Onside With Jouni Nieminen: Varauslotossa menestynyt Flyers haluaa takaisin playoffeihin – Philadelphia Flyersin kesä

Philadelphia Flyers jäi playoffien ulkopuolelle viime keväänä. Manageri Ron Hextall ei halua edes puhua uudelleenrakentamisesta. Veljellisen rakkauden kaupungin joukkue lähtee hakemaan paikkaa playoffeista toivottavasti pelaamalla tehokkaampaa hyökkäyspeliä kuin viime kaudella. Broad Streetillä pelaa muutosvaiheessa oleva joukkue, jonka tulevaisuus kuitenkin näyttää paremmalta. Moukan tuuri Draftlotossa ei haittaa.

VIIME KAUSI

Philadelphia Flyersin kausi 2016-17 oli pettymys. Epätasaisuus ja tehoton peli vaivasivat läpi kauden. Joukkue sijoittui itäisen konferenssin 11. sijalle ja jäi seitsemän pisteen päähän pudotuspelipaikasta. Pettymyksellinen loppukausi joukkueelle, joka parsi kokoon peräti 10 ottelun voittoputken joulun alla. 21 voittoa ja 47 pistettä kauden ensimmäisen puoliskon aikana, 18 voittoa ja 41 pistettä toisella puoliskolla.

Flyers ei ole päässyt toista kierrosta pidemmälle playoffeissa seitsemään vuoteen. Syitä tähän voidaan miettiä monelta kantilta.

Tilastot näyttävät kaksi erikoista faktaa tämän 39 ottelua voittaneen ja 88 pisteeseen jääneen joukkueen pelistä. Ensinnäkin, Flyers on kova kotijoukkue. Emme tiedä, onko vastustajilla vieläkin Philly Flu, pelottaako Kate Smithin laulu nauhalta, vai mikä on syynä tähän. Kotijoukkue voitti 25 peleistään Broad Streetillä (NHL:n 9. paras kotijoukkue), mutta voitti vain 14 kertaa vieraissa (24. paras vierasjoukkue). Pelejä kotona ja vieraissa siis 41 kummassakin.

Toinen tilastofakta, joka herättää huomion, on Flyersin heikko pelaaminen viidellä viittä vastaan. Se oli tasakentällisin koko NHL:n kolmanneksi tehottomin. Vain 127 maalia vastustajan verkkoon. Vain Buffalo Sabres, Colorado Avalanche ja New Jersey Devils olivat vielä tehottomampia täysillä kentällisillä pelattaessa. Tilastoanalyysiekspertit ovat yrittäneet selvittää syitä tähän heikkouteen monella tavalla; onko vika laukausten laadussa, laukaisupaikoissa, pelaajissa, valmennuksessa, luovuuden puutteessa vai huonossa onnessa.

Vielä voidaan tuoda esiin joukkueen maalitilasto kolmansissa erissä (70 tehtyä, 85 omiin). Flyers ei ollut niin sanottu kolmannen erän joukkue. 

MUUTOKSET KESÄLLÄ

Paljon ja isoja muutoksia Broad Streetillä viime kauden jälkeen. GM Ron Hextall toimi nopeasti muuttaakseen joukkueensa kemiaa tärkeillä avainpaikoilla. Aika näyttää, oliko siirroista hyötyä. Mikään GM Ron Hextallin operoimista siirroista ei herättänyt suurta polemiikkia, eikä niistä kirjoitettu suuria otsikoita, sillä joukkue luottaa alkavalla kaudella hyvin paljon sen omiin organisaation sisältä Showhun yrittäviin tulokkaisiin.

Peräti kuusi pelaajaa viime kauden rosterista ei palaa tälle kaudelle. Jopa viisi uutta tulokaspelaajaa voi luistella Flyersin oranssimustavalkoisissa, ehkä kuusi tai seitsemänkin. Uusia pelaajia löytyy nimistä Patrick, Lindblom, Vecchione, Myers, Sanheim, Morin ja Hagg.

Lähtijä, jota voi tulla vielä kovastikin ikävä, oli 25-vuotias keskushyökkääjä Brayden Schenn, jonka poistuminen jättää ison aukon joukkueen Top-6 hyökkääjiin. Schenn kaupattiin Draft-päivänä kuuden Flyers-kauden jälkeen St. Louis Bluesiin. Ehkä hän ei vastannut odotuksiin entisenä NHL-draftin viitosvarauksena. Oli miten oli, hänen lähtönsä avasi tilaa Flyersin keskikentälle.

