Tapahtui tänään NHL:ssä – Osa 16

Vielä kerran lisää tarinoita, legendoja ja tutuilta kuulostavia tapahtumia juttusarjan uusimmassa ja viimeisessä osassa! (Kuva: TT)

8. heinäkuuta

Saku Koivu allekirjoitti tänään, vuonna 2009, yhden vuoden, $3,25 miljoonan sopimuksen Anaheim Ducksiin. Montrèal jäi taakse. Koivu tuli pelaamaan seuraavat viisi kautta Anaheimissa.

Detroit Red Wings ilmoitti tänään, vuonna 1992, tehneensä sopimuksen edelliset kymmenen kautta Philadelphia Flyersissa pelanneen Mark Howen kanssa. Howe tuli pelaamaan uransa kolme viimeistä kautta Detroitissa.

NHL Draft järjestettiin tänään, vuonna 1995, Edmontonin Northlands Coliseumissa. Tuo varaustilaisuus ei mennyt historiaan yhtenä syvimmistä. Ei suuria supertähtiä etukäteen, jälkikäteenkin vain yksi Jarome Iginlassa. Kolme puolustajaa (Bryan Bedard, Wade Redden, Aki Berg) varattiin ensimmäisinä.

Järjestävän seuran varausote alkoi jo lipsua. Loppuunmyyty yleisö huusi “DOAN! DOAN! DOAN!!” yhteen ääneen juuri ennen kuudentena tullutta vuoroa, mutta Oilers varasi Steve Kellyn. Samassa kaupungissa kasvanut Jarome Iginla ei kiinnostanut ollenkaan, Dallas Stars sai varata hänet 11. vuorollaan. Totuuden nimissä on muistettava, ettei Iginlaa pidetty edes Top-15 varauksena etukäteen.

Huomattavimmat suomalaisvaraukset olivat LA Kingsin Aki-Petteri Berg (3.), Washington Capitalsin Miika Elomo (23.), Colorado Avalanchen Tomi Kallio (81.), ja Hartford Whalersin Sami Kapanen (87.). San Jose Sharks varasi tukun suomalaisia: Teemu Riihijärvi (17.), Marko Mäkinen (64.), Vesa Toskala (90.), Miikka Kiprusoff (116.), Timo Hakanen (140.) ja Mikko Markkanen (220.).

Edmontonissa kuulee vieläkin tietyissä pöydissä istuessa tarinaa siitä, että Oilers olisi halunnut Bergin, joka oli korkeimmalta siihen mennessä koskaan varattu suomalaispelaaja. Edmonton Oilers varasi toisella kierroksella Quebecin junnuliigan St. Jean Lynxin Georges Laraquen (31.), josta tuli suosittu urheiluikoni kaupunkiin aina tähän päivään saakka.

Pari isoa pelaajakauppaakin tehtiin tuona päivänä. Vancouver Canucks treidasi Mike Pecan, Mike Wilsonin ja ykkösvarauksensa (Jay McKee) Buffaloon ja sai vastakaupassa Alexander Mogilnyn. Näin Pat Quinn sai Pavel Buren ja Alex Mogilnyn samaan joukkueeseen. Mogilny teki 55 maalia ensimmäisellä Vancouverin kaudellaan, mutta loukkaantumiset pitivät hänet poissa kokoonpanosta 83 kertaa seuraavista 296 ottelusta. Hänet myytiin New Jersey Devilsiin vuonna 2000. 

Pittsburgh Penguins treidasi Larry Murphyn Torontoon, jossa tuleva HHOF-pakki pääsi kotikaupunkinsa fanien buuattavaksi. Pens sai kaupassa Dimitri Mironovin ja toisen kierroksen varausoikeuden seuraavan kesän Draftiin. Larry Murphy voitti neljä Stanley Cupia 1990-luvulla. Hänen nimissään on yhä NHL-tulokaspakkien piste-ennätys (76) kaudelta 1980–81. 1 217 pistettä puolustajan paikalta runkosarjassa, 152 lisää playoffeissa. Aliarvostettu pelaaja jos kuka.

Erikoisesti, tuon toistaiseksi ainoan Edmontonissa järjestetyn varaustilaisuuden huippunimistä Bryan Bedard kieltäytyi pelaamasta Ottawassa ja treidattiin New York Islandersiin; Wade Redden ei koskaan ehtinyt pelata Islandersissa ja treidattiin Ottawaan; ja Jarome Iginla treidattiin saman vuoden joulukuussa Calgaryyn.

