Onside with Jouni Nieminen: Voiko tämä olla Columbuksen vuosi?
21 min
Pian alkavien Stanley Cupin playoffien suosikit ovat kaikkien tiedossa. Nashville, Tampa, Pittsburgh. Boston ehkä. Mutta onko kenelläkään käynyt mielessä, että nyt voi ollakin Columbus Blue Jacketsin vuosi? Odotukset ovat selvästi korkeammalla Ohiossa, eikä pelkästään John Tortorellan takia.
Erilainen Jackets
Ilmapiiri Columbus Blue Jacketsin ympärillä on jotenkin erilainen kuin vuosi sitten. Viime kaudella Columbus pelasi vuoden vaihteessa peräti 16 ottelun voittoputken ja lähenteli kaikkien aikojen ennätyksiä (kauden 1992-93 Pittsburgh Penguins voitti 17). Jackets pelasi juuri toisen, kymmenen pelin voittoputken aikaisemmin maaliskuussa.
Ohion joukkue pystyy voittamaan monta peräkkäin, mutta silti tämänvuotinen putki ja pelaaminen tuntuu jotenkin erilaiselta.
Viime vuonna Blue Jacketsin voittoputken sanottiin lähtenen jonkinasteisesta alemmuuskompleksista. Joukkue oli pelannut pahasti alle potentiaalinsa edellisellä kaudella. Ensimmäistä täyttä kauttaan penkin takana seissyt valmentaja John Tortorella painotti joukkueelleen, ettei kukaan uskonut heihin, kukaan ei ottanut Columbus Blue Jacketsiä tosissaan. He olivat täydellinen naurunaihe NHL:ssä.
Tortorella halusi nähdä, mitä hänen joukkueensa tekee näyttääkseen maailmalle, että maailma oli väärässä. Ja joukkue vastasi.
Columbus oli iso ja raskastekoinen joukkue, jonka pelaajia oli vaikea ohittaa kaksinkamppailuissa. Sillä oli loistava ylivoimapeli.
Tällä kaudella Blue Jackets näyttää erilaiselta. Se on taitavampi joukkue hyökkäyssuuntaan, Artemi Panarinin johdolla. Pelaajat, kuten vakituiset pelipaikat NHL-joukkueesta ottaneet Oliver Björkstrand ja Sonny Milano ovat tuoneet taitoa hyökkäykseen. Ylivoima ei silti ole lähelläkään viime kauden ensimmäisen puoliskon tasoa.
Useampi Columbus-pelaaja on oikeastaan ottanut askeleen taaksepäin. Alexander Wennberg, Josh Anderson, Boone Jenner ja Brandon Dubinsky ovat vasta viime aikoina alkaneet pelata, oltuaan alkukauden puoliunessa. Kauden huonoimpia hetkiä oli 7-2 kotitappio Edmonton Oilersille joulukuun alussa. Tortorella lähetti Folignon ja Dubinskyn aloittamaan tappeluja jäällä. Zack Kassian löi Dubinskyn silmäluut murskaksi, kun ottelua oli kaksi minuuttia jäljellä. Toipumisaika oli pitkä, ja palattuaankin Dubinsky näyttää kadottaneen mojonsa.
Siirtotakaraja oli myös tärkeä suunnanmuuttaja. GM Jarmo Kekäläinen ei kunniakseen antanut yhtään pelaajaa pois pelaavasta kokoonpanosta, mutta hankki silti kolme pelaajaa, jotka kukin auttavat joukkuetta eri osa-alueilla. Ian Cole toi kokemusta takalinjoille ja hyvän parin David Savardille. Thomas Vanek mahdollisti toisen maaleja tekevän hyökkäysketjun syntymisen, kun hänet laitettiin ketjuun Wennbergin ja Jennerin kanssa. Mark Letestu on varma nelosketjun pelaaja, joka voittaa aloituksia ja pelaa erikoistilanteita.
Tällaiset lisäykset tuovat koko joukkueeseen itseluottamusta.
Tuo itseluottamus näkyi tiistaina Edmontonissa, kun Columbus nousi ensimmäisen erän 3–0-tappiolta lopulta 7–3-voittoon.
”Meillä on hyvä buumi päällä, onnistumisia tulee laajalla rintamalla”, sanoi puolustaja Markus Nutivaara NHL-blogille pelin jälkeen. ”Hyvä henki tällä hetkellä, kaikilla putki kulkee. Ollaan hyvin luottavaisin mielin jos päästään vielä playoffeihin. Hyvin lähtee pelit käyntiin.”
Nyt 23-vuotias, huumorintajuinen suomalaispuolustaja on suosittu pelaaja Blue Jacketsin kopissa. Aina positiivisella mielellä. Tunnettu hurjista ja pelottomista avaussyötöistään. Nutivaaran pelissä on rentoa yritystä ja itseluottamusta. Pelisilmää, hyvää liikettä ja todella hyviä avauksia. Zach Werenski käytti suomalaisesta termiä Beauty. Suuri kohteliaisuus Länsi-Kanadassa ja ilmeisesti myös Detroitissa kenelle tahansa jääkiekkoilijalle.
”Viime kaudella voittoputki oli keskellä kautta, nyt se tuli lopussa”, sanoi Nutivaara. ”Saa nähdä, miten se kantaa playoffeihin.”
Nutivaaran toinen kausi NHL:ssä on jatkunut hyvin siitä, mihin edellinen, onnistunut kausi jäi. Hän on pelannut keskimäärin 16:05 per ottelu (viime kaudella 13:13). Kuusi maalia ja 22 pistettä 59 ottelussa (viime kaudella kaksi maalia ja 7 pistettä).
”Nousujohteisesti. Koko ajan pitää parantaa ja se on ollut aina mielessä, että joka päivä pitää olla pikkuisen parempi. Olen ollut ihan tyytyväinen. Päivä kerrallaan. Tottakai paljon parannettavaa on aina monissa asioissa. Mutta kyllä nautin pelaamisesta täällä.”
Columbuksen kopista saa satunnainen vieraiijakin sellaisen vaikutuksen, että joukkueessa on rautainen yhteishenki.
”Meillä on tosi paljon hyviä jätkiä täällä. Meillä on henki todella tärkeä. Kaikki viihtyy ja kaikilla on mukavaa. Mukava tulla hallille. Nautitaan yhdessä pelaamisesta ja onnistumisista.”
Nautitaan, siis valmentajan hyväksymällä tavalla.
”Kyllä, välillä sitten kuulee jos menee vähän laiskasti treeneihin”, sanoi Nutivaara hymyillen.
”Se on hyvä, ettei aleta nauttimaan liikaa.”
Luc
Kukaan ei enää kysele, miksi Columbus Blue Jackets käytti kolmannen varausvuoron kesän 2016 NHL Draftissä sentteri Pierre-Luc Duboisiin. Dubois aloitti kauden nelosketjun laiturina, koska alussa ei voitu tietää, pystyykö hän 19-vuotiaana pelaamaan keskushyökkääjänä ensimmäisellä kaudellaan NHL:ssä.
Vain kuusi peliä NHL:ssä ennen tämän kauden alkua pelannut Sonny Milano on saanut pelata TOP-6:ssa paljon. Milano otti paikan joukkueesta hyvillä esityksillään harjoitusleirillä. Hän teki maalin heti kauden ensimmäisessä ottelussa ja viisi ensimmäisissä kolmessa. Sitten vain yksi seuranneissa 25 pelissä. Hyökkäyssuuntaan taitava Milano lähetettiin lopulta farmijoukkueeseen. Kun hänet nostettiin takaisin ylös, paikka ja kemia löytyi ketjusta Oliver Björkstrandin kanssa. Kaverukset tunsivat toisensa jo AHL:n Clevelandista.
John Tortorellan valmentamassa joukkueessa on hoidettava oma peli ilman kiekkoa. Sonny Milano saa pelata nyt paljon, koska hän on parantanut peliään sillä osa-alueella. ”Sonnyn on vielä opittava kunnioittamaan NHL:ää, eikä yritettävä niin paljoa”, sanoi John Tortorella Milanosta Edmontonissa.
Duboisn suurin heikkous on luistelunopeus. Tortorella laittoi hänet lopulta sentteriksi saadakseen hänet liikuttamaan jalkojaan paremmin. Wennbergin ja Dubinskyn loukkaantumisten takia paikkaa oli tarjolla. Dubois pelasi ensin Milanon ja Björkstrandin välissä. Ykkösketjun sentterin paikalla Cam Atkinsonin ja Artemi Panarinin välissä oli kokeiltu useampia ehdokkaita, mutta kukaan ei ollut onnistunut löytämään yhteispeliin oikeaa säveltä.
