Pallon ytimessä
7 min
Välineiden ympärillä käytävä keskustelu jatkuu vilkkaana pesäpalloväen keskuudessa. Edellisessä artikkelissa käsiteltiin mailoja, joiden kulutus oli koko alkukauden ajan määrältään niin häpeällinen, ettei tilanteeseen voinut olla reagoimatta.
Karhu ilmoittikin lopettavansa valtaosan pelaajista käyttämän FG1-mailamallin valmistuksen, tarjoten tilalle täsmälleen samalla jäykkyydellä toimivaa FG1 Vertigo hybrid – mailaa. Pelaajilta kuulemani palautteen mukaan nyt tarjolla oleva malli antaisi vähemmän tuntumaa eli ei ikään kuin sulautuisi osaksi käsiä niin hyvin kuin FG1, mutta korjausliike on tehty ja sen kanssa mennään.
Mielenkiintoista mailoihin liittyen on vielä sekin, että sekä FG1, FG1 Vertigo Hybrid (tällä vuosimallilla miehissä punaisia mailoja) että väriltään erilainen (musta) Vertigo V2 ovat kaikki jäykkyydeltään täsmälleen samaa luokkaa. Mailan varressa oleva jäykkyyslukema määrittyy siten, että mailan osumakohdasta riiputetaan 30kg punnusta ja katsotaan, kuinka monta milliä maila taipuu. Kuitenkin, uusillakin palloilla lyötäessä tämän vuoden mailamalleista erityisesti FG1 ja Vertigo V2 ovat katkeilleet kuin hammastikut.
Esimerikiksi Manse PP:n miesten joukkueen käyttöön vastikään tulleet neljä Vertigo V2 – mailaa kestivät yhteensä alle 20 lyöntiä, uudella pallomallilla.
Uusi pallo
Karhu on ollut vuosikausia ainoa valmistaja, jonka pallot ovat läpäisseet standardin. Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n tiloissa tehdyssä testissä pallon on täytynyt säilyttää kimmoisuutensa, kun sitä ammutaan tykillä metallilevyyn tietty määrä. Näin ollen muut kilpailijat ovat vetäytyneet markkinoilta lähes täysin ja Karhu vahvistanut monopoliasemaansa.
Kuten myös edellisessä tekstissäni mainitsin, nyt ollaan havaittu, että syy uusien mailamallien hajoamiseen on ollut pallon ytimen rakenteen muuttamisessa 2-3 vuotta sitten. Myös mailoista vastaavan insinöörin vaihtuminen vuosi sitten on voinut olla merkittäväkin tekijä nimenomaan tämän vuoden mailaeriä koskien, mutta keskitymme nyt palloon, sillä kyseessä voi olla hyvinkin merkittävä tekijä myös juoksumäärien osalta kesää koskien.
Miesten pallon standardi on painon osalta 160-165 grammaa ja tähän kauteen lähdettiin 165 grammaa painavalla pallolla. Pallon ydin oli muutaman vuoden takaisen pallojupakan jälkeen entistä kovempi, eikä ainakaan pehmentynyt kaudelle 2019. FG1-mailamallin muuttamisen lisäksi palloon tehtiin nyt pieni viilaus, eli sen paino pudotettiin 161 grammaan ja ydintä pehmennettiin hieman. Pallo siis pysyi yhä standardien sisällä, eikä sitä tuotu markkinoille paniikkinappula pohjassa vaan testausta tehtiin, joskin melko lyhyen aikaikkunan ajan.
Pallon ydin
Pesäpallon erona muiden vastaavien mailapelien (esim. baseball ja kriketti) ongelmaksi muodostuu se, että palloa ei voida tehdä määrättömän kovaksi eikä mailaa kaiken kestäväksi, sillä kyseeseen tulisi turvallisuus.
Mikäli olet pitänyt kädessäsi baseball- tai krikettipalloa, ymmärrät mistä puhun. Niiden pinta on niin kova, että osuessaan etukenttämiehen etäisyydellä pelaavaan pelaajaan isku on hengenvaarallinen. Toki myös pesäpallossa on näin, mutta mm. baseball-pallon väliin valettava ohut kerros betonia tekee pallosta niin kovan ja raskaan, että jos pudotat sen rinnan korkeudelta lattialle niin pallo ei juurikaan pomppaa.
Myös ne harvat ei-teennäiset tappelut, joita baseballissa näkee tulevat siitä, että syöttäjä joko syöttää tahallaan päin lyöjää tai lyöjä lämää 160km/h heitetyn syötön vastapalloon alumiinimailalla suoraan kohti syöttäjää.
Pesäpallon ydin on tiiviiksi puristettua trasselia eli puuvillaseosta, jonka päälle kääritään lankaa. Langan päällä on kumiliuskakerros, joka tehdään käsin. Pintakerros liimataan, ja pallo saa muotonsa teräsmuotissa uunissa, jossa kuuma seos vulkanoituu. Pesäpalloissa käytetty kumi tuli pitkään Nokian Renkailta, mutta nyt käytettävä kumiseos kulkeutuu tietojeni mukaan käytettäväksi Sveitsistä. Yhtä kaikki, pallon valmistusprosessi on mailoihin verrattuna huomattavasti vähemmän huipputekninen asia.