Kaksi ainakin seuran näkökulmasta hyvää sopimusta allekirjoitettiin NHL:ssä tänään, vuonna 2016. Colorado Avalanchen Nathan MacKinnon laittoi nimensä seitsemän vuoden, $44,1 miljoonan paperiin (eli vuositulot $6,3 miljoonaa), ja Winnipeg Jetsin Mark Scheifele allekirjoitti kahdeksan vuoden, $49 miljoonan diilin (vuositulot $6,75 miljoonaa). Paljon rahaa ja taloudellista turvallisuutta nuorille ammattilaisille, jotka kumpikin olisivat voineet vähän myöhemmin saada paljon enemmän.

9. heinäkuuta

Chicago Blackhawks treidasi Henri Jokiharjun tänään, vuonna 2019, Buffalo Sabresiin, vaihdossa Alexander Nylanderiin.

Juuri Stanley Cup -mestaruuden voittaneen Chicago Blackhawksin palkkakaton alla tuli ahdasta tänään, vuonna 2010. Puolustaja Niklas Hjalmarsson laittoi nimensä San Jose Sharksin heittämään tarjouslakanaan. Kolme päivää myöhemmin Hawks kuitenkin vastasi, ja ruotsalaispuolustaja jatkoi uraansa Chicagossa neljän vuoden, $14 miljoonan diili turvanaan.

NHL:n presidenttinä peräsi 31 kauden ajan (1946–77) toiminut Clarence Campbell syntyi tänään, vuonna 1905, Fleming-nimisessä tuulenpieksemässä kylässä Saskatchewanissa. Campbell aloitti Original Six -aikoina – hänen jäädessään eläkkeelle NHL oli laajentunut jo 18-joukkueen sarjaksi.

Montrèal Canadiensin maalivahti Ken Dryden ilmoitti lopettavansa ammattilaisjääkiekon tänään, vuonna 1979. Lopettaessaan vain 31-vuotias Dryden halusi siirtyä elämässä eteenpäin ja saattaa juristin opintonsa päätökseen. Hän pelasi vain kahdeksan NHL-kautta, mutta voitti sinä aikana kuusi Stanley Cupia, Conn Smythen, Calderin ja viisi Vezinaa.

Sittemmin Dryden on kirjoittanut muutaman lukemisenarvoisen kirjan NHL-jääkiekosta.

NHL-legenda Joe Sakic ilmoitti lopettavansa pelaamisen tänään, vuonna 2009. Burnaby Joe muistetaan pelkäämättömänä herrasmiespelaajana, joka teki todella isoja maaleja.

Leonard “Red” Kelly syntyi tänään Simcoe-nimisessä paikassa Kanadan Ontariossa. Red Kellyn legendaan liittyy muutama huomattava tarina. Hän on eniten Stanley Cup -mestaruuksia voittanut pelaaja (8), joka ei koskaan pelannut Montrèal Canadiensissa. Hän oli ensin mukana Detroit Red Wingsin 1950-luvun dynastiajoukkueessa, jossa hän pelasi 12 kauden ajan ja voitti neljä Stanley Cupia, kahdeksan runkosarjan mestaruutta. Hän voitti Norris-palkinnon NHL:n parhaana puolustajana vuonna 1954, sekä herrasmiespelaajapalkinto Lady Byngin kolme kertaa, vuosina 1951, 1953 ja 1954. Hänet valittiin ensimmäiseen All Stars -kuusikkoon kuusi kertaa.

”Junnuvuosinaan keskisarjan nyrkkeilymestari, joka jääkiekossa palkittiin herrasmiespelaajana.”

Vuonna 1960 Kelly treidattiin Torontoon. Huomattavaa Kellyn uran toisessa jaksossa Torontossa oli se, että hän siirtyi kolmekymppisenä puolustajasta sentteriksi. NHL-historian onnistunein pelipaikan vaihdos. Hän voitti neljännen Lady Bynginsä ja oli NHL:n pistepörssin kuudes kaudella 1960–61 hyökkääjänä! Neljä Stanley Cup -mestaruutta lisää hyökkääjänä Torontossa.

