Onside with Jouni Nieminen: Valtteri Filppulan Flyers on nousemassa kanveesista

Philadelphia Flyers otti juuri kaksi voittoa Albertassa. Konkarisentteri Valtteri Filppula ei vieläkään ole pelannut huonoa ottelua.

Philadelphia Flyersin Valtteri Filppulasta sanotaan usein, ettei hän koskaan pelaa huonoa ottelua.

Huonompanakin päivänä sulavasti jäällä liikkuvalla suomalaissentterillä on luovaa mielikuvitusta ja vankat monipuoliset vaistot, joilla auttaa joukkuetta aina tavalla tai toisella.

Vallu tai Fil kuten valmentaja ja joukkuekaverit näyttävät kutsuvan maaliskuussa 34 vuotta täyttävää vantaalaista, on playoffit mukaanlaskien pukenut NHL-paidan päälleen jo 975 kertaa ennen torstain peliä Vancouverissa (Jussi Jokinen on pelannut 970, Mikko Koivu 920, playoffpelit mukana siis).

Siinä on paljon pelejä ilman huonoa. Flyersissa Filppula pelaa tällä hetkellä kakkosketjun sentterinä, laidoillaan kaksi eurooppalaispelaajaa; vasemmalla Itävallan Michael Raffl ja oikealla mahtavan punaisen partansa juuri poisajanut Tshekin Jakub Voracek.

”En tehnyt sitä, koska voitimme Calgaryssä”, sanoi median partakiinnostuksesta huvittunut, Voracek aamujäitten jälkeen. Vielä maanantain pelissä skotlantilaista merirosvoa muistuttanut mies on nyt yllättävän siloposkinen. ”Jos olisin tiennyt, että siitä tullaan kysymään näin paljon, olisin pitänyt parran koko loppukauden.”

”Heräsin vain aamulla ja päätin: Helvetti, menköön. Minä ajan sen pois.”

Voracek näytti siloposkisena yhtäkkiä niin oudolta, että kysymys asiasta sai Flyersin muuten tuimailmeisen, Albertan preerioitten tuiskutuulissa kasvaneen Dave Hakstolinkin lähes hymyilemään: ”En ensin tiennyt, kuka helvetti se edes oli”, sanoi Hakstol. ”Jake pelasi juuri helkutin hyvän pelin meille Calgaryssä. Se, mitä hän päättää tehdä naamakarvojensa kanssa, on hänen itsensä päättettävissä.”

Hakstolin kotikylä, Edmontonista vähän runsaan tunnin matkan lava-autolla lounaaseen sijaitseva Warburg (asukasluku 500-600) on tuottanut jo kaksi NHL-päävalmentajaa. Lindy Ruffin ja Dave Hakstolin.

Yhtä monta päävalmentajaa siis kuin koko Euroopan vanhalta mantereelta on tullut yhteensä.

Fil on tärkeä johtaja, kapteeniainesta

”Fil on meidän huoneessamme yksi tärkeimmistä kavereista,” vastasi Dave Hakstol NHL-blogille suomalaiskonkarin merkityksestä joukkueessa, jossa hän on vieläkin suhteellisen uusi pelaaja.

20 ottelua viime kauden lopussa Flyersin oranssipaidassa, 28 lisää tällä kaudella. Toistaiseksi 14 pistettä koossa, jääaika per peli keskimäärin 17:08 (Flyersin hyökkääjistä Sean Couturier 21:08, Claude Giroux 20:10, Jakub Voracek 19:27, ja hoikkajalkainen Wayne Simmonds 18:00 pelaavat enemmän).

”Kun pidimme kauden alussa pelaajaäänestyksen kapteenista, hän oli yksi niistä jätkistä, jota muut hyvin selvästi pitävät johtajana pukukopissamme”, sanoi Hakstol, katsoen babcockmaisesti tuimasti suoraan silmiin. Taas tuntui preeriatuulen vihellys korvissa Hakstolin avatessa suunsa. Kumma juttu.

”Ei kaikkein äänekkäin veteraani kopissa, mutta kun katsot häntä jäällä, hän on yksi niistä konkaripelaajista, joita haluat nuorten kavereittemme seuraavan. Haluat nuorten pelaajiemme haluavan itse tulla sellaisiksi kuin Fil.”