Wind of change
Vielä muutamia vuosia sitten miesten pesäpallossa elettiin tilannetta, jossa pallon ytimen saattoi kuulla murtuvan aivan ensimmäisten lyöntien aikana. Tällöin aivan uusi, vähintään 20 € maksava pallo lensi suoraan roskiin. Kauden viimeisiä otteluita pelattiin kärkiotteluissa kahdella pallolaatikollisella eli 20 pallolla. Tämän jälkeen ytimeen tehtiin hieman muutoksia, eli siitä tehtiin kovempi.
Olen kuullut aivan järkevien laji-ihmisten ihmettelevän, että miten ihmeessä mailat voivat mennä rikki vaikka lyötävät pallot ovat olleet jo aivan pehmeitä ja soikeita ja mailat uusia, jopa jäykimmästä päästä.
Kohta 1 on tietysti se, että mailojen suhteen on olemassa ongelma jo sinänsä.
Kohta 2 onkin sitten täysin yhtä looginen: se pallon ydinhän on edelleen hyvin lähelle yhtä kova, vaikka pallo olisi jo muuten pehmeä. Itse asiassa hieman pehmentynyt pintamateriaalihan tuottaa entistä nopeammin osuman siihen pallon ytimeen, jonka on todettu rikkovan mailoja.
Toinen ihmettelyn ikuinen aihe on pallojen kestävyys tai niiden puute. Ovat aina surkeita, eivätkä kestä mitään.
Vastakysymys: jos otat huomioon nykypelaajien fysiikan, välineet, pallon lähtönopeuden ja siihen kohdistuvat iskuvoimat, voiko olettaa minkään pallon kestävän yli 50 lyöntiä eli yli yksiä harjoituksia ilman, että kyseinen pallo olisi hengenvaarallinen? Itse oletan, että palloa voi vielä jatkokehittää, mutta vain rajallisesti ja edelleen tullaan kansallisen markkinan tilanteeseen: miksi sitä enää kehitettäisiin? 50 lyöntiä kestävä pallo on välinevalmistajalle hyvä bisnes ja pelit saadaan kyllä pelattua.
Vaikutus juoksumääriin
Uudet, 161-grammaiset pallot ovat olleet nyt käytössä miesten Superpesiksessä sekä ainakin osassa Ykköspesistä reilun viikon ajan. Otanta juoksumäärien suhteen on vielä aivan liian pieni, jotta siitä voitaisiin tehdä mitään todellisia johtopäätöksiä, mutta edelliskausien muutokset juoksumäärissä puhuvat omaa, karua kieltään pallon (ja mailojen) vaikutuksesta otteluiden juoksumääriin.
Superpesistä on laajennettu sarjana, tasoerot ovat olleet välillä hurjia, kenttien pinnat sallivat pompun lyömisen ja saumojen puhkomisen nykyisellään jo hyvinkin pian kentän valmistumisen jälkeen. Silti, vuodesta 2015 ollaan tultu juoksumäärien suhteen ylös ryminällä miesten pääsarjasta puhuttaessa.
Tukkimiehen kirjanpitoni mukaan prosentuaalinen nousu on ottelukohtaisissa juoksumäärissä yli 20%. Jopa kausien 2017 ja 2018 välillä nähtiin yli 10% lisäys ja kausi 2018 laittoi uusiksi myös yksilötilastojen yhden kauden ennätykset-.
Uuden pallon vaikutuksista juoksumääriin on vielä liian aikaista puhua. Tein pienen kyselykierroksen ja pelaajien antama palaute on ollut se, ettei muutosta muuten juuri huomaa, mutta pallo lähtee ikään kuin leijaamaan hieman helpommin, samoin pitkää matkaa heitettäessä, ja ettei osumaa tuntisi niin herkästi kuin aiemmin. Urheilijahan on tosin tunnetusti luomakunnan herkimpiä eläimiä havaitsemaan eroja käyttämissään välineissä, joten katsotaan kuinka matka jatkuu.
Jos välineet kestävät, uskon että nyt nähty paluu vanhoihin mailoihin ja mailamalleihin 2-4 vuoden takaa vähenee, tilanne rauhoittuu ja fokus palaa siihen tärkeimpään eli urheiluun. Mutta jottei tilanne muuttuisi liian yksinkertaiseksi, on tietojeni mukaan myös mahdollista, ettei nyt tehdyllä uudella pallomallilla sittenkään pelata edes tätä kautta loppuun. Elämme jännittäviä aikoja.
Mikko Pirhonen toimii NordicBetin pesäpalloasiantuntijana kesällä 2019. Pirhonen on toiminut Superpesiksessä pelaajana, valmentajana sekä pelinjohtajana ja kynäkin pysyy kaljun miehen kädessä myös vaikeista asioista puhuttaessa. Pesäpallokesän 2019 mielenkiintoisimmat jutut löydät Nordicbetin blogeista!
