Edmontonin mahdollisuus
16 min
Edmonton Oilers vapautti managerinsa Peter Chiarellin tehtävistään. Tässä voi olla yli kymmenen vuotta pohjamudissa sukeltaneen NHL-seuran mahdollisuus. (Walter Tychnowicz/USA TODAY Sports/IBL.se)
Jotain vikaa vedessä
”Edmontonin vedessä on jotain vikaa, ja meidän on korjattava se”, sanoi Edmonton Oilersin presidentti Bob Nicholson keskiviikon lehdistötilaisuudessa, jossa Oilers virallisesti ilmoitti antaneensa potkut neljä vuotta joukkuetta johtaneelle managerilleen Peter Chiarellille.
Nicholson puhui kulttuurin muutoksesta. Hän sanoi varmaankin kaikkea sellaista mitä odotettiinkin.
Seuraavaksi on tekojen vuoro.
Missä Peter Chiarelli epäonnistui?
Edmonton Oilers antoi potkut managerilleen kesken tiistai-iltana pelatun Detroit Red Wings -ottelun, jonka kotijoukkue hävisi maalein 2-3. Lujaa luisteleva Red Wings on NHL:n sarjataulukon jumbojoukkueita, ennen tuota ottelua taulukon sijalla 31. Päätöstä GM:n potkuista tuskin tehtiin pian tälle joukkueelle kärsityn tappion jälkeen – sen on täytynyt tapahtua aikaisemmin. Haluttoman näköistä peliä pelannut Oilers hävisi kolme viimeistä peliään kotona, yhdeksän viimeisistä yhdestätoista.
Rehellisesti sanottuna Chiarelli teki huonoa työtä Edmontonissa. Häntä ei erotettu, koska seuralla oli parempi mies ottamaan hänen paikkansa Oilersin konttorin isoimman pöydän takana. Hänestä oli päästävä eroon pian, jotta hän ei pääsisi tekemään enää enempää vahinkoa seuralle. Häntä ei voitu päästää enää tekemään lisää epäonnistuneita pelaajakauppoja siirtorajalla.
Peter Chiarelli tuli jääkiekkoon hyvistä lähtökohdista. Hän oli sentteri Harvardin yliopistojoukkueessa. Harvard Crimson on jääkiekkojoukkue, johon ei pääse pelaamaan ellei ensin pääse itse kouluun, joka on yksi maailman parhaimmista yliopistoista. Hän toimi jonkin aikaa agenttibusineksessa Larry Kellyn agentuurissa, josta hän lähti tekemään uraa NHL:n sikariportaissa Ottawa Senatorsissa aloittaen. Hän nousi apulaismanageriksi saakka Ottawassa, josta aukesi ensimmäinen GM-virka Bostonissa.
Hän voitti Stanley Cupin Boston Bruinsin managerina keväällä 2011.
Edmonton Oilers palkkasi Chiarellin vain runsas viikko sen jälkeen, kun hän oli saanut potkut Bostonista keväällä 2015. Oilers oli juuri voittanut Draft-lotossa ykkösvarauksen, jolla se pääsi nappaamaan Connor McDavidin riveihinsä. Peter Chiarelliä pidettiin kaupungissa kuin tuulahduksena raikasta ilmaa vuosien epäonnistumisten jälkeen, koska nyt (luultiin) seuran päässeen vihdoinkin eroon vanhojen poikien saunaseurasta, Oilersin asiat jo kymmenen vuoden ajan täydellisesti tuhonneesta kolmikosta Kevin Lowe, Craig MacTavish ja Scott Howson.
Heti ensimmäinen Chiarellin tekemä pelaajakauppa nosti kulmakarvoja. Kesäkuussa 2015, Floridan Sunrisessa järjestetyssä NHL Draftissä Chiarelli teki nopean siirron, New York Islandersin GM Garth Snown tultua ehdottamaan kauppoja juuri ennenkuin Oilersin oli määrä julkistaa tilaisuuden ensimmäisen kierroksen varauksensa numerolla 16.
Snow tiesi, että Peter Chiarelli piti Islandersin kolmea vuotta aikaisemmin koko Draftin neljäntenä varaamaa puolustaja Griffin Reