TIGER
31 min
Dave ”Tiger” Williams oli kylmän laskelmoiva jääkiekkoanarkisti, joka ei edes yrittänyt tasoittaa tilejä tai puuttua peliin, jotta se palautuisi rehelliseksi. Tigerin NHL-uran jäähymäärä 3 966 minuuttia on ennätys, jota ei koskaan tulla rikkomaan.
KAIKKIEN AIKOJEN TUULETUS
Tiger Williams ratsastamassa mailallaan kuin rodeocowboy läpi kentän Toronton vanhan Maple Leaf Gardensin jäällä on yksi NHL-jääkiekon kuuluisimmista maalituuletuksista. Aina, kun muka vanhaa koulua edustavat tahot tuomitsevat jonkun tuuletuksen vastustajaa epäkunnioittavaksi, tämä tapaus nostetaan esiin.
Kyseessä oli viisi vuotta Torontossa yhtenä Maple Leafsin suosituimmista jäsenistä pelanneen Tigerin ensimmäinen paluu ikoniseen jääkiekkopyhättöön toisen NHL-seuran paidassa. Vancouver Canucksin historiallisen rumaa, mustaa V-paitaa ylpeästi kantanut Williams teki maalin, ja juhli sitä omalla tavallaan. Joskus törmää uskomukseen, että tämä oli Tiger Williamsin tavaramerkkituuletus.
Tosiasiassa hän teki sen vain tämän ainoan kerran.
3 966
David James Williams oli NHL-historian raivoikkain pelaaja. Erikoinen tapaus, ja niin monien äärimmäisyyksien mies, että Tigerin tarina tuntuu mahdottomalta kerrottavaksi nyt vuosikymmeniä hänen parhaitten jääkiekkopäiviensä jälkeen joutumatta väärinymmärretyksi. NHL-uran jäähytilasto runkosarjassa, 3 966 minuuttia, on luku, josta hänet parhaiten muistetaan, ja joka nähdään. Mutta tuo luku ei kerro läheskään kaikkea Tiger Williamsista.
Tiger ei ollut erityisen nopea, taitava tai kova laukomaan. Hän luisteli vähän kankeannäköisesti. Mutta hän teki paljon maaleja, ja näytti olevan aina esillä jokaisessa pelaamassaan NHL-ottelussa. Hän ei koskaan ottanut vapaailtaa.
Hän ei ollut pelkkä tappelija. Hän ei ollut raukkamaista ja likaista peliä pelannut mattcooke tai pahaa-aavistamattomia vastustajia tahallaan vahingoittanut niklaskronwall. Mikä saattaa kuulostaa erikoiselta miehestä, joka kerran vietti kesän oikeussalissa vahingoitettuaan Pittsburgh Penguinsin Dennis Owcharia 46 tikin arvoisesti, ja istui sivussa useamman kerran erilaisten pelikieltojen takia.
Yksi Tigerin kuuluisimmista pelikielloista tuli vuonna 1980, kun hän löi playoff-ottelun tuoksinassa Buffalo Sabresin valmentajaa Scotty Bowmania ”vahingossa” mailallaan päähän. Siihenkin hänellä oli oma syynsä, eikä hän ole koskaan katunut tekoaan. Bowmanilla oli tapana huudella törkeyksiä vastustajan pelaajille, mitä Tiger ei olisi hyväksynyt edes omalta valmentajaltaan.
Tapahtuneesta ei ollut filmiä. NHL antoi yhden ottelun pelikiellon. Tiger sanoi seuraavalla kaudella useamman NHL-pelaajan luistelleen vierelle verryttelyssä tai aloituksessa ja todenneen: ”Vihaan sinua yhä, senkin paskiainen, mutta kiitos siitä mitä teit Bowmanille.”
Jokainen tappelu, tahallaan annettu poikittainen (Tiger uskoo päättäneensä Stan Mikitan ja ehkä muutaman muunkin pelaajan uran), keihästys (1982 Stanley Cupin finaaleissa Tiger keksi keinon pysäyttää Mike Bossyn. Hän keihästi Islandersin maalitykkiä niin kovaa, että tämä putosi jäähän. Keino ei toiminut. Bossy nousi ylös ja teki ratkaisevat maalit), ja muu törkeys oli tarkasti laskelmoitu teko.
Tiger Williams halusi voittaa ja teki kaikkensa omalla tavallaan auttaakseen joukkuettaan. Ja hän myönsi avoimesti tehneensä kaiken rahasta.
”Kun allekirjoitin ensimmäisen sopimukseni 20-vuotiaana, yhtäkkiä tajusin, että olin asemassa, jossa voisin ansaita miljoonia dollareita”, kirjoitti Tiger kirjassaan Tiger, A Hockey Story. ”Jos tekisin työni, jos pitäisin huolen kropastani, jos en antaisi ylimääräisten asioitten sotkea ajatuksiani, voisin ansaita hyvän toimeentulon itselleni ja perheelleni. Voisin auttaa ihmisiä, joita haluan auttaa. Minulla olisi vapaus tehdä omia valintojani.”
”Ja mikä olisi kaiken tuon hinta? Hinta olisi se, että minun oli mentävä jäälle ja kamppailtava jonkun kanssa aina silloin tällöin. Ja joskus joku tulisi varmasti pääsemään niskan päälle ja se veisi veronsa minusta. Mutta mitä sitten? Mitä sitten, jos sitä verrataan siihen hyvään elämään ja vapauteen, jonka tässä taistelussa voisin ansaita.”
”Hän oli kilpailunhaluisin pelaaja, jota koskaan valmensin”, sanoi NHL-valmentaja Harry Neale Tigerista Vancouverissa ilmestyvälle The Province -lehdelle. ”Enkä tarkoita tappelemista. Tarkoitan harjoittelua, valmistautumista, kaikkea. Hän oli taitavampi, kuin useimmat ajattelivat, mutta hänen tahtonsa erotti hänet muista. Hän vihasi häviämistä, oli kyse harjoitteista tai Stanley Cupin playoffeista.”
Neale valmensi useita huippupelaajia Gordie Howesta ja Dave Keonista Steve Yzermaniin ja Adam Oatesiin, joten hänellä voi sanoa olevan perspektiiviä.
”HAVE ANOTHER BEER!”
Hänet tunnettiin kovana harjoittelijana ja absolutistina kauden aikana. Tämän kirjoittaja oli katsomassa Canucksin ja Edmonton Oilersin peliä kerran Vancouverin vanhassa Pacific Coliseumissa, kun jäällä syntyi kova usean pelaajan joukkokäsikähmä. Ja Tiger Williams oli tietenkin tapahtumien keskipisteessä. Seeprapaitojen erottaessa Williamsin ja Oilersin Dave Hunterin, katsomoon saakka saattoi kuulla Tigerin huudon: ”HEY HUNTER! HAVE ANOTHER BEER!”.
Dave Hunter oli tuohon aikaan jäänyt kiinni kolme kertaa rattijuoppoudesta Edmontonissa.
Pelimatkoilla Tiger ei koskaan liittynyt juhlaporukoihin, eikä hänen hotellihuoneessaan luettu ajalle tyypillisiä kalliille kiiltävälle paperille painettuja lehtiä, joissa oli kuvia vähäpukeisista nuorista naisista. Tiger istui aina joukkueitaan kuljettavien bussien etuosassa ja luki Wall Street Journalia.
Poliittisesti Tiger oli jossain kaukana oikealla. Jos otat kovimman punalippiksisen republikaanin tänä päivänä; käännyt jyrkästi oikealle ja jatkat matkaa, saatat jossain vaiheessa tavoittaa Tiger Williamsin maailman. Eikä hän epäröinyt heittää poliittista kommenttia jääkiekkohaastattelujen sekaan. Jotain sellaista, mitä ei voisi kuvitellakaan nykypäivän NHL:ssä.
Tiger Williamsin persoona ja tarina tuntuu täysin mahdottomalta ja sopimattomalta kerrottavaksi näinä poliittisen korrektiuden aikoina.
Kaikki tämä tuli vielä uskomattoman pienikokoiselta mieheltä. Näin Tiger Williamsin siviileissään muutaman kerran Vancouverissa. Hän oli parhaassa kunnossaan ehkä 178 senttiä pitkä, ja 80 kiloa painava. Miten kaikki tuo raivo saattoi tulla noin pienestä pakkauksesta? Miten tuo mies uskaltaa haastaa Dave Semenkon joka pelissä?
Kerran Edmontonin dynastiajoukkueen saapuessa länsirannikolle, televisiossa näytettiin Tigerin haastattelu aamujäiltä. ”Oilers on hyvä joukkue”, hän sanoi, ja sitten aloitti tyypillisen manipuloinnin. ”Mutta heillä on yksi iso hönö. David Semenko”. Semenko haastoi Williamsin heti ottelun alussa ja molemmat heitettiin ulos. Tämän jälkeen jokainen Canucksin jäsen sai pelata paremmalla itsevarmuudella, jokainen kasvoi ainakin kymmenen senttiä, ja Wayne Gretzkyyn sai koskea.
Tiger otti selkäänsä joukkueen puolesta.
Tiger Williams on kotoisin Länsi-Kanadasta. Hän kasvoi kovissa oloissa ja katkeruus siitä seurasi läpi NHL-uran ja elämän. Lapsena hän sai kuulla joululahjojen tulleen joltain järjestöltä ja se jäi vaivaamaan. Muuten hän oli tyypillinen karski ympäristönsä kovettama westerner. Hän on valmistanut ja syönyt hymy huulillaan ”preerian oistereita” (härän keitettyjä kiveksiä). Hän on aina harrastanut karhunmetsästystä ja kalastusta. Nuorena, vain teini-ikäisenä, hän paiski töitä hyisillä öljykentillä yövuorossa.
Joten on aika aloittaa tämä tarina sieltä, mistä kaikki alkoi.
Tiger otti selkäänsä joukkueen puolesta.
WEYBURN
Tiger Williams syntyi 4. helmikuuta vuonna 1954 keskellä Saskatchewanin kylmää preeriaa sijaitsevan, noin kymmenen tuhannen asukkaan Weyburnin pikkukaupungin köyhällä puolella. Hän oli Elizabeth ja Robert Idris ”Taffy” Williamsin kolmas poika ja neljäs lapsi. Taffy oli tullut luomaan kultaa Kanadaan Walesistä. Hän toimi maalarina paikallisessa mielisairaalassa ja teki ylimääräisiä töitä vapaa-aikoinaan aina, kun sellaisia löytyi.
Perhe kasvoi lopulta kahdeksanlapsiseksi. Leonard-veljestä tuli Manitoban mestari nyrkkeilyssä, Morgan Williamsista koko Kanadan mestari.
Williamseilla ei ollut autoa, eikä televisiota. Muilla lapsilla oli luksusta, ainakin Tigerin silmissä, kuten varaa ostaa Coca-Colaa ja perunalastuja.
”Niin moni asia harmitti minua”, kirjoitti Tiger kirjassaan. ”Meillä ei ollut autoa moneen vuoteen, eikä puhelinta. Jos en saanut kuljetusta muilta, jääkiekosta ei olisi tullut mitään. Jätin joukkueilleni ruokakaupan tai naapurin puhelinnumeron.”
Luistimet olivat halvinta mallia. Mailoiksi kelpasivat jonkun vanhemman pelaajan rikkomat mailat, joita Tiger yritti liimailla kokoon.
Jääkiekkomaailman tuntema lempinimi Tiger tuli jo PeeWee-ikäryhmässä (11-13-vuotiaat). David pelasi yhden pelin maalivahtina, mutta kieltäytyi käyttämästä maskia. ”Sanoin, etten halunnut mitään nynnymäistä maskia, Johnny Bowerkaan ei käyttänyt sellaista”, kirjoitti Tiger.
”En ollut kovin hyvä maalivahtina. Löin mailalla kaikkia maalin lähelle yrittäneitä ja nousin ylös kiekon kanssa. Valmentajani Johnny Norman alkoi siksi kutsua minua nimellä ”Tiger”. Seuraavalla kaudella nimi ommeltiin joukkuetakkiini. Olin tyytyväinen lempinimeeni. Voidaan sanoa siitä tulleen työnimeni.”
A-junnuissa Tigerin seuraksi tuli Swift Current Broncos ja valmentajaksi mies nimeltä Stan Dunn. Dunn uskoi Tigerista tulevan NHL-pelaajan, jonka ansiosta Broncos kuittaisi liigalta $30 tuhannen kehitysmaksun. Stan Dunn piti investointiaan silmällä tarkasti. Harjoitukset olivat kovia. Nukkumaanmenoaika joka ilta viimeistään yhdeltätoista.
