Toisen kierroksen ennakko – Läntinen konferenssi
15 min
Neljä joukkuetta, kaksi kamppailuparia, taistelee pääsystä läntisen konferenssin finaalisarjaan. Vain kaksi joukkuetta pääsee pelaamaan palkinnosta, johon kukaan ei halua koskea.
Anaheim Ducks vs. Edmonton Oilers
Connor McDavid vastaan Ryan Kesler. Tätä pelisarjaa mainostetaan NHL:n pistepörssin ja erittäin todennäköisen Hart-pakinnon voittajan sekä erittäin mahdollisen Frank J. Selke -palkinnon voittajan välisenä kaksinkamppailuna (Patrice Bergeron saattaa sittenkin voittaa Selken). Kesler on yksi NHL:n parhaista aloittajista, iso, vahva, ja tarvittaessa todella ilkeä.
McDavidin playoff-ura alkaa siis kahdella mahdollisimman hankalalla vastakkainpeluutuksella. Ensin Sharksia vastaan jokaisessa vaihdossa oli vastassa NHL:n parhaisiin puolustaviin pakkeihin lukeutuva Marc-Edouard Vlasic ja Justin Braun, ja nyt Kesler.
Ryan Kesler neutralisoi vastustajan parhaat yleensä jo keskikentällä, ottaen tilan pois ja lopulta kiekon pois. Hyökkäävä ketju pakotetaan puolustamaan niin paljon kuin mahdollista. McDavidin vahvuus taas on se, että hän pystyy polkemaan huippunopeuteen, vaikka omalta maaliviivalta tarvittaessa, ja puhaltamaan karvaajien ohi hirvittävällä vauhdilla kiekko lavassa.
Connor McDavid on niin nopea luistelija, ettei Ryan Kesler pysty pysymään hänen vauhdissaan. Kukaan ei pysty. Siksi Kesler tulee pelaamaan McDavidiä vastaan fyysisesti. Naamanpesu hanskalla, pieni poikittainen selkään. Oilersin vahvuus on se, että joukkueessa on Milan Lucic, joka voi mennä ja tehdä saman Corey Perrylle. Ja jos Kesler menee liian pitkälle, Lucic voi ottaa asian esille suoraan Keslerin kanssa.
McDavidin paras esitys saadaan estettyä, jos hän antaa varjostuksen haitata ja turhauttaa häntä. Ryan Keslerin tyylinä ei ole puhua rumia, hän sekoittaa varjostettavan pasmat pelaamalla tilanteet kovempaa kuin vastapelaaja; olemalla koko ajan iholla.
Mutta keskiviikkona Anaheimin Honda Centerissä alkavassa ottelusarjassa on kyse paljosta muustakin kuin McDavidistä ja Kesleristä. Ensinnäkin, Kesler ei toimi yksin. Hänen yhä ilman nimeä pelaavassa ketjussaan luistelevat myös teräsmies Andrew Cogliano ja Jakob Silfverberg. ”Everyday-Andrew” on huippunopea ja hyvä puolustamaan, Silfverberg taas on yksi NHL:n parhaista suojaamaan kiekkoa vastustajan päädyn kulmissa.
Anaheimin valmentaja Randy Carlyle yrittää varmasti peluuttaa vastakkain tätä ketjua McDavidiä, sekä todennäköisesti hänen ketjuunsa takaisin tulevia Patrick Maroonia ja Leon Draisaitlia vastaan. Ensin Anaheimissa keskiviikkona ja perjantaina kotikenttäedun turvin, ja sitten sunnuntaina ja ensi viikon keskiviikkona Edmontonissa.
Aloitusvoitoista ei puhuta tarpeeksi, kun vastakkainpeluutuksia analysoidaan. On aina helpompaa estää vastustajan vaihdot lennossa, jos kiekko on omilla. Anaheimilla on tässä selkeä etu; se oli runkosarjassa NHL:n paras joukkue aloituksissa (54.7%) ja Edmonton oli huonoin (47.0%).
