Let’s talk about six, baby!
7 min
97 pistettä Valioliigassa ja Mestareiden Liigan kannun nostaminen Madridin illassa. Kausi oli kaunis, nyt on aika purkaa se osiin pelaaja pelaajalta.
Maalivahdit:
Alisson Becker
– Liverpool sai Coutinhon hinnalla Alissonin ja Virgil van Dijkin. Lue tuo kolmesti peräkkäin ymmärtääksesi, etkä vieläkään ymmärrä. Alissonilla oli myös epävarmat hetkensä, mutta peliäly, rauhallisuus, pitkät syötöt, torjunnat…kaikki ehdotonta huippua. Vaikuttaa myös hienolta ihmiseltä ja kantaa toivottavasti Poolin asua vielä vuosikaudet!
Simon Mignolet
– Migs jäi soittelemaan kakkosviulua, mutta seurasta ja pelaajistosta kantautuneiden tietojen mukaan teki sen upean ammattimaisesti. Nyt on aika siirtyä eteenpäin ykkösmaalivahdiksi, sillä laatupelaajasta on yhä kyse. Tilalle Pepe Reina, kiitos!
Puolustus:
Andrew Robertson
– Voiko tätä miestä olla rakastamatta? Raataa kiilto silmissä ympäri kenttää, pitää silti kurin pelaamisessaan ja toimittaa vasurillaan laatupalloja huippuvaarallisille alueille. Työväen sankari ja seuraavan Liverpool-paitani selkämystä koristava nimi.
Alberto Moreno
– Hyvä somepreesens, hyvä hyökkäysuhka monelle seuralle vielä jatkossakin, molempiin suuntiin. Kaikkea hyvää jatkoon.
Dejan Lovren
– MM-kisoissa raatanut soturi, jonka suu käy välillä niin kovilla kierroksilla että sitä tekisi mieli rauhoitella. Vaivat rajoittivat nekin osaltaan peliaikaa tällä kaudella, mutta nyt olisi aika siirtyä eteenpäin suuremmalle vastuulle. Pelkkä bromance Mo Salahin kanssa ei riitä jatkoon omissa papereissani.
Joel Matip
– Paikan saatuaan kamerunilainen kiitti ja kasvoi kauden aikana loistavalla tasolla pelanneeksi toppariksi. Vielä kauden loppupuolellakin tuli Matip-hetkiä, jolloin mies vaikkapa purki pallon päädystä yli täysin turhaan, ilman että kukaan oli antamassa painetta. Mahtava loppukausi, mahtava tarina, takuuvarma jatkaja.
Virgil van Dijk
– Paras koskaan näkemäni kausi topparilta. Piste. Tuleva seuran kapteeni ja osoitus siitä, että FSG ja Klopp sekä Michael Edwards tietävät 100% mitä tekevät.
Joe Gomez
– Ennen loukkaantumistaan Gomez oli niin valtavan hyvä topparina, että vaikka siitä vähentää brittilisän niin pidän miestä terveenä ollessaan valmiina jo ensi kaudella vakionimeksi avaukseen. En silti heittäisi edelleenkään pois sitä optiota, jossa Gomez on oikea laitapakki silloin kun vastustajan hyökkäysuhka on suuri.
Trent Alexander-Arnold
– Silkkisin kosketus palloon brittikentillä. Katso vaikka sen kauden ainoan liigatappion Liverpoolin maali. TAA antaa tilanteen rakentelussa molemmilla jaloilla niin eroottisen puolenvaihdon, että videon katsominen pitäisi kieltää alaikäisiltä. Puolustussuuntaan on vielä tekemistä, mutta oma kasvatti ja voi veljet mikä pelimies meillä on käsissämme!
Keskikenttä:
James Milner
– Sekä lajin luotettavimpia miehiä, että myös hauskimpia kuivan brittihuumorin viljelijöitä! Jää Kloppin päätettäväksi, onko Millyllä enää roolia ensi kauden Liverpoolissa ja voi hyvinkin olla ettei ole, vaikka sitä mm. itsekin toivoisin. Hieno mies ja antanut niin paljon myös Liverpoolin pukukopille, että seura, joukkue ja kannattajat saavat olla siitä ikuisesti kiitollisia.
Jordan Henderson
– Jokainen valmentaja ja manageri jonka alaisuudessa Hendo on pelannut, on peluuttanut miestä tärkeimmissä otteluissa. On pelaajia jotka ovat nostaneet Mestareiden liigan pokaalin kapteenina ja pelaajia, jotka eivät. Jordan Henderson kuuluu niihin ensimmäisiin. Ja se halaus isän kanssa pelin jälkeen…kuka täällä kuorii sipulia?
Georginio Wijnaldum
– Minkä työn Klopp, Pepijn Linders ja kumppanit ovat tehneet Ginin kanssa! Aiemmin vierasotteluissa niin näkymätön, usein erittäin hyvä mutta todella epätasainen hollantilainen otti ja kasvoi huipputekijäksi, mistä kärkipään osoituksena esitys Barcelonaa vastaan kotiottelussa vaihdosta tultuaan. Aina iloinen ja hymyilevä huipputason runkomies keskikentälle!