Olemme nähneet, miten Scotty Bowman laittoi Sergei Fedorovin pakiksi muutaman pelin ajaksi, ja Fedorov pelasi todella hyvin silläkin paikalla. Mark Howe aloitti HHOF-uransa hyökkääjänä isänsä ketjussa WHA:ssa, ja päätti puolustajana. Yhdellä kaudella kapinaliigassa hän oli kauden puolimatkan tähtikuusikossa hyökkääjänä ja kauden lopussa puolustajana. Brent Burns on yhä yksi NHL:n parhaita hyökkääviä puolustajia. Hänkin on pelannut laiturina, ja pelannut ihan hyvin.

Vuosi sitten toukokuussa 91-vuotiaana kuollut Red Kelly tunnettiin myös siitä, että hän toimi ammattilaisjääkiekon ohella Toronton vuosinaan (1962–65) myös Kanadan parlamentissa liberaalisen puolueen kansanedustajana. Red sukkuloi Toronton ja Ottawan väliä junalla, ja joskus vuokrasi yksinään jäätä. Onko tämä merkki siitä, että NHL:ssä voi pelata kuka tahansa poliitikkokin halutessaan? Vai onko tämä luettava niin, että täysipäiväinen ammattilaisjääkiekkoilijakin pystyy hoitamaan turhanpäiväiset kansanedustajan hommat vasemmalla kädellä pelaamisen ohessa?

Oli miten oli, vain Red Kelly on tämän tehnyt. Renessanssimies. Pakki. Hyökkääjä. Kansanedustaja. Junnuvuosinaan keskisarjan nyrkkeilymestari, joka jääkiekossa palkittiin herrasmiespelaajana. Kelly pelasi vuoden 1964 Stanley Cup -finaalin ratkaisevassa pelissä polvi jäädytettynä ja menetti tajuntansa pelin jälkeen suihkussa. Seuraavana päivänä hän oli jo kansanedustajan paikallaan Ottawassa.

Peliuransa jälkeen Red valmensi LA Kingsiä, Pittsburgh Penguinsia ja lopulta palasi Torontoon. Leafsin omistaja Harold Ballard tarjosi päävalmentajan paikkaa suoraan vankilasta, jossa hän oli istumassa kakkuaan petoksesta, varkaudesta ja verovilpistä.

Vuoden 1976 playoffeissa Philadelphia Flyersia vastaan Toronton valmentajan Red Kellyn legendaan kirjoitettiin vielä yksi, ja todella outo, luku. Pyramid Power. Red uskoi onnea tuottavien minipyramidien voimaan. Hän asennutti sellaisia Leafsin pelaajapenkin alle. Ennen otteluja jotkut samaan juttuun hurahtaneet pelaajat kävivät istumassa pukukoppiin pystytetyn pyramidin alla.

Toronto voitti pelit 3, 4, ja 6 Broad Street Bulliesia vastaan pyramidien antamien ihmevoimien avulla. Mutta Flyers voitti seitsemännen pelin. Red Kellyn valmentajaura oli ohi. Kukaan ei tiedä, mitä minipyramideille tapahtui.

David Poile palkattiin tänään, vuonna 1997, vielä ilman nimeä olleen aloittelevan Nashvillen NHL-seuran manageriksi. Hän jatkaa tuolla paikalla yhä.

Chicago Blackhawksin parivaljakko Jonathan Toews ja Patrick Kane allekirjoittivat tänään, vuonna 2014, identtiset kahdeksan vuoden, $84 miljoonan jatkosopimukset. Diilit astuivat voimaan kauden 2015–16 alusta ja olivat arvoltaan $10,5 miljoonaa per kausi. Goaldust Twins-lempinimellä NHL:ssä aloittaneet tähdet voittivat kolme Stanley Cupia Blackhawksille.

Jäämme seuraamaan, peluutetaanko heitä yhdessä vai erikseen pian alkavassa huippujännittävässä sääli-playoffsarjassa Edmonton Oilersia vastaan. Erikseen todennäköisesti, erikoistilanteita lukuun ottamatta.

10. heinäkuuta

John Scott allekirjoitti viimeisen ammattilaissopimuksensa tänään, vuonna 2015, Arizona Coyotesiin. Insinööriksi ennen ammattilaisuraansa opiskelleen sympaattisen kovanaaman viimeinen NHL-kausi oli tarina, josta tehdään vielä kirjoja ja elokuvia. AHL:n kautta faniäänestyksellä juhlituksi All Star -pelin ykköstähdeksi.

Yksi harvoin mainituista tarinoista John Scottin legendassa on se, että hän on syntynyt Edmontonissa ja asui pikkupoikana kaupungin pohjoisosassa sijainneessa trailer parkissa nuorten vanhempiensa kanssa 31. heinäkuuta, vuonna 1987, kun kaupunkiin iski sen historian pahin tornado. Tornado vei 27 ihmisen hengen muutamassa tunnissa. Scottien koti tuhoutui täysin, minkä jälkeen he muuttivat Itä-Kanadaan vanhempiensa luokse.

Kaupungin lempinimi, NHL-podcastin alussakin joskus kuultava “City of Champions” on tullut tuon onnettomuuden takia. En tiedä, onko kukaan kysynyt Scottilta tästä.

Frank J. Selke Sr. nimettiin Montrèal Canadiensin uudeksi manageriksi tänään, vuonna 1946. Tätä ennen Selke oli toiminut Toronto Maple Leafsin organisaatiossa vuodesta 1929 lähtien, mutta henkilökohtaiset erimielisyydet Leafsin toimitusjohtaja Conn Smythen kanssa johtivat siihen, että hän jätti eropaperit toukokuussa 1946.

Montrèalissa Frank Selke sai johdettavakseen pahassa taloudellisessa pulassa olleen seuran, joka oli juuri voittanut kaksi Stanley Cup -mestaruutta. Vanha peliareena Montrèal Forum oli päässyt huonoon kuntoon. Selke sanoi tunteneensa likaisten vessojen hajun sieraimissaan kävellessään ensimmäiseen Canadiensin haastatteluun.

Seuran omistajat lupasivat sijoittaa kunnolla rahaa Forumin siistimiseen Frank Selken vaatimuksesta. Hän vaati myös käytettäväkseen ison budjetin, jonka avulla hän loi Montrèal Canadiensin malliorganisaation, junnu- ja farmisarjoista alkaen. Frank Selke jäi eläkkeelle 70-vuotiaana vuonna 1964. Hän oli rakentamassa Toronton ja Montrèalin vuodet yhteen laskien 13 Stanley Cup -mestarijoukkuetta.

Seuraajakseen Selke oli kouluttanut Sam Pollockin, josta tuli ainakin mestaruuksissa laskettuna vieläkin menestyksekkäämpi NHL-manageri.

Boston Bruins treidasi kaksi vuotta aikaisemmin hankkimansa surullisen hahmon maalivahdin Terry Sawchukin takaisin Detroitiin tänään, vuonna 1957. Vastakaupassa Bruins sai käteistä ja hyökkääjä Johnny Bucykin. Bucykistä tuli Bruinsin seurahistorian eniten maaleja tehnyt pelaaja. Kolmetoista päivää myöhemmin Detroit teki tilaa Sawchukille ja treidasi Glenn Hallin Chicagoon. Terry siis tuli takaisin kotiin, mutta Red Wings sai maksaa siitä kalliisti.

Nikita Kucherov allekirjoitti kahdeksan vuoden, $76 miljoonan sopimuksen Tampa Bay Lightningiin tänään, vuonna 2018.

11. heinäkuuta

Jean-Guy Talbot syntyi tänään, vuonna 1932, paikassa nimeltä Cap-de-la-Madeleine ranskankielisen Kanadan kauniin Quebecin provinssin sydämessä. Talbotista tuli hyvä, vankka puolustaja Montrèal Canadiensin seitsemään eri Stanley Cup -mestarijoukkueeseen. Viimeiseksi mestaruudeksi pyhässä flanellissa jäi kevään 1966 Coupe de Stanley. Vuonna 1967 Jean-Guy Talbot jätettiin suojaamatta laajennus-draftissa ja hän pelasi Minnesota North Starsissa, Detroit Red Wingsissä, St. Louis Bluesissa ja Buffalo Sabresissa viimeisen kautensa 1970–71. Hän oli siis yksi Sabresin ensimmäisen joukkueen pelaajista.

Viimeisessä playoff-ottelussaan, 10. toukokuuta vuonna 1970, Cap-de-la-Madeleinen kasvatti sai nähdä hyvin läheltä Bobby Orrin ilmalennon – hänen pakkiparinsa Noel Picard sai nähdä vieläkin lähempää (Picard oli se pelaaja, joka kamppasi Orrin). Talbot aloitti valmentajana välittömästi peliuran päätyttyä. Ensin Western Leaguen Denver Spursissa ja sieltä ylös NHL:n St. Louisiin, ja WHA:n kautta takaisin NHL:n New York Rangersiin. Entinen Habitantsin aikainen joukkuekaveri John Ferguson toimi Rangersin GM:nä, ja soitti kesällä 1977.

