Peru – Antiteesi yksilökeskeisyydelle

Peru on nostettu Copa American mustaksi hevoseksi. La Blanquirroja elää uutta kukoistusta, jonka arkkitehtina häärii suurta kansansuosiota nauttiva valmentaja Ricardo Gareca. (Kuva: TT)

Kansallissankari Gareca

Maajoukkuejalkapallo tuo oman mielenkiintoisen lisämausteensa joukkueurheilussa jatkuvasti käytävään keskusteluun yksilön ja kollektiivin välisestä dynamiikasta. 

Maajoukkueet pelaavat harvakseltaan ja muiden maiden, etenkin eri mantereiden maajoukkueita näkee tositoimissa ani harvoin. Niinpä ryhmien iskukykyä arvioidaan usein pelaajamateriaalin kautta. Vahvimmaksi tunnustetaan se, joka on paperilla kovin. Copa American mustaksi hevoseksi arvioitu Peru on täydellinen antiteesi yksilökeskeiselle ajattelulle.

Perun suurin tähti on päävalmentaja Ricardo Gareca. 61-vuotias argentiinalainen on kohonnut Perun kansallissankariksi johdettuaan maan viime kesän MM-kisoihin peräti 36:n vuoden tauon jälkeen.

Suurelle yleisölle varsin nimettömän Perun selviytymistä MM-viheriöille pidettiin sensaationa. Kisapaikka varmistui jatkokarsintojen kautta ”La Blanquirroja” lempinimeä tottelevan maajoukkueen peitottua Uuden-Seelannin yhteismaalein 2–0.

Venäjän kisoissa Peru jäi alkulohkoon, vaikka se esiintyi mainiosti. Los Incas hallitsi avausottelua Tanskaa vastaan mielin määrin, mutta heikko viimeistely. Myös tuleva mestari Ranska oli ahtaalla Perun kanssa, mutta nappasi nihkeän voiton. Lohkon päätöspelissä eteläamerikkalaiset kaatoivat Australian 2–0. Monissa arvioissa Perua pidettiin kisojen parhaana alkulohkoon turnauksen päättäneenä joukkueena.

Moni olisi nähnyt mielellään Perun Venäjän MM-kisojen pudotuspeleissä – 1-0-tappiot Tanskalle ja Ranskalle jättivät luun käteen. (Kuva: TT)

Kultaisia sukupolvia ja skandaaleja

Perun jalkapallohistoria on monen muun Etelä-Amerikan maan tavoin värikäs. Kuningaspeli rantautui Andien vuoristossa sijaitsevaan maahan 1800-luvulla englantilaissiirtolaisten kautta. CONMEBOL:n jäseneksi maa liittyi vuonna 1925.

Perun futishistoriasta tunnistetaan kaksi kultaista sukupolvea. Ensimmäinen hurmasi 1930-luvulla. Berliinin olympialaisten avausottelussa elokuussa 1936 punavalkoiset kaatoivat Suomen tylysti 7–3. 

Peru oli matkalla välieriin sen kaadettua turnauksen ennakkosuosikkeihin kuuluneen Itävallan 4–2. Ottelun lopputulos kuitenkin mitätöitiin ja määrättiin pelattavaksi uudestaan kentän valtauksen johdosta. Tempauksesta syytettiin perulaiskannattajia, vaikka yhdenkään kannattajan kansalaisuutta ei pystytty järjestäjien toimesta tunnistamaan. Peru protestoi päätöstä vetäytymällä turnauksesta.

Balsamia haavoihin maajoukkue sai vuonna 1939, kun se voitti isännöimänsä Etelä-Amerikan mestaruusturnauksen. Toista maanosan mestaruutta odoteltiin aina vuoteen 1975, kunnes maan toinen kultainen sukupolvi astui areenalle. Kyseistä ryhmää tähditti Teofilo Cubillas, jota pidetään yleisesti Perun kaikkien aikojen jalkapalloilijana.