”Heidän kannattaa seurata, miten hän valmistautuu jään ulkopuolella, miten hän tekee töitä jäällä parantaakseen peliään harjoituspäivinä, ja tietenkin miten hän pelaa itse otteluissa.”

”Hän on ollut todella hyvä lisä joukkueeseemme.”

Hyvä alku roadtripille

Aamujäiltä ensimmäisenä poistunut Valtteri Filppula tekee valmentajan pitäessä ryhmähaastatteluaan lähtöä hotellille.

”Olen viihtynyt ihan hyvin Philadelphiassa. Ihan ok, pidän kaupungistakin,” sanoo Filppula NHL-blogille. Hän tunnustaa seuraavansa suomalaista mediaa itsenäisyyspäivänä ja olevansa yhteydessä kotimaahan, vaikka pelipäivän takia se onkin hankalaa.

Komeapiirteisen suomalaisen nenävarressa komeilee muutaman tikin ventti. Se tuli mailasta jokin aika sitten.

There goes another pretty face…

”Kaikki on mennyt ihan hyvin, paitsi nyt meillä oli vaikea kausi, vaikeat kymmenen peliä. Tuli koko ajan takkiin. Se on aina raskaampaa ja vaikuttaa koko ajan tähän muuhunkin elämään.”

Calgaryssä Flyers onnistui katkaisemaan tappioputkensa.

”Onneksi saatiin viime pelistä voitto ja toivottavasti mennään nyt vähän parempaan suuntaan.”

”Hyvä alku roadtripille ja kyllä tässä on vielä kuitenkin kautta paljon jäljellä. Aika hyviäkin juttuja voi tässä vielä tapahtua, mutta kyllä pitää saada jonkunlainen voittoputki toiseenkin suuntaan, että saadaan vedettyä pisteet takaisin.”

Philadelphia Flyers on tällä kaudella ollut vähän samankaltainen joukkue kuin nyt jo muutenkin loukkaantuneena pelanneen ykkösmaalivahtinsa menettänyt kovaonninen Edmonton Oilers. Parempi joukkue terveenä ollessaan kuin mitä sarjataulukko osoittaa.

”Olen samaa mieltä. Tappioputkessakin oli aika monta peliä, mitkä hävittiin jatkoajalla, neljä tai viisi peliä. Saatiin vähän pisteitä jatkoajalla. Vähän paremmalla viimeistelyllä olisi voinut kääntyä pisteet toiseenkin suuntaan. Ei ole ollut ihan niin huonoa, mitä tulos on näyttänyt. Mutta tietenkin tulos on se, mikä merkkaa. Ei auta vaan sanoa, että on ollut lähellä. Pitää alkaa kääntää niitä tasaisia pelejä voitoiksi ja sitä kautta saada pisteitä.”

Philadelphia, City of Brotherly Love, on yksi Amerikan parhaista urheilukaupungeista. Flyers, lempinimeltään Broad Street Bullies 1970-luvun suuruuden päivien mukaan, on tärkeä osa vanhan amerikkalaiskaupugin urheilukuvassa. Mutta Phillyn urheilufanit ovat vaativia. NFL-joukkue Eaglesin pelissä huonoihin otteisiin tyytymättömät fanit buuasivat jopa joulupukille kerran ja heittelivät pukkia lumipalloilla.

”Kyllä sieltä kuulee heti yleisöstä, jos pelit ei mene. Aika nopeasti tulee buuauksia”, sanoi Filppula. ”Se on urheilukaupunki, buuaus on osa tätä hommaa. Ei siitä kannata liikaa välittää.”

Flyersin tappioputken aikana joukkue sai kuulla buuauksia ja yleisö vaati yhteishuudoilla potkuja Philadelphian pari vuotta sitten ennakkoluulottomasti yliopistokiekosta palkanneelle päävalmentaja Hakstolille. Ensimmäinen suoraan yliopistokiekosta suoraan NHL-ykköseksi palkattu koutsi sitten legendaarisen Bob ”It`s a Great Day for Hockey” Johnsonin.