Maalivahti Steve ”Stonewall” Mason jatkoi matkaa Winnipegiin UFA:na. Hänet korvattiin Calgary Flamesissä viime kauden pelanneella, 32-vuotiaalla Brian Elliottilla, joka allekirjoitti vapaana agenttina kahden vuoden, $5.5 miljoonan sopimuksen Flyersiin. Mason ehti olla Philadelphian aloittava maalivahti viiden kauden ajan. Jets tarjosi kahden vuoden, $8.2 miljoonan diilin. Ehkä molempien maalivahtien ura saa piristävää potkua maisemanvaihdoksista.

Vielä vain vuosi sitten kaudella 2015-16 Elliottin torjuntaprosentti 93.0% St. Louis Bluesin maalilla oli NHL:n paras vähintään puolet runkosarjapeleistä pelanneitten vahtien tilastossa.

Laajennusdraftissa Flyers menetti hyökkääjä Pierre-Edouard Bellemaren Las Vegasiin. Bellemare ei tee paljoa pisteitä, mutta hän voi olla käyttökelpoinen pelaaja vasemmalla laidalla alemmassa ketjussa ja alivoimalla (eniten jäällä alivoimilla Flyers-hyökkääjistä viime kaudella, 2:46 per ottelu) Golden Knightsille.

Puolustaja Michael Del Zotto ei saanut jatkopahvia Philadelphiasta ja teki sopimuksen Vancouver Canucksin kanssa. 34-vuotias Nick Schultz jäi myös vapaaksi agentiksi. Näitten puolustajien lähtö seurasta tekee tilaa nuorille. Sentteri Nick Cousins treidattiin Arizonaan.

Uusista pelaajista merkittävin on Central Scoutingin pohjoisamerikkalaisten pelaajien ykköseksi ennen viime kesän NHL-draftia rankkaama sentteri Nolan Patrick. Flyersilla kävi uskomaton onni tämän WHL:n Brandon Wheat Kingsissä pelanneen nuorukaisen varaamisessa. Philadelphian piti alunperin varata sijalla 13, mutta huhtikuun lopussa pidetyssä Draft-lotossa sija nousikin kakkoseksi. Flyersille laskettu todennäköisyys varata sijalta 13 oli 84.3% ja todennäköisyys päästä varaamaan kakkosena oli vain 2.4%.

Vielä yksi merkittävä saapuja oli St. Louis Bluesista Brayden Schenn-kaupassa tullut 29-vuotias hyökkääjä Jori Lehterä. Lehterä teki 22 pistettä viime kaudella 64 ottelussa. 

JOUKKUEENJOHTO JA VALMENNUS

Flyersin GM Ron Hextall aloittaa neljännen kautensa seuran johdossa. Hänen tavoitteensa on joukkueen rakennus sisältäpäin omilla varauksilla ja pelaajia kehittämällä. Omistajataho näyttää olevan yhteisymmärryksessä samalla linjalla.

Valmentaja Dave Hakstol oli yliopistovalmentajana raikas tuulahdus NHL:ään, kun Flyers ennakkoluulottomasti palkkasi hänet kaksi vuotta sitten. Edellinen NCAA-valmentaja, joka oli noussut suoraan yliopistosta NHL-ykköseksi oli ollut Wisconsinin yliopiston Bob Johnson, joka palkattiin vuonna 1982 Calgary Flamesiin. 49-vuotias Hakstol valmentaa tiukan rakenteellista puolustusvoittoista jääkiekkoa. Pelit hänen visiossaan ovat vähämaalisia ja tiukkoja. Avoin hyökkäyspeli uhrataan puolustuksen alttarille, mutta peli on kovatempoista, fyysistä ja vauhtiin lähdetään nopeasta suunnanmuutospelistä.

Hakstol valmensi Pohjois-Dakotan yliopistojoukkuetta yhdentoista kauden ajan ja tuli tunnetuksi NHL-pelaajien kehittäjänä. Hänen valmentamiaan pelaajia olivat muun muassa Travis Zajac, T.J. Oshie, Drew Stafford, Matt Greene ja kirkkaimpana timanttina Jonathan Toews. Pelaajien kehittäjänä Hakstol soveltuu Flyersin seurafilosofiaan.