Yksi Tigerin joukkuekavereista Swift Currentissä oli nuori mètis (ranskankielisten turkismetsästäjien ja intiaanien jälkeläisistä käytettävä nimi) nimeltään Bryan Trottier. Dunn pyysi Tigeria suojelemaan kovan ja väkivaltaisen junnusarjan pelityyliä aluksi karsastanutta ketjukaveriaan.
”Junnukiekko oli kuin viidakko, jossa eläimet kamppailivat hengestään ja olemassaolostaan”, kirjoitti Tiger kirjassaan. Broncos kävi pelaamassa kaukana pohjoisessa sijaitsevassa kaivoskaupungissa Flin Flonissa, jossa taloihin vievät putket ovat kallion päällä. Näky on kuin jostain toiselta planeetalta. Flin Flon Bombers oli väkivaltainen joukkue. Tiger piti vierailuja hyvänä harjoitteluna myöhemmin tulevia Philadelphiaan tehtyjä ottelumatkoja silmälläpitäen.
”Tiger oli villi mies jo junnuissa”, kertoi Allan ”Lowetide” Mitchell tekstiviestissä NHL-blogille. Lowetide näki joitakin Tigerin junnupelejä livenä. ”Aikuiset miehet yrittivät hypätä laidan yli kaukaloon antaakseen hänelle opetuksen.”
Tigerin kolmannen ja viimeisen A-junnukauden tilastot ovat vakuuttavat. 66 ottelua, 52 maalia, 108 pistettä, 310 jäähyminuuttia. Trottier ja Williams varattiin NHL:ään samana kesänä, vuonna 1974. Kaikista kaukalossa tapahtuneista konflikteista huolimatta he ovat pysyneet aina läheisinä ystävinä.
Williams meni naimisiin Swift Currentistä löytyneen Brendansa kanssa vain päiviä ennen NHL-Draftia. Hän uskoi NHL-seurojen suhtautuvan perheelliseen, ja asiansa tärkeysjärjestyksen selvittäneeseen pelaajaan eri tavalla, vakavammin. Hän oli oikeassa.
NHL-VARAUS
Kesällä 1974 Tiger Williamsilla oli edessään kaksi tarjousta. Toinen, rahakkaampi, oli tullut kapinaliiga WHA:n Cincinnati Stingersiltä. Mutta Tiger valitsi ikonisen Toronto Maple Leafsin. Yksi syy tähän oli tietenkin mahdollisuus pelata NHL:ssä ja sen kuuluisissa halleissa kuuluisia seuroja vastaan. Toinen syy oli se, että Maple Leafs näytti hänen mielestään pehmeältä joukkueelta. Se tarvitsi Tigerin kaltaista pelaajaa.
Leafs lähetti vielä legendaarisen King Clancyn edustajakseen sopimuksen allekirjoittamistilaisuuteen.
Tiger oli käynyt Torontossa ennen Draftiä Maple Leafsin vieraana. Leafsin omistajan Harold Ballardin toimistossa oli jättiläismäinen akvaario, jossa uiskentelevia piraijoja Tiger ihmetteli. Ballard pudotti verenhimoisille kaloille syötävää. ”Tuollaisia haluan pelaajieni olevan”, sanoi Leafsin omistaja nuorelle prospektille.
”Kerro Harold Ballardille, ettei hän tule katumaan tätä”, sanoi Tiger Clancylle allekirjoittamistilaisuudessa. Sitten hän kirjoitti nimensä kokonaisarvoltaan $435,000 sopimukseen.
Hän palasi Weyburniin $30.000 allekirjoitusbonusshekki taskussaan. Hän marssi pankkiin ja pyysi shekin kymmenen dollarin seteleinä. Sitten hän vei säkillisen käteistä paikalliselle biljardisalille, josta Williamsin veljekset oli monta kertaa heitetty ulos, ja laski rahat pöydälle. Tiger halusi näyttää kaikille niille, jotka olivat nauraneet hänen unelmilleen tulla NHL-pelaajaksi. Nyt hän voisi ostaa vaikka koko biljardisalin käteisellä.
Mutta ketään pilkkaajista ei näkynyt. Paikallaoleviakaan ei kiinnostanut.
Ensimmäisellä harjoitusleirillä Tiger sai kokea, miten korkea kynnys junnukiekon ja ammattilaisten välillä on. Paineet saivat yliotteen. Luistin ei kulkenut, eikä kiekko pysynyt lavassa. Chicago Black Hawksia vastaan pelatussa harjoitusottelussa hän sai kovan selkäsaunan Hawks-pakki Keith Magnusonilta. Kaksi päivää myöhemmin Tiger Williams lähetettiin farmiin.
”He lähettivät minut Oklahomaan”, kirjoitti Tiger. ”Kukaan ei vienyt minua illallisille keskustelemaan asiasta. Minulle lyötiin lentolippu kouraan ja kehoitettiin menemään. Leafsin GM Jim Gregory sanoi Tigerin agentille Herb Binderille, että ”Hän ei osaa pelkästään luistella, hän ei osaa edes tapella.”
Tiger Williams kehitti peliään Oklahoma City Blazersissä. Harjoitusten jälkeen suurin osa muusta joukkueesta vietti aina iltapäivän paikallisessa country-baarissa. Tiger vietti iltapäivät luistellen ylimääräistä, harjoitellen salilla tai juosten. Jouluun mennessä hän oli tehnyt jo 16 maalia.
Samaan aikaan Torontossa joukkueen moraali oli laskemassa nollaan. Leafsin väriläiskä Eddie Shack sai pahan selkäsaunan St. Louis Bluesin Bob Gassoffilta. Philadelphia Flyersin Bobby Clarke keihästi Rod Seilingin, eikä kukaan Maple Leafsin pelaajista reagoinut tapahtuneeseen. King Clancy sai tarpeekseen ja pyysi GM Jim Gregoryä nostamaan Tiger Williams Showhun.
TORONTO
Tiger sai puhelinsoiton uuden vuoden päivänä. Matkalla Oklahoma Citystä New Yorkiin oli viisi välilaskua ja paljon aikaa miettiä. Kun hän saapui Leafsin hotellille Long Islandilla, ensimmäiset vastassa olleet pelaajat olivat Lanny McDonald ja Darryl Sittler. Valmentaja Red Kelly antoi Williamsille kymmenen ottelua aikaa. Sinä aikana hänen tulisi todistaa olevansa NHL-pelaaja.