Manhattanilla Jean-Guy Talbot teki jotain, joka muistetaan aina, ja joka ei koskaan enää tule tapahtumaan. Hän teki todellisen “Fashion Faux Pasin”, kuten sanotaan. Broadwayn Sinipaitojen päävalmentaja, komeasti englantia ranskankielisellä korostuksella puhunut Talbot esiintyi otteluissa penkin takana verkkarit päällä!! Hän piti vielä mafiatyyliin poolopaitaa Rangers-verkkaritakin alla.

Tämä hirvittävä muotimoka ja loukkaus NHL:n ikiajoista lähtien vallinnutta pukupakkoa kohtaan tapahtui vielä seksikkäällä 70-luvulla New Yorkissa. Rangersissa pelasivat sellaiset veijarit, kuten kapteeni Dave Maloney, Ron Greschner, Anders Hedberg, Phil Esposito ja mallinakin taaloja ansainnut Ron Duguay. Muodikkaita ja cooleja ammattilaisia, jotka mainostivat Vidal Sassoonin muotifarkkuja televisiossa.

Bostonissa samaan aikaan Big Bad Bruinsin valmentaja Donald S. Cherry piti mittatilauspukuja. Verkkareitten syyksi Talbot antoi sen, että hän hikoili aivan mahdottomasti pelien aikana puku päällään. Madison Square Gardenissa oli kuuma ja pelien jälkeen isojen lamppujen edessä haastatteluissa vielä kuumempi. Talbot otti joskus puvuntakin pois, eikä sekään auttanut, koska siten hän paljasti pahasti hikitahraisen paitansa.

Lopulta Jean-Guy Talbot kysyi lupaa GM John Fergusonilta pitää verkkareita peleissä. Lupa tuli kauden 1977–78 puolivälissä. Pelien jälkeen Talbot kävi suihkussa ja laittoi puvun päälleen. Kevään 1978 playoffeissa Rangers putosi heti ensimmäisellä kierroksella Buffalo Sabresille, ja Ferguson päätti antaa potkut valmentajalleen. Verkkariasuisen NHL-valmentajan legenda päättyi siihen.

John Tortorella on sittemmin nähty penkin takana huppari päällä, joulukuussa 2018. En ole ihan varma, mikä on tarina Tortsin asun takana.

Toinen Jean-Guy Talbotia koskeva legenda on tarina siitä, kuinka hän päätti Scotty Bowmanin peliuran A-junnuissa. Scotty oli keväällä vuonna 1951 vasta 17-vuotias lupaava junnu. Montrèal Forumissa pelatussa playoff-ottelussa Bowmanin Junior Canadiens pelasi Trois-Riviers Redsiä vastaan. Pienikokoinen, mutta ketterä ja nopea Bowman pääsi yksinläpitilanteeseen, mutta Trois-Riviersin pakki Talbot ajoi takaa ja löi turhautuneena mailalla kahdesti. Ensimmäinen isku osui olkapäähän ja toinen Scottyn paljaaseen päähän. Iso pala päänahkaa irtosi iskun voimasta.

Talbot sai vuoden pelikiellon tapahtuneesta. Kallovamman saanut Bowman joutui lopettamaan kiekkoilun 18-vuotiaana.

Pari vuosikymmentä myöhemmin St. Louis Blues otti Jean-Guy Talbotin siirtolistalta eli waivereistä valmentajansa Scotty Bowmanin suosituksesta, ja jääkiekkohistorian menestyksekkäimmän valmentajauran ikävällä tavalla aloittanut puolustaja pelasi Bowmanin alaisuudessa kolmen kauden ajan.

Kevin Lowe kutsuttiin juuri Hockey Hall of Fameen kuuden Stanley Cupinsa ansiosta. Jean-Guy Talbot oli tärkeä pelaaja seitsemässä mestaruudessa, mutta hän ei ole koskaan saanut kutsua. En tiedä, johtuuko tämä verkkariskandaalista, Scottyn skalpeeraamisesta, vai mistä.