1970-luvun jälkeen perulaisessa jalkapallossa alkoi kaamosvaihe. Maa selviytyi vielä Espanjan MM-kisoihin 1982 ja eteni seuraavana vuonna Copa American välieriin. Näiden vuosien jälkeen alkoi pitkä hiljainen jakso. MM-lopputurnaukset jäivät haaveiksi, samoin menestys Copa Americassa. 1997 Peru oli neljäs, muuten sen tie tyssäsi aina alkulohkoon tai puolivälieriin, ennen kuin maa juhli pronssia Argentiinan kisoissa vuonna 2011.

Etenkin 1990-lukua ja 2000-lukua ovat maajoukkueen osalta värittäneet erinäiset skandaalit. Näiden keskiössä on ollut juhliminen ja alkoholi. Esimerkiksi vuonna 2007 perulaismedia narautti maan tähtipelaajat yökerhosta vain päiviä ennen MM-karsintaottelua. Vastaavanlaisia tapauksia nähtiin myös vuosina 1996, 2002 ja 2010. Historioitsija Charles Walkerin mukaan juuri pelaajien kurinpidolliset ongelmat olivat syynä Perun vaikeuksiin edellisinä vuosikymmeninä.

Identiteetti ja jatkuvuus ovat nykyjoukkueen salaisuus

Lopulliset ryhmät Copaan on nimetty, ja jo tässä vaiheessa voidaan sanoa Perun olevan kaukana turnauksen kärjestä, kun tarkastellaan materiaalin laatua. Osviittaa voi hakea pelaajien markkina-arvoista. Brasilian ryhmän yhteisarvo on jalkapallosivusto Transdermarktin mukaan noin miljardi euroa. 

Argentiinan viimeisin ryhmä, josta uupui muutama tähtipelaaja, oli yli 600 miljoonaa euroa. Peru taas on arvioitu noin 37 miljoonan euron arvoiseksi. Esimerkiksi Venezuela ja Ecuador ovat markkina-arvoilla mitattuna Perua laadukkaampia ryhmiä.

Markkina-arvoista ei kuitenkaan kannata tehdä liian suuria johtopäätöksiä, sillä yksittäinen tähtipelaaja voi keikuttaa niitä reippaasti. Esimerkiksi Lionel Messi ja Neymar ovat yksistään arvokkaampia kuin suurin osa kisajoukkueista. 

Perun ”halvasta” ryhmästä voi kuitenkin todeta sen, ettei sillä ole suuria tähtiä. Arvokkain perulainen on Saudi-Arabian pääsarjassa pelaava laituri Andre Carrillo kuuden miljoonan euron valuaatiollaan.

Takavuosien kurittomat ja yökerhoissa viihtyvät ryhmät ovat jääneet historiaan. Tähtiloiston sijaan Gareca on rakentanut ryhmästään liki saumattomasti yhteen synkkaavan kollektiivin – ja futishipsterien suosikin. 

Ryhmä koostuu pitkälti Amerikan mantereella ammatikseen pelaavista pelaajista. Pelaajia on kotimaan sarjasta, Brasilian pääsarjasta, Argentiinasta, Meksikon liigasta ja MLS:stä. Euroopan top5 -liigoissa pelaa ainoastaan laitapakki Luis Advicula, jonka edustama Rayo Vallecano putoaa kauden päätteeksi Espanjan La Ligasta.

Toimintakulttuurin muutoksen ohella Perun salaisuus on jatkuvuus. Viime kesän MM-kisojen avauspelin avauskokoonpanossa oli yhdeksän samaa pelaajaa, kuin maaliskuun alussa pelatussa harjoitusottelussa Paraguayta vastaan. Ryhmässä on edelleen paljon samoja pelaajia, joita Gareca käytti neljän vuoden takaisessa Copa Americassa Chilessä.

Gareca otti maajoukkueen komentoonsa helmikuussa 2015, jonka jälkeen kymmenen pelaajaa on esiintynyt yli 30 maaottelussa. Tämä on paljon, kun puhutaan neljän vuoden aikajänteestä ja maajoukkuefutiksesta.

Syy tälle on looginen. Gareca lähestyy peliä idealismin kautta. Hän on luonut Perulle pelillisen identiteetin, joka perustuu progressiiviseen jalkapalloon. Peru haluaa olla aloitteellinen, eikä tingi tyylistään. Niinpä Gareca on valinnut ohuesta pelaajapoolista sellaisia pelaajia, jotka sopivat luotsin sapluunaan. 