Tiger Williams ei omien sanojensa mukaisesti koskaan ollut suosittu joukkuekaveri. Yksi syy oli se, ettei hän hyväksynyt ryypiskelyä pelikiertueilla. Tigerin mielestä humalassa matkustavat pelaajat pettivät joukkuettaan. Heti ensimmäisellä reissullaan Maple Leafsin kanssa Tiger joutui vaikeuksiin joittenkin joukkueen jäsenten kanssa.
Noin kuusi pelaajaa ryyppäsi avoimesti Leafsin vieraillessa Vancouverissa. Tigerin huonekaveriksi määrättiin George Ferguson -niminen pelaaja, joka heti Vancouveriin saavuttua vietti iltapäivän hotellin baarissa ja oli joukkueen nukkumaanmenoajan jälkeen lähdössä uudelleen ulos. Hänen epäonnekseen Tiger oli piilottanut Fergusonin kengät. Hän meni toiseen huoneeseen ja raivospäissään löi kätensä seinään.
George Fergusonin käsi murtui. Kun Maple Leafs palasi Torontoon, median mukaan Ferguson ja joukkueen uusi hullu nuorukainen Tiger Williams olivat tapelleet keskenään.
Toronto Maple Leafsin pähkähullu omistaja Harold Ballard oli erilainen henkilö. Hän saattoi marssia pukukoppiin ja haukkua pelaajat nimiä mainiten. Leafsin huoltaja Guy Kinnear antoi nuorelle Tigerille ohjeen. ”Jos Mr. Ballard tulee haukkumaan sinua, pidä puolesi. Näytä, ettet pelkää häntä.”
Ballard tulikin yhden hävityn ottelun jälkeen taas koppiin, eikä Tiger ollut hyvällä tuulella. ”You goddamned little stubble-jumper from Saskatchewan”, Ballard tuhisi. ”It`s better than being a fat bastard from Ontario”, tuli vastaus.
Sen jälkeen omistajan kanssa ei koskaan ollut ongelmia. ”Ballard inhosi sellaisia, jotka pakenivat häntä koipien välissä paikalta”, sanoi Williams. ”Hän saattoi ajaa sinut pois kaupungista ja ehkä jopa koko liigasta. Hän teki sen Inge Hammarströmille.” Tiger toi seuraavana syksynä metsästämänsä karhun taljan omistajalleen. Ballard lattoi sen kunniapaikalle toimistonsa seinälle.
Torontossa Tiger tuli ansaitsemaan joukkuekavereittensa kunnioituksen hitaasti, mutta varmasti. Ferguson-episodi unohdettiin. Ne Leafsin pelaajat, jotka luulivat Tigerin olleen preerioilta tulleen ääliön, joka yritti tehdä itselleen nimeä ja päästä joukkueenjohdon suosioon, muuttivat mielipiteensä. Tiger ei toiminut suunnitelmallisesti, hän ei juoninut mitään. Hän toimi aina vain omien periaatteittensa ja vakaumustensa mukaisesti.
Ensimmäinen NHL-maali tuli Montrealissa kymmenen ottelun jälkeen. Tiger teki voittomaalin Forumissa ja maalin jälkeen nähtiin ensimmäinen kuuluisiksi tulleista tuuletuksista. Ensimmäinen Tiger Rag NHL:ssä.
Leafsin GM Jim Gregory oli jo ennen Montrealia kutsunut Tigerin toimistoonsa ja antanut luvan hankkia asunto ja tuoda vaimo Oklahomasta.
Nuori hyökkääjä oli ansainnut paikkansa.
SUOSITTU MAPLE LEAF
Seuraavien viiden vuoden aikana Tiger Williamsista tuli yksi 1970-luvun Toronto Maple Leafsin suosituimmista pelaajista. Hän teki keskimäärin 20 maalia kaudessa, ja jäähyminuutit nousivat parhaimmillaan 350:een. Hän oli paljon esillä ja ansaitsi rahaa kaukalon ulkopuolella maailman suurimmassa jääkiekkokaupungissa.
Hän oppi, että jääkiekkoilijat olivat business-miehiä. Eräänä päivänä paikallisen viinifirman omistaja kutsui Tigerin lounaalle. Tiger saapui paikalle buutseissa ja leveälahkeisissa farkuissaan. Lounaalle kutsuja pyysi tarjoilijaa siirtämään miehet hienon torontolaisravintolan takaosaan, pois näkyviltä. Tämän jälkeen Tiger ilmestyi virka-aikana aina tapahtumiin liivipuvussa.
Väkivaltaiset tapahtumat seurasivat Tigeria myös Torontossa, kuten kaikkialla muuallakin.
”Tappelut olivat luonnollinen asia minulle”, hän kirjoitti. ”Jokaisessa uudessa joukkueessani, amatööri- tai ammattilaistasolla, olin tappelussa heti ensimmäisessä ottelussani. Mutta Los Angelesissa vuonna 1975 tapahtunut teki minusta merkityn miehen liigan silmissä.”
LA Kings oli pelannut parhaan kautensa, lähes sata pistettä runkosarjassa. Forumin fanit olivat innoissaan playoffien alkaessa. Maple Leafsia vastaan pelatun ottelun kolmannessa erässä maalivahti Rogie Vachon tuli ulos maaliltaan laikaisemaan kiekkoa ylöspäin, ja Tiger ajoi hänen ylitseen. Gene Carr (Eaglesin biisin New Kid in Town innoittanut pelaaja) pudotti hanskat.
Matkalla jäähyaitioon Tiger joutui vielä mailatappeluun koko ottelun penkillä siihen saakka istuneen Dave Hutchinsonin kanssa. Joku Kingsin faneista löi Tigeria laidan takaa. Sitten pelaajapenkit tyhjenivät. Los Angelesin virkapukuiset poliisit päättivät tässä vaiheessa viedä Williamsin turvaan.
”He veivät minut pukukoppiin ja lukitsivat oven”, muisteli Tiger. ”Istuin siellä jättiläismäisen mustaihoisen poliisin kanssa. Fanit olivat kopin ulkopuolella käytävällä. He löivät nyrkein oveen ja huusivat nimeäni. Poliisi näki, että aloin vähän hermostua. Hän veti pistoolinsa kotelosta ja laski sen syliinsä. Hän sanoi: ”Älä huoli, poika. Jos kukaan onnistuu tulemaan tuosta ovesta läpi, ammun sen aivot pellolle.”