Sitten Jacketsin pelatessa Buffalossa tuli Duboisn vuoro kokeilla. Mielenkiintoisesti hän sanoi junnuissa pelanneensa parinkin venäläisen laiturin kanssa ja sanoi osanneensa käyttää siitä kokemuksesta oppimaansa peliin Panarinin vierellä.
Todella hyvä kemia löytyi ranskankielisen ison kanadalaisen ja pienen venäläisen välille. Atkinson ja Panarin laukovat kumpikin rightin puolelta, kumpikin laukoo mielellään väärältä puoleltaan, etenkin ylivoimalla. Duboisn tehtävä on pelata kovaa ja pitää kamppailut kiekon kanssa hengissä vastustajan päässä kaukaloa.
Dubois on kauden aikana pelannnut jatkuvasti vahvemmin ja fyysisemmin. Hän on iso ja vahva, osaa suojata kiekkoa kropallaan. NHL:ssä ei taklata eikä oteta miestä kuten ennen, mutta joissakin peleissä Dubois on onnistunut fyysisyydellään pääsemään vastustajan ihon alle. Anaheimissa Ducksin pelaajat jahtasivat häntä pelin lopussa hermostuttuaan nuorukaisen kovaan särmään. Tämä on luettava kohteliaisuudeksi.
Erinomainen tulokaskausi Pierre-Luc Duboislta. Buffalon yleisö kohahti kesäkuussa 2016, kun Jackets kuulutti hänen nimensä NHL Draftin kolmantena. Suomalaismedia piiritti GM Jarmo Kekäläisen jälkeenpäin, kysyen epäsuoraan, miksei valinta kohdistunut suomalaispelaajaan.
Kukaan ei kysele enää.
Torts
Asiantuntijat haukkuivat valmentaja John Tortorellan hankinnan Jacketsin penkin taakse syksyllä 2015, kun joukkue oli aloittanut kauden seitsemällä tappiolla Todd Richardsin luotsaamana. Alla oli epäonnistunut vuosi Vancouver Canucksin penkin takana. Kaikki muistavat pienen painin Calgary Flamesin kopin ovella Vancouverissa ja muita tapahtumia. Mutta Columbuksen presidentti John Davidson ja GM Jarmo Kekäläinen näkivät ohi joittenkin valmentajasta mussuttaneitten pelaajien. Kaikki eivät ajatelleet sillä tavalla.
Viime kaudella Tortorella voitti Jack Adams -palkinnon NHL:n vuoden valmentajana, jo toisen kerran urallaan. Kiitospuheessaan hän sanoi vaatimattomasti palkinnon kuuluvan koko joukkueelle. Blue Jackets otti 50 voittoa ja 108 pistettä kovassa Metropolitan-divisioonassa.
John Tortorella on vaativa valmentaja. Ei pidä lukea hänen tyyliään väärin. Hän on hyvä valmentaja. Joskus tällaisten koutsien parasta ennen -päivämäärä tulee ennemmin kuin myöhemmin. En tiedä, saiko hän siksi yhden vuoden jatkosopimuksen viime kesänä (siis tämän kauden jälkeen yksi vuosi). Tortorellalla on intohimoinen asenne jääkiekkoon. Hän vaatii ja laittaa jokaisen pelaajansa vastuuseen teoistaan, mutta luo samalla voittamisen kulttuurin laittamalla riman ja päivittäiset standardit korkealle ja pitämällä niistä kiinni.
Tulisieluisen pienen NHL-valmentajan italialainen veri kiehuu vieläkin joskus. Joskus hän päättää pelien jälkeiset pressit lyhyeen. Joskus hän lähtee vastaamatta yhteenkään kysymykseen. Aikaisemmin kaudella hän huuteli penkiltä Alexander Ovechkinille, mitä ei pidetä hyvänä tapana NHL:ssä (Ken Hitchcock syyllistyy tähän liian usein. Saa toki kuulla aina kunniansa). Tortorella pyysi anteeksi käytöstään jälkeenpäin.
Sanotaan, että urheilussa mukanaolevien todellinen luonto paljastuu silloin kun hävitään. Ei silloin, kun voitetaan.