Yksi NHL:n lähihistorian parhaista puolustajista, Al MacInnis, vietti tänään, vuonna 2020, 57. syntymäpäiväänsä. MacInnis muistetaan parhaiten todella kovista siniviivalaukauksista. Hän teki 340 maalia ja 1 274 pistettä NHL:ssä (kaikkien aikojen kolmas puolustajista pisteissä). Norris-palkinto vuonna 1999, Hockey Hall of Fame vuonna 2007. Tärkeä pelaaja Calgary Flamesin Stanley Cup -mestarijoukkueessa vuonna 1989.

Pittsburgh Penguinsin Jaromir Jagr ja Franticek Kucera kaupattiin tänään, vuonna 2001, Washington Capitalsiin. Jagr oli jo tässä vaiheessa uraansa nelinkertainen NHL:n pistekuningas ja kaksinkertainen Stanley Cup -mestari. Hän oli pelannut Pittsburghissa uransa 806 ensimmäistä runkosarjan ottelua ja tehnyt niissä 1 079 pistettä yhdentoista vuoden aikana.

Penguins sai kaupassa Capitalsilta kolme prospektipelaajaa; Kris Beechin, Michal Sivekin ja Ross Lupaschukin. Jos nuo nimet näyttävät jotenkin tutuilta, mutta et pysty kertomaan yhtään kunnon tarinaa kyseisistä pelaajista, et ole ainoa. Blogin tuomaristo määrää treidin voittajaksi Washingtonin.

Sekä Pittsburghin että Washington Capitalsin menestys lähti tämän jälkeen syvälle pohjamutiin, jonka seurauksena ne pääsivät varaamaan tulevan nousukautensa tärkeimmät pelaajat Alexander Ovechkinin, Nicklas Bäckströmin, Sidney Crosbyn ja Jevgeni Malkinin.

Viimeisellä kaudellaan Penguinsissä Jagr voitti vielä Art Ross -palkinnon neljännen peräkkäisen kerran 121 pisteellään. Washingtonissa hänen pistesaldonsa putosivat hieman ensimmäisellä kaudella. Capitalsista matka jatkui vajaan kolmen kauden jälkeen New York Rangersiin ja sen jälkeen vielä seitsemään muuhun NHL-seuraan. Tshekkilegendan viimeinen NHL-joukkue oli Calgary Flames kaudella 2017–18.

12. heinäkuuta

Dave Semenko syntyi tänään, vuonna 1957 Winnipegissä. “Sammy” kuoli haimasyöpään kolme vuotta sitten. Hänen hautajaisistaan kerrottiin blogilla.

Detroit Red Wings ilmoitti tänään, vuonna 1982, nimittäneensä Jimmy Devellanon managerikseen. Pizzakuningas Mike Illitch oli juuri ostanut heikosti menestyneen Red Wingsin kuukautta aikaisemmin pilkkahintaan Norrisin perheeltä. Wings ei ollut päässyt playoffeihin 11 kauteen, edellinen Stanley Cup -mestaruuskin oli vuodelta 1955.

Devellano oli ollut GM Bill Torreyn oikea käsi New York Islandersin dynastiajoukkueen rakentajana. Detroitissa hän toimi managerina vuoteen 1990 saakka, minkä jälkeen hän jatkoi seuran presidenttinä. Detroit Red Wings nousi Jimmy D:n aikana takaisin huippuseuraksi. Neljä Stanley Cup -mestaruutta, kuusi runkosarjan mestaruutta.

Vapaaehtoisena, ilman palkkaa toimineena osa-aikaisena Toronto Maple Leafsin scouttina uransa aloittanut Jimmy Devellano aateloitiin Hockey Hall of Famen rakentajien siipeen vuonna 2010.

Tänään, vuonna 1972, aloitettiin seuraavana syksynä pidettävän Summit Seriesin valmistelut. Ensimmäistä kertaa vastakkain tulisivat pelaamaan Kanadan parhaat NHL-ammattilaiset ja Neuvostoliiton maajoukkue kahdeksan ottelun ystävyysottelusarjassa. Kuten sarjaa seuranneet tietävät, ote meni lopussa kauaksi ystävyydestä, koska pelissä oli jääkiekon todellinen maailman herruus ilman virallista titteliä.

”Neljä loikkaria korvattiin muilla pelaajilla.”

Team Canada ilmoitti tänään 35 harjoitusleirille kutsutun pelaajan nimet. Mielenkiintoisesti, alkuperäiseltä listalta löytyi maalivahti Gerry Cheeversin, puolustaja J.C. Tremblayn, sekä hyökkääjien Bobby Hullin ja Derek Sandersonin nimet. Näitä pelaajia ei kuitenkaan huolittu Kanadan maajoukkueeseen, koska he tekivät sopimuksen seuraavasta kaudesta aloittelevan kapinaliigan WHA:n joukkueitten kanssa. Asiasta tehtiin peräti valitus Kanadan pääministerille, mutta NHL:n presidentti Clarence Campbell oli kovana. Neljä loikkaria korvattiin muilla pelaajilla.

Taas yksi iso NHL-sopimus lähetettiin viettämään viimeisiä päiviään Arizonan erämaahan tänään, vuonna 2018. Coyotes hankki Marian Hossan sopimuksen, kolmannen kierroksen varausoikeuden vuoden 2019 NHL Draftissa, Vinnie Hinostrozan ja Jordan Oesterlen Chicago Blackhawksista ja antoi vastineeksi Marcus Krugerin, Jordan Malettan, MacKenzie Entwistlen, Andrew Campbellin ja viidennen kierroksen varausoikeuden 2019 Draftissa.

Edmonton Oilers treidasi Andrew Coglianon Anaheimiin tänään, vuonna 2011. Tuulennopea “Cogs” muistetaan vieläkin hyvin Edmontonissa ja hänet kutsutaan aina silloin tällöin sporttiradioon vieraaksi. Coglianon nimissä on vieläkin hänen maaliskuussa, vuonna 2008, tekemänsä NHL-ennätys. Kolme jatkoajalla tehtyä voittomaalia kolmessa peräkkäisessä ottelussa. Vastustajajoukkueet olivat järjestyksessä Columbus Blue Jackets, Chicago Blackhawks ja St. Louis Blues.

Andrew Coglianon noissa otteluissa käyttämät maila ja hanskat lähetettiin Torontoon Hockey Hall of Fameen museon pyynnöstä.

Cogliano oli lähellä päästä rikkomaan toisenkin NHL-ennätyksen kaudella 2017–18. Hän oli pelannut 830 ottelua peräkkäin, mutta putken katkaisi todella kyseenalainen pelikielto. Doug Jarvisin ennätys 964 ottelua on yhä voimassa. Pidämme peukkuja Keith Yandlelle (866), Patrick Marleaulle (854) ja Phil Kesselille (844).

Phil Kesselin nimen löytyminen teräsmieslistalta saattaa olla pieni yllätys.

13. heinäkuuta

Bobby Carpenter syntyi tänään, vuonna 1963, Bostonin esikaupunkeihin kuuluvassa, Beverly-nimisessä paikassa. Käkkäräpäisen, vasta 17-vuotiaan lukiokiekkoa pelanneen Bobbyn kuva oli Sports Illustratedin kannessa helmikuussa, vuonna 1981. Otsikossa sanottiin: “The Can`t-Miss Kid”. NHL-scoutit sanoivat hänen olleen parhaan USA:sta tulleen prospektin koskaan. Sisäsivun jutussa oli pienempi kuva, jossa Carpenterilla oli Oulun Kärppien joukkuetakki päällä.

Seuraavana kesänä, vuoden 1981 NHL Draftissa Bobby Carpenterista tuli historian toinen Yhdysvalloissa syntynyt ensimmäisen kierroksen varaus (puolustaja Mike Ramsey oli ensimmäinen), kun Washington Capitals varasi hänet kolmantena Dale Hawerchukin ja Doug Smithin jälkeen. Seuraavana syksynä hänestä tuli myös ensimmäinen suoraan lukiokiekosta NHL-kaukaloon päässyt pelaaja.

Bobby Carpenterin paras kausi tilastollisesti NHL:ssä oli 1984–85, jolloin hän teki 53 maalia ja 95 pistettä. Ensimmäinen amerikkalainen 50 maalin tekijä.

Mark Messier palasi kotiin Manhattanille tänään, vuonna 2000, kolmen Vancouver Canucksissa vietetyn kauden jälkeen. Glen Sather oli juuri jättänyt Edmontonin, ja Messierin hankinta oli yksi hänen ensimmäisiä siirtojaan. Lehdistötilaisuudessa Messierin lähdön jälkeiset kaudet New York Rangersin kapteenina toiminut Brian Leetch toi Mooselle tämän vanhan pelipaidan #11 ja käänsi sen, jolloin kaikki näkivät paitaan ommellun kapteenin C:n.

