Takatilanteen puolustamisen anatomia
7 min
Pesäpallo on nopeasti muuttuva ja kehittyvä laji, jonka edellisten 30 vuoden aikana ollaan nähty valtavia muutoksia itse pelissä ja olosuhteissa. Siinä missä peliä pelattiin 1980-luvun lopulla vielä juoksusäännöllä ja pääosin hiekkakentillä, nyt olosuhteet ovat hiekkatekonurmien, jaksopelin ja välineiden kehittymisen myötä muuttuneet dramaattisesti.
Tässä tekstissä pureudutaan erityisesti takatilannepelaamiseen ja Joensuun Mailan miesten Superpesisjoukkueen pisimmälle viemään takatilanteen ulkopelikuvioiden vaihteluun, josta (aivan kuten mailamiehen nykyään käyttämän melasta) on alettu nähdä entistä suuremmissa määrin kaikuja myös muissa joukkueissa ja muilla sarjatasoilla.
Ideologia
Kuvioiden vaihtamisen/vaihtumisen taustalla on yksi johtava ideologia: jos lyöjä ei syötön nousuhetkellä tiedä, mistä kohtaa kenttää löytyy todennäköisimmin tila lyödä kahden pelaajan välistä, ulkopelijoukkue on saanut luotua haluamansa epävarmuuden sisäpelijoukkueen tekemiseen.
Kuvionvaihtelun merkitys voidaan jakaa kahteen kategoriaan: vapaisiin ja merkattuihin lyönteihin. Koska miesten huippupesäpallo on edennyt tilaan, jossa pallon mennessä kopparille saakka tuloksena tulisi olla käytännössä aina juoksu, vapaiden saumalyöntien lyöminen vaatii sisäpelijoukkueelta merkittävästi enemmän paneutumista jos ulkopelikuvio vaihtuu useampaankin otteeseen ennen lukkarin syöttöä.
Merkattujen kotiutusten kohdalla esiin nousee kaksi tekijää: uskalletaanko pallo lyödä ilmaan ja kuinka korkealla prosentilla voidaan olettaa saatavan aikaan huipputärkeitä takavaihtoja, vaikka pallo lyötäisiinkin maahan? Tilanteiden jatkuvuuden kannalta kyseinen aspekti nousee tärkeydeltään huippuluokkaan. Kotipesää lähimpänä olevan pelaajan vierestä lyöminen muodostaa aina jonkinlaisen uhan, sillä vaikka pallo kävisi maassakin, kahden palon riski on suuri.
Kuinka rakentaa toimiva tilanteenvaihtopelaaminen?
Ulkopelijoukkueen kannalta kuvioiden vaihtamisessa kyse on kategorisesta valinnasta: vaihdetaanko kuvioita säännöllisesti, luodaanko pohja jonkin tietyn kuvion päälle vai tehdäänkö takatilannepelaamisessa tiettyjä hienosäätöjä tilanteen mukaan, silloin tällöin mutta kuitenkin useimmissa otteluissa?
Mikäli valinnaksi tehdään kuvioiden jatkuva vaihtaminen ja ulkopeliviuhkan käyttöönotto säännöllisenä välineenä, kyseessä on ideologinen valinta jonka täytyy rakentua harjoitepankin kautta mieluummin useamman harjoitus- ja kilpailukauden mittaisena. Joukkueen täytyy myös arvioida, onko sillä keskeisimmillä pelipaikoilla riittävän laadukkaat, kurinalaiset ja pelitavan korkealla tasolla sisäistävät pelaajat.
Kuvioiden vaihtaminen on kasvamis- ja oppimisprosessi. Se ei ole yksi ainoa tie onneen, kuten ei mikään muukaan. Tilanne, jossa pelaajat saadaan sijoitettua paikoilleen ja reagoidaan siihen mitä tapahtuu jokaisen hoitaessa omat sektorinsa on edelleen voittava tapa pelata pesäpalloa. Kuvioiden vaihtamisessakin on kyse lopulta juuri tästä, pelaajien saamisesta oikeille paikoilleen ja valmiiksi peliasentoon ennen kuin reagointia lähdetään suorittamaan.
Prosessi
Aivan kuten vaikkapa jalkapallossa joukkue lähtee opettelemaan pelitapaa, jossa topparit tuodaan maalivahdin molemmille puolille peliä avattaessa ja peliä lähdetään avaamaan pallonhallinnan kautta sen sijaan, että roiskaistaisiin pallo kauas jolloin pitkällä aikavälillä tilastot ja todennäköisyydet osoittavat pallonhallinnan siirtyvän vastustajalle useammin, ajatusmallin on oltava purettavissa pieniin osiin, syötettävissä riittävän pieninä palasina ja jatkuvasti prosessin kaikille osatekijöille.
Kun tullaan tilanteisiin, joissa vastustaja pystyy luomaan jatkuvan paineen ulkokentälle, näyttäytyy se, kuinka syvälle kaikkiin ulkopelijoukkueen toiminnan rakenteisiin pelitapa on iskostunut. Useamman pelaajan suorittamisissa peilaamisissa ja ryhmänä liikkumisessa paljastuu, läpäiseekö toiminta kaikki tasot kuten vaikkapa paineen alle joutuvalle pallollisen pelin rakentamista opettelevalle jalkapallojoukkueelle käy.
Koska pesäpallossa ei kuljeteta palloa eikä hyökkäävä joukkue eli sisäpelijoukkue voi aloittaa hyökkäystä muuten kuin etenijöiden tekemällä työllä pelivälineen ollessa puolustavan joukkueen hallussa, kolmostilanteessa on mahdollista luoda etu ottamalla puolustavana joukkueena aloite. Nykyisten huippuetenijöiden ja pallon lähtönopeuksien aikakaudella etu on silti edelleen sisäpelijoukkueella ja juuri ulkopelikuvioiden vaihtamisen vaatiman työmäärän ja harjoitepankin rakentamisen vuoksi en edelleenkään usko lajissa olevan kovin monella intressejä ja resursseja sen toteuttamiseen.
Vaikutukset
Kun ulkopelikuvioita alettiin vaihdella, sen koettiin olevan yksi keino suojata koppareita, sillä ennakkoon ei voinut tietää kumman kopparin eteen tyhjä tila jää. Paradoksaalisesti peli on kuitenkin nykyversiossaan sen suuntaista, että paine siirtyy kuvionvaihtopelaamisessa nimenomaan takakentälle. Vaihdettavissa (tai stabiileissa) kuvioissa voidaan pelata välillä hurjillakin syvyyksillä, mutta tilaa on silti pääsääntöisesti aina joko pitkällä jatkeella tai takana keskellä.
Joensuu näytti viime kaudella, että kuvioiden vaihtaminen koko kauden ajan on mahdollista toteuttaa myös fyysisen kuormituksen osalta, sillä sitä kyseinen pelitapa lisää luonnollisesti merkittävästikin. Rasituksen alla pienet virheet syvyyspelaamisessa, syötön ja liikkeiden ajoituksissa nousevat todennäköisyydeltään suuremmiksi, mutta toimivat myös oppimisprosessina.
Sisäpelijoukkueen kannalta vaihtuvat kuviot ovat kiinnostava haaste, sillä niiden tutkimisen ja molemminpuolisen riskiarvioinnin kautta syntyy uusia ratkaisumalleja koko lajiin. On mielenkiintoinen nyanssi, että sisäpelin valtakaudella mestaruus saavutettiin nimenomaan puolustamalla, mutta kopioinnin riskin näen silti minimaalisena. Ensinnäkin toimivia puolustusmalleja on ollut iät ja ajat ja huippujoukkueet ovat perustaneet viime vuosikymmeninä pelinsä pääosin ulkopeliin, eikä tälle ole edelleenkään nähtävissä muutoksia. Hyökkäys voittaa otteluita, puolustus mestaruuksia.
Tulevaisuus
Aivan kuten minkä tahansa pallopelin pelitapa, myös pesäpallon ulkopelaaminen perustuu menestyvällä tasolla toimiessaan tiettyyn pohjarakenteeseen, jonka päälle luovuus ja kovatkin yksilösuoritukset rakentuvat. Pesäpallo on ollut jo pitkään todennäköisyyksien peilaamista toisiaan vastaan, enkä näe sen ajatusmallin muuttuvan ratkaisevasti. Tuohon todennäköisyyspelaamiseen sopii kuitenkin myös riskien ottaminen, eivätkä ne ole oikeassa kohdassa edes riskejä sanan varsinaisessa merkityksessä.
Jos vaikkapa ulkokentän ns. kehikkoa eli pelin keskustaa tukitaan aktiivisesti, läpilyönnin paikkoja jää väistämättä reunoille tilanteita rakenneltaessa, kuten myös jossain määrin takatilanteissa. Mailanhallinta ja kyky tunnistaa tilanteet ovatkin juuri tätä taustaa vasten juniorivalmennuksen eräs keskeisimpiä oppimistehtäviä.
En usko takatilanteen paikanvaihtopelaamisen yleistyvän ratkaisevasti, mutta vaihtotilannepelaamisen muuttuessa jatkuvasti ennakoivammaksi ja huippupelaajienkin käyttäessä jo lähes poikkeuksetta taka-apuja, ulkokentän liikkeiden täytyy olla niin suuria, että syntyy uusi merkkipelaamisen muoto: osumasta lähtö tai viivelähtö. Tällöin ulkokenttä saadaan tekemään liikkeitä, joilla torjutaan vaikkapa vapaita vaihtoja lähtöpesän jatkelyönneistä ja kun pelaajat saadaan siirtymään reunoille, kärkietenijä lähtee liikkeelle juuri ennen osumaa ja pallo lyödään hidastettuna keskelle kenttää. Tätä on käytetty jo jossain määrin ja väitän, että tämä tulee yleistymään.
Pallopelit ovat jatkuvaa kilpailuedun hakemista ja pesäpallo onneksi niin monipuolinen peli, että tapoja pärjätä on useita. Nykyisillä pallon lähtönopeuksilla ja kimmoisuuksilla mikä tahansa ulkopelikuvio on lyötävissä hajalle huippuetenijöiden avustuksella, joten helteiden alkaessa tulemme jälleen näkemään pitkiä sisävuoroja ja pallon kulkemista kauas kentän rajojen ulkopuolelle. Kannattaa siis edelleen seurata juoksumäärien rajoja, jotka ovat nousseet juoksumäärien kasvamisen myötä, mutten yllättyisi vaikka overeista saisi etua tämänkin kesän helteillä.
Mikko Pirhonen toimii NordicBetin pesäpalloasiantuntijana kesällä 2019. Pirhonen on toiminut Superpesiksessä pelaajana, valmentajana sekä pelinjohtajana ja kynäkin pysyy kaljun miehen kädessä myös vaikeista asioista puhuttaessa. Pesäpallokesän 2019 mielenkiintoisimmat jutut löydät NordicBetin blogeista!