Kansan suosikki jatkaa ainakin vuoteen 2021

Perulaisen jalkapallon kova noste oli vaarassa viime kesänä. Heikon MM-turnauksen pelannut Argeniina kosiskeli Garecaa maajoukkueensa peräsimeen kengitettyään Jorge Sampaolin tappiollisen neljännesvälierän jälkeen. Argentiinalaisluotsi katkaisi spekulaatiot heti elokuussa allekirjoittamalla kolmen vuoden jatkosopimuksen Perun kanssa. Pesti jatkuu vuoteen 2022, mikäli La Blanquirroja yltää Qatarin MM-turnaukseen.

Garecan merkityksen Perulle näkee jo tuloksista. Chilessä pelatussa Copa Americassa El Tigre johdatti maan pronssille. Vuosi 2017 meni ilman tappioita ja Gareca teki kansallista historiaa peräti 16 ottelun tappiottomalla putkella.

Viime kesänä Perussa järjestetyssä kyselyssä peräti 98 prosenttia vastaajista toivoi Garecan jatkavan maajoukkueen peräsimessä. Aina Gareca ei kuitenkaan ole ollut juhlittu sankari Perussa. Argentiinalainen tarjoili Perulle yhden maan karsintahistorian raskaimmista pettymyksistä vuonna 1985. Peru johti karsintojen päätöspeliä Buenos Airesissa ja oli matkalla Meksikon MM-kisoihin. Gareca kuitenkin tasoitti ottelun yhdeksän minuuttia ennen loppua, jonka turvin Argentiina eteni lopputurnaukseen ja aina sen voittoon asti.

Argentiinan maajoukkue takuulla kiinnosti, mutta Gareca julisti jatkosopimuksen yhteydessä olevansa kiinnostunut ainoastaan Perun maajoukkueesta. Tämä oli omiaan lisäämään uskottavuutta maan orastavalle nousulle kansainvälisillä viheriöillä.

– Perulla on paljon tärkeitä haasteita edessään. Ymmärrämme kaikki, että meidän on jatkettava töitä. Tehtävä ei ole vielä suoritettu, Gareca totesi liiton tiedotustilaisuudessa viime elokuussa.

Eurooppalaisesta näkökulmasta Ricardo Gareca on tuntematon suuruus. Boca Juniorsin kasvatti teki komean uran pääosin kotimaan kentillä 1980- ja 1990-luvuilla. Tapialesissa vuonna 1958 syntynyt kärki pelasi lähes 400 ammattilaisottelua, teki 147 maalia ja puki Argentiinan maajoukkuepaidan 20 kertaa.

Valmennustyöt Gareca aloitti 1990-luvun puolivälissä heti pelaajauransa päättymisen jälkeen. Yhtä Elchessä käytyä apuvalmentajan pestiä lukuun ottamatta Gareca on viihtynyt koko valmennusuransa Etelä-Amerikassa. 

Palkintokaapista löytyy kolme Argentiinanan mestaruutta Velez Sarsfieldin päävalmentajana. Perulaiseen jalkapalloon Gareca tutustui vuosina 2007-2008 valmennettuaan maan suurseuroihin kuuluvan Universitarion Perun mestariksi. Nykyinen työpaikka on 61-vuotiaan valmentajan ensimmäinen maajoukkuepesti.

Musta hevonen?

Kuten jo edellä mainittiin, ei Peru paistattele tähtiloistossa. Joukkueen nimekkäimmät pelaajat ovat kokeneet sotaratsut Jefferson Farfan, 34, sekä doping-pannasta vapautunut Paolo Guerrero, 35. Yhtä kaikki 29 miljoonan asukkaan Peru ei ole onnistunut tuottamaan absoluuttisia huippupelaajia.

Nimettömästä ryhmästä huolimatta Perulla on eväitä turnauksen mustaksi hevoseksi. Punavalkoinen ryhmä on yhtenäinen ja tasainen. Identiteetti on löytynyt työteliäästä ja uhrautuvasta peli-ilmeestä modernin futiksen lainalaisuuksia unohtamatta. Perulaistoimittaja Pedro Canelo kuvaili viime kesänä Garecan lisänneen eleganssia soturien lailla taistelevaan ryhmään.