”Se oli hyvä kuulla”, kirjoitti Tiger.
”En ole ylpeä tuollaisista tapauksista. Teet tiettyjä asioita, kuten ajat maalivahdin yli, ja tiedät riskit. Se on hyvin laskelmoitu asia, ja sinulla joko on pokkaa tehdä se, tai sitten ei ole.”
BROAD STREET BULLIES, BIG BAD BRUINS
1970-luvun väkivalta-aallon aikaan NHL:ssä oli kaksi joukkuetta, joitten tyyli pelotti vastustajia eniten.
Philadelphia Flyers oli aikakauden pelätyin joukkue. Monet joukkueet ja pelaajat jähmettyivät pelosta jo ennen luistelua vanhan Spectrumin jäälle. Nämä ottelut olivat Tiger Williamsin huippuhetkiä.
”Olin ennen niitä pelejä valmiina lentämään, vaikka en edellisenä yönä ollut todennäköisesti nukkunut ollenkaan”, kirjoitti Tiger. ”Halusin jokaisen aloittavan tappelun kanssani: Dave Schultz, Moose Dupont, Bobby Clarke. Kuka tahansa. Näytti siltä, kuin jokainen koko maailman TV-kamera oli suunnattu Philadelphiaan, kun noita pelejä pelattiin.”
”Olin todella innoissani. Syy oli se, että jos teit sen siellä, sinun ei tarvinnut tehdä sitä yhtä paljon muualla.”
Toronto Maple Leafsin ja Boston Bruinsin välillä oli vallinnut oma tunnelmansa jo vuosikymmenten ajan ennen Tigerin saapumista näyttämölle. Leafs ja Bruins pelasivat samassa divisioonassa. Tiger ja Terry O`Reilly tappelivat jokaisessa ottelussa. Playoff-sarjojen jälkeisissä kättelyjonoissa he aina halasivat toisiaan kuin he olisivat ainoat ystävät koko joukosta. Ehkä niin olikin.
”Yhtenä viikonloppuna me pelasimme Bostonia vastaan Maple Leaf Gardenissa, ja seuraavana torstaina me matkustimme Boston Gardeniin”, kirjoitti Tiger. ”Bobby Orr kuljetti kiekkoa lähellä laitaa Torontossa ja osuin häneen, kun hän oli kiertämässä maalia. Puhdas, mutta kova taklaus, joka näytti vaikuttaneen häneen.”
”Bostonissa O`Reilly tuli kimppuuni heti ensimmäisen aloituksen jälkeen. Seurasi useampia tappeluja, ja yhdessä O`Reilly piteli minua jään pinnassa. Wayne Cashman yritti potkia minua päähän luistimellaan. Hän sai yhden potkun läpi. Sain syvän haavan, joka ommeltiin kiinni kuudella tikillä. Mutta oli selvää, ettei hän aikonut jättää siihen.”
”Tässä tilanteessa O`Reilly sanoi minulle hiljaa – niin hiljaa, ettei Cashman voinut kuulla – ”laita pääsi minun alleni, minä suojaan sinua.”
Tämän tapauksen jälkeen Tiger Williams aina kunnioitti Terry O`Reillyä. O`Reilly ei sanonut joukkuekaverilleen, ettei tuollaista voi tehdä, ja piti siten kasvonsa omassa pahassa joukkueessaan.
Pittsburgh Penguinsin Dennis Owcharin tapaus johti oikeuskäsittelyyn. Ontarion provinssin oikeuskansleri Roy McMurtry oli yrittänyt aikaisemmin saada jääkiekkoilijaa tuomituksi samantyyppisessä tapauksessa. Detroitin Dan Maloney istui silloin syytettyjen penkillä. Ironisesti McMurtry oli itse ollut jäähykuningas, kun hän pelasi Toronton yliopiston joukkueessa.
Tiger ymmärsi, että pelissä oli koko jääkiekko, hän oli vain sattumalta peliväline isommassa paksuja salkkuja kantavien miesten ottelussa. Häntä inhotti nähdä, miten hänen puolustusasianajajansa Tom Forbes ensin kamppaili oikeussalissa kruunua edustaneen syyttäjän Bob McKeen kanssa, mutta illalla miehet istuivat yhdessä drinkillä kuin parhaat kaverit.
Forbes joutui selittämään Tigerille, että lakimiehet toimivat kuin NHL-pelaajat. Kaukalossa/oikeussalissa ei oltu kavereita, muuten oltiin.
Aivan samalla tavalla kuin Tiger ja Lanny McDonald myöhemmin. Canucksin valmentaja Harry Neale pyysi Tigeria rauhoittumaan, kun tämä pelasi entistä ketjukaveriaan vastaan. ”Ettekö te ole kavereita?”, ihmetteli Neale.
”Emme ole tänään”, vastasi Tiger (kirosanojen maustamana).
Lopussa kaikista syytteistä luovuttiin. Toronto Maple Leafs maksoi kaikki oikeuskulut.
PYRAMID POWER
Philadelphia Flyersia vastaan pelatun playoff-sarjan edellä valmentaja Red Kelly esitteli Maple Leafsille Pyramid Power -ideansa. Kelly uskoi pyramidien tuomaan henkiseen voimaan. Hän uskoi, että päänsärystä pääsi eroon, jos laittoi jotain pyramidin muotoista tyynyn alle. Pelaajat saisivat ylimääräistä voimaa jos he istuisivat pukukoppiin rakennetun aika isokokoisen pyramidin alla ennen pelejä.
Red Kelly uskoi tähän täysin uskomattomalta tuntuvaan juttuun vakaasti, ja vielä ihmeellisemmin, sai pelaajatkin uskomaan.
Lanny McDonald istuskeli pyramidin alla ennen yhtä Philadelphia-sarjan peliä, ja teki neljä maalia. Kelly toi Toronton yliopistolta paikalle asiantuntijan, joka rakensi neljä pyramidia, jotka asennettiin pelaajapenkin alle. Villitys maksoi Maple Leafsille noin $25 000.
Tiger Williams onnistui myös Pyramid Power -villityksen aikana sanomaan jotain värikästä, ja ei kovin kaunista: ”Olisin mieluummin pyramidin, kuin Kate Smithin alla”, hän murjaisi. Kate Smith oli vanha amerikkalainen laulajatar, jonka Philadelphia Flyers nosti takaisin unohduksista laulamaan God Bless American ennen Flyersin keskiaikaisia teurastuksia muistuttavia pelejä loistavalla menestyksellä.