Valtteri Filppula aloitti Pohjois-Amerikassa jo kaudella 2005-06 AHL:n Grand Rapids Griffinssissä, ja hän on nähnyt monenlaista valmentajaa Greg Irelandistä, Mike Babcockin, Todd McLellanin, Paul MacLeanin, Jay Woodcroftin, Tom Renneyn, Bill Petersin ja tietenkin Jon Cooperin kautta nyt Dave Hakstoliin.

”Hakstol on mun mielestä hyvä koutsi”, sanoi Filppula. ”Rehellinen, mikä on tärkeätä. Antaa positiivista palautetta silloin, kun kuuluu ja negatiivista silloin, kun on sen aika. Siinä mielessä on ollut mun mielestä hyvä. Tietenkin tällaiset hetket on koutsillekin aina aika vaikeita, kun tulee paljon tappioita.”

”Mutta se ei ole näkynyt sillä lailla, että koutsi olisi antanut paineitten ottaa vallan tai antanut paineita pelaajiin päin sieltä puolelta. Hän on ollut positiivinen kokemus tähän asti.”

Aikaisemmin kaudesta, viime kauden siirtotakarajalla Tampa Bay Lightningista veteraaniavuksi veljellisen rakkauden kaupunkiin hankittu EVU:ssa jääkiekon aloittanut mies pelasi Flyersin ykkösylivoimassa maalintekijän paikalla vastustajan av-neliön sisällä. Nyt hän näyttää pelaavan kakkosessa Jordan Wealin, tulokassentteri Nolan Patrickin, Travis Konecknyn ja uskomattomia minuutteja ahkeroivan, vasta 20-vuotiaan pakin Ivan Provorovin kanssa.

Valtteri Filppula on monipuolinen, todella hyvällä maltilla pelaava hyökkääjä, jonka keskittyminen ei hajoa kovissa tilanteissa tai ratkaisuhetkillä. Hänen rauhallisuutensa kiekko lavassa johtaa joskus jopa tilanteisiin, joista hän ei pysty enää pääsemään pois. ”Fil” on yläkropaltaan vahva, ja hän pystyy operoimaan kiekon kanssa ahtaissa paikoissa. Hän on vieläkin aika nopea luistelija nopeassa NHL:ssä. Luisteluasento on leveä, ja kahden potkun lähtö räväkkä.

Filppula on vastuuntuntoinen pelaaja puolustuspelissä, aina oikealla puolella kiekkoa. Tämän kirjoittajan mielestä #51 on aina parhaimmillaan silloin, kun hän nostaa intensiteettiä pelissään. Silloin taidot pääsevät esille. Playoffeissa esimerkiksi.

Valtteri Filppulaa moititaan paljon siitä, ettei hän lauo tarpeeksi. Mutta kun kuti lähtee, se on tarkka. Laukausprosentti tällä hetkelläkin on korkea, 23.3%.

Pelaaja, jonka valmentaja voi lähettää jäälle lähes missä tilanteessa tahansa. 

Tappioputki kasvatti sitkeyttä

Philadelphia Flyersin kymmenen ottelun tappioputki katkesi siis vasta maanantaina Calgaryn vanhassa Saddledomessa, kun Flyers kaatoi Flamesin maalein 5-2. Keskiviikkona kaatui ykkösmaalivahtinsa menettänyt Oilers Edmontonissa. Kiertue jatkuu heti torstaina Vancouverissa.

”Me olemme aika sitkeitä”, sanoi Flyersin hyökkääjä, tärkeän maalin keskiviikon pelissä tehnyt Dale ”Dutch Gretzky” reporttereille Oilers-pelin jälkeen.

”Häviät kymmenen putkeen – siinä tulee aika sitkeäksi kovien kokemusten kautta.”

—

Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca

LEO KOMAROV – DOKUMENTTI KULTTIPELAAJASTA

Leo Komarov on maailmanmestari ja NHL-jäillä mainetta niittänyt supertähti, mutta mitä muuta hänestä tiedämme? NordicBet kurkistaa Leksan arkeen kolmiosaisessa dokumenttisarjassa, josta ei hauskoja ja mielenkiintoisia hetkiä puutu.