– – –
Yksi Ducks vs. Oilers -pelisarjan myyteistä on se, että vastakkain pelaa kokenut ja vanhempi Ducks ja nuori Oilers. Randy Carlyle heitti tämän legendan jo ikkunasta ennen pelisarjan alkua toteamalla, että ”jokainen, joka sanoo niin harrastaa paskapuhetta.” Ja Randy on oikeassa. Oilersin kokoonpanossa on yhdeksän 29-vuotiasta tai vanhempaa pelaajaa.
Carlyle on aggressiivisen vastakkainpeluutuspelin ja tiukan puolustuksen mestari penkkivalmentajana. 61-vuotias puoliksi kanadansuomalainen on modernimpi valmentaja kuin mitä hänen maineensa kovana old school -luotsina ehkä on. Esimerkiksi Anaheimissa hän peluuttaa selkeästi kolmea hyökkäävää ketjua aivan Joel Quennevillen ja Blackhawksin tyyliin – ei perinteistä top-6 ja bottom-6 haamukokoonpanoa hyökkäyksessä.
Carlyle on puolustajien loukkaantumissuman iskettyä osannut peluuttaa kokemattomampia Brandon Montouria ja Shea Theodorea todella hienosti. Tärkeitä minuutteja, mutta laittamatta heitä liian koviin paikkoihin. Edistyneihin tilastoihin perehtynyt koulukunta ei anna mieluusti kunniaa Randy Carlylelle ja tämän joukkueille, mutta haluaisin tietää miltä Ducksin peli varsinkin viime aikoina näyttää tilastojen valossa, koska joukkue on voittanut lähes kaiken viimeisissä noin 20 pelissään. Vanhan koulun silmätestin ja tilastojen on oltava aika lähellä toisiaan.
Randy ei ehkä ole pehmentynyt, mutta hän ainakin yrittää kommunikoida nuorten pelaajien kanssa nykyisin. Periaatteessa hän on yhä old school-valmentaja, joka vaatii paljon. Hänellä on joukkueensa luottamus ja kunnioitus kuitenkin.
Toisella puolella Todd McLellan on luonut kahdessa vuodessa Oilersista kovan ja monipuolista peliä pelaavan joukkueen. Oilers ei ole enää pehmeä eikä joukkue, joka luovuttaa tappiotilanteissa. Se pystyy voittamaan vähämaalisia pelejä. Tämän pelisarjan voitosta taistellaan laidoilla, ja Oilersilla on sitä varten hyviä laitureita Milan Lucicissa, Patrick Maroonissa ja Zack Kassianissa.
– – –
Maalivahtien kaksintaistelussa nähdään kaksi erittäin hyvää vahtia. Oilersin Cam Talbot oli sensaatiomaisen hyvä San Jose Sharksia vastaan, kaksi nollapeliä. Ducksin John Gibson häädettiin yhden kerran maaliltaan Calgary-sarjassa (kolmospelissä), mutta hän on myös yksi NHL:n parhaita nuoria veräjänvartijoita. Hänen pelinsä nelospelissä oli vakuuttava kuitenkin.
Talbot on noussut ykkösmaalivahdiksi ja samalla lähelle NHL:n eliittivahtien luokkaa, lähelle Carey Pricen, Braden Holtbyn ja entisen joukkuekaverinsa Henrik Lundqvistin tasoa.
Mitä maalivahtien tyyleihin tulee, Sharksin Martin Jones oli huippuesimerkki koulumaalivahdista, jonka tekniikka on viimeisen päälle hiottua ja aina samanlaista. John Gibsonin torjuntatekniikka taas perustuu enemmän reaktioihin, taitoihin, tilanteitten lukemiseen, luistelutaitoon ja yleiseen urheilullisuuteen. Hän ei tee jokaiseen samanlaiseen laukaukseen samanlaista torjuntaa. Gibsonin pelityyli voi olla hankalampi lukea hyökkääjille, mutta sitä on hauskaa seurata.
Ehkä Gibsonille kannattaa laukoa, kun tämä on saatu ensin liikkumaan tämän tyylin takia. Hänen heikkoutenaan pidetään liikkumista hanskakäden puolen suuntaan eli oikealta vasemmalle. Sama erikoinen tekijä kuin Penguinsin Matt Murraylla. Jos hän ehtiikin vasemmalle puolelleen vähän myöhässä, reboundista kiekko voidaan saada hänen taakseen.