Hakstol on intensiivinen koutsi, jonka tyyli ilmeitä myöten muistuttaa niin Mike Babcockia, että on vaikea olla hymyilemättä. Kirjoitin blogilla viime kaudella, miten voit kuulla preerian tuulen huminan, kun tämä pienestä albertalaisesta Warburgin kylästä (sama tuhannen asukkaan kylä, josta Lindy Ruff on kotoisin) tullut mies alkaa puhua. Ihan tosissaan.

Apulaisvalmentaja Joe Mullen sai kenkää, ilmeisesti ylivoimapeli ei ollut tarpeeksi hyvä, vaikka se oli mielestäni ok (NHL:n 14. paras, 19.5%). Ehkä ero ykkösviisikon ja kakkosviisikon tehoissa oli liian suuri. Pudotus ykkösylivoiman ja kakkosen välillä on toki aika yleistä NHL:ssä.

Apulaisvalmentajat Ian Laperriere ja Gord Murphy jatkavat. Laperriere vastaa joukkueen alivoimasta, joka viime kaudella oli pettymyksellisesti NHL:n 21. paras (79.8%). Murphy valmentaa puolustajia.

Flyers teki kesäkuussa valmentajapalkkauksen, joka kannattaa huomioida. Yksi pohjoisamerikkalaisen junnukiekon nousevista valmentajatähdistä, 38-vuotias Kris Knoblauch pestattiin valmennusryhmään. Knoblauch pelasi viisi kautta Albertan yliopiston joukkueessa. Jälleen yksi legendaarisen Clare Draken valmennuspuun oksista saavuttaa NHL:n. 

KESÄKOKOONPANO

Maalivahdit

Brian Elliott

Michal Neuvirth

Anthony Stolarz

Carter Hart

Puolustus

Ivan Provorov – Andrew MacDonald

Shayne Gostisbehere – Radko Gudas

Brandon Manning – Samuel Morin

Travis Sanheim – Robert Hagg

Philippe Myers

Hyökkääjät

Travis Konecny – Claude Giroux – Jakub Voracek

Wayne Simmonds – Nolan Patrick – Jordan Veal

Valtteri Filppula – Sean Couturier – Oskar Lindblom

Michael Raffl – Jori Lehterä – Dale Weise

Taylor Leier – Scott Laughton – Matt Read

Mike Vecchione

Jälleen kerran näitä kokoonpanoja ja ketjuja ei pidä ottaa kuolemanvakavasti, eikä niistä tulee ottaa hernettä nenään. Kaikki on pelkkää spekulaatiota.

Maalivahdin etsintä tuntuu olevan ikuinen teema Philadelphiassa. Steve Mason aloitti 54 peliä viime kaudella (torjuntaprosentti 90.8%) ja Michal Neuvirth 24 (89.1%). Pidän kesän 2016 NHL-draftin ensimmäisenä maalivahtina varattua Carter Hartia todellisena kultakimpaleena, mutta hänen aikansa ei ole vielä.

En ole yhtään varma, onko Brian Elliott yhtään parempi kuin Stonewall Mason oli. Elliott aloitti viime kaudella karmivan huonosti Calgaryssä ja jopa menetti aloittajan paikan välillä Chad Johnsonille. Sitten hän sai taas juonesta kiinni ja johti Flamesin pudotuspeleihin. Flames ei olisi päässyt tanssiin ilman viimeisen kolmen kuukauden erinomaisia esityksiä Brian Elliotilta, jonka torjuntaprosentti kauden toisella puoliskolla oli 92.4%, 17 voittoa 24 aloituksesta. Playoffeissa tuli taas romahdus.

Elliott puhui mielellään siitä, että perheellisenä miehenä hän halusi joukkueeseen, jossa hän pääsee kotiin lähes joka ilta. Idässä se, ainakin Calgaryyn verrattuna, on mahdollista.

Michal Neuvirthin paikka taas on kakkosena. Mikään asia elämässä ei tunnu olevan niin varmaa kuin Philadelphia Flyersin maalivahtitilanteen epävarmuus, vuodesta toiseen. Olen kuullut, että loukkaantumisaltis (23 peliä sivussa kesken viime kauden polvivamman takia) Neuvirth jakaisi aloitukset Elliottin kanssa puoliksi, mikä tuntuu täysin pähkähullulta idealta. 

