Liverpoolilla Kaikkien aikojen huhtikuu
5 min
Kausi huipentuu, painetaso kasvaa edelleen ja huhtikuu tarjoaa vähintään kuusi huikeaa näytöstä Liverpoolin taistellessa kahdesta pokaalista. (Kuva: TT)
Southampton
Liverpoolin reissu etelärannikolle on ennakkoon huomattavasti vaikeampi kuin pelkkää sarjataulukkoa katsomalla voisi olettaa. Itävaltalaisen Ralph Hassenhüttlin astuttua Southamptonin peräsimeen pisteitä on ropissut 18 Valioliigaottelussa 27 pisteen verran, mikä tekisi tasaisen vauhdin taulukolla kokonaisella kaudella 57 pistettä ja oikeuttaisi taisteluun sijasta 7.
Ingolstadtin ja Leipzigin managerina aiemmin vaikuttaneen Hassenhüttlin Southamptonille luoma taktiikka on erittäin aktiivinen, jopa aggressiivinen ja poikkeaa monilta osin siitä mitä Valioliigassa on useimmiten vastassa. Pääosin Southampton pelaa viiden alakerralla, joko muodossa 5-2-2-1 tai 5-3-2. Usein viiden alakerta liitetään passiiviseen pelitapaan, mutta Saintsin pelaaminen on kaikkea muuta.
Avainasemassa on nimenomaan puolustuslinja. Topparit nousevat katkomaan vastustajan pelinrakentelua, luomaan alueellista ylivoimaa keskikentän keskustaan ja mikäli katkot onnistuvat, nousevat pallon kanssa rohkeasti mikä taas sotkee helposti vastustajan miesvartiointia ja merkkauksia. Pallollisesti taitavien keskuspuolustajien syötöt linjojen taakse ja väleihin ovat aiheuttaneet paljon ongelmia Southamptonin vastustajille, joten myös Liverpoolin todennäköinen kolmen keskikenttä on kovan paineen alla.
Toinen avaintekijä Saintsin pelaamisessa on Liverpoolin tavoin laitapakkien tuoma leveys. Kolmen topparin alakerrassa laidoilla pelaavat Yan Valery ja Ryan Bertrand ovat enemmänkin wing back -osastoa ja puskevat aktiivisesti syvälle vastustajan kenttäpuoliskolle. Eräs perjantai-illan merkittävimmistä kamppailuista käydäänkin siis laidoilla, sillä Liverpoolin laitapakeille kertyy maileja mittariin 90 minuutin aikana valtava määrä.
St. Mary’s on todistanut managerin vaihtumisen jälkeen mm. kotivoitot Tottenhamia, Evertonia ja Arsenalia vastaan sekä tasapelin Manchester Unitedin kanssa. Tappioitakin isännille on kertynyt, mutta hieman Wolverhamptonin tavoin Southampton tuntuu nostavan tasoaan merkittävästi kun vastaan asettuu jokin sarjan kärkipään ryhmistä.
Rotaatio?
Liverpoolin kokoonpano on jälleen kerran hankala ennakoida, sillä pienet kolhut ja rotaatio voivat hyvinkin olla vielä arkipäivää. Lähestyttäessä kauden viimeisiä kulminaatiopisteitä vaihdokset vain vaihtamisen ilosta ovat kuitenkin jo takanapäin ja pysyvyyttä aletaan takuulla hakea. Kärkikolmikossa rotaation mahdollisuus on rajallinen, mutta puolustus sekä keskikenttä ovat asia erikseen.
Viime kuukaudet ovat olleet itselleni selkeä viesti siitä, että Liverpoolin kokoonpanossa jokaisen pelin aloittavia nimiä kuuluisi olla tätä nykyä yhdeksän: Alisson, Robertson, van Dijk, Alexander-Arnold, Fabinho, Wijnaldum, Firmino, Mané, Salah.
Van Dijkin topparipariksi valitsisin paremman ottelutuntuman takia Joel Matipin, mutta lähtisin ajamaan Joe Gomezia sisään otteluissa Portoa sekä Huddersfieldiä vastaan. Nuoren miehen maksimipotentiaali on huikealla tasolla ja alkukauden hienot otteet muistissa. Matip on pelannut parasta peliään Liverpool-paidassa, joten kamerunilaisen syrjäyttäminen nopeasti ei olisi mielestäni perusteltua.