Anaheimilla on myös Jonathan Bernier, joka on aina tuuraamaan tullessaan pelannut todella hyvin. Ducksin vahvuus tarvittaessa on kaksi hyvää maalivahtia.
Silti maalivahtipelissä etu mielestäni on Edmontonin. Cam Talbot on parempi kuin John Gibson. Vähän enemmän saavutuksia tässä vaiheessa.
– – –
Anaheim Ducksin puolustuksessa on ollut paljon liikkuvia osia viime aikoina. Cam Fowler saattaa olla palaamassa polvivamman jälkeen, mikä olisi todella iso asia Ducksille. Pakki, joka osaa pelata molempiin suuntiin, ja joka pelaa 25 minuuttia pelissä. Sami Vatanen pelasi vain ensimmäisen pelin Calgary-sarjassa ja on ollut sen jälkeen sivussa ylävartalovamman takia. Hampus Lindholm kärsi myös tällin Flames-sarjan nelospelissä, mutta saattaa olla palaamassa kokoonpanoon.
Lindholm on Ducksin puolustajista se, joka saa tehtäväkseen kovimmat vastakkainpeluutukset vastustajan parhaita hyökkääjiä vastaan. Carlyle on ilmoittanut, että Ducks saattaa saada kaikki puolustajansa mukaan ensimmäiseen Oilers-peliin. Kokenut veteraani Kevin Bieksa on joutunut ottamaan isomman roolin loukkaantumisten takia.
Oilersin puolustuksessa Oscar Klefbom – Adam Larsson on pari, jossa klassisesti Klefbom on kiekollisempi ja kovaa viivalta laukova hyökkäävämpi puolustaja (12 maalia runkosarjassa ja vain kolme kakkosta, Lady Byng -kamaa), ja Larsson hyvin sijoittuva ja kovaotteinen puolustava puolustaja. Kakkosparissa Andrei Sekera on taitava ja viisas kiekontuoja ja Kris Russell hyvä laukausten blokkaaja, jonka hyökkäyspeliä aliarvioidaan. Kolmosparissa Darnell Nurse on nousemassa isompaan asemaan, Matt Benning tai Eric Gryba pelaavat riippuen siitä, millaista puolustajaa McLellan haluaa peluuttaa. Gryba on hyvä pienempiä minuutteja pelaava puolustaja kovaa fyysistä joukkuetta vastaan.
Puolustuksessa Anaheimilla on selvästi etu. Joukkueella on melkein ongelma, jos se saa kaikki pakit terveinä takaisin. Kuka saa jäädä sivuun?
– – –
Joukkuetta auttaa aina, jos sillä on pelisarjan paras pelaaja ja Oilersilla on se Connor McDavidissä. #97 merkkautti San Joseta vastaan vain yhden alivoimamaalin, kaksi ylivoimasyöttöä ja yhden viidellä kuutta-vastaan tyhjiin tehdyn maalin. Neljä pistettä kuudessa ottelussa on vähän Oilersin kapteenille. Ei kannata yllättyä, jos jossain ottelussa McDavidin nimi näytetään valotaululla useamman kerran Kesleristä huolimatta.
Ducksin tehoketju Nick Ritchie – Ryan Getzlaf – Patrick Eaves saanee vastaansa Oilersin pakkiparin Oscar Klefbom – Adam Larssonin. Getzlaf on kokenut ja todella taitava pelaaja, joka kontrolloi peliä. Lähes mahdoton pysäyttää. Hän on pelannut taas aivan huipputasolla maaliskuusta lähtien. Eaves oli oiva hankinta GM Bob Murrayltä siirtorajalla, sillä Ducks tarvitsi maaleja. Yksi onnistuneimpia siirtorajahankintoja.
Nate Thompson pelasi todella hyvin Flamesia vastaan ja pelaa Ducksin kolmosketjun keskellä Rickhard Rakellin ja Corey Perryn kanssa. Ducksilla on kolme todella vahvaa hyökkäävää ketjua. Antoine Vermette sentteröi Anaheimin nelosta, jonka laidoissa Chris Wagner ja Logan Shaw pelaavat juuri sellaista nelosketjun peliä, jota Randy Carlyle suosii. Varmoja minuutteja yksinkertaisella pelillä.
Kolmen maaleja tekevän ketjun peli Ducksilta voi olla myrkkyä Oilersille, kuten se on ollut kaikille muille viimeisen kuukauden ajan.
Oilersin ykkösessä laiturina kauden aikana loistanut Leon Draisaitl kärsi todella pahasta flunssataudista ykköskierroksella, ja hänen tehottomuutensa sen takia alussa vaikutti myös McDavidin tehoon. Draisaitlilta voi odottaa enemmän Ducksia vastaan.
– – –
Erikoistilannepeli voi tulla ratkaisevaksi tekijäksi tässä sarjassa. Anaheimilla on hyvä ylivoimapeli, Oilers ei tehnyt paljoa omallaan Sharksia vastaan. On vaikeaa ennustaa, miten joukkueitten erikoistilanneryhmät pelaavat toisiaan vastaan kussakin tapauksessa. Ducks antoi Calgaryn tehdä kuusi ylivoimamaalia itseään vastaan, mutta Flames ei pystynyt pelaamaan tehokkaasti viidellä viittä vastaan. Onko millään tällä merkitystä alkavassa sarjassa?
– – –
Anaheim Ducks on ennen toisen kierroksen alkua pelannut kahdeksantoista ottelua ja voittanut niistä 15 (15-0-3). Ducks on levännyt viikon pudotettuaan Calgary Flamesin suoraan neljässä ottelussa. Ducks on NHL:n kuumin joukkue juuri tällä hetkellä. Playoffeissa vain Chicago on voittanut enemmän pelejä viimeisten kahden kevään aikana.
Tästä tulee äärimmäisen kovaotteinen pelisarja, jossa armoa ei pyydetä eikä anneta. Potut maksetaan pottuina. Anaheim on vanhan koulun kova joukkue, ja Edmonton Oilersista on tullut samanlainen Milan Lucicin, Patrick Maroonin, Zack Kassianin, Darnell Nursen ja Adam Larssonin myötä. Ducksia on pakko pitää ennakkosuosikkina, mutta koko kauden Oilersia seuranneena uskon, että jos joukkue saa parhaan irti jokaiselta pelaajaltaan, Öljy voi voittaa.
Oilers oppi voittamaan Sharksia, kovaa kokenutta joukkuetta vastaan avauskierroksella. Se voitti kaksi ensimmäistä, otti pahasti selkäänsä (7–0) kolmannessa ja joutui nousemaan 3–1-tappioasemasta voittoon neljännessä. Tämä on vielä kovempi testi, mutta Connor McDavidiä vastaan ei tee mieli lyödä vetoja. Enkä ole ihan sataprosenttisen varma John Gibsonista vielä.
Oil in Seven.
– – –
St. Louis Blues vs. Nashville Predators
Music City USA:n kiekkojoukkueesta tuli yhtäkkiä Stanley Cupin ehkä suosituin joukkue sen jälkeen, kun se yllätti kaikki pudottamalla läntisen konferenssin ja keskisen divisioonan ykkösjoukkue Chicago Blackhawksin suoraan neljässä ottelussa. Samalla ihan kaikki eivät pitäneet Predatorsin voitto suurena yllätyksenä. Tämä joukkue on todella hyvä, pelien ailahtelevaisuus vain on haitannut runkosarjan aikana. Se on nyt sulautunut yhteen mitä parhaimpaan aikaan.
St. Louis Blues pudotti myös ennakkosuosikkina pidetyn Minnesota Wildin suhteellisen nopeasti viidessä ottelussa. Ehkä sekään ei sittenkään ollut lopulta yllätys ottaen huomioon, miten huonosti Wild pelasi runkosarjan lopussa. Blues tuli playoffeihin ensimmäistä kertaa vuosiin joukkueena, josta kukaan ei tuntunut puhuvan yhtään mitään. Vuosi sitten läntisen konferenssin finaalisarjassa pelannut nuotipaitajoukkue menetti David Backesin, Troy Brouwerin ja Kevin Shattenkirkin. Siksi se meni playoffeihin hiljaisuuden vallitessa.