Messier oli toisen New Yorkin vierailun alkaessa jo 39-vuotias, ja parhaat pelivuodet olivat selvästi jääneet taakse. Hän pelasi neljä kautta lisää Broadwaylla, Sinipaidat eivät päässeet playoffeihin kertaakaan noitten kausien aikana.

NHL-omistajat ja pelaajayhdistys NHLPA ilmoittivat tänään, vuonna 2005, päässeensä sopimukseen uudesta työehtosopimuksesta liigan oltua työsulussa koko edellisen kauden. Historiallisesti samalla ilmoitettiin NHL:n ottavan palkkakattojärjestelmän käyttöön ensimmäisen kerran. Kuuden vuoden uusi diili astui virallisesti voimaan yhdeksän päivää myöhemmin.

Las Vegasiin tulossa ollut uusi, vielä nimeämätön NHL-seura ilmoitti tänään, vuonna 2016, palkanneensa George McPheen ensimmäiseksi managerikseen.

14. heinäkuuta

NHL hyväksyi California Sealsin siirron Clevelandiin tänään, vuonna 1976. Joukkueen nimeksi tuli Cleveland Barons. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun NHL-seura oli vaihtanut paikkakuntaa sitten vuoden 1934, jolloin Ottawa Senators muutti St. Louisiin. Baronsin aika Ohiossa kesti vain kahden kauden ajan. Vuonna 1978 Barons yhdisti voimansa Minnesota North Starsin kanssa.

Alkuperäiseltä nimeltään California Golden Seals on vähän jo unohdettu NHL-joukkue, jonka taipaleesta kuulee aina silloin tällöin tarinoita. Kuten joukkueen pelaaminen valkoisiksi maalatuissa luistimissa.

Lentävä ranskalainen Guy Lafleur allekirjoitti tänään, vuonna 1989, sopimuksen Quebec Nordiquesin kanssa. Le Demon Blond oli tullut takaisin NHL:ään edellisellä kaudella New York Rangersissa, ja hän pelasi kaksi viimeistä kauttaan Nordiquesissa. Quebec City oli hänelle tuttu paikka, koska hän saavutti legendan statuksen siellä jo junnukiekossa. Lafleur oli aateloitu Hockey Hall of Fameen jo vuonna 1988. Yksi kolmesta NHL-pelaajasta, jotka palasivat kaukaloon kunniagalleriasta. Gordie Howe ja Mario Lemieux olivat ne kaksi muuta.

Grant Fuhr allekirjoitti tänään, vuonna 1995, pelisopimuksen St. Louis Bluesiin. Ensimmäisellä kaudellaan Bluesissa “Coco”, kuten täälläpäin tätä Edmontonin kuuluisaa poikaa kutsutaan, pelasi peräti 79 ottelua. NHL-ennätys. Tämä saattaa tuoda lukijalle mieleen Steve Yzermanin kuuluisimman maalin seuraavana keväänä, sen siniviivan takaa yläriman kautta sisään menneen ylivoimamaalin.

Jon Casey oli Bluesin maalissa siinä pelissä. Fuhr oli sivussa loukkaantuneena.

Kiitos juttusarjaa seuranneille!

Tähän päättyy “Tapahtui tänään NHL:ssä”-juttusarja. Kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet näitä lukea. Toivottavasti näistä on ollut iloa, näitä on ollut hauskaa tehdä. Ja kiitos Liam Maguirelle, ja Mike Commitolle – kahdelle loistavalle NHL-historioitsijoille, jotka antoivat luvan käyttää heidän tutkimuksiaan lähteinä, oikeastaan käskivät tekemään niin, jotta historiaakin muistettaisiin. Yritin aina mahdollisuuksien tullessa lisätä suomalaisväriä, mitä olisi ehkä tarkemmalla tutkimuksella voinut tuoda esiin enemmän.

On aika päättää sarja, koska nyt keskellä kesää on ihan oikeaa NHL-jääkiekkoakin, mistä raportoida. Vanhojakin tarinoita kerrotaan totta kai kuten ennenkin, jos sellaisia tulee silloin tällöin eteen.

—


Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Twitter: @OnsideWithJouni
Jouninposti@shaw.ca

Muista myös