Ohut ja nuori puolustus

Nuoret Ivan Provorov ja Shayne Gostisbehere ovat puolustuksen kärkimiehet. Puolustus on edelleen ohut. Andrew MacDonald ja Radko Gudas ovat taas kahdessa kärkiparissa, mutta todella kovan joukkueen puolustuksessa he olisivat kolmosparin tavaraa. Samuel Morin, Travis Sanheim ja täällä Edmontonissa yhteiskunnan viholliseksi numero 1 kutsuttu Brandon Manning ovat kaiketi kolmosparin pakit.

Puolustuksen nuoruus on huomattava. Sanheim on 21-vuotias, Provorov 20, Morin ja Hagg 22. Nuoria, mutta ei ihan teini-ikäisiä pakkeja, joita heitetään tässä susille. Yleensä sanotaan NHL-pakiksi valmistumisen vaatimuksen olevan noin 300 pelattua ottelua liigassa. Flyers saattaa peluuttaa neljää puolustajaa, joista vain Provorovilla on yhden täyden kauden kokemus. Morin ja Gostisbehere voivat muodostaa hyvän, klassisen pakkiparin. Morin on isokokoinen taklaava pakki, kesän 2013 NHL-draftin 11. varaus. Hagg on pelannut kolme täyttä kautta AHL:ssä.

Philippe Myers saattaa olla vielä vuoden päässä NHL:stä. Flyers teki hänen kanssaan sopimuksen vapaana agenttina. Myers ei saanut NHL-varausta kesällä 2015 jostain syystä. Erittäin tärkeässä roolissa Kanadan junnumaajoukkueessa viime vuoden MM-kisoissa. Myers on jonkinlainen musta hevonen Flyersin nuorten ja lupaavien pakkien kaartissa. Ampuu rightin puolelta.

Radko Gudas on parhaimmillaan fyysinen pelote, jonka pelityyli menee joskus vaarallisen ja vastustajaa kunnioittamattoman kallonmetsästäjän puolelle. NHL:n neljänneksi eniten rekisteröityjä taklauksia (280). Puolustusalueella partioiva karhu, joka pahoinpitelee vastustajia tasapuolisesti. 24-vuotias ”Ghost” Gostisbehere ei onnistunut toisella kaudellaan NHL:ssä. Hän oli vahva ylivoimapelissä, mutta muuten jäi paljon isompien NHL-pelaajien jalkoihin kamppailutilanteissa.

Mielestäni Sean Couturier soveltuu parhaiten kolmossentteriksi, mikä nostaa Nolan Patrickin kakkoseksi. Viime kauden siirtotakarajalla sentteriksi tuotu Valtteri Filppula saattaa siirtyä laidalle. Toinen tulokas Oskar Lindblom ottaa todennäköisesti pelipaikan laidalta. Oikeastaan vasemmalta laidalta, toisin kuin tässä kaaviossa. Brynäsissä 22 maalia ja 47 pistettä viime vuonna. Tuollaiset tehot valkoisen leivän maan sarjasta huomataan. Lisäksi Lindbom ehti pelata kahdeksan peliä Flyersin farmijoukkueessa, AHL:n Lehigh Valley Phantomsissa (7 pistettä).

Couturier on varmaankin joukkueensa monipuolisin keskushyökkääjä. Hyvä kahden suunnan sentteri, joukkueen ailahtelevan alivoiman tärkein pelaaja. Plus/miinustilaston tähti plus 12-lukemalla. Hän teki 34 pistettä 66 ottelussa. Couturierin missaamat 16 runkosarjapeliä olivat kova suonenisku joukkueelle, kuten oli myös ohuen puolustuksen Michael Del Zotton missaamat 31 peliä. Loukkaantumisalttius on Sean Couturierin heikkous; hänen on pysyttävä ehjänä.

Toinen kausi jo, kun yritteliään, vampyyrimaisesti hymyilevän Couturierin kausi tyssäsi loukkaantumisiin ja 40 pistettä jäi saavuttamatta. Tämä joukkue on siis Philadelphia Flyers, hampaattomassa hymyssä ei ole mitään vikaa. Bobby Clarken perinteitä jatkaen.

Wayne Simmonds oli joukkueensa paras maalintekijä jo neljännen kerran peräkkäin (31 maalia). Oikea voimahyökkääjä, joka johti joukkuettaan sekä maaleissa, että jäähyminuuteissa (Tehtävä lukijoille: laske NHL-pelaajat, jotka johtivat joukkuettaan viime kaudella maaleissa ja jäähyminuuteissa). Simmonds on myös tärkeä pelaaja alivoimalla; kaksi av-maalia viime kaudella. Pelaaja, joka näyttää asettavan oman rimansa ja omat odotuksensa itselleen, kuten kaikkien pitäisi. Philadelphia Flyersin paras pelaaja tämän kirjoittajan mielestä.

Flyersin hyökkäyksessä on pari muuta nimeä, joilta voidaan odottaa heräämistä tälle kaudelle. ”Hollantilainen Gretzky” Dale Weise pelasi epätasaisen kauden, mutta heräsi zombien unestaan kauden viimeisen kuukauden aikana. Kymmenen pistettä viimeisissä 14 pelissä. Tasaisuus tällä kaudella nostaisi merkitystä joukkueessa paljon.

Nopea laituri Matt Read on pelannut jatkuvasti tehottomammin Dave Hakstolin aikana ja saanut seurauksena vähemmän ja vähemmän peliaikaa. Voiko hän vielä 31-vuotiaana parantaa?

Jordan Weal sai viime kaudella vähän pidemmän näyttöpaikan NHL:ssä ja vakuutti 12 pisteellä 23 ottelussa. Hänen voi kuvitella ottavan paikan jostain kolmesta kärkiketjusta. 

YHTEENVETO

Philadelphia Flyers on joukkue, jolla on paljon nuoria ja taitavia pelaajia leirillään. Muutosvaiheessa oleva joukkue, jonka parhaat päivät ovat vielä edessä.

Ivan Provorov nousi heti tulokaskaudellaan joukkueen ykköspakiksi. Vasta 20-vuotias venäläinen pelasi lähes 22 minuuttia per peli (ensimmäinen joukkuetta jääajassa johtanut tulokaspelaaja Flyersin historiassa) ja merkkautti 30 tehopistettä. Toinen erinomainen tulokas joukkueessa oli kauden huimalla vauhdilla (seitsemän pistettä lokakuun 10 pelissä) aloittanut Travis Konecny, joka teki 28 pistettä. Jordan Weal oli joukkueen kolmas tulokas.

Flyers-pelaajat, joita aion tällä kaudella seurata erityisen tarkasti, ovat 19-vuotias Nolan Patrick sekä loistava nuori puolustaja Provorov. Patrick on kärsinyt liikaa loukkaantumisista teini-ikäiselle pelaajalle (kaksi kertaa puukotettavaksi saman kauden aikana herättää paljon kysymyksiä ja punaisia lippuja). Tämän ikäinen sentteri on tuotava Showhun varovaisesti, ja Ron Hextall on sanonut, että nuoren miehen on todistettava olevansa paikan arvoinen. Philadelphia Flyersin paitaa ja pelipaikkaa kakkossentterinä ei anneta ilmaiseksi, ne on ansaittava.

Seura haluaa tulla nuoremmaksi ja isommaksi ja Nolan Patrick (188cm, 90kg) on juuri oikea mies auttamaan molemmissa päämäärissä. Nolan Patrick on fyysisesti kypsä pelaamaan NHL:ssä heti. Hänestä voi tulla joukkueen tärkein kahden suunnan hyökkääjä seuraaviksi 10 vuodeksi. Häntä on verrattu jo vuosien ajan samasta tuulenpieksemästä Manitoban provinssista tulleeseen Jonathan Toewsiin. Uskomaton onni Flyersilla saada Patrick kokoonpanoonsa.

Ivan Provorovin tulokaskaudesta ei puhuttu tarpeeksi viime kaudella Patrik Laine- ja Auston Matthews-hysterian vuoksi, vaikka puolustajana on vaikeampi ottaa paikka NHL:ssä. Provorovista tuli kertaheitolla Flyersin puolustuksen ykkösmies. Ehkä 20-vuotiaan ei pitäisi olla paras puolustaja joukkueessa NHL-tasolla, mutta tämä mies on. Molempiin suuntiin silkkaa timanttia.

Kapteeni Claude Giroux’n pisteet ovat pudonneet tasaisesti viimeisten neljän kauden ajan (86-73-67-58). Se, pystyykö rohkea, nyt 29-vuotias kanadanranskalainen pääsemään takaisin piste per peli -tahtiin, on tärkeä asia Flyersille. Giroux’n plus/miinustilasto näytti lukua -15. Kapteenin pisteistä vielä liian moni on tullut ylivoimasta. Jotenkin saa sellaisen kuvan, että Giroux yrittää liikaa, kun asiat eivät sujukaan halutulla tavalla.

Toinen pelaaja, jolta sopii odottaa parempaa, on Jakub Voracek (skotlantilaiselta merirosvolta näyttävän tshekin plus/miinus oli -24).

En käsittänyt logiikkaa Brayden Schennin myynnin takana (Schenn teki 17 ylivoimamaalia, saman kuin Ovechkin ja Kutsherov), mutta Flyers tarvitsee todellisen paluukauden Jori Lehterältä ja toisen hyvän talven Jordan Wealilta menetyksen paikkaamiseksi. 

FLYERSIN AIKA EI OLE VIELÄ

Olen pahoillani uskollisten Flyers-fanien puolesta, mutta en usko tämän joukkueen vielä ottavan paikkaa pudotuspeleistä ensi keväänäkään. Metropolitan divisioona on todella kova. Vastassa ovat Pittsburgh Penguins, Washington Capitals, Columbus Blue Jackets ja New York Rangers esimerkiksi. Flyers ei ole ihan vielä valmis kaatamaan näitä joukkueita. Philadelphia on viimeksi jäänyt ulos playoffeista kaksi kertaa peräkkäin vuosina 1993 ja 1994. Tämän tosiasian voi uskoa tuovan painetta tälle kaudelle, niin sisäistä kuin ulkoista painetta.

Lue myös: New York Rangers on hyvä, mutta riittääkö se?

Flyersin voi ennustaa päättävän runkosarjan itäisen konferenssin sarjataulukossa sijojen 9 ja 11 välillä. Vähän paremmin kuin viime kaudella, mutta playoffpaikkaan en jaksa uskoa.

Philadelphiassa on syytä varovaiseen optimismiin. Tässä joukkueessa pitäisi olla luotettavien veteraanipelaajien luoma runko Voracekin, Girouxn, Simmondsin ja Couturierin ansiosta, mutta johtajakysymykset alkavat jo nousta esiin. Giroux aloittaa jo kuudennen kautensa kapteenina. GM Ron Hextall saattaa hajoittaa runkopelaajiston jos tulokset eivät parane. Brayden Schennin lähtö saattoi olla jo merkki muutoksesta.

Giroux ja Gostisbehere kävivät samanlaisessa vatsalihas- ja lonkkaleikkauksessa vuosi sitten kesällä ja kumpikin pelasi sen jälkeen epätasaisen kauden. Nämä ovat tärkeitä pelaajia Voracekin ohella, jos Flyers mielii takaisin pudotuspelipaikalle. Girouxlle ja Voracekille maksetaan kummallekin yli kahdeksan miljoonaa dollaria kaudesta. He ovat olleet kalliita virheitä toistaiseksi seuralleen.

Suomalaispelaajat Flyersissa ovat myös tarkkailun arvoisia. Flyers otti siirtorajalla kontolleen nyt 34-vuotiaan Valtteri Filppulan viiden miljoonan taalan hintalapun antamalla vaihdossa sveitsiläisen veteraanipakki Mark Streitin. Filppula pystyy pelaamaan tärkeitä minuutteja ja auttaa aloituksissa, mutta en pidä häntä ehkä ratkaisuna Flyersin kakkossentteriongelmaan.

Jori Lehterä pelannee nelosketjun keskellä. Hänelläkin hyvä tilaisuus antaa parempi kuva itsestään kuin kahdella viime kaudella St. Louisissa. Parempi kausi Lehterältä tehoissa auttaisi koko Flyersin uudelleentulemista hyökkäyspäässä. Lehterä tunnetaan luotettavana ja monipuolisena hyökkääjänä.

Pitkällä tähtäimellä Philadelphia Flyersin tulevaisuus näyttää paremmalta. Nuoren puolustuksen kanssa on vaikeaa voittaa NHL:ssä, ja Flyers saa maksaa siitä tällä kaudella. Muutama vuosi vielä, ja Broad Streetillä on jo kova puolustus.

– – –

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca