Onside With Jouni Nieminen: Ei kahta ilman kolmatta? Pittsburgh Penguinsin kesä

Pittsburgh Penguins voitti toisen peräkkäisen Stanley Cup -mestaruutensa, ensimmäisenä joukkueena palkkakattoaikakauden NHL:ssä. Se menetti paljon pelaajia heti kauden jälkeen, mutta menetykset voidaan korvata. Jatkuuko NHL-ennätykselliset 49 playoffottelua kahden viime kevään aikana pelanneitten Pingviinien lento? Tässä pieni katsaus joukkueeseen kesken kesän.

Viime kausi

On sanottu, että Pittsburgh Penguins voitti vuoden 2009 Stanley Cupin loistavien nuorten tähtiensä avulla ja nuoruuden innolla, vuoden 2016 mestaruuden nopeudella, joukkueen syvyydellä ja taidolla, ja viime kevään mestaruuden puhtaalla sisulla, verellä, hiellä ja tahdolla. Oli hienoa nähdä, kuinka taitava joukkue ammensi sisupakistaan tarvittavat eväät. Kevään 2017 mestaruus ei tullut helpolla. Joukkue marssi läpi loukkaantumisten, ja välillä bensatankki oli pahasti punaisella, mutta Penguins selvisi maaliin. 

Pittsburghilla oli hyvää onneakin mukana toisella kierroksella, kun se pudotti runkosarjan parhaan joukkueen Washington Capitalsin. Idän konferenssifinaalissa tarvittiin seitsemäs peli ja jatkoaika, ennen kuin Ottawa Senators putosi. Ja finaalissa Nashville Predators hallitsi peliä välillä pitkät ajat. Ja silti Pingviinit lensivät mestaruuteen. Tuuriakin oli matkassa. Joskus mietin, miten Predatorsin Scott Sissons nukkuu yönsä Game 6:n jälkeen. 

Tai miten pahuksen seeprapaita, pilliinsä liian aikaisin puhalteleva Kevin Pollock nukkuu yönsä. 

Kaksi Stanley Cupia ensimmäisenä joukkueena palkkakattojärjestelmän NHL:ssä on mahtava suoritus. Etenkin siksi, koska se tehtiin ilman joukkueen ykköspakkia Kristopher Letangia. 

Runkosarjan 111 pistettä oli Penguinsin paras suoritus sitten kauden 1992-93. Se oli Mario Lemieuxn aikaa. Pens otti myös 31 voittoa kotikaukalossaan PPG Paints Arenalla. Historiallinen kausi. 

Muutokset kesällä

Pittsburgh Penguinsin mestarijoukkueessa pelaajaliikenne oli odotetusti vilkasta. 

Kun joukkue on niin hyvä kuin Penguins oli, kaikkia pelaajia ei voida pitää. Kolme Stanley Cupia joukkueen kanssa voittanut ja Kannun niin hienon symbolisesti Matt Murraylle luovuttanut Marc-Andre Fleury torjuu nyt Las Vegasissa. Puolustaja Trevor Daley teki kolmen vuoden sopimuksen Detroitiin. Isojen maalien ja mestaruuksien mies Chris Kunitz sai yhden vuoden diilin Tampaan. Vahvan lääkityksen avulla jalka poikki Stanley Cup -juhlissa hyppinyt Nick Bonino allekirjoitti diilin Nashvillen kanssa neljäksi vuodeksi. Ja playoffeissa auttanut veteraanipakki Ron Hainsey lähti Torontoon hyvällä kahden vuoden diilillä. 

Nämä olivat tärkeitä pelaajia. Jokainen joukkue muuttuu joka vuosi jonkin verran, mikä on usein hyväkin asia, koska uusi veri tuo raikasta uutta tuulta ja asennetta pukukoppiin. 

Tärkeintä on se, että poistuneet voidaan korvata muilla. MA Fleuryn paikan ottaa jo muutenkin ykköseksi noussut Matt Murray. Antti Niemi hankittiin kakkoseksi, mikä on hyvä mahdollisuus suomalaiselle. Dallas Starsin takana tilastot eivät olleet hyvät, mutta nyt alkaa täysin uusi aika täysin erilaisen joukkueen takana. Niemi on myös Stanley Cup -voittaja ykkösvahtina, mikä on aina iso sulka päähineessä.

Kris Letang palaa kaukaloon jossain vaiheessa ja voi korvata Daleyn ja Hainseyn minuutit aika nopeasti. Matt Hunwick voi pelata myös vähän isompia minuutteja. Boninon menetys tuntuu, koska hän on pelannut hyvin kolmossentterin roolissa. Neljä miljoonaa dollaria on kuitenkin iso hintalappu pelaajasta, joka tekee runkosarjassa parhaimmillaan ehkä 40 pistettä. 

Kunitz ei ole enää sama pelaaja kuin vielä viisi tai kolme vuotta sitten. Hän on kokenut, voittaja, tärkeä mies, jota varmasti tullaan ikävöimään pukukopissa. Ainoa NHL:ssä pelaava kiekkoilija, jolla on neljä Stanley Cup -sormusta palkintokaapissaan. Mutta 38-vuotiaana myös hän on hidastumassa.

Uusina tulijoina seura hankki kakkosvahdiksi 34-vuotiaana kauden aloittavan Antti Niemen. Puolustukseen tuli Torontosta 32-vuotias Matt Hunwick, jota on jo ehditty haukkua liigan kalleimmaksi kolmosparin pakiksi. Hunwick pelasi noin 18 minuuttia per peli viime kaudella Leafsissä. 

Eniten keskustelua herättänyt hankinta oli varmaankin St. Louis Bluesista tullut 30-vuotias kovanaamalaituri Ryan Reaves. Vanhan koulun hankinta Jim Rutherfordilta Penguinsin taitopelaajien turvaksi. En voi sanoa olleeni koskaan Reavesin suurimpia ihailijoita, mutta ymmärrän suojelun tärkeyden jopa nykypäivän NHL:ssä. 

Hän on kehittynyt luistelussa viime vuosina ja pystyy pelottelemaan vastustajaa, mutta tarvitseeko Stanley Cup -mestarijoukkue todellakin juuri häntä? Mitä hän pystyy tekemään kiekon kanssa? Mitä hän pystyy tekemään ilman kiekkoa, mutta hanskat ja maila kädessä? Jos Pensin tähtipelaajat saavat pelata ehjän kauden, hän lienee hankinnan arvoinen hänestä ykköskierroksen varausoikeuden antaneen Rutherfordin 

JOUKKUEENJOHTO JA VALMENNUS

Penguinsin vanha ja kokenut GM Jim Rutherford on tehnyt erinomaista työtä viimeisten kausien aikana. Hän on osannut täydentää kokoonpanoa pelaajilla, kuten Conor Sheary, Jake Guentzel, Bryan Rust, Scott Wilson, Carter Rowney ja Tom Kunhhackl. Tärkeitä ja pystyviä sivuosien esittäjiä seuralle edullisilla sopimuksilla. 

Mike Sullivan jatkaa ykkösvalmentajana, hänellä on vuosi sitten allekirjoitettua diiliä jäljellä kevääseen 2020 saakka. Amerikkalaisella tuplamestarilla näyttää olevan tervettä itseluottamusta ja samalla nöyryyttä työhönsä, minkä ansiosta hän on voittanut pelaajien luottamuksen puolelleen. Urheilukanavilla näytettiin viime kaudella filminpätkää, jossa Sullivan huusi pelaajilleen penkillä ”Shut the f..k up!”. 

Oli mukavaa nähdä, miten läpi 90-luvun NHL:ää läpikolunnut entinen sentteri otti ohjat käsiinsä Pittsburghissa, eikä edes yrittänyt kaunistella viestiään edes viime kaudella. 

Sullivan ja Penguinsin vajavainen puolustus ansaitsevat kunniaa mestaruudesta. Kukaan ei uskonut, että Pensin rampa pakisto pystyisi voittamaan ilman Kris Letangia, mutta toisin kävi. Koska viimeksi on mestaruus voitettu näin huonolla puolustuksella? Kevään 2006 Carolinankin pakisto oli mielestäni parempi. Penguinsin puolustajat osasivat pelata omat rajansa tuntien. He eivät yrittäneet mitään ihmeellistä, kukaan ei yrittänyt edes kuljettaa kiekkoa ylös omasta päästä kuvitellen olevansa Reksa Ruotsalainen. Pleksin kautta ulos ja ylös. 

Kaksi Stanley Cupia apulaisvalmentajana voittanut Rick Tocchet otti paikan Arizona Coyotesin päävalmentajana. Mark Recchi tulee hänen paikalleen päävalmentaja Mike Sullivanin avuksi.

Penguinsin organisaatiossa puolustajien kehitysvalmentajana toiminut Sergei Gonchar on nimitetty virallisesti Penguinsin valmennusryhmään apulaisvalmentajaksi. Gonchar sai paljon 

kiitosta ylimääräisten harjoitusten pitämisestä pelaajauransa pelastaneelle Justin Schultzille esimerkiksi. Hän liittyy Recchin kanssa ryhmään, jossa Jacques Martin ja playoffeissa kuuluisuutta saanut videovalmentaja Andy Saucier jatkavat. 

Gonchar ja Recchi tuovat kertaheitolla Penguinsin penkin taakse kahdeksan Stanley Cup -mestaruuden, yli 3,000 NHL-ottelun ja yli 2,500 pisteen verran kokemusta. 

Maalivahtivalmentajan vaihto Pittsburghissa herätti paljon huomiota. Marc-André Fleuryn kanssa erinomaista työtä tehnyt Mike Bales lähti Carolinaan, jossa hän saa projektikseen jo ennestään tuntemansa Scott Darlingin. 45-vuotias Bales on entinen NHL-maalivahti, joka oli Pensin maalivahtivalmentajana neljän viimeisen kauden ajan. Hän sai paljon tunnustusta avoimesta kommunikaatiostaan auttaessaan maalivahteja. 

Mike Balesin sanotaan olevan valmentajan, joka ei koskaan sulje puhelintaan siltä varalta, jos valmennettavilla on huolia tai he haluavat jutella vaikka kesken kotimatkan keskellä yötä. Noitten keskustelujen esimerkiksi Marc-André Fleuryn kanssa viime kauden hankalina aikoina sanotaan auttaneen pitämään Flowerin pelin skarppina, kun tärkeät pelit alkoivat. Jason Mackey teki Pittsburgh Post-Gazetteen hyvän jutun Balesista toukokuussa – kannattaa käydä lukemassa. 

Raporttien mukaan Bales olisi menettänyt paikkansa Penguinsissa joka tapauksessa, koska vuodesta 2013 Penguinsin organisaation maalivahtien kehitysvalmentajana ja scouttina toimineesta Mike Buckleysta oli tulossa uusi maalivahtivalmentaja. Buckley on erittäin läheinen Matt Murrayn kanssa. 

Pittsburgh Penguinsin kesäkokoonpano

Matt Murray

Antti Niemi

Tristan Jarry

Brian Dumoulin – Kristopher Letang

Olli Määttä – Justin Schultz

Ian Cole – Matt Hunwick

Derrick Pouliot – Frank Corrado

Jake Guentzel – Sidney Crosby – Bryan Rust 

Scott Wilson – Evgeni Malkin – Phil Kessel

Conor Sheary – Carter Rowney – Patric Hörnqvist

Carl Hagelin – Tom Kuhnhackl – Ryan Reaves

Zach Aston-Reese – Gregg McKegg – Josh Archibald

Uusina miehinä kokoonpanoon yrittävät Zach Aston-Reese ja Daniel Sprong saavat varmasti mahdollisuutensa harjoitusleiripeleissä. Aston-Reese päätti viime kauden Pensin AHL-ryhmässä Wilkes-Barre/Scrantonissa erittäin hyvän yliopistokauden jälkeen. 23-vuotiaana kauden aloittava hyökkääjä saattaa olla taas yksi pitkän linjan varaamaton pelaaja Penguinsin kokoonpanossa. 

Oikeaa laitaa pelaava Sprong pelasi viime kauden Quebecin junnuliigassa; Pensin toisen kierroksen varaus kesältä 2015 pelasi viime kauden alussa 18 peliä Pittsburghin paidassa. 

Carl Hagelinilta sopii odottaa paluuta vanhaan kuntoon, vaikka vuosi sitten playoffeissa tuhoa tehnyt HBK-ketju onkin historiaa. Viime kauden pilasivat loukkaantumiset. Ruotsalainen on parhaimmillaan yksi joukkueensa nopeimmista luistelijoista. Olli Määttä pelasi 18:04 per ottelu runkosarjassa, mikä oli vähiten uralla toistaiseksi. Määttä on vasta 22-vuotias, neljän NHL-kauden ja kovien kolhujen veteraani.

YHTEENVETO

Pittsburgh Penguins on venytetty äärimmilleen kahtena keväänä peräkkäin. Riittääkö virta kolmanteen? (AOP)

Pittsburgh Penguins menetti paljon pelaajia mestaruusjuhlien jälkeen, mutta joukkue on vieläkin aika hyvä. Ei kahta ilman kolmatta? Mestaruuden voittaminen minä vuonna tahansa on äärimmäisen vaikeaa. Pensin tärkeimmät runkopelaajat ovat kuitenkin vielä paikallaan, joten mikä tahansa on mahdollista. 

Sidney Crosby on yhä NHL:n paras pelaaja. Hän näytti etenkin playoffeissa, että Connor McDavid, Erik Karlsson, Brent Burns, Auston Matthews ja Patrik Laine saavat vielä odottaa vuoroaan. McDavid voi olla lähellä, mutta Sid on vielä tänään paras, maailman paras. Kaksi Conn Smythe -palkintoa peräkkäin. Järjetön putki siitä päivästä lähtien, kun Mike Johnston sai kenkää Pittsburghista. 

Mielestäni katsellessamme kuvia Kannua kuljettavasta Sidistä shampanjalla ja amerikkalaisella oluella kasteltu valkoinen t-paita päällään Nashvillessä näimme jääkiekkoilijan, joka on noussut kaikkien aikojen parhaitten NHL-pelaajien ryhmään. Waynen, Bobbyn, Gordien ja Marion taakse jonnekin, ei kovin kauas. 

Sidin sanottiin lukeneen viime kauden pelimatkoilla sivuja ahmien Steve Yzermanin elämänkertaa. Kuin opiskellen omaa rooliaan varten lukemalla edellisestä kapteenista, joka johti joukkueensa kahteen peräkkäiseen Stanley Cupiin (Douglas Hunter kirjoitti Yzermanista erinomaisen kirjan vuonna 2004). Crosbyn esitys playoffeissa oli todella vakuuttava. Aivotärähdys Capitalsia vastaan. Senatorsia vastaan hänen housuihinsa ruiskutettiin vesipullosta pelaajapenkiltä. 

Mikään ei pysäyttänyt #87:ää. Jos pää kestää (kirjaimellisesti), lisää on tulossa. 

Olemme kuulleet koko kesän paljon huhuja siitä, että Rutherford yrittäisi treidata Phil Kesselin. Rick Tocchet oli valmentaja, joka sai enemmän irti Kesselistä kuin yksikään luotsi häntä ennen. Miesten välillä oli hyvä suhde. Mark Recchin odotetaan nyt tavallaan ottavan Tocchetin paikan tässä suhteessa. 

Jim Rutherford ei ole varmaankaan vielä kesätöitään päättänyt. Pens tarvitsee kolmosketjun sentterin, ja ainoa keino hankkia sellainen on pelaajakaupalla. Nick Boninon lähtö ja Matt Cullenin epävarma tulevaisuus jätti aikamoisen aukon keskikentälle, heti NHL:n parhaan 1-2 nyrkin, eli Sidin ja Genon taakse. Rutherford on sanonut, että hän yrittää hankkia kolmosketjun sentterin, mutta pelaaja ei saa maksaa enempää kuin kaksi miljoonaa dollaria kaudessa. 

Yksi huhuttu nimi on Toronton sentteri Tyler Bozak. Maple Leafs on nuorentamassa kokoonpanoaan, ja 31-vuotias Bozak saattaa olla saatavilla. Suurin ongelma on hänen sopimuksensa ensi kaudeksi. Hintalappu $4.2 miljoonaa.

Mike Sullivan luottaa pitkän linjan mies Carter Rowneyyn, mutta Rowney ei ole NHL-tason kolmossentteri. Hän pystyy pelaamaan nelosessa joko keskellä tai laidalla, mikä on hänelle paras paikka. Matt Cullen pelasi nelikymppisenäkin viimeisessä Nashvillessä pelatussa finaaliottelussa enemmän kuin yksikään Penguinsin hyökkääjä. Hän osaa vieläkin luistella. Mutta hän ei ole päättänyt jatkosta. 

Olisiko Oskar Sundqvist sentteri, joka pystyy ottamaan paikan NHL-kokoonpanosta 3-4 sentterinä? 

Pieni huoli on olemassa siitä, että pitkät playoff-keväät ovat vaatineet veronsa Penguinsilta. Vähän samaan tapaan kuin Chicago Blackhawksille näytti käyvän parina viime keväänä ja Los Angeles Kingsille sitä ennen. Pittsburgh pelasi kahtena viime keväänä yhteensä 49 playoff-ottelua, mikä on uusi NHL-ennätys. Ja jokainen noista peleistä sisälsi rankkoja minuutteja alusta loppuun. Runkosarjapelit mukaan laskettuna Penguins on pelannut kahden viimeisen kauden aikana 213 peliä. Se on paljon. 

Eikä siihen ole laskettu World Cupin pelejä. Seitsemän Pingviiniä osallistui vielä siihenkin turnaukseen. 

Pens on pelannut playoffeissa 11 kertaa peräkkäin, mikä on pisin voimassa oleva putki NHL:ssä juuri nyt, Detroitin pitkän putken katkeamisen jälkeen. 

Penguinsin runkosarjasta ei kannata ensi kaudella tehdä suuria johtopäätöksiä. Ei etenkään sarjan alussa. 

Kaikki tähtää kevääseen ja kolmanteen peräkkäiseen Stanley Cup -mestaruuteen. 

Ehkä se on mahdollista kaikesta huolimatta. Se laittaisi Pingviinit samaan sarjaan viimeksi kolme peräkkäin voittaneen 1980-luvun alun Islanders-dynastian kanssa. 

Pelaajat, joita aion pitää silmällä ovat Antti Niemi ja playoffien tulokassensaatio Jake Guentzel. Jos pieni, playoffeissa Dino Ciccarellin sarjaan tulokasennätyksen haltijaksi noussut amerikkalainen saa pelata jatkossakin #87:n kanssa, hän tekee varmasti pisteitä. 

—

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca