pelaaja sai tarkistaa Norrisin sanomisten paikkansapitävyyden jos halusi.
Marraskuun 13. 1957 Detroit Red Wingsin pelaajat ilmoittivat Red Kellyn, Gordie Howen ja Marcel Pronovostn johdolla vetäytyvänsä pois pelaajayhdistyksestä.
Gordie Howe oli yksi pelaajayhdistyksestä vetäytyneistä pelaajista
Lopulta Moundin ja Lindsayn oli antauduttava. NHL:n johto kutsui pelaajayhdistyksen entisen johtokunnan Floridassa pidettävään lehdistötilaisuuteen helmikuun neljäntenä vuonna 1958.
Omistajat ilmoittivat iloissaan, että pelaajien etuja oli nyt parannettu yhteisymmärryksessä liigan kanssa. Todellisuudessa pelaajat eivät saaneet juuri mitään. NHL-pelaajan minimipalkka nostettiin seitsemään tuhanteen dollariin. Muuttokustannukset luvattiin korvata. Pelaajat saivat itse päättää, olivatko he tarpeeksi terveitä jatkamaan pelaamista loukkaantumistilanteissa (mutta seuroilla oli yhä oikeus mitätöidä halutessaan loukkaantuneen pelaajan sopimus).
Vastapalvelukseksi pelaajat suostuivat lopettamaan pelaajayhdistyksen ja sen aloittamista oikeudenkäynneistä luovuttiin.
”Me tulemme tapaamaan omistajien edustajat kaksi tai kolme kertaa vuodessa”, ilmoitti Bill Gadsby tyytyväisenä. ”He kertoivat meille, etteivät he ole ansainneet mitään ottelujen televisioinneista. He lupasivat kertoa, kun televisioinneista aletaan saada rahaa.”
NHL:n pelaajayhdistys kuoli vain vajaa vuosi sen jälkeen, kun sitä oli ensimmäisen kerran yritetty aloittaa. Pelaajat saivat tavata omistajia, mutta heillä ei ollut minkäänlaista valtaa. Eläkekassa pysyi suurena salaisuutena vielä kymmenien vuosien ajan. Omistajat unohtivat kertoa pelaajille, kun televisioinneista alkoi tulla rahaa.
Doug Harvey – toinen pelaajayhdistyksen perustajajäsenistä – vietti elämänsä viimeiset vuodet kodittomana ja unohdettuna asuen hylätyssä junanvaunussa
Omistajat tuhosivat pelaajayhdistyksen
Ted Lindsayn ja Doug Harveyn yritys perustaa pelaajayhdistys NHL-pelaajille ei onnistunut. NHL omistajat – Toronto Maple Leafsin Conn Smythen johdolla – tuhosivat yhdistysidean armottomasti ja häikäilemättömästi, tuhoamalla samalla monen pelaajan peliuran, ja jättämällä monet katkeriksi.
Pelaajayhdistys sai pelaajilta laajan, mutta ohuen kannatuksen, jos näin voidaan sanoa. Yksi ammattilaisjääkiekon vanhoista kliseistä oli jo sukupolvien ajan ollut se, että jääkiekko on vain peliä, ja pelaajat haluavat vain pelata. Pelaajat olivat aina hyväksyneet NHL:n johdon autokraattisen luonteen ja antaneet suosiolla kaiken kontrollin elämästään omistajille.
Pelaajan peliura on lyhyt ja uran loputtua fanien sankarina tämän ajan etuoikeutettua elämää elänyt sai lähtiessään palkinnoksi kädenpuristuksen ja ne muistot, mitä hän oli onnistunut itse matkan varrelta keräämään.
”NHL-jääkiekkoilijoitten oma arkuus, päättämättömyys ja keskinäisen solidarisuuden puute usean vuosikymmenen ajan johti siihen, että heiltä jäi saamatta varmasti yli sadan miljoonan dollarin edestä heille kuuluneita palkkoja, eläke-etuja, terveydenhoitopalveluja, mainostuloja ja muita businessmahdollisuuksia. He olivat päättämättömiä, koska he eivät halunneet millään tavalla tuottaa harmia rakastamalleen pelille.”
Omistajat ymmärsivät tämän asenteen täydellisesti ja käyttivät sitä törkeästi hyväkseen kerta toisensa jälkeen. Missään muussa Pohjois-Amerikan ammattilaisurheilusirkuksessa ei pelaajia ole onnistuttu kontrolloimaan yhtä helposti kuin NHL-jääkiekossa. Liiga on ollut todellinen kultakaivos sen omistajille lähes alusta lähtien, mutta pelaajille uskoteltiin (lue: valehdeltiin) aina 1970-luvulle saakka, ettei heidän vaatimiinsa palkkoihin, etuihin ja työoloihin ollut varaa. Ja jos jatkoivat vaatimistaan, he tulisivat tappamaan koko lajin, seurat menisivät konkurssiin.
Ted Lindsayn alulle laittaman pelaajayhdistyksen tarkoitus oli saada tietää, miten pelaajien omat rahat heidän eläkekassassaan oli sijoitettu ja miten kassaa hoidettiin. Kysymyksiin ei koskaan vastattu. Vasta noin 35 vuotta myöhemmin asioille saatiin oikeudenkäyntien kautta vastauksia lakimies Rich Winterin, Carl Brewerin ja Gordie Howen alulle laittaman yrityksen ansiosta.
”Pelaajayhdistys tuhoutui vuonna 1957 pitkälti sen vuoksi, koska Detroit Red Wingsin pelaajat päättivät jäädä siitä pois Gordie Howen ja Red Kellyn johtamina, GM Jack Adamsin ja omistaja Bruce Norrisin ankarasti painostamina.”
Detroitin jääminen pois oli lopullinen kuolinisku yhdistykselle.
Gordie Howen ja Ted Lindsayn ystävyys joutui tapahtuneen vuoksi koetukselle. ”Gordien ei olisi tarvinnut sanoa muuta kuin, ”Mr. Adams, tämä on asia, johon meidän on kiinnitettävä huomiota”, mutta se ei ollut hänelle luontaista”, sanoi Lindsay Detroit Newsin haastattelussa. Kaverukset olivat olleen kämppiksiä jo Ma Shaw:n talosta lähtien, ketjukavereita ja hyviä ystäviä.
”Valitettavasti meillä oli erimielisyyksiä jonkin aikaa, mutta kaikki korjautui myöhemmin”, sanoi Lindsay.
Suuri kunnia
”Terrible” Ted Lindsay kutsuttiin Hockey Hall of Fameen heti hänen lopetettua pelaamisen vuonna 1966. Kolmen vuoden odotusaikaa ei käytetty. Näin oli aikaisemmin toimitti vain Dit Clapperin (1947) ja Rocket Richardin (1961) tapauksissa. Kuten tästäkin pienestä artikkelista voi päätellä, vain noin puolet tuosta kuuluisan legendaarisesta lempinimestä piti koskaan paikkansa.
Lindsay kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti saapumasta aatelointiseremoniaan ja sen jälkeisille juhlaillallisille, koska siihen aikaan HHOF:n pöytään ei kutsuttu naisia ollenkaan ja Ted olisi halunnut tuoda perheensä. Tedin mielestä hän sai urallaan niin paljon tukea myös perheensä naispuolisilta jäseniltä, ettei hän voinut hyväksyä tällaista miesruokailua.
HHOF muutti käytäntöään heti seuraavana vuonna.
”Ted Lindsay lopetti pelaamisen NHL:n hallitsevana jäähykuninkaana. Viisi Gordie Howe Hat Trickiä. Lindsay on Montreal Maroonsin 1920-luvun tähden Nels ”Old Poison” Stewartin kanssa ainoa NHL-pelaaja, joka on voittanut sekä pistepörssin, että jäähykuninkuuden uransa aikana. Seitsemän sataa tikkiä ja niin monta nenämurtumaa, ettei hän itsekään pysynyt enää laskuissa. Hän teki 379 maalia ja johti Detroit Red Wingsin neljään Stanley Cup-mestaruuteen.”
”Minulle tehtiin tahtomattani naamaleikkauksia”, hän vitsaili. ”Mutta sain kauniin vaimon, joten ulkonäköni ei lopulta voinut olla hassumpi.”
Nykyisin, kuten jokainen NHL:n seuraaja hyvin tietää, pelaajien edut ovat kohdallaan. Parantamisen varaa aina on, kuten aivovammoista käytävästä oikeudenkäyntitapauksesta voimme päätellä. Mutta pelaajilla on ainakin oikeus neuvotella ja päästä omistajien kanssa samaan pöytään aina silloin tällöin.
Jokaikisen nykypäivän NHL-pelaajan tulee olla todella kiitollinen rohkealle Ted Lindsaylle tämän pioneerityöstä 1950-luvulla pelaajayhdistyksen perustamiseksi. Vaikka Tedin yritys tuhottiinkin, miestä itseään ei koskaan pystytty. NHLPA perustettiin lopulta kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1967.
Pieni mies voidaan nähdä Detroit Red Wingsin peleissä vielä tänäkin päivänä. Mike Babcockin aikana ainakin hänet kutsuttiin aina joukkueen palavereihin ja häntä varten säilytettiin oma paikka joukkueen tiloissa täysin oikeuksin. Luulisin, ettei tämä ole muuttunut uudessa hallissakaan ja uuden valmentajan myötä.
Vuonna 2010 NHL:n pelaajayhdistys NHLPA kunnioitti Ted Lindsayn tekoja vuonna 1957, kun se nimesi vanhan Lester B. Pearson-palkinnon Ted Lindsay-palkinnoksi. Itse palkintokin uusittiin, Ted Lindsayn avustuksella. Palkinto on täynnä kaiverruksia Lindsayn uralta. Tilastoja. Tarina hänen aloittamastaan perinteestä kantaa Stanley Cupia ympäri kaukalon mestaruuden voittamisen jälkeen.
Ted Lindsay -palkinto
Alkuperäisen NHLPA:n johtokunnan jäsenten nimet vuodelta 1957. ”Kun yritin aloittaa pelaajayhdistyksen”, on Lindsay sanonut, ”NHL oli diktatuuri. Halusin vain antaa pelaajille mahdollisuuden saada äänensä kuuluville. Meillä ei ollut ääntä.”
”Tekisin sen koska tahansa uudelleen. En ollut mikään mullistaja, en yrittänyt muuttaa jääkiekkoa. Meidän pelaajien oli saatava mahdollisuus puhua asioista. Yritykseni ei ollut epäonnistunut, koska se tasoitti tien pelaajayhdistyksen perustamiselle vuonna 1966.”
Pearsonille annettiin Nobelin rauhanpalkinto samana vuonna 1957 Suezin kriisin ratkaisemisesta. Terrible Ted ei koskaan ollut ehdolla rauhaan pyrkimisestä, mutta nykyisin hänen nimeään kantavaa palkintoa pidetään arvostetuimpana NHL-palkintona, koska sen äänestävät NHL-pelaajat itse. Paras NHL-pelaaja muiden pelaajien mielestä.
Suurempaa kunniaa ei pelaaja voi saada.
Ted Lindsay on juuri oikea nimi tuollaisen palkinnon kyljessä.
Ted Lindsay NHL Awards -tapahtumassa Vegasissa vuonna 2017
—
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