Palaako Joe Gomez kokoonpanoon loppukauden aikana? (Kuva: TT)
Keskikentän kohdalla tilanne on se, että perjantaina valintani kolmanneksi lenkiksi olisi ilman muuta Jordan Henderson. Kapteeni tekee oikeita valintoja paineen alla ja osaa hyödyntää Southamptonin mahdollisesti yltiöaktiivisen prässin sekä olla laitapakkien tukena. Itse asiassa olisin tyytyväinen, mikäli Liverpool lähtisi otteluun ryhmityksellä 4-2-3-1, jossa Shaqiri ja Firmino tiputtaisivat keskikentän avuksi tarvittaessa ja Salah pääsisi hyödyntämään vapautuvia tiloja kärjessä.
Trent Alexander-Arnoldin vaivat ja Andrew Robertsonin Porto-ottelussa odottava pelikielto tuovat yhtälöön myös nimen James Milner. Otaksun, että mister reliable saa peliaikaa perjantain ottelun loppupuolella joko oikeana laitapuolustajana tai keskikentällä, kunnes ottaa vasemman laitapakin paikan tiistaina Mestareiden Liigan puolivälierien ensimmäisessä osaottelussa. Gomezin ajaminen sisään oikean laitapakin roolissa olisi myös loogista, sillä mies tarvitsee minuutteja ja TAA lepoa.
Niin hieno asia kuin Alex Oxlade-Chamberlainin paluu täyteen kuntoon onkin, en näe miehelle suurta roolia loppukauden aikana. Ottelutauko on yksinkertaisesti liian pitkä. Ensi kaudella Ox tulee näyttelemään suurta roolia. Porto-ottelu olisi myös paikka, jossa haluaisin nähdä Naby Keitan jälleen kentällä. Vastustaja on kivikova, mutta Keitan vahvuudet sopivat erinomaisesti eurokentille ja pelituntuman kautta guinealaisella voi olla yhä suurikin rooli Liverpoolin loppukaudessa.
Tarvitseeko Liverpool huippuvireistä Mo Salahia voidakseen taistella pokaaleista loppukauden aikana? Vielä syystalvella vastaus olisi ollut ehdoton kyllä, mutta nyt kysymys on jo monitahoisempi. Erityisesti Sadio Manén viimeistelyn parantunut laatu antaa happea Liverpoolin pelaamiseen, mutta minkään yksittäisen tahon tai pelaajan varaan kokonaisuutta ei luonnollisesti voida edelleenkään laskea.
Salah on ollut pääosin kuivan kautensa aikanakin aivan pelin ytimessä tehden vahvoja juoksuja, luoden tilaa ja paikkoja sekä alustanut maaleja. Myös puolustussuuntaan egyptiläinen on tehnyt vahvoja katkoja, mutta Salahin tasoisen pelaajan peliin kuuluvat maalit ja niiden puuttuminen on alkanut näkyä miehen otteissa. Salah hakee ratkaisuja entistä enemmän itse ja pyrkii löytämään sen vapauttavan maalin, mikä puolestaan on johtanut paremmassa paikassa olleen kanssapelaajan löytämättä jäämiseen useissa tapauksissa.
Valioliigamaali #50 Liverpoolin paidassa, ole hyvä ja saavu. (Kuva: TT)
Kärjen roolituksissa voidaan nähdä loppukauden aikanakin vielä muutoksia ja kiinnostava kysymys onkin, että uhraako Klopp Firminon kymppipaikalle tai jopa laidalle saadakseen Salahille roolin piikissä, joka saattaa hyvinkin olla lopulta se egyptiläisen paras pelipaikka. Kokonaisuuden kannalta Firminon peluuttaminen kärjessä ja Salahin sisäänpäin leikkaavana laitahyökkääjänä on mielestäni paras ratkaisu.
Valioliiga ei ole koskaan aikaisemmin nähnyt tilannetta, jossa 32 ottelun jälkeen kahdella joukkueella on vähintään 79 pistettä. Esimerkiksi Manchester United keräsi kyseisen pistemäärän voittaessaan Valioliigan triplakaudellaan 1998/99 ja Leicester voitti liigan kolme kautta sitten 81 pisteellä repien kymmenen pisteen eron kakkoseen.
Kaudet eivät kuitenkaan ole veljeksiä keskenään ja näiden kahden huikean joukkueen ottaessa yhteen mestaruudesta vain kaksi asiaa ovat varmoja: Liverpool on kulkenut eteenpäin valtavan askeleen ja huipennuksesta tulee jotain massiivista. Huhtikuu, bring it on!
Mikko Pirhonen