Aikaisemmin tällä kaudella, kun Blue Jacketsin kurssi näytti lähtevän väärään suuntaan, kun joukkue alkoi hävitä pelejä, John Tortorella ei ollut se, joka hermostui. Kokeneena valmentajana hän ei ylireagoinut, eikä alkanut rähisemään. Hän tietää, missä kulkee henkilökohtaisuuksiin menemisen ja itsetuhoisen räyhäämisen rajat. Hän saattoi olla jopa hiljaisempi kuin normaalisti. Hän ei näyttänyt tyytyväiseltä tietenkään ja hän laittoi välillä kokeneita pelaajiaan huilaamaan peleistä antaakseen heille miettimisen aihetta.
John Tortorella ei epäröi koskaan keikuttaa venettä. Hän haukkuu omat pelaajansa julkisesti jos näkee siihen aihetta. Hän potkaisee persuuksiin jos näkee sen olevan tarpeellista. Värikäs tyyli ei tietenkään ole kaikkien mieleen. Suuri osa faneista pitää, jotkut eivät. Pelaajat saattavat joskus olla vihaisia hänelle, ja joskus olla tosi kiitollisia. Ja kaikkea siltä väliltä. Modernin NHL:n nuoret eivät joskus ole koskaan joutuneet tekemisiin tällaisen old school-tyylin kanssa.
Tortorella haluaa luoda voittamisen kulttuurin, jossa asioita ei peitellä. Hän on ainakin rehellinen, vaikka intensiivisyys, jolla rehellisyys tulee esille, on joskus hurjaa. Mutta hän välittää pelaajistaan. Hän ei välitä valmentajan ennätyksistä eikä mistään sellaisesta. Joukkue on kaikki kaikessa, pelaajat ja heidän muodostamansa perhe. Tortsin perheessä riidellään, mutta ollaan kuitenkin aina samaa, yhtenäistä perhettä.
Tiistaina hän jutteli toimittajien kanssa yli kahdeksan minuutin ajan. Tämän kirjoittajalla on tallessa sekin pressi, joka kesti 16 sekuntia Edmontonissa Rangers-aikoina.
”Me pelasimme minusta hyvin, meillä oli hieno aloitus. Meillä ei ollut minkäänlaista paniikkia penkillä”, hän sanoi ensimmäisistä kymmenestä minuutista, jonka aikana Oilers teki kolme maalia. ”En voi suuttua joukkueelle, joka pelaa hyvin, vaikka olisimmekin tappiolla.”
Jotkut epäilivät julkisesti, miten Tortorella tulisi toimeen Thomas Vanekin kanssa. Valmentaja kehui hattutempun Oilersia vastaan tehnyttä veteraania omalla tavallaan. Hän oli ennen peliä käynyt sanomassa koko joukkueen edessä, että tänään Vanek on luvannut laukoa kiekkoa. Heti ensimmäisessä ylivoimatilanteessa Vanek heitti pitkän, epäonnistuneen syötön kohti Seth Jonesia, vaikka olisi voinut vaikka tehdä maalin omalta paikaltaan.
Tortorella oli raivoissaan penkin takana, mutta ei sanonut mitään.
”Thomas laukoi kiekkoa”, sanoi valmentaja pelin jälkeen. ”Toivottavasti hän ymmärtää, että aina kun hän laukoo kiekkoa, hän tekee maaleja. Kaiken syöttämisen sijasta.”
”Hän on konkari, enkä halua olla hänen tiellään, mutta hänen on lauottava kiekkoa. Toivottavasti muutaman maalin teko saa hänet ajattelemaan. Uskon, että muut pelaajat voivat oppia häneltä, valmentajat voivat oppia häneltä. Hän on ollut liigassa pitkän aikaa ja haluan antaa hänen pelata. Haluan hänen pelaavan itsekkäämmin. Hän voi tehdä sen muutoksen pelissään itse.”
John Tortorella oli saanut hyviä neuvoja Vanekista tätä aikaisemmin valmentaneelta ystävältään. ”Hän sanoi, että Thomas on yksi parhaista pelaajista siniviivalta lähtien hyökkäyksessä. Mutta joudut samalla elämään hänen toiseen suuntaan tekemien virheittensä kanssa.”
”Minusta Dubois pelasi tänään yhden parhaista peleistä, jonka olen nähnyt hänen pelaavan”, sanoi Tortorella Pierre-Luc Duboista. ”Hän pelasi eri tasolla tänään. Hän on niin vahva kiekon kanssa. Hän ei tehnyt kaikkia maaleja, mutta kun katson nuorta sentteriä, joka pelasi McDavidiä vastaan tänään. Hän teki todella hienon vaikutuksen.”
Tortorella sanoi Duboisn saaneen hieman erilaisen tehtävän Connor McDavidiä vastaan.
”Lucin tulevaisuus… hänen potentiaalillaan ei ole mitään ylärajaa.”
Koko joukkue pelaa Bobille
Viime vuoden Vezina-palkinnon voittaja Sergei Bobrovski pelaa taas loistavaa kautta. Kymmenen voittoa viimeisistä 12 aloituksesta. Koko kauden ajalta Bobin nimi löytyy koko NHL:n tilastoista maalivahtien viiden parhaan joukosta voitoissa, torjuntaprosenteissa ja nollapeleissä. Joukkueensa ehdoton MVP aina siitä lähtien, kun hän tuli aika vähän huomiota herättäneessä treidissä Ohioon ja alkoi pelaamaan ykkösenä. Kahden Vezinan voittaja, jonka koko NHL-uran torjuntaprosentti on 92%. Oli Jacketsin tilanne mikä tahansa, kokoonpano mikä tahansa, Bobrovski on se, keneen joukkue aina luottaa.
Muu joukkue pelaa Bobille. Edmontonissa Columbus oli juuri päässyt johtoon, kun Connor McDavid pääsi yksin läpi. Bob teki torjunnan.
Columbus Blue Jackets menee juuri niin pitkälle, kuin Sergei Bobrovski sen pystyy viemään. Bobrovski aloitti tämän kauden Vezina-tasolla, pudotti tasoaan sitten muun joukkueen mukana joksikin aikaa, mutta on nyt taas Vezina-tasolla. Jackets ei oikeastaan ole dynaaminen hyökkäysjoukkue, joka tekee paljon maaleja (vaikka se 10 pelin voittoputken aikana teki yli 4 per peli). Columbus voittaa pelejä yhdellä maalilla usein, kun Bob sulkee oven.
Pekka Rinne on tällä kaudella ehkä omassa luokassaan Vezina-spekulaatioissa, mutta Bobrovskin nimen on löydyttävä kolmen parhaan joukosta. Ensimmäistä kauttaan ykkösenä pelaava Tampan Andrei Vasilevskiy on vielä yksi nimi huippukolmikossa.
Sergei Bobrovskyn taidot tunnetaan kaikkialla NHL:ssä, mutta nyt ollaan tulossa siihen vaiheeseen kaudesta, jolloin hänen on oltava ehdottomasti parhaimmillaan ja löydettävä paras tasonsa. Bobin heikkous on se, ettei hän ole ollut hyvä maalivahti playoffeissa. Hänen torjuntaprosenttinsa playoffpeleissä on 87.7%. Ei ole oikeastaan reilua sanoa näin, mutta runkosarjasaavutuksilla ei Bobin kohdalla enää ole edes mitään merkitystä. Hienoa, mutta pystyykö hän pelaamaan samalla tavalla playoffeissa?
Siinä on tärkein kysymys, joka tullaan kysymään seuraavien viikkojen aikana Columbus Blue Jacketsin pelatessa. Pystyykö Bobrovski pelaamaan hyvin playoffeissa?
Tehokas puolustuslinja
Columbuksen pakit ovat tehneet jo 47 maalia tällä kaudella. Seth Jones on tehnyt niistä 15, Zach Werenski 14, ja Markus Nutivaara 6. Hyvin liikkuva ja tehokas puolustus on ollut yksi tärkeimmistä tekijöistä Blue Jacketsin kaudella. Kaikki ei näyttänyt näin hyvältä vielä vain 3-4 kuukautta sitten.
Jones ja Werenski ovat pelanneet parina koko kauden. Tämä pari tuo mieleen Blackhawksin suuruuden päivien parin Duncan Keith – Brent Seabrook. Aina tapahtuu jotain, kun tämä kaksikko on jäällä. He osallistuvat rohkeasti hyökkäyksiin ja lukevat toistensa aivoituksia hienosti. Werenski on pelannut koko kauden enemmän tai vähemmän loukkaantuneena, mutta on silti tehokas. Jonesilla on niin sanottu raskas laukaus, ja hän osaa toimia ylivoiman kapellimestarina.