Nyt vastus kovenee ja syvenee huomattavasti.
– – –
Molemmilla on tolppien välissä maalivahti, joka pelasi mahtavasti ensimmäisellä kierroksella. All Star -tauon aikana lähes kokonaan konseptinsa menettänyt Jake Allen näytti nyt playoffeissa epäilijöilleen torjuntaprosentilla 95.6%. Pekka Rinne taas on todella aikainen Conn Smythe -suosikki (Erik Karlssonin kanssa) hänen päästettyään vain kolme kiekkoa taakseen koko pelisarjassa Chicago Blackhawksia vastaan 126 laukauksesta. The Kempele Cucumber lähtee toiselle kierrokselle torjuntaprosentilla 97.6%.
Hyvin vaikeaa sanoa, kummalla on etu tolppien välissä. Ehkä Nashvillellä.
– – –
Puolustuksessa molemmilla joukkueilla on NHL:n parhaimpiin lukeutuvat pakistot. St. Louis Bluesin puolustus on sen kivijalka. Alex Pietrangelo, Jay Bouwmeester, Joel Edmundson, Colton Parayko, Carl Gunnarsson, Robert Bortuzzo. Tämä sen jälkeen, kun Kevin Shattenkirk vielä myytiin pois siirtorajalla. Bluesin tähtäin seurana on pitkässä tähtäimessä, tarkoitus ei edes ollut voittaa nyt. Ja tässä ollaan toisella kierroksella.
Nashvillen puolustus päästi vain kolme maalia Chicagoa vastaan, suorastaan kontrolloi minidynastia-Blackhawksia vastaan. Roman Josi on NHL:n paras tuntematon tähtipakki. Kukaan ei tunnu tietävän miten hyvä 16 maalia runkosarjassa tehnyt pienikokoinen Ryan Ellis on. Isokokoinen Mattias Ekholm. P.K. Subban on pelaamassa todella hyvin molempiin suuntiin.
– – –
Nashville Predatorsin ykkösketju Filip Forsberg – Ryan Johansen – Viktor Arvidsson teki yhteensä 15 pistettä Chicagoa vastaan. Mitä voidaan sanoa joukkueesta, joka teki 13 ja päästi vain kolme Chicagon kaltaista joukkuetta vastaan? 24-vuotiasta Johansenia pidettiin aikaisemmin rentona surffarina, nyt hänestä on tullut kova NHL-ykkössentteri. Kuusi pistettä neljässä ottelussa Hawksia vastaan.
Ryan Johansenia peluutettiin Jonathan Toewsia vastaan ja Johansen veti pitemmän korren molemmissa päissä kaukaloa. Johansen on kuin nuori Joe Thornton, molemmilla laidoillaan runkosarjassa 31 täysosumaa iskenyt laituri. Filip Forsberg on yksi NHL:n nopeimmista laukojista. Uskomatonta, että sekä Johansen että Forsberg ovat GM David Poilen nerokkaitten pelaajakauppojen tuloksia, eivät edes Predsin alkuperäisiä varauksia.
Blues sai tärkeän sentterinsä Paul Stastnyn takaisin jo lauantaina. Tästä on apua aloitusympyrässä; Blues jäi aloituksissa alakynteen Minnesotaa vastaan. Vladimir Sobotka tuli KHL:stä muutaman vuoden jälkeen ja näytti ensimmäisestä vaihdosta lähtien siltä, kuin ei olisi koskaan lähtenyt mihinkään. Alexander Steenin terveystilanne on iso kysymysmerkki nuottipaidoille. Hän ei ole osallistunut harjoituksiin kahteen viikkoon, vaikka on pelannut.
Ottelun ensimmäisen maalin tekeminen on aina tärkeää jääkiekossa ja etenkin playoffeissa. Blues teki Minnesotaa vastaan ensimmäisen maalin kaikissa neljässä voittamassaan ottelussa. Ehkä tämä on yksi tilasto, jota seurata.