Fabinho
– Sopeutuminen Monacon käyttämästä 4-2-2-2 – systeemistä Kloppon pelijärjestelmiin vei aikansa, mutta pitkäjalkaisesta brassista muodostui lopulta panssarivaunu, joka piti puolustuksen linjan kuosissa ja osallistui myös pelin kääntämiseen erittäin nopeasti. Omissa papereissani juuri nyt ensimmäinen nimi, jonka laittaisin keskikentälle jos lähtisin suunnittelemaan avauskokoonpanoa.
Naby Keita
– Ensimmäinen kausi meni guinealaisen kohdalla pitkälti opetellessa uuteen liigaan, kieleen ja pelitapaan. Keita on silti sen luokan tekijä molempiin suuntiin ja niin monipuolisesti korkeatasoinen keskikenttämies, että tuntuisi typerältä ostaa miehen tilalle ketään, saati päästää Keita menemään.
Alex Oxlade-Chamberlain
– Jos ja kun mies on koko ensi kauden täydessä kunnossa, uskon Kloppon luottavan mieheen kuin vuoreen. Ox on vieläpä juuri sellainen pelaaja, joka luo linkin keskikentän ja hyökkäyksen välille, joten mies kuntoon ja kehiin!
Adam Lallana
– Teki kaikkensa saumansa saatuaan, nyt on enää kyse siitä onko Lallanalla riittävästi annettavaa sillä tasolla millä Liverpool nyt on. Huikeaa prässipelaamista ja pienessä tilassa osoitettua yksilötaitoa, mutta olisiko nyt jo aika siirtyä hakemaan jälleen täyttä ehjää kautta toisaalta?
Hyökkääjät/laitahyökkääjät:
Sadio Mané
– Upea kausi, jonka aivan loppumetreilläkin mies jaksoi olla terävimmillään, vaikka joutui välillä kantamaan joukkuetta reppuselässään. Nousi lopullisesti maailmanluokan pelaajien joukkoon ja on 1vs1 – tilanteessa eräs vaikeimpia puolustettavia pelaajia koko lajissa.
Mohamed Salah
– Kausi ei ollut egyptiläiselle helppo. Viime kauden UCL-finaalin tapahtumat, MM-kisoissa koko kansan paineiden kantaminen harteillaan, hieman hidas alkukausi…mutta sieltä Mo tuli ja osoitti suuruutensa. Kahden kauden jälkeen 104 ottelussa 71 maalia ja 29 maalisyöttöä. Say no more.
Roberto Firmino
– Firminon rasitus ja pelitapa alkoivat näyttäytyä kauden aikana selkeinä ja toivat mieleen tarpeen pätevästä stuntista tuleville kausille. Silti, ehkäpä vieläkin kaikki asiat yhteenlaskettuina Liverpoolin pelitavan tärkein yksittäinen pelaaja.
Daniel Sturridge
– Pystyy taikoihin paikan saadessaan, mutta pelituntuma ja itseluottamus ovat siinä tilassa, ettei Liverpoolilla ole enää käyttöä Studgelle. Myöskään sopivuus pelitapaan ei ole optimaalinen, mutta paljon kauniita muistoja Sturridgesta jää.
Xherdan Shaqiri
– Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka vaikea vamma Shaqirilla kevätkaudella oli kun peliminuutit tippuivat hurjalla tahdilla. Mutta edelleen sveitsiläisellä olisi edellytykset olla oiva täsmäase penkiltä ja kokemusta huipulta löytyy.
Divock Origi
– Kuka aidosti uskoi. Kun siirto Wolverhamptoniin oli jo sovittu ja Origi kieltäytyi, olin lähinnä vihainen. Miksi ihmeessä mies jäisi ja yrittäisi saada peliaikaa sen sijaan, että seura tienaisi ja Origi saisi itse säännöllistä aikaa avauksessa. Nyt Origin nimi on kaiverrettu seurahistoriaan, pysyvästi. Nähtäväksi jää, kuinka paljon belgille on luvassa peliaikaa, mutta mahdollisuuden luulisi nyt saavan.
Valmennus:
Pepijn Linders
– Buvacin lähdettyä Lindersin rooli kasvoi ja kasvoi, eikä palaute ollut mitään muuta kuin positiivista. Tärkeä tekijä kokonaisuudessa koko muun valmennus- ja analytiikkatiimin kanssa.
Jürgen Klopp
– Liverpoolin paras ja tärkein hankinta 2000-luvulla. Se ilmapiiri, vaatimustaso, huumori, intohimo, taktinen osaaminen ja tarvittaessa häikäilemätönkin toiminta on täysin sitä, mitä seura tarvitsi ja tarvitsee. Yhdessä FSG:n ja Edwardsin kanssa Kloppo on rakentanut ryhmän, jonka rungon keski-ikä on n. 26 vuotta ja edessä on vielä vuosia, jolloin pelataan niistä kaikkein suurimmista palkinnoista. Valmentajana, fanina, urheilun ystävänä, minä rakastan tätä miestä ja sitä millainen hän on kovimpien paineidenkin alla!
Seuraava ja toistaiseksi viimeinen artikkelini tulee käsittelemään sitä, millaisten liikkeiden kautta Liverpool voisi yhä edelleen vahvistaa itseään, sillä se on se asia jota Klopp aina haluaa. Mutta nyt nautitaan, edelleen, päivästä toiseen. From Paris down to Madrid, we won the f****ing lot!
Mikko Pirhonen