Werenski pelaa jonkinlaisena neljäntenä hyökkääjänä, jota vastaan on vaikea puolustaa. Todella harvinaista nähdä tällainen pari samassa joukkueessa. Ryan Johansen täyttää tärkeän roolin Nashvillessä, mutta Jonesin hankinta on ollut myös onnistunut toiselta puolelta katsottuna. Seth Jonesilla on itse asiassa enemmän maaleja ja pisteitä kuin ykkössentterinä pelaavalla Johansenilla tällä kaudella. Ei huono jääkiekkotreidi kummallekaan.
Ian Cole toi siirtotakarajalla yksinkertaisen pelityylinsä ja kaksi Stanley Cup -sormustaan Columbukseen. Hän tietää ja osaa roolinsa täydellisesti ja kuten todettua, mahdollisti vahvan kakkosparin synnyn David Savardin kanssa. Savard voisi mielestäni pelata ykkösparissa monessa NHL-joukkueessa.
Ryan Murray pelaa todella hyvin, yksi ensi kesän RFA-pelaajista.
Jacketsin puolustus on niin kovatasoinen, että veteraanipakki Jack Johnson on saanut istua ja seurata ihan viime aikoina muutaman pelin sivusta.
Syvä hyökkäys
Jackets menetti kapteeninsa Nick Folignon 2-4 viikoksi alavartalovamman takia St. Louis -ottelussa. Hän oli sivussa aikaisemminkin kaudella pitempiäkin aikoja, ja joukkue pystyi voittamaan hänen poissaollessaankin. Folignon menetys haittaa, mutta Jackets pystyy pääsemään tavoitteisiinsa ilman kapteeniaankin.
Kuten todettua, nuori Pierre-Luc Dubois pystyy ottamaan paikan ykkössentterinä tarvittaessa, on itse asiassa pelannut siinä suurimman osan kaudesta jo.
Vanhan ketun rooleista yhtä pelaa siirtotakarajalla Vancouverista hankittu Thomas Vanek. Alussa neljä peliä pisteittä, mutta sitten 12 pistettä 9 ottelussa ja hieno hattutemppu todella tärkeässä pelissä Edmontonissa. Veteraaniltakin vie jonkin aikaa sopeutua uuteen joukkueeseen ja uusiin ketjukavereihin. Vanek pelaa todella hyvin Boone Jennerin ja Alexander Wennbergin kanssa. Jenner ajaa aina suoraan maalille ja hyötyy todella juuri näitten kahden ketjukaverin kanssa pelaamisesta.
Wennberg ja Vanek tuntuvat olevan todellisia syötä ensin -pelaajia.
Yksi hyvä syy Thomas Vanekin hankintaan on se, että hän tuo joukkueeseen veteraanipelaajan läsnäolon. Jackets on koko kauden ollut yksi NHL:n nuorimmista ellei peräti nuorin joukkue. Vanek on 34-vuotias konkari, joka on playoffit mukaanlaskettuna pukenut NHL-paidan päälleen yli tuhat kertaa. Vanek on pelannut kaikkialla NHL:ssä. Hänen läsnäolonsa rauhoittaa joukkuetta tiukoissa tilanteissa. Tärkeä pelaaja kopissa ja tärkeä pelaaja jäällä.
Columbus Blue Jackets teki kaksi onnistunutta veteraanilisäystä lisää siirtorajalla, kun se hankki Mark Letestun nelosketjun sentteriksi ja Ian Colen kakkosparin pakiksi. Letestu voittaa paljon aloituksia ja pelaa älykkäästi. Monipuolinen pelaaja, joka pystyy pelaamaan kaikki erikoistilanteet molempiin suuntiin, ja olemaan tehokas nelosketjussa tai ykkösessä tarvittaessa. Edmontonissa laukaisijan paikkaa ylivoimalla kutsutaan termillä Letestu spot vieläkin.
Suosittu pelaaja Columbuksessa jo aikaisemmin, joka palasi kotiin. Tärkeä mies puolustusalueen aloituksissa. Mark Letestu ei ole häikäisevän nopea, mutta hän on osaava ammattilainen. Valmentaja tietää aina tarkalleen, mitä tällaiselta pelaajalta saa.
Artemi Panarin saattaa olla paras pelaaja, joka on koskaan pelannut Columbus Blue Jacketsissä. Uskomattoman iso sydän ja taistelumieli yhdistettyinä maailmanluokan taitoihin suhteellisen heiveröisen näköisessä paketissa. Jackets tarvitsi etenkin Pittsburghin kaataakseen pelaajan, joka pystyy luomaan hyökkäystä tyhjästä ja tekemään maaleja. Panarin voittaa koko ajan kamppailuja kiekosta paljon itseään isompia pelaajia vastaan.
Hänen luomansa esimerkki kantaa joukkueessa paljon pitemmälle kuin vain hänen pisteensä. Tiedämme Chicagon suunnalla sanottavan, ettei Panarin ole tehnyt paljoa playoffeissa. Yksi syy Columbuksen menestymättömyyteen suuressa tanssissa on ollut todellisen johtotähden, joukkueen reppuselkäänsä ottavan pelaajan puuttuminen. Brandon Dubinsky on ollut ehkä joukkueen johtaja tunnepuolella, mutta ei pelaajana kuitenkaan tarpeeksi hyvä.
Artemi Panarin pystyy parhaimmillaan olemaan tuo pelaaja. Hän ei ehtinyt saada tarpeeksi näyttöpaikkoja playoffeissa Hawksin paidassa.
Panarin on se pelaaja, joka haluaa kiekon, kun pelataan voitosta tai ollaan tappiolla. Hän on paljon vahvempi luistimillaan, kuin miltä ulospäin näyttää. Huipputaitava pelaaja, jolta on mahdoton saada kiekkoa pois tiukoissa paikoissa.
Ogelin mies
Markus Hännikäinen kuuluu pelaajiin, jotka saavat kamppailla peliajasta ja paikasta joka ilta. On helppoa kannattaa hänenkaltaisiaan pelaajia. Ja hän näkee samalla ison kuvan, joukkueensa, joka kamppailee samalla tavalla pääsystä suureen tanssiin.
”Meidän divisioonassa me ollaan voitettu paljon pelejä, mutta niin on kaikki muutkin”, sanoi Helsingin Oulunkylästä kotoisin oleva Jokereitten kasvatti NHL-blogille.
”Tilanne pysyy varmasti tiukkana loppuun asti. Mutta pelataan niinkuin on pelattu viime aikoina. Uskon, että hyvältä näyttää playoffien kannalta. Peli on löytynyt. Tottakai aina voi parantaa, mutta tällä hetkellä me pelataan hyvää lätkää.”
Hännikäinen ei ole tyytyväinen kauteensa. Kolmannella kaudellaan hän on kuitenkin nyt pelannut enemmän NHL:ssä kuin farmissa. Edmontonin peli oli ottelu numero 30 tällä kaudella NHL:ssä.
”Vähän olen päässyt pelaamaan. Paljon olen istunut katsomossa. En ole tyytyväinen tietenkään, ettei pelimäärää ole tullut sen enempää ja etten ole ansainnut enempää. Mutta kyllä sitä on kaikkensa antanut silloin, kun olen sinne päässyt. Siitä ei jää kiinni.”
”Tässä joukkueessa tehtäväni on selkeästi pelata neloskentässä. Valmentaja haluaa kovaa karvausta ja että asioita tapahtuu hyökkäyspäässä. Se haluaa, että lyödään paine sinne, mikä antaa aikaa kärkikentille. Se taitaa olla meidän suurin rooli.”
Hännikäinen näkee esitysten tasaisuuden joukkueensa vahvuutena.
”Isoin vahvuus on ehkä se, että joka ilta pystytään pelaamaan hyvin. Nyt ollaan löydetty tasaisuus pelaamiseen. Alkukaudesta se oli haussa vielä, mutta viime aikoina me ollaan pystytty pelaamaan tasaisen hyvin koko ajan. Useampi ketju pystyy tekemään maalin.”
Columbuksen valmentaja pitää rimaa korkealla.
”Valmentaja vaatii paljon. Toisaalta jos joukkue haluaa voittaa, niin pitäähän sitä vaatia.”
”Viisi peliä, ei tässä kovin ihan hirveästi ole jäljellä. Puolitoista viikkoa Ei mennä asioitten edelle. Peli kerrallaan mennään koko ajan. Se on sitten oma maailmansa.”
Liekeissä oikeaan aikaan
Blue Jacketsin peli on lähtenyt kulkemaan, ollut oikeastaan liekeissä, aivan oikeaan aikaan. Se on voittanut yksitoista viimeisistä 12 pelistään, alkaen 4. maaliskuuta San Josessa otetusta vierasvoitosta. Ainoa tappio tuli St. Louis Bluesia vastaan kotona viime lauantaina, kymmenen pelin voittoputken jälkeen. Senkin Jackets olisi hyvin voinut voittaa. Voittojen ottaminen kauden viimeisen neljänneksen aikana on loistava juttu.
Voitot tässä vaiheessa kautta ei vienyt Columbusta ohi sen pahimpien vihollisten sarjataulukossa, mutta se antoi joukkueelle silti avaimet käteen vastata itse omasta kohtalostaan tästä lähtien. Kymmenen pelin putken alkaessa Blue Jacketsin sijoitus hyppi toisen villi kortti -paikan ja playoff-viivan alapuolen välillä. Kolmannesta sijasta kiinnipitäminen on parempi tilanne, ja ottelu verivihollista Pittsburgh Penguinsia vastaan on vielä edessä. Se on mahdollisuus jopa nousta Penguinsin edelle.
Kolme joukkueen pelaajaa on tehnyt hattutempun viimeisissä seitsemässä ottelussa: Cam Atkinson, Artemi Panarin ja Thomas Vanek.
Kaikki mahdollista
Columbus Blue Jacketsin seurakulttuuri on vielä nuorta. Ei montaa peliä playoffeissa, ei suurempia menestyksiä. Rogers Placen median työhuoneessa ihmeteltiin ääneen tiistaina sitä, että John Tortorellasta tuli Oilers-voitolla Jacketsin seurahistorian eniten pelejä voittanut päävalmentaja 127 voitollaan. Entinen ennätys oli Todd Richardsin nimissä.
Blue Jacketsillä on vielä viisi peliä jäljellä. Playoffpaikasta käydään vielä verinen taistelu, koska tiistain jälkeen playoffviivan alapuolella oleva Florida Panthers (85 pistettä) haluaa mukaan. Villi kortti-paikoilla olevat Philadelphia Flyers (90) ja New Jersey Devils (88) sekä Metron kolmanneksi noussut Columbus Blue Jackets (91) eivät halua luopua paikoistaan. Voitto Edmontonissa oli siis, kuten pelaajat ja valmentaja sanoivat, todella tärkeä voitto Columbukselle.
Florida Panthersin tekee vaaralliseksi se, että sillä on vielä kahdeksan ottelua pelaamatta. Se on pelannut vain 74 toistaiseksi, New Jersey on pelannut 76, Philadelphia ja Columbus kumpikin 77. Panthersin viimeiset vastustajat ovat Toronto, Ottawa ja Boston vieraissa; Carolina, Nashville, Boston ja Buffalo kotona, sekä vielä Boston vieraissa. Erittäin kovia joukkueita ihan lopussa.
Columbuksen viimeiset viisi peliä ovat Calgary ja Vancouver vieraissa; Detroit ja Pittsburgh kotona, ja sarjan päättää Nashville-ottelu vieraissa. Tie playoffeihin ei ole helppo Columbus Blue Jacketsille, eikä tie eteenpäinkään tule olemaan helppo. Jos playoffit alkaisivat tänään, ensimmäisen kierroksen vastustajaksi tulisi jälleen Pittsburgh Penguins. Kaikki voidaan ratkaista vasta runkosarjan viimeisenä viikonloppuna. Ja jos kaikki onnistuu hyvinkin, tie Stanley Cupiin kulkee The Burghin kautta.
Columbus ei lähde playoffeihin suosikkina, tulee vastaan sitten Pittsburgh, Washington tai vaikkapa Tampa Bay Lightning.
Mutta jossain vaiheessa jokaisen on lyötävä oma lohikäärmeensä kuoliaaksi.
Ehkä tämä kevät kuuluu Columbus Blue Jacketsille?
Pystyykö Bob pelastamaan joukkueensa, kun kaikki rahat ovat pöydällä?
Kaikki on vielä mahdollista.
—
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton.
Jouninposti@shaw.ca