Mielenkiintoinen vastakkainpeluutus tässä sarjassa nähdään Roman Josin ja Vladimir Tarasenkon välillä. Tarasenko saatiin pidettyä aika hyvin aisoissa Minnesota-sarjassa (1 maali, 2 syöttöä) Ryan Suterin ja Jared Spurgeonin toimesta. Josi saa todennäköisesti tehtävän pelata Tarasenkoa vastaan.
– – –
Penkin takana nähdään ehkä kaikkien aikojen paras (?) amerikkalainen jääkiekkovalmentaja Peter Laviolette, joka on luonut Nashvilleen oikean tekemisen kulttuurin ja saanut joukkueen pelaamaan haluamallaan tavalla molempiin suuntiin. Chicago Blackhawksin laatupaikat jäivät vähiin Predsin pelitaktiikan ansiosta. Todella ahdistavaa 1–3–1-trappiä, jossa yksi hyökkääjä karvaa ja kolme seuraavaa karvaajaa pitävät syöttölinjat kurissa ei ole jännittävää katsoa, mutta sillä taktiikalla kaatui jo Blackhawks.
Bluesin on keksittävä, miten päästä läpi tai saada edes kiekko läpi.
Mike Yeo otti Bluesin valmennusvastuun Ken Hitchcockilta kesken kauden, mutta on lyhyessä ajassa tehnyt pulassa olleesta joukkueesta yhtenäisen ryhmän, jota vastaan ei ole mukavaa pelata. St. Louis voitti runkosarjan 32 viimeisestä ottelustaan 22 Yeon valmennuksessa. Yeon puolustustaktiikka on tukahduttaa keskikenttä ja ohjata hyökkäykset sektorin ulkopuolelle. Ei jännittävää, mutta tehokasta.
Kurinalaisuus oli Bluesin ongelma Wild-sarjassa, 44 jäähyminuuttia kuudessa pelissä. Hyvä erikoistilannepeli pelasti. Se on St. Louisin etu myös Nashvilleä vastaan.
– – –
St. Louis ja Nashville ovat erikoisesti kaksi joukkuetta, jotka molemmat olisivat voineet jopa jäädä kokonaan pudotuspelien ulkopuolelle, elleivät ne olisi onnistuneet oikaisemaan kurssiaan jossain vaiheessa runkosarjaa. Molempien pudotettua korkeammista lähtöruuduista tulleet avausvastustajansa, ne kohtaavat nyt taistelussa, jonka voittaja lähtee konferenssifinaaliin.
Tästä ehkä yllättävästä playoff-parista tulee vielä yllättävämmin kovan pelisarjan joukkueet. Kovaa puolustusta, kovia otteita, ja erinomaista maalivahtipeliä odotettavissa. En usko St. Louis Bluesilla olevan tarpeeksi joukkuenopeutta pärjätäkseen erittäin nopealle Nashville Predatorsille paras seitsemästä-pelisarjassa. Nashvillen nopeus ja maalintekotaito menee yli St. Louisin timantinkovan puolustuksen ja Jake Allenin sensaatiomaisen hyvän pelivireen.
Tämä kaikki siis olettaen, että Nashville pelaa kuin ykköskierroksella, eikä sorru runkosarjassa nähdyn kaltaiseen heikompaan viikkoon. Jos Preds pelaa kuin kaikki odottivat syyskuussa, se jatkaa ensimmäistä kertaa seurahistoriansa aikana toista kierrosta pitemmälle.
Sekä Blues että Predators saivat pelata ensimmäisellä kierroksella ilman mitään ennakkosuosikin paineita. Nyt molemmat ovat tilanteessa, joka on henkisesti täysin erilainen. Mahdollisuus päästä todella pitkälle on aivan edessä ja tavoiteltavissa. Blues saa aloittaa kotona, mutta pidän silti Nashvilleä suosikkina. Tästäkin tulee todella tasainen sarja.
Predators in Six.
– – –
Tässä vielä kertauksena ennustukseni:
Oil in Seven.
Predators in Six.
– – –
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton.
Twitter: @OnsideWithJouni
Jouninposti@shaw.ca
