Copa American värikäs historia

46. kertaa pelattavan Copa American värikäs historia on täynnä värikkäitä käänteitä aina turnausformaatin muutoksista osallistujamaiden määriin. (Kuva: TT)

Maajoukkuejalkapallon ajanlasku aloitetaan usein vuodesta 1930, jolloin Uruguay isännöi lajin ensimmäisiä maailmanmestaruuskilpailuja. Etelä-Amerikan mestaruus oli kuitenkin jaettu jo 12 kertaa, kun Uruguay kruunattiin maailmanmestariksi.

Toisin sanoen Campeonato Sudamericana de Fútbol, nykyään Copa America, on maailman vanhin kansainvälinen jaturnaus, joka pelattiin ensimmäisen kerran Argentiinassa vuonna 1916. Tulevana kesänä Brasiliassa pelattava turnaus on järjestyksessään jo 46. Etelä-Amerikan mestaruusturnaus. 

Alkuvaihe Uruguayn ja Argentiinan kilvoittelua

Jos tarkkoja ollaan, Etelä-Amerikan mestaruudesta miteltiin ensimmäisen kerran jo vuonna 1910, kun isäntämaa Argentiina, Chile ja Uruguay kohtasivat yksinkertaisena sarjana pelatussa Copa Centenario Revolución de Mayossa. Kyseistä turnausta on pidetty Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen edeltäjänä.

Jalkapallohullun maanosan ensimmäisen virallisen mestaruuden nappasi Uruguay vuonna 1916. La Celeste voitti neljän maan kesken pelatun lohkomuotoisen turnauksen ennen kisoja isännöinyttä Argentiinaa. 

Maanosan historian ensimmäisen mestaruusturnauksen kliimaksiin liittyi suurta dramatiikkaa, sillä turnauksen päätöspelissä pisteen päässä toisistaan olleiden Argentiinan ja Uruguayn välinen ottelu keskeytettiin vain viiden minuutin pelin jälkeen katsomossa syntyneiden ja lopulta tulilieskoiksi yltyneiden mellakoiden johdosta. 

Tulipalon vuoksi ottelu siirrettiin kisojen päänäyttämö Estadio G.E.B.A:lta toiselle puolelle Buenos Airesia Avellanedan kaupunginosaan, jossa naapurimaat jäivät 0–0-tulokseen, mikä takasi Uruguaylle mestaruuden.

Uruguayn ja Argentiinan vääntö värittää muutenkin Copan alkuvuosia. Lähes vuosittain 1910- ja -1920-luvuilla pelatusta turnauksesta Uruguay vei nimiinsä kuusi kappaletta, Argentiinan voittaessa neljä. Brasilia kiilasi kaksikon edelle vuosina 1919 ja 1922. Argentiinan ja Uruguayn kinastelu ei jäänyt pelkästään nurmelle, vaan vääntöä nähtiin myös kulisseissa. Tästä syystä turnausta ei pelattu ollenkaan vuosien 1930-1934 välillä.

Epäsäännöllisiä ja epävirallisia turnauksia

Siinä missä Euroopan mestaruuskisoja on pelattu tasaisesti neljän vuoden välein aina ensimmäisistä Ranskan isännöimistä vuoden 1960 kisoista lähtien, ollaan Etelä-Amerikassa mitelty paremmuudesta hyvin epäsäännöllisesti. 

Tätä kuvastaa osuvasti turnauksen historia 1950-luvulla. Kyseisen vuosikymmenen ensimmäinen turnaus pelattiin Perussa vuonna 1953. Tämän jälkeen maanosan mestaruudesta miteltiin vuosina 1955, -56, -57 ja vuonna -59 peräti kahteen otteeseen: Argentiina isännöi turnausta maalis-huhtikuussa 1959 ja nappasi voiton kotiyleisön edessä. Saman vuoden joulukuussa Ecuador isännöi samaista turnausta, jonka voitti Uruguay. Seuraavan kerran maanosan mestaruudesta pelattiin vasta neljä vuotta myöhemmin.

Epäsäännöllisyys taas johtuu epävirallisuudesta, joka väritti turnauksia. Maanosan jalkapalloliitto CONMEBOL saattoi antaa turnaukselle virallisen statuksen vasta sen päättymisen jälkeen. 

Yhtä lailla myös joukkueiden määrät ja iskukyvyt vaihtelivat. Maiden vetäytyminen turnauksista oli 1960-luvulle asti enemmän sääntö kuin poikkeus. Toisinaan maat myös lähettivät turnauksiin heikompia ryhmiä. 

Esimerkiksi Brasilia matkasi vuoden 1959 jälkimmäisiin kisoihin pelkästään Pernambucon osavaltiosta kerätyllä ryhmällä, kun saman vuoden alkupuolella pelatussa turnauksessa brassien tahtipuikkoa heilutti maan MM-kultaan vuotta aiemmin johtanut Pele.

Pele iski vuoden 1959 ensimmäisessä Etelä-Amerikan mestaruusturnauksessa kahdeksan maalia, valittiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja johdatti Brasilian tappiottomaan turnaukseen. Tästä huolimatta Brasilia sijoittui toiseksi. (Kuva: Arkistokuva, TT.se)

Nimi muuttuu Copa Americaksi

Vuonna 1975 turnaus palasi kalenteriin peräti kahdeksan vuoden hiljaiselon jälkeen. Samalla nimi muuttui Etelä-Amerikan mestaruusturnauksesta nykyiseen Copa America muotoon.

Ensimmäinen Copa America -nimellä pelattu turnaus oli monella tapaa poikkeuksellinen. Turnausta ei isännöinyt yksikään maa, vaan sitä pelattiin ensin yhdeksän joukkueen voimin kolmessa lohkossa, niin että jokainen pelasi lohkonsa kahta muuta maata vastaan kotona ja vieraissa. 

Hallitseva mestari Uruguay sai automaattisen paikan välieriin. Myös turnauksen kesto oli poikkeuksellisen pitkä. Lohkovaihe pelattiin heinä-elokuussa, kaksiosaiset välierät miteltiin syys-lokakuun vaihteessa. 

Kaksiosaisessa finaalissa kohdanneet Peru ja Kolumbia voittivat molemmat kotiottelunsa, joten turnauksen mestari ratkaistiin uusintaottelussa puolueettomalla maaperällä. Peru vei lopulta turnauksen nimiinsä kukistamalla Kolumbian Hugo Sotilin maalilla 1–0 lokakuun lopussa Venezuelassa pelatussa uusintaottelussa.

Vuoden 1975 Copa America oli käänteentekevä muillakin tavoilla. Nimen ohella myös kisojen formaatti muuttui sarjasta turnaukseksi. Finaaleja tosin oli pelattu jo aiemminkin, mutta ainoastaan silloin, kuin sarjan ykkönen ja kakkonen olivat päätyneet tasapisteisiin. Vuoden 1975 kisojen jälkeen turnausta järjestettiin neljän vuoden välein, kunnes 90-luvulla tahtia tiivistettiin joka toiseen vuoteen.

1975 kisojen jälkeen kahdet seuraavat pelattiin useamman kuukauden aikana eri puolilla Etelä-Amerikkaa, kunnes Argentiina järjesti kisat vuonna 1987. Kyseisissä kisoissa pelattiin myös historian ensimmäinen todellinen loppuottelu. Seuraavissa kisoissa vuosina 1989 ja 1991 mestaruus kuitenkin ratkottiin jatkolohkoissa, kunnes loppuotteluun palattiin kesän 1993 kisoissa, jonka jälkeen jatkolohkot ovat jääneet historiaan.

Turnaus laajenee 1990-luvulla

Copa American värikkään historian seuraava suuri mullistus koettiin kesällä 1993 pelatuissa kisoissa. Etelä-Amerikan jalkapalloliitto CONMEBOL kutsui Ecuadorissa pelattuihin kisoihin naapuriliitto CONCACAF:n suurmaat Meksikon ja Yhdysvallat. Näin meneteltiin siksi, että turnaus haluttiin pelata 12 joukkueen voimin. 

Jenkit hyytyivät alkulohkoon, mutta meksikolaiset rynnivät aina finaalin asti, taipuen kuitenkin Argentiinalle. Sittemmin Meksiko on ollut mukana jokaisessa Copa Americassa ja yltänyt mitaleille viidesti. Mestaruuteen asti sen rahkeet eivät kuitenkaan ole riittäneet. Meksikon pohjoinen rajanaapuri Yhdysvallat taas on osallistunut Copaan neljästi ja Väli-Amerikan ykkösmaa Costa Rica viidesti. Kolmikon lisäksi Honduras, Panama, Haiti ja Jamaika ovat ottaneet osaa Copa Americaan.

Tulevana kesänä turnauksen historiaan kirjoitetaan uusi luku, kun kutsuvieraita saapuu Pohjois- ja Väli-Amerikan sijaan Aasiasta. Kutsut lähtivät alkuvuodesta Yhdistyneissä Arabiemiirikunnissa pelatun Aasian mestaruusturnauksen finaaliin yltäneille Qatarille ja Japanille. Nousevan auringon maalle turnaus tosin on jo toinen, sillä se oli tasan 20 vuotta sitten kutsuvieraana Paraquayssa pelatuissa kisoissa, mutta jäi ilman voittoja alkulohkoon.

Juuri Qatarin ja Japanin saapuminen tulevaan Brasiliassa pelattavaan turnaukseen kuvastaa Copan sekavan historian tuottamia heikkoja perinteitä. Toki yli sata vuotta vanhaa ja 45 kertaa pelattua turnausta voi pitää perinteisenä, mutta perinteitä luovat vakiintuneet käytännöt siltä uupuvat. Euroopan ulkopuolisten maiden kutsuminen EM-viheriöille tai turnauksen rytmin muuttaminen tuntuisi todella kaukaiselta ajatukselta, mutta Copa American suhteen mikään ei tunnu mahdottomalta.

Perinteet kumpuavat ikonisista hetkistä

Vaikka Etelä-Amerikka on jalkapallohullu maanosa, on Copa American järjestävä CONMEBOL jäsenmäärältään pieni, vain kymmenen maata käsittävä lajiliitto. Näin ollen myös mestareita on vähän, yhteensä kahdeksan kappaletta. 

Uruguay on turnauksen historian menestynein maa 15 mestaruudellaan. Perässä seuraa 14 pokaalia voittanut Argentiina, jonka viimeisin mestaruus on runsaasta tähtiloistosta huolimatta peräti 26 vuoden takaa. 

Maanosan herruutta kesällä puolustava Chile liittyi mestarien joukkoon neljä vuotta sitten ja voitti myös kolmen vuoden takaisen Yhdysvalloissa pelatun Copa America Centenarion, jossa juhlistettiin turnauksen satavuotista historiaa. 

Uruguay on Copa American menestynein maa 15 mestaruudellaan. Suluissa viimeisin mestaruusvuosi. 

Piskuinen vuoristomaa Bolivia onnistui nappaamaan kotikisojen voiton vuonna 1963. Kolumbia taas voitti ainoan mestaruutensa kesällä 2001. Näin ollen Etelä-Amerikan maista ainoastaan Venezuela ja Ecuador ovat jääneet ilman Copan voittoa.

Copa American hohdokkuuden voikin väittää kumpuavan ikonisista hetkistä, joukkueista ja pelaajista. Turnausta ovat tähdittäneet lajin absoluuttiset huiput Pelestä ja Diego Maradonasta, Lionel Messin ja Ronaldon kaltaisiin superpelaajiin. 

Kaikkien aikojen maalipyssyt ovat 40- ja 50-luvuilla pelanneet Zizinho (BRA) sekä Norberto Mendez (ARG), jotka kirjauttivat molemmat 17 osumaa. Valmentajalegendoista voisi mainita argentiinalaisen Guillermo Stabilen, joka johti maataan kuusissa kisoissa 40- ja 50-luvuilla ja valloitti niistä jokaisen. Kuuden mestaruuden Stabile on samalla Copan historian eniten kisaotteluita valmentanut luotsi 44 pelillään.

Etelä-Amerikka tunnetaan taiturimaisista futaajista, mutta myös kiihkeydestään. Toisinaan tämä kiihkeys läikkyy yli. Näin kävi Copa American ensimmäisessä nykymuotoisessa finaalissa vuonna 1987. Uruguay aiheutti kovilla otteillaan pahennusta jo vuotta aiemmin Meksikon MM-viheriöillä ja sai Copan finaalissa vastaansa vieläkin kovaotteisemman Chilen. 

Uruguayn 1–0-voittoon päättynyt finaali on yksi turnauksen pitkän historian ikimuistoisimpia matseja, mutta ei niinkään jalkapalloilullisista syistä. Peräti neljä pelaajaa lensi suihkuun ottelussa, jossa viikatteet viuhuivat ja otteet äityivät toisinaan erittäin brutaaleiksi.

