Poikkeuksellinen pelaaja
12 min
Olen nähnyt suomalaisen jääkiekon tulevaisuuden. Hänen nimensä on Miro Heiskanen. (Kuva: IBL.se)
The Real Real
Dallas Starsin ykköspuolustaja Miro Heiskanen on 19-vuotias. Jos luihunlaiha ruotsalainen Vancouverissa ei pelaisi joka ilta kuin Wayne Gretzky, Heiskasta voitaisiin aika varmasti pitää suurimpana suosikkina voittamaan Calder-palkinto NHL:n tämän kauden parhaana tulokkaana.
”Lähetät hänet laidan yli niin usein kuin voit”, sanoi Starsin päävalmentaja Jim Montgomery NHL-blogille tiistain aamujäitten jälkeen, kun kysyin, miten tuollaista lahjakkuutta oikein voi valmentaa. Tämähän kuulostaa kuin Boston Bruinsin 1970-luvun valmentajalta Don Cherryltä, joka sanoi, ettei Bobby Orria kukaan valmentanut. Sellaista väittävä puhuu soopaa. Cherry vain avasi ovea Bobbylle niin usein kuin mahdollista.
”Kun sinulla on noin poikkeuksellinen pelaaja”, Montgomery jatkoi, etsien sanoja. ”Tarkoitan, että hänen pelinlukutaitonsa, niin hyökkäys- kuin myös puolustuspäähän ovat niin hyviä. Minusta Jason Spezza ilmaisi asian parhaiten, kun hän sanoi: ”Miro teki harhasyötön tänään harjoituksissa. Mukavaa nähdä, että hänkin on vain ihminen.”
Starsin valmentajan kommentti sai toimittajat ja radio-Johnnyt nauramaan Rogers Placen käytävällä.
Mutta oli kaivettava vielä syvemmälle. Miten teini-ikäinen tulokaspakki voi pelata keskimäärin lähes 23 minuuttia (22:53) NHL:ssä, ja saada sen näyttämään vielä niin helpolta?
”Minusta kaikki lähtee hänen aivoistaan”, analysoi Montgomery vielä NHL-blogille. ”Hänen vaistonsa pelissä ovat niin hyvät. Hän sijoittuu ja osaa lukea peliä niin hyvin, ja hän osaa lukea myös joukkuekavereittensa peliä. Joku hänen joukkuekavereistaan saattaa tehdä virheen takakarvauksessa tai hyökkäyksessä, ja hän menee välittömästi paikkaamaan. Hän tekee sen niin hyvin joka kerta.”
”Hän paikkaa muitten pelaajien virheitä 19-vuotiaana niin hyvin kuin voisi kuvitella jonkun 28-vuotiaan pelaajan tekevän. Ja hänen pelaajanvaistonsa tekevät myös mahdolliseksi ylösnousut hyökkäyksiin, joissa hän erottuu muista nopeudellaan. Jokaisesta hyökkäyksestä tulee selvästi kolmella kahta tai kahdella yhtä vastaan hyökkäys.”
”Kun yhdistetään hänen poikkeukselliset pelaajanvaistonsa, hänen pelikäsityksensä ja nopeutensa, katsomme pelaajaa, joka – en sano, että hän on kuin McDavid – mutta hyvin pitkälle samanlainen kuin Connor siinä, että hän ymmärtää, mihin suuntaan tilanne on kehittymässä. Ja hän pystyy pelaamaan sen mukaan.”
Bunch of Nobodies
Dallasin pelaajat näyttävät selvästi pitävän valmentaja Montgomerystä, tai Montystä, joka edustaa moderneja, progressiivisia valmentajia NHL:ssä. Hän tuli maailman kovimpaan jääkiekkoliigaan amerikkalaisesta yliopistokiekosta, Denverin yliopistosta. Hän on yksi viidestä entisestä yliopistovalmentajasta NHL:ssä tällä hetkellä.
Pelaajana hän oli niin sanottu journeyman. Nopean laskun perusteella 14 eri seuraa kuudessa eri sarjassa 11 ammattilaiskauden aikana. Pienikokoinen sentteri pelasi 122 kertaa NHL:ssä. Seuroina St. Louis Blues, Montreal Canadiens, Philadelphia Flyers, San Jose Sharks sekä Dallas Stars.
”Se on erilaista ja samanlaista yhtäaikaa”, selvitti Montrealissa syntynyt pitkän linjan jääkiekkovalmentaja eroja huipputason yliopistokiekon ja NHL:n välillä. ”Sinun on opetettava pelaajia yhtä paljon kuin yliopistossa, mutta odotukset ovat huomattavasti erilaiset. Nämä pelaajat ovat ammattilaisia, he haluavat olla poikkeuksellisen hyviä. Mutta samalla sinun on valmentajana opetettava heitä olemaan poikkeuksellisia.”
Montgomery on maininnut toiseksi eroksi yliopistokiekon ja NHL:n välillä harjoitusmahdollisuuksien vähyyden. College-kiekossa pelataan vain kahdesti viikossa. NHL:ssä pelataan parhaimmillaan neljä peliä neljässä eri kaupungissa.
Dallas Stars reissaa läpi Albertan tuntemattomuuksia täynnä olevalla pakistolla. ”Meistä moni on nostettu farmista”, sanoi uransa seitsemännen NHL-ottelun pelannut puolustaja Gavin Bayreuther pelin jälkeen. ”Jos rehellisiä ollaan, me olemme vain porukka tuntemattomuuksia. Mutta me yritämme kaikella sydämellämme.”
Neljä joukkueen vakiopuolustajaa on sivussa loukkaantumisten takia. Katsojat saavat ihmetellä nimiä, kuten Joel Hanley, Gavin Bayreuther sekä Taylor Fedun. Viimeksimainitusta ja tämän reisiluun katkeamisesta muutama vuosi sitten tehtiin ihan oma postaus. Oli mukavaa nähdä Fedun pelaamassa pitkästä aikaa.
Starsin valmentaja Jim Montgomery ei halua käyttää loukkaantumisia tekosyynä mihinkään. Loukkaantumiset ovat osa peliä; esimerkiksi Anaheimissa joukkue porhaltaa eteenpäin niistä huolimatta. ”Meidän tavoitteemme on pitää sijoituksemme sarjataulukossa kunnes saamme taas terveen joukkueen jäälle”, sanoi Montgomery.
Miro Heiskanen piti New York Islandersin Leo Komarovin kurissa (John McCreary/Icon Sportswire/IBL.se)
Miro
Miro Heiskanen istui Rogers Placen vieraskopin puolustajien käyttämällä puolella tiistain aamujäitten jälkeen.
”Tämä on ollut aika paljon juuri sitä, mitä odotinkin”, sanoi Heiskanen NHL-blogille ensivaikutelmistaan NHL:ssä, 24 ottelun kokemuksella. ”Aika kovia pelejä joka kerta kun on peli. Ja paljon niitä pelejä on ollutkin, saa hyvään tahtiin pelailla, lennellä tuolla. Aikalailla sitä mitä olin odottanut.”
Heiskanen on ollut yksi syksyn komeetoista. Ei yllätys viime kaudella Helsingin IFK:n pelejä seuranneille.
”Kyllä. Olen päässyt heti aika hyvin messiin, ei tarvinnut ihmetellä kauaa”, hän sanoi. ”Hyvin pääsin pelaamaan ja olen saanut paljon pelatakin. Ei ole siitä jäänyt kiinni.”
Toinen suomalaisteini, Montreal Canadiensin Jesperi Kotkaniemi istui samassa kopissa pari viikkoa sitten, ja tuli sanoneeksi jotain mielenkiintoista. Kotkaniemen mielestä yksi suurimpia yllätyksiä NHL:ssä on ollut se, ettei sen ero suomalaiseen jääkiekkoon loppujen lopuksi ole kovin suuri. Samojen asioitten äärellä toimitaan päivästä toiseen.
”On se totta. Suhteellisen paljon samoja asioita käydään läpi mitä Suomessakin”, kommentoi Miro Heiskanen tätä. ”Siinä mielessä NHL ei paljoa eroa Suomesta. NHL:ssä on tietenkin paljon kovempi vauhti ja paremmat pelaajat, mikä erottaa. Mutta samoja asioita käydään täälläkin läpi.”
Pienen kaukalon pelaaminen on aina erilaista puolustajapelaajalle. Joittenkin mielestä se on helpompaa, mutta peli on nopeaa.
”Tilanteita joutuu vähän katsomaan ennakkoon enemmän, mitä tekee seuraavaksi,” sanoi Heiskanen. ”Pelaajat tulevat niin nopeasti päälle, se on iso ero täällä. Pitää olla hereillä koko ajan.”
Vakiokysymys jokaiselta NHL-tulokkaalta on kysyä, onko tämä ehtinyt kokea niin sanottua Welcome to the NHL -hetkeä. Jotain tapahtumaa kaukalossa tai kaukalon ulkopuolella, joka todella sai ajattelemaan, että nyt ollaan isossa liigassa.
”En tiedä, onko mitään sellaisia tapahtumia”, mietti Miro Heiskanen. ”Jossain pelissä aika levyksi vedettiin pari kertaa”, hän nauroi. ”Varmaankin siinä oli sellainen tervetuloa NHL:ään -hetki. Pää on pidettävä pystyssä.”
Esa
Esa Lindell on selvästi ottanut taas askeleen eteenpäin pelissään. Hänestä on tullut yksi parhaista suomalaispuolustajista NHL:ssä. Dallasin vajaamiehisessä puolustuksessa hänen 182 ottelun kokemuksensa on veteraaniluokkaa.
”Me naurettiin sanalle mentori siinä pelissä, kun Miro teki ensimmäisen NHL-maalinsa”, hymyili aina hyväntuulinen Lindell NHL-blogille. ”Minua kutsuttiin hänen mentoriksi. Olen vain muutaman vuoden häntä vanhempi.”
Lindell vierastaa koko mentori-sanaa, mutta perinteiseen suomalaistapaan vanhempi pelaaja on auttanut tulokasta kaukalon ulkopuolisissa asioissa.
”Kyllä yritin alkuun jeesaa kaukalon ulkopuolella perusjutuissa mitä nyt ikinä tarvitsee. Kämppää, autoa, sun muuta mitä pystyin. Uusi maailma ja uusi kieli.”
Mutta kaukalossa Lindell huomasi nopeasti, ettei tulokas tarvinnut apua. Hän pärjäsi hienosti ilmankin.
”Joo, ei siellä tarvinnut ketään mitenkään autella, kyllä hän osaa hyvin pelata.”
Lindell on ehtinyt NHL-uransa aikana tutustua jo kolmeen valmentajaan. Ensin Lindy Ruff, viime kaudella Ken Hitchcock ja nyt Jim Montgomery. ”Tykkään koutsista ja uusista systeemeistä millä pelataan”, hän kiitteli uutta valmennusta. ”Se kannustaa tekemään peliä. Pelatkaa, älkää pelätkö virheitä. Pitää uskaltaa pelata. Hitchin tyyli viime vuonna oli vähän eri.”
Esa Lindell ei halua moittia vanhan koulun valmentajia, joilta hän oppi uransa alussa. Mutta on aika siirtyä eteenpäin.
”Ainakin viime vuoteen verrattuna olen tykännyt. Nyt saa pelata niinkuin pitääkin pelata. Pakit on koko ajan mukana neljäntenä siellä, että saadaan koko ajan niitä ylivoimahyökkäyksiä. Aiheutetaan härdelliä vastustajan puolustukseen.”
”Kyllä tästä huomaa, että hän on enemmän uuden ajan koutsi. Sellainen, joka koutsaa pelaajia ihmisenä, eikä vain pelaajana.
”Se on erilaista kuin niitten aikaisempien tyyli. Jos peli ei kulje, niin sitten luistellaan. Tykkään kanssa siitä, että tämä uusi koutsi antaa palautteen suoraan. Hän ei harrasta mitään hiljaisuutta. Ei tarvitse miettiä, missä mättää, tai mitä mä tein väärin. Hän on sanonut, että valmentajalta voi aina mennä kysymään, mitä voi tehdä paremmin tai että miksi pelasin tän verran, tai jotain vastaavaa.”
Dallas Starsin kopissa nimilappuja lukiessa huomaa yhden asian.
”Täällä on paljon eurooppalaisia, noin kymmenen. Neljä suomalaista. Olen saanut joka vuosi olla suomalaisten kanssa, mikä on kyllä siistiä. Saa puhua omaa kieltäkin.”
Vaivattoman näköistä peliä
Joku jääkiekkoviivas on sanonut, että puolustaja pelaa hyvin silloin kun häntä ei huomaa. Se tarkoittaa sitä, että hän pelaa tekemättä virheitä. Hyvin hyökkäävät puolustajat ovat usein heikompia puolustuspäähän – Miro Heiskanen pelaa yhtä hyvin molempiin päihin.
Edmontonin ottelun perusteella hän nousee hanakasti hyökkäyksiin. Toisessa erässä Alexander Radulov nousi ja toi kiekon ylös – Heiskanen ilmestyi kuin tyhjästä hakemaan vapaata paikkaa.
Heiskanen liikkuu todella keveästi luistimillaan. Hän muistuttaa Nicklas Lidströmiä siinä, ettei hänen oikeastaan tarvitse taklata – hän saa kiekon pois vastustajalta pelkällä hyvällä liikkumisella ja sijoittumisella. Hän pelaa yhtä vaivattoman näköisesti kumpaakin puolta tarvittaessa, oikeaa tai vasenta puolustajaa. Hän on leftin puolelta laukova puolustaja, joka Esa Lindellin kanssa pelatessaan pelaa oikealla puolella.
Avaussyötöt lähtevät vauhdista, lujaa ja tarkasti – syöttöjä tulee paljon myös rystypuolelta. Ylivoimapelissä nopeita ratkaisuja ja puhtaita syöttöjä suoraan lapaan.
Heiskasen laukaus lähtee todella nopeasti ja tarkasti, useimmiten ranteella kaukaakin. Hänen NHL:ssä tekemistään kymmenestä pisteestä vain yksi on tullut ylivoimatilanteesta . Hän ei ole pelaaja, joka täyttelee pistetilastoaan ylivoimilla.
”Normaalisti nuori puolustaja oppii virheitten kautta”, twiittasi Ilta-Sanomien mainio NHL-kirjeenvaihtaja Sami Hoffrèn Torontosta myöhään tiistai-iltana. ”Heiskanen ei pahemmin tee virheitä, vaan oppii oivallusten kautta. Poikkeukselliset pelaajat tekevät tätä.”
”Käsittämätön talentti.”
On helppoa ymmärtää nyt viime kesäiset huhut siitä, miten Ottawa Senators oli tarjonnut Erik Karlssonia pelaajakaupassa Dallasille, mutta Starsin GM Jim Nill oli kieltäytynyt. Nill oli kieltäytynyt siksi, koska Senators halusi Miro Heiskasen vaihdossa.
On helppoa ymmärtää, miksi kaikki tuntuvat puhuvan Heiskasesta. Tämän kirjoittajan poika pelaa 11-13-vuotiaitten aluejoukkueessa Edmontonissa. Nuo pikkupojat, todelliset pelimiehet, puhuivat Miro Heiskasesta jo lokakuun alussa kopissaan. He olivat nähneet tämän ensimmäisen vaihdon ja ensimmäisen pelin. He huomasivat heti. Tämä on huomattavaa maassa, jossa media rummuttaa Toronto Maple Leafsiä aamusta iltaan.
Harva pystyy luistelemaan McDavidin vauhdissa
Miro Heiskanen pelasi Edmontonissa paljon Dallas Starsin ykkösketjun takana Esa Lindellin parina. Valmentajat peluuttivat ykkösnyrkkejään mieluusti vastakkain. 19-vuotias Espoon Kilosta kotoisin oleva tulokaspakki pelasi täysin vaivattomasti jäällä samanaikaisesti Connor McDavidin, Leon Draisatlin, Jamie Bennin, Alexander Radulovin ja Tyler Seguinin kanssa vaihdosta toiseen.
Heiskasen luistelunopeus riitti vastakkainpeluutuksissa Connor McDavidiä vastaan mainiosti – kolmannen erän ratkaisuvaiheissa hän luisteli McDavidin kiinni maalin takana, otti kiekon pois ja lähti toiseen suuntaan. NHL:ssä ei ole kovin montaa pelaajaa, jotka pystyvät luistelemaan noin korkealla tasolla.
Starsin kapteeni Jamie Benn pääsi laukomaan aivan Mikko Koskisen nenän edestä pelin viimeisillä sekunneilla. Tyler Seguin olisi ollut vapaana maalin kulmalla, mutta Benn päätti yrittää ratkaisua itse. Koskinen torjui. Tilanteessa tapahtui vielä yksi huomattava asia: koska peliaika oli valumassa aivan loppuun, myös Miro Heiskanen ilmestyi taas kuin tyhjästä maalin eteen.
”Parhaat pelaajat pitävät kiekkoa pelin lopussa, ja luotan heidän vaistoihinsa. Jamie uskoi löytäneensä aukon. En ole varma, tiesikö hän, että Segy oli maalin kulmalla. Haluat, että parhaat pelaajasi haluavat pelata ottelun lopussa, ja Jamie halusi pelata ottelun lopun”, sanoi valmentaja Montgomery.
”Lopussa he onnistuivat tekemään yhden tilanteen enemmän kuin me”, kitetty Montgomery Edmontonin jatkoaikavoiton.
Jatkoajalla Montgomery laittoi jäälle Oilersin ykköstä vastaan kaksi puolustajaa – Lindellin ja Heiskasen – yhtäaikaa, mikä on hyvin harvinaista. Olemmekohan nähneet kaksi puolustajaa jatkoajalla viimeksi Darryl Sutterin aikana LA Kingsin pelissä?
”Esa ja Miro tekivät loistavaa työtä Draisaitlia ja McDavidiä vastaan koko illan, ja Miro on yksi harvoista pelaajista, jotka pystyvät luistelemaan McDavidin vauhdissa”, selvitti Montgomery tätä erikoista peluutusta. ”Joten halusimme pelata kahdella pakilla, ja sitten saada edun puolellemme kahdella hyökkääjällä seuraavassa vaihdossa.”
Miro Heiskasen peliaika Edmontonissa 25:47. Vain Esa Lindell (26:37) pelasi enemmän.
—
Täällä Jouni Nieminen, Rogers Place, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
Lue myös: Pelivihjeet NHL-jäille