Lokomotiv Jaroslavlia edustava Jefferson Farfan on Perun nimekkäimpiä pelaajia. (Kuva: TT)

Raastamisella pääsee tiettyyn pisteeseen, mutta pärjätäkseen Peru tarvitsee selkeitä pelisuunnitelmia. Gareca haluaa 4–2–3–1-muotoon asetellun ryhmänsä venyttävän vastustajan pakkaa rakennusvaiheessa. Etenkin viimeisellä kolmanneksella Peru vie laitapelaajat leveälle, pyrkimyksenään levittää puolustuslinjan saumakohtia, joiden läpi se haluaa murtautua.

Perun nostamista turnauksen mustaksi hevoseksi puoltaa suotuisa arpaonni. Garecan ryhmä kohtaa alkulohkossa Brasilian, Bolivian ja Venezuelan. Tässä porukassa Perun pitäisi yltää helposti kakkoseksi. Arpa oli suotuisa myös jatkon kannalta, sillä A-lohkossa toiseksi tullut maa kohtaa B-lohkon kakkosen. Näin ollen Perulla on hyvä mahdollisuus välttää Argentiina ja Uruguay puolivälierissä.

Nähtäväksi jää yltääkö Peru jälleen urotekoihin. Sauma menestykseen on otollinen. Joukkueella on loistava valmentaja, selkeä identiteetti ja kova noste päällä. Samalla Peru on hieno esimerkki kollektiivisuuden merkityksestä. Hyväkään ryhmä ei pärjää, jos sitä ei saa synkronoitua yhtenäiseksi. Heikompi ryhmä taas voi menestyä, mikäli roolitus on kunnossa ja sydän paikallaan, kuten Los Incasilla.

Tiedä vaikka käsillä olisi Perun kolmas kultainen sukupolvi.

Jaakko Tiira

Maalivahdit

1 Pedro Gallese 23 February 1990 (aged 29) 49 0 Peru Alianza Lima
12 Carlos Cáceda 27 September 1991 (aged 27) 6 0 Peru Melgar
21 Patricio Álvarez 24 January 1994 (aged 25) 0 0 Peru Sporting Cristal

Puolustajat

2 Luis Abram 27 February 1996 (aged 23) 7 0 Argentina Vélez Sarsfield
3 Aldo Corzo 20 May 1989 (aged 30) 27 0 Peru Universitario
4 Anderson Santamaría 10 January 1992 (aged 27) 12 0 Mexico Atlas
5 Miguel Araujo 24 October 1994 (aged 24) 13 0 Argentina Talleres
6 Miguel Trauco 25 August 1992 (aged 26) 37 0 Brazil Flamengo
15 Carlos Zambrano 10 July 1989 (aged 29) 43 4 Switzerland Basel
17 Luis Advíncula 2 March 1990 (aged 29) 77 1 Spain Rayo Vallecano
22 Alexander Callens 4 May 1992 (aged 27) 13 1 United States New York City

Keskikenttä

7 Paolo Hurtado 27 July 1990 (aged 28) 37 3 Turkey Konyaspor
8 Christian Cueva 23 November 1991 (aged 27) 54 9 Brazil Santos
13 Renato Tapia 28 July 1995 (aged 23) 41 3 Netherlands Willem II
16 Jesús Pretell 26 March 1999 (aged 20) 0 0 Peru Sporting Cristal
19 Yoshimar Yotún 7 April 1990 (aged 29) 85 2 Mexico Cruz Azul
20 Edison Flores 15 May 1994 (aged 25) 41 11 Mexico Morelia
23 Christofer Gonzáles 12 October 1992 (aged 26) 10 1 Peru Sporting Cristal

Hyökkääjät

9 Paolo Guerrero (captain) 1 January 1984 (aged 35) 89 35 Brazil Internacional
10 Jefferson Farfán 26 October 1984 (aged 34) 92 26 Russia Lokomotiv Moscow
11 Raúl Ruidíaz 25 July 1990 (aged 28) 37 4 United States Seattle Sounders
14 Andy Polo 29 September 1994 (aged 24) 24 1 United States Portland Timbers
18 André Carrillo 14 June 1991 (aged 28) 58 6 Saudi Arabia Al-Hilal