SIIRTO VANCOUVERIIN
Vancouver Canucks ja Toronto Maple Leafs tekivät ison pelaajakaupan helmikuussa, vuonna 1980. Tiger Williams ja Jerry Butler Vancouveriin, nuoret Rick Vaive ja Bill Derlago Torontoon. Jälkeenpäin Maple Leafsiä pidetään treidin voittajana, koka Vaivesta tuli kolminkertainen 50-maalin mies, ja Derlagokin oli hyvä pelaaja hyökkäyssuuntaan.
Mutta samalla Vancouver Canucks sai ulottuvuuden, jota Kanadan länsirannikolla ei oltu koskaan ennen nähty. Tiger teki 35 maalia heti ensimmäisellä kaudellaan 1980-81. Hänellä oli 27 maalia tilillään jo All Star -tauon tullessa, ja hänet äänestettiin tähtien otteluun kaikkien aikojen ensimmäisenä Vancouver Canucksin pelaajana. Tähtiottelussa ketjukavereiksi annettiin pelaajat aivan korkeimmalta huipulta – Edmonton Oilersin Wayne Gretzky ja New York Islandersin Mike Bossy.
Ennen Tigeria Vancouver Canucks oli vähän kuin tämän päivän Columbus Blue Jackets. Se oli päässyt playoffeihin olemassaolonsa ensimmäisen vuosikymmenen aikana kolme kertaa, muttei ollut koskaan voittanut yhtään playoff-pelisarjaa. Joukkue oli kokoelma epäonnistuneita korkeita varauksia ja kaikenlaisia länsirannikolle syystä tai toisesta päätyneita konkareita.
Canucksilta puuttui kulttuuri. Sillä ei ollut koville NHL-joukkueille tyypillistä identiteettiä ja selvää tarkoitusta. Jälkeenpäin todella moni on todennut, että Tiger Williams oli juuri se, joka auttoi muuttamaan kaiken tämän.
Keväällä 1982 Vancouver Canucks onnistui pääsemään playoffeihin, jonka jälkeen tapahtui yksi modernin NHL:n ihmeistä. Canucks marssi koko matkan Stanley Cupin finaalisarjaan saakka. Tiger Williams pelasi elämänsä kevään. Hän oli yksi joukkueen parhaista pelaajista. Matkan varrella kaatui Chicago Blackhawks pelisarjassa, jonka aikana syntyi kuuluisa valkoisten lakanoitten legenda.
Chicagon Stadiumilla pelatussa konferenssifinaaliottelussa tuomarit näyttivät antavan vierasjoukkueelle jäähyjä pienimmistäkin rikkeistä. Canucksin valmentaja Roger Neilson oli saanut tarpeekseen. ”Istuin Neilsonin lähellä ja osoitin mailatelinettä”, muisteli Tiger. ”Heitetään jokainen f…g maila jäälle.”
”Ei, olen jo tehnyt sen kerran aikaisemmin”, vastasi Roger rauhallisesti. ”Antaudutaan”.
Sitten Roger lainasi mailan ja nosti valkoisen pyyhkeen ilmaan. Tiger Williams ja muutama muu Canucksin pelaaja teki saman. He heiluttivat valkoisia pyyhkeitä antautumisen merkiksi. Erotuomari Bob Myers oli suunniltaan. Hän heitti Neilsonin, Williamsin ja Gerry Minorin ulos. Roger sai NHL:ltä kymmenen tuhannen dollarin sakot.
Neilsonilla, Tigerilla ja muilla Canucksin pelaajilla ei ollut aavistustakaan siitä, mitä he tulivat aloittaneeksi.
Pieni esimaku tuli joukkuetta kuljettaneen United Airlinesin koneen laskeuduttua seuraavana päivänä Vancouverin kansainväliselle lentokentälle. Canucksin pelaajat katsoivat koneen ikkunoista ulos Air Canadan 747:n ajaessa ohitse: koneen pilotit heiluttivat valkoisia pyyhkeitä ohjaamonsa ikkunoista innokkaasti.
Joukkueen astuessa jääkiekon kotimaan kamaralle, kaikki lentokentän työntekijät heiluttivat valkoisia pyyhkeitään.
Odottaessaan laukkujaan pelaajat näkivät, miten lasin takana sadat ja taas sadat vastaanottamaan tulleet kannattajat tekivät saman.
Vancouver Canucks luisteli Game 3:n alkuun kotonaan Pacific Coliseumilla 17 tuhannen valkoisen pyyhkeen heiluessa villisti. Tällä kertaa ne eivät enää heiluneet protestiksi, eikä antautumisen merkiksi. Black Hawks putosi ja Canucks meni finaaliin New York Islandersia vastaan.
Islanders oli vahvempi finaaleissa, mutta valkoiset pyyhkeet heiluivat Vancouverissa aivan loppuun saakka.
Canucksille järjestettiin paraati kauden päätteeksi. Noin 50 tuhatta ihmistä tuli juhlimaan joukkueen uskomatonta kevättä.
ROGERIN LUOTTOMIES
Roger Neilson oli yksi NHL:n lähimenneisyyden mieleenpainuvimmista valmentajista. Captain Video. Mies, joka keksi aina jotain uutta; vei jääkiekon valmentamiseen liittyviä teknologisia keksintöjä eteenpäin, ja pakotti NHL:n muuttamaan sääntöjä pariinkin kertaan tempuillaan. Roger olisi saattanut jopa suututtaa NHL-jääkiekon establismenttia kerran tai pari, elleivät hänen keksintönsä ja erikoiset tempauksensa olisi naurattaneet niin paljon.
Neilson oli jonkinlainen jääkiekon hullu tiedemies, joka eksyi parkkipaikoilla, yritti vaihtaa TV-kanavaa taskulaskimellaan, mutta omistautui samalla kaikkensa antaen jääkiekolle. Kolmen taalan solmioihin pukeutunut Roger ajeli hallille polkupyörällä. Hän suhtautui jääkiekkovalmentamiseen maanikon tyyliin. Järjestys, huomion kiinnittäminen pienimpiinkin yksityiskohtiin, analyysi, ja puolustava jääkiekko olivat hänen pakkomielteitään.
Roger oli samanaikaisesti tähtien, kuten Darryl Sittlerin, Börje Salmingin, Eric Lindrosin ja Bob Gaineyn, kuin kolmos- ja nelosketjun pelaajien valmentaja.
Rogerin tyyli aina etsiä keinoja voittaa teki hänen ja Tiger Williamsin valmentaja-pelaajasuhteesta todella läheisen niin Torontossa kuin myöhemmin Vancouverissakin.
Roger esimerkiksi keksi tilastoja tutkittuaan, että maalinteko ylivoimalla nousee dramaattisesti, kun pelataan neljällä kenttäpelaajalla kolmea vastaan, verrattuna normaaliin viidellä neljää-vastaan tilanteeseen. Niinpä hän keksi lähettää Tigerin aina jäälle ylivoimalla ärsyttämään vastustajaa ja ottamaan yhden heistä mukaansa rangaistusaitioon.
Toronto Maple Leafs tuli tunnetuksi tästä taktiikasta. Vastustajan pelaajat huusivat tuomareille: ”Watch Williams, watch Williams!”.
”Ainoa ongelma minulle oli se, että minun oli otettava iskuja vastaan siltä, jota olin provosoinut”, sanoi Tiger. ”Minun oli kiusattava kaveria siihen pisteeseen saakka, että hän reagoi ja sitten minun oli puolustettava itseäni.”
Mutta sitten NHL puuttui asiaan ja muutti sääntöjä siten, että syylliset joutuivat tällaisissa tilanteissa edelleen jäähyaitioon, mutta ylivoimasuhde jäällä ei muuttunut.
Roger ja Tiger joutuivat keksimään muita keinoja.
Yksi huvittavimmista Roger Neilsonin sanotuista tuli Canucksin aikana, kun hän lähetti Tigerin jäähyaitoon istumaan kakkosta joukkueen väärästä vaihdosta. Lehtimiehet kysyivät syytä, miksi juuri Williams?
”Tigerilla on eniten kokemusta”, sanoi Roger.
DETROIT, LA, HARTFORD
I came into the League as a crusher, thought I was a rusher, the next thing you know I was an usher.
Kesällä 1984 Tiger Williams sai puhelinsoiton Vancouver Canucksin GM Harry Nealelta, joka ilmoitti treidanneensa tämän Detroit Red Wingsiin. Tiger meni hallille hakemaan tavaransa, ja törmäsi toimistostaan tulleeseen omistajan poikaan Arthur Griffithsiin. Omistaja Frank Griffiths oli aina ollut yksi Tigerin suurimpia kannattajia, mutta poika oli eri maata. Hän tuli sanomaan Williamsille, ettei hän laittanut minkäänlaista arvoa tämän panokselle kaukalossa eikä sen ulkopuolella.
Tiger kehoitti omistajan poikaa etsimään jostain itselleen oikean työpaikan.
Neljän Vancouver-vuoden jälkeen Tiger jatkoi Detroitissa, jossa hän pelasi 55 ottelua. Tuttuun tapaan 155 jäähyminuuttia, mutta teho hyökkäyspelissä putosi vain kolmeen maaliin ja kahdeksaan syöttöpisteeseen.
Seuraavaksi oli vuorossa Los Angeles Kings. Kaksi suhteellisen hyvää kautta, 1985-86 sekä 1986-87, joilla 49 ja 34 pistettä. Jäähyminuutit samoilla kausilla 320 ja 358.
Tiger Williamsin NHL-uran viimeinen pysähdyspaikka oli Hartford kaudella 1987-88. Hän pelasi 26 ottelua The Whalen paidassa, 6 maalia ja 87 jäähyminuuttia. Kauden puolivälissä Whalers laittoi 34-vuotiaan Williamsin waivereihin, eikä ottajia enää ilmestynyt.
Seuraavana kesänä NHL-jääkiekon ehkä kaikkien aikojen värikkäin pelaaja ilmoitti lopettavansa pelaamisen.
Lopettaessaan Tiger antoi vielä yhden värikkään ja kuolemattoman, nyrkkeilyn puolelta lainatun lausunnon, jota on mahdotonta kääntää: ”I came into the League as a crusher, thought I was a rusher, the next thing you know I was an usher”.
Kun häneltä kysyttiin pahimmista vastustajista tappeluissa, hän antoi vastaukseksi ”kaikki olivat pahoja”. Mutta hän kunnioitti eniten Edmonton Oilersin poliisia Dave Semenkoa, ja Boston Bruinsin Terry O`Reillyä, joka Tigerin tapaan pelasi joka kolmannen vaihdon ja hoiti pelin likaiset ja kovat työt päälle.
Vancouver Canucksin GM Pat Quinn yritti myöhemmin saada Tigerin Canucks-paidan #22 jäädytetyksi. Vanhojen sääntöjen takia lupaa tähän kunniaan oli kysyttävä paitaa viimeksi kantaneelta pelaajalta, joka sattui olemaan puolustaja Bob Manno. Manno esiintyi Helsingin MM-kisoissa keväällä 1982 Italian joukkueessa nimeltä Roberto Manno. Hän kieltäytyi antamasta Williamsille kunniaa, eikä edes suostunut ottamaan Canucksin tarjoamaa rahaa vastineeksi.
Kuten tiedämme, Vancouver Canucksin paita #22 tullaan kaikesta huolimatta nostamaan hallin kattoon. Vuosina 2000-2018 sitä kantoi Daniel Sedin.
ENNÄTYS, JOTA EI KOSKAAN RIKOTA
Tiger Williams teki helmikuussa 1987 yhden Los Angeles Kingsin seuraennätyksistä, joka yhä on voimassa. Ottelussa Hartford Whalersiä vastaan Tiger teki maalin, kun ottelua oli pelattu vain seitsemän sekuntia. Joku tulee vielä rikkomaan tämänkin ennätyksen.
Ennätykset on tehty rikottaviksi.
Tigerin hallussa on kuitenkin pari NHL-ennätystä, joita ei koskaan tulla rikkomaan.
Eniten jäähyminuutteja peliuran aikana: 3 966.
Eniten jäähyminuutteja peliuran aikana, playoffit mukaanlukien: 4 421
Tiger Williams ei ollut yksiulotteinen tappelija, enforcer, eikä todellakaan mikään poliisi. Poliisin tehtävänä on suojella muita, ja varmistaa rauhan säilyminen. Jääkiekkopoliisit pitivät pitkään pelin siistinä, rehellisenä. He tasoittivat tilit. He puolustivat taitavia pelaajia pelissä, jossa heidän pelinsä rikkominen ja heidän satuttamisensa on helppoa.
Wayne Gretzkyllä oli Dave Semenko ja Marty McSorley. Steve Yzermanillä oli Bob Probert. Jo muinaisilla 1960-luvun hiljaisen dynastian Montrèal Canadiensin lentävillä ranskalaisilla oli oma suojelijansa, John Ferguson.
Tiger, joka pelasi numerolla 22 Fergusonin kunniaksi, ei ollut kiinnostunut pelin pitämisestä rehellisenä. Se ei kuulunut hänen pelisuunnitelmaansa.
Tiger Williams oli jääkiekkoanarkisti, joka kylmän analyyttisesti etsi tilanteita, joissa hän pystyisi vaikuttamaan peliin omalla tavallaan. Hän ei kaihtanut väkivaltaa koskaan, ja maksoi siitä. Kuvissa hän näyttää murjottuine silmäkulmineen ja monta kertaa mäsään lyötyine nenineen nyrkkeilijältä. Tai pikajuoksijalta, joka treenaa satasta 90 metriä pitkässä sisähallissa.
Samalla hän oli hyvä pelaaja. Hän pelasi vakituista vaihtoa, ja puki playoffit mukaanlaskien NHL-joukkueen pelipaidan päälleen 1,045 kertaa. Hän teki 241 maalia ja 513 pistettä runkosarjassa. Vaikka Tiger näytti asuvan jäähyaitiossa, silti hän onnistui tekemään paljon maaleja. Philadelphia Flyersin pelätty 1970-luvun enforcer Dave ”The Hammer” Schultz teki 79 maalia. Tiger pelasi All Star -pelissä.
ÄÄRIMMÄISYYKSIEN MIES
Emme tule koskaan näkemään jääkiekkokaukaloissa toista sellaista pelaajaa, tai henkilöä, kuin Tiger oli. Hän oli oman aikakautensa ja oman kasvuympäristönsä tuote, ja siinäkin hänen tyylinsä oli niin äärimmäinen, ettei häntä hyväksytty kaikkialla. Hän lopetti pelaamisen jo 31 vuotta sitten, ja jo peliuransa aikana häntä pidettiin monilla tahoilla dinosauruksena ja pelaajana, joka edusti kaikkea sitä, mikä jääkiekossa oli vikana.
Tiger Williams ei ollut kenenkään naapurin pojan idoli eikä esikuva. Silti, muistan hyvin ajan, jolloin Vancouverin tavarataloissa myytiin vain yhtä keltaista Canucks-paitaa. Sen selässä oli numero 22.
Williams oli yksi kaikkien aikojen suosituimmista jääkiekkoammattilaisista kahdessa Kanadan suurimmassa kaupungissa. Ehkä hänen tarinansa on esimerkki päättäväisyyden ja sisun voitosta lahjakkuudesta, rohkeuden voitosta yli taitojen. Tiger menestyi kovassa ja anteeksiantamattomassa pelissä raa`alla energiallaan. Hän pelasi kaikkia aikakautensa parhaita pelaajia vastaan, hän loisti playoffeissa ja kamppaili omalla tavallaan Stanley Cupista.
Peliuransa jälkeen Tiger Williamsista tuli menestynyt liikemies Vancouverissa. Ehkä ne tunnit Wall Street Journalin parissa kannattivat.
Hän vietti vapaa-aikansa vammaisurheilun parissa. Tiger Williamsin hyväntekeväisyysgolfturnauksesta vammaisten olympialaisten hyväksi tuli yksi Kanadan tunnetuimmista tapahtumista omassa sarjassaan. Hänet on aateloitu Brittiläisen Kolumbian vammaisten olympialaisten Hall of Fameen tunnustukseksi vapaaehtoistyöstä. Kontrastit tämän erikoisen miehen elämässä ovat järjettömät.
Vuonna 1984 Tiger julkaisi walesilaisen journalistin James Lawtonin kirjoittaman elämänkertakirjansa Tiger, A Hockey Story. Kirjasta, jota on käytetty tässä postauksessa tärkeimpänä lähteenä, tuli bestseller Kanadassa. Ruoanlaitosta kiinnostunut Tiger julkaisi myös keittokirjan Done Like Dinner, Tiger in The Kitchen erittäin tunnetun vancouverilaisen ruoka- ja viiniasiantuntijan Kasey Wilsonin kanssa vuonna 1987.
Hän matkusti moraalinkohottamisretkillä Kanadan armeijan tukikohtiin ympäri maailman. Hänelle annettiin Kanadan armeijan korkein siviileille myönnettävä ansiomitali tunnustuksena työstä sotavoimien hyväksi.
Kerran hän oli lennolla vanhan kaverinsa Dave Schultzin kanssa. Miehet oli istutettu samalle riville, yksi tyhjä penkki heidän välissään. The Hammer ja Tiger eivät koskaan ole oikein tulleet toimeen keskenään. Tälläkin lennolla Schultz sylki nuuskanpaloja suustaan Tigerin buutseihin, jotka hän oli laittanut tyhjän penkin eteen.
Sitten Schultz sanoi: ”Hei Tiger. Käy hakemassa minulle mukillinen Pepsiä”. Williams kävi hakemassa pyydetyn juotavan ja Dave Schultz joi sen tyhjäksi. Sitten Tiger sanoi: ”Dave, meidän kannattaisi kohdella toisiamme paremmin. Tällainen lapsellinen touhu ei vie meitä mihinkään.”
”Mitä oikein tarkoitat?”, ihmetteli Schultz.
”Sinä syljet minun buutseihini, ja minä kusen sinun juomiisi. Me emme voi jatkaa samalla tavalla.”
Yhdeltä näistä Kanadan armeijan järjestämistä retkistä Tiger Williamsia odottaa kesäkuussa alkava oikeusjuttu naispuolisen upseerin seksuaalisesta ahdistelusta armeijan lennolla Euroopassa.
Yksi, tällä kertaa todella vakava syytös ja mahdollinen tahra lisää miehelle, jonka ura ja elämä ei muutenkaan ollut puhtoinen. Williamsin lakimies kiistää syytteet. On kunnioitettava naisupseeria rohkeudesta tulla esiin tällaisen tapauksen jälkeen. Jos Tiger on syyllinen, saakoon hän siitä lain määräämän rangaistuksen.
—
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