Hieman samassa hengessä Chile nappasi voitot vuosina 2015 ja 2016. Kummassakin finaalissa se peittosi Argentiinan rankkareilla maalittomien otteluiden jälkeen. Etenkin historiallinen kotiyleisön edessä tullut mestaruus oli ikimuistoinen, sillä maan ykköstähti Alexis Sanchez upotti ratkaisevan rankkarin sisään tyylipuhtaalla panenkalla. Molemmissa otteluissa Chile myös merkkasi Leo Messin tehottomaksi – paikoin jopa kolmella pelaajalla.

Chile voitti maansa ensimmäisen Etelä-Amerikan mestaruuden kesällä 2015 rangaistuspotkujen jälkeen – kotiyleisönsä edessä.

Ei ystävyyttä kahden suuren välillä

Erityisen kiihkeitä ovat olleet myös maanosan kahden kiistattomasti suurimman futismaan, Argentiinan ja Brasilian kohtaamiset. 1940-luvulla jännitteet läikkyivät jopa niin pahasti, että molempien joukkueiden pelaajilta katkesi jalkaluu rajujen taklauksten seurauksena. 

Vuoden 1995 kisoissa Brasilia tasoitti puolivälierän lopussa Tulion käsimaalilla ja eteni lopulta rankkareiden kautta jatkoon. Karma kuitenkin puraisi brasseja finaalissa, kun argentiinalaismedian toimesta paholaisen kädeksi nimeämän maalin iskenyt Tulio missasi rankkarinsa ja Uruguay vei mestaruuden brassien nenän edestä. 

1940-luvulla jännitteet läikkyivät jopa niin pahasti, että molempien joukkueiden pelaajilta katkesi jalkaluu rajujen taklauksten seurauksena.

Perussa vuonna 2004 suurmaat kohtasivat eeppisessä finaalissa. Cesar Delgado näytti jo ratkaisevan finaalin Argentiinalle muutama minuutti ennen varsinaisen peliajan päättymistä. Sittemmin pahoille teille päätynyt Adriano toi sambamaan kuitenkin tasoihin lisäajan kolmannella minuutilla ja Brasilia voitti lopulta rankkareilla.

Juuri rankkarikisat ovat olleet Argentiinan painajainen viime vuosikymmeninä. Huippuryhmällä vuoden 2011 kotikisoihin suunnannut Albiceleste odotti menestystä, mutta tie tyssäsi tiiviisti puolustaneeseen Uruguayhin puolivälierissä, joka vei voiton lopulta rankkareilla ja eteni aina mestaruuteen asti. 

Neljästä tämän vuosikymmenen finaalistaan Argentiina on hävinnyt kolme rankkareilla.

Mies ilman mestaruutta. Argentiinan edellinen Copa American mestaruus on vuodelta 1993. 

Terroriuhkauksia ja sensaatioita

Copan historian kenties suurin sensaatio nähtiin kesällä 2001 Kolumbiassa pelatussa turnauksessa. Argentiina päätti vetäytyä kisoista terroristiryhmittymien uhkauksien vuoksi. Tilalle kutsuttiin Honduras, jolla tuli kiire kasata joukkue turnaukseen. Lopulta maajoukkue lensi vain tunteja ennen ensimmäisen pelin alkua pelipaikalle Kolumbian kansallisen lentoyhtiön tarjoamalla koneella. 

Honduras yllätti jo alkulohkossa kaatamalla Uruguayn päätöspelissä, kivuten lohkon kakkospaikalle. Lähinnä kotimaisen pääsarjan pelaajista kasattu ryhmä shokeerasi jalkapalloilevan maailman puolivälierissä kaatamalla Brasilian lukemin 2–0. Välierissä Honduras taipui isäntämaa Kolumbialle, mutta peittosi pronssipelissä pilkkukisan jälkeen Uruguayn ja nappasi sensaatiomaisesti pronssia.

Argentiina vetäytyi vuoden 2001 Copa America -turnauksesta terroriuhkan takia. Tilalle hälytetty Honduras ylsi turnauksessa sensaatiomaisesti pronssille.

Tiivistetysti voisikin sanoa Copa American pitkän historian olevan erittäin vaiherikas ja sekava. Seuraava turnaus pelataan jo vuoden päästä Argentiinassa ja Kolumbiassa, jonka jälkeen CONMEBOL pyrkii järjestämään kisoja neljän vuoden välein.

Kesällä 2019 mitellään kuitenkin Brasiliassa. Edellisen kerran sambamaan järjestäessä Copa American 30 vuotta sitten vuonna 1989, juhli se kultaa Bebeton ja Romarion johdolla.

Jaakko Tiira