Peks
10 min
Pekka Rinne lopetti NHL-uransa. Tässä pieni henkilökohtainen kunnianosoitus yhdelle sinivalkoisen NHL-jääkiekon Suurista, savun jo hieman hälvennyttyä. (Kuva TT)
Pekka Rinne lopettaa
“Luulen, että me kaikki tiedämme miksi me olemme täällä”, aloitti Pekka Rinne pressinsä tiistaiaamuna Nashvillen Bridgestone Arenan uumenista.
Tiistai oli surullinen päivä monille NHL:n ystäville, mutta samalla hyvä tilaisuus juhlia todella hienon jääkiekkomaalivahdin pitkää uraa. Rinne hoiti viimeisen tilaisuutensa pelaajana hienosti. Hän kiitti kaikkia nöyrästi pitkästä NHL-urastaan, mahdollisuudestaan saada pelata yhdessä joukkueessa koko uransa ajan.
Hän muisteli joitakin uransa huippukohtia, kuten kevään 2017 Stanley Cup-finaalin Game 3:sta Nashvillessä Pittsburgh Penguinsiä vastaan.
Hän kiitti organisaatiota, joka antoi hänelle kunnolla aikaa tehdä itse päätöksensä. Ja kaupunkia, jossa hän sai kasvaa mieheksi, jossa hän aloitti perheen. Kaikesta tästä hän on nyt kiitollinen, joka päivä.
“Toivon, että ihmiset näkevät minut kovasti töitä tekevänä kaverina, joukkuekaverina”, hän sanoi. “Se on minun toiveeni. Kaukalon ulkopuolella, olen tavallinen mies.” Man of the people. Pekka Rinne näytti ja ilmaisi tunteensa, mutta onnistui pitämään kyyneleensä maanantaina.
Rinne sanoi vievänsä perheensä takaisin Suomeen myöhemmin kesällä, mutta palaavansa ensi kaudeksi takaisin kotiin Nashvilleen. Tulevaisuus on vielä auki. Nashville Predators on varmasti tarjoamassa työpaikkaa, jos hän itse joskus sellaisen haluaa.
Vaatimaton alku
Pekka Rinne oli jääkiekkoilija, joka aina sai muistamaan, mikä on hyvää ja oikein tässä lajissa.
Ensinnäkin, hän ei ollut koskaan hemmoteltu junnutähti. Tilastosta ei löydy yhtään ottelua maajoukkueitten paidassa ennen aikuisikää. Tarina siitä, miten Nashville Predatorsin pitkäaikainen scoutti Janne Kekäläinen löysi Pekka Rinteen Kajaanin Hokista ykkösdivisioonasta, ja sai seuran johdon varaamaan tämän jo 21-vuotiaana, on jo kerrottu paremmin muualla, mutta ansaitsee yhä tulla mainituksi.
Predsin apulaisGM:nä siihen aikaan toiminut Ray Shero pääsi näkemään Rinteen Oulussa pelatun ottelun alkuverryttelyssä, koska tämä ei päässyt pelaamaan sinä iltana.
Kaksikymmentä seitsemän maalivahtia valittiin kesän 2004 NHL Draftissä ennen Pekka Rinnettä, jonka Nashville Predators merkitsi itselleen kahdeksannen eli toiseksi viimeisen kierroksen viimeisenä nimenä, varausnumerolla 258. Hänen edellään valittiin muunmuassa Yutaka Fukufuji (238.) Japanin maajoukkueesta, joka pelasi neljä ottelua Los Angeles Kingsissä, sekä Anton Khudobin (206.) Magnitogorskin junnuista.
Nashvillen pitkäaikainen valmentaja Barry Trotz myönsi aikoinaan, että Pekka Rinnettä marinoitiin NHL-aloittajaksi ehkä yksi vuosi liikaa AHL:n Milwaukeessa. Predatorsin vahvuuksiin kuului pelaajakehitys. Rinne ei koskaan valittanut kolmen vuoden AHL-ajastaan, vaan piti sitä hyvänä kokemuksena.
Ei helppo päätös
Pekka Rinne olisi voinut pelata vielä. Hän ei nyt 38-vuotiaana enää ole huippuvuosiensa vedossa, mutta kysyntää olisi varmasti vielä ollut Nashvillessä Juuse Saroksen kakkosena, tai Euroopassa. Predatorsin legendaarinen GM David Poile myönsi olleensa lähellä kyyneliä, kun Rinne soitti ja ilmoitti päätöksestään.
Mutta, kuten mies itse jäähyväisvideollaan kertoo, hänen prioriteettinsa ovat muuttuneet. Hän on nyt isä, perheellinen ja aika on oikea. Päätös lopettaa erittäin menestyksekäs jääkiekkoura, johon hän on koko ikänsä panostanut, ei silti ole helppo. Mutta nyt on oikea aika.
Yksi hienoimmista asioista, joita olemme saaneet viime vuosina seurata, ja mikä jää todisteeksi Pekka Rinteen hienoudesta oikeana urheilijana, oli se epäitsekäs tapa, jolla hän käytännössä koulutti Juuse Saroksesta seuraajan itselleen. Niin monta kertaa olemme saaneet kuulla ykkösmaalivahdeista, jotka eivät kohtele varamiestään hyvin (nimiä mainitsematta). Rinne tiesi, että Saros oli tuotu Nashvilleen ottamaan lopulta juuri hänen työpaikkansa. Hän toimi oikein, ja hän toimi joukkueen hyväksi.
Nyt uran päätyttyä, Nashville Predatorsin tulevaisuus tolppien välissä näyttää hyvältä. Saroksesta on kehittynyt hyvä NHL-ykkönen, ja seura varasi viime kesän NHL Draftissä Jaroslav Askarovin heti ensimmäisellä kierroksella (11.). Saros pelasi kauden lopun todella hyvin, etenkin playoffeissa Carolina Hurricanesia vastaan, vaikka Predators hävisikin.
Jäämme seuraamaan, millaisen sopimuksen Juuse Saros allekirjoittaa kesän aikana (veikataan tässä neljä vuotta), ja miten monta peliä hän aloittaa ensi kaudella.
Ja kenestä tulee hänelle kakkonen.
Hienoja hetkiä
Rinne pelasi lähes koko NHL-uransa Nashvillessä joukkueissa, jotka eivät olleet kovin tehokkaita hyökkäyssuuntaan. Siksi Predators todella tarvitsi hyvää maalivahtiaan, joka mahdollisti pelityylin. Pekka Rinne on Nashville Predatorsin kaikkien aikojen paras, tärkein ja suosituin pelaaja. Hän aloitti ja pelasi koko uransa samassa kaupungissa, ja on yksi Nashvillen kaikkien aikojen urheilijoita. Samassa sarjassa amerikkalaisen jalkapallon legendojen Eddie Georgesin ja Steve McNairin kanssa, mikä on huomattava juttu pienemmän lajin urheilijalle.
Kevään 2011 Stanley Cupin playoffeissa Vancouver Canucksia vastaan Rinne otti kaiken, siis ihan kaiken, kiinni hanskallaan. Se kevät tuntui olleen Pekka Rinteen NHL-uran suurimpien menestysten alku. Preds pudotti Anaheim Ducksin ensimmäisellä kierroksella, mikä oli seuran olemassaoloajan ensimmäinen playoffsarjan voitto.
Canucks oli todella hyvä tuona keväänä, eikä Nashvillellä ollut oikeastaan mitään asiaa samaan kaukaloon, mutta Rinteen uskomattoman pelin ansiosta sarja päättyi vasta kuudennessa pelissä.
Keväällä 2012 Nashville pudotti pitkäaikaisen vihollisensa Detroit Red Wingsin. Tämän jälkeen Rinteelle tehtiin lonkkaleikkaus, josta hän toipui hyvin.
Nashville Predators nousi seuraavalle tasolle vuonna 2017, kun se marssi Stanley Cupin finaalin kuudenteen peliin saakka Pittsburgh Penguinsiä vastaan. Rinne pelasi etenkin kolme ensimmäistä kierrosta todella hienosti. Sinä keväänä Music City USA:sta tuli Hockey Town.
Rinne sai nimensä maalintekijöitten tilastoihin tammikuussa 2020 Chicagossa.
Nashvillen yleisö sai hyvästellä suosikkinsa tämän viimeiseksi jäänessä runkosarjapelissä toukokuun kymmenentenä, Carolinaa vastaan. Kolmekymmentä torjuntaa ja nollapeli. Ylimääräiset kierrokset jäällä pelin jälkeen, vaikka vielä siinä vaiheessa päätöstä lopettamisesta ei oltu tehty.
Tyypilliseen vaatimattomaan tapaansa Rinne ei halunnut tehdä isoa numeroa itsestään tai mahdollisesta viimeisestä pelistään, voitostaan ja nollapelistään. Joukkue oli menossa playoffeihin, se oli tärkeämpää.
Fiskarsin sakset
Maailmasta ei löydy yhtään NHL-jääkiekon seuraajaa tai siitä raportoivaa, jolla ei olisi hyviä kokemuksia Pekka Rinteestä.
Aina halukas vastailemaan kysymyksiin ja kertomaan mitä tahansa haluat tietää maalivahtipelistä, tai varusteista, tai joukkueesta. Vaatimaton ote kaikkeen, kun hän aamujäitten jälkeen leikkasi teippejä pois Fiskarsin saksillaan.
LTIR-pelaajilta ei NHL:ssä yleensä saa kysyä mitään, koska he eivät ole kokoonpanossa, mutta kerran Edmontonissa Jordin Tootoon uraa juhlittaessa Rinne tuli toimittajien puolelle ylistämään ystävänsä NHL-uraa suomenkielellä.
Viimeisimmäksi muistoksi itselle Pekka Rinteen pelivuosista jää puhelinhaastattelu Edmontonin kuplan sisälle viime vuoden elokuussa. Rinne ei valittanut oloistaan, päinvastoin. Hän oli ilahtunut huomattuaan miten Predators nautti ateriansa upouuden Sheratonin toiseksi suurimmassa juhlahuoneessa, The Jari Kurri Ballroomissa. Suurin juhlatila kantaa Wayne Gretzkyn nimeä.
Rinne piti oloja hyvinä, lueskeli kirjoja harjoitusten välillä, ja odotteli jo innoissaan suunniteltua pääsyä kalastamaan. Predatorsin aika kuplassa päättyi valitettavasti lyhyeen.
Hockey Hall of Fame
Kun yksi NHL:n huippumaalivahdeista lopettaa, heti aletaan miettiä, onko hänellä tarpeeksi näyttöjä tulla aateloiduksi Hockey Hall of Fameen.
Pekka RInne pelasi kolmetoista kautta Showssa. Hän on Nashville Predatorsin seurahistorian paras maalivahti. Numero 35 nousee Bridgestone Arenan kattoon Nashvillessä aivan varmasti jo ensi syksynä, ensimmäisenä Predators-pelaajan numerona. Todella hyvä pelipaikallaan todella pitkät ajat. Hän otti 369 voittoa runkosarjassa 683 aloituksestaan. 60 nollapeliä. Torjuntaprosentti koko pitkällä uralla vaikuttava 91.7%.
Vezina-palkinto runkosarjan mestarijoukkueen maalivahtina vuonna 2018, ja kolme muuta kertaa finalistina eli kolmen parhaan joukossa. Ykkös All Starsissa kaudella 2017-18. Vain neljä NHL-maalivahtia on saanut enemmän ääniä Vezina-äänestyksissä: Martin Brodeur, Dominik Hasek, Patrick Roy ja Eddie Belfour.
Jostain kumman syystä tuntuu siltä, että maalivahtina on vaikeampaa tulla aateloiduksi HHOF:een. Sellaiset nimet kuin Rinteen idoli John Vanbiesbrouck, Mike Vernon, Tim Thomas, Chris Osgood, Tom Barrasso ja Curtis Joseph odottelevat vieläkin kutsua, eikä puhelin soi. Rogie Vachon joutui odottamaan 34 vuotta.
Pekka Rinne kuuluu suomalaisten NHL-maalivahtien ylimpään aateliin Miikka Kiprusoffin ja Tuukka Raskin kanssa. Valitettavasti en usko kenenkään heistä koskaan saavan kutsua jääkiekon kaikkein pyhimpään.
Muutakin kuin maalivahti
Suurin osa meistä on viime päivinä ollut todistamassa loputonta onnittelujen ja rakkauden ryöppyä Pekka Rinnettä kohti hänen ilmoitettuaan peliuran lopettamisesta. Silmiinpistävintä etenkin sosiaalisessa mediassa on ollut se, etteivät ihmiset mainitse Rinteen sinänsä loistavia pelejä ja huippuhetkiä uralta yhtä paljon kuin sen, millainen ihminen hän on ollut kaukalon ulkopuolella.
Pekka kosketti lukemattomia ihmisiä jääkiekkomaailman sisällä ja sen ulkopuolella näitten vuosien aikana. Hän kohteli jokaista kuin ystävää, ja teki paljon hyvää. Hän vaikutti varmasti suuresti omalta osaltaan siihen, että Nashvillestä tuli yksi jääkiekkokaupunki lisää jääkiekkomaailman kartalle. Humanitäärisestä työstä luovutettava King Clancy-palkinnosta ei puhuta yhtä paljon kuin itse kaukalossa ansaituista NHL-pokaaleista, mutta sekin on ansaittava.
Pekka Rinne ja Shea Weber perustivat aikoinaan “365 Pediatric Cancer Fund”-rahaston, jolla kerätään varoja pediatrisen syöpätutkimuksen (lapset ja nuoret) hyväksi. Ja tämä on vain yksi Rinteen hyväntekeväisyysprojekteista.
Slipknotin rumpali Jay Weinberg lukeutuu Pekka Rinteen faneihin. Vanhemmat lukijat tietänevät Jayn isän Max Weinbergin, Bruce Springsteenin E Street Bandin ja Conan O`Brienin studioyhtyeen rumpalin.
Tämä on todella tärkeä asia. Mitä vanhemmaksi elämme, ja mitä useampia hienoja urheilijoita pääsemme onneksemme näkemään, tällaiset asiat tullaan aina muistamaan parhaiten.
Pekka Rinne saavutti paljon kaukalossa. Hän torjui maaliaan rohkeasti ja käsittämättömällä urheilullisuudella. Mutta hänet tullaan ikuisesti muistamaan ja häntä tullaan aina arvostamaan jääkiekkomaailmassa vaatimattoman luonteen, ja muitten ihmisten kohtelun ansiosta. Vaatimattomuus. Hän ei koskaan käyttäytynyt kuin hän olisi yhtään tärkeämpi kuin kukaan muu, fanit ja toimittajat mukaanlukien.
Pekka olkoon esimerkki meille metsäläisille, junteille ja stadilaisille
Suomessa – ainakin kaukaa katsottuna – puhutaan vieläkin siitä, miten meidän metsäläisten, junttien ja omituista slangia bamlaavien köyhien stadilaisten (allekirjoittanut kuuluu viimeiseen ryhmään) tulisi muuttaa käytöstämme. Mitä meidän tulisi oppia, jotta edustaisimme Suomea parhaalla mahdollisella tavalla suuressa maailmassa? Otaksutaan siis, että meidän tulee muuttua, ennenkuin meitä kehtaa esitellä muualla.
Pekka Rinne olkoon esimerkki tästä asiasta meille kaikille muille.
Meidän ei tarvitse tehdä eikä oppia mitään.
On parasta olla vain oma itsensä. Niinkuin Pekka.
Onnittelut Pekka Rinteelle hienosta jääkiekkourasta.
Tästä voit katso Pekka Rinteen esiintymiset NHLWAM -ohjelman kaudella 8. Osa 1, Osa 2.
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Twitter: @OnsideWithJouni
Jouninposti@shaw.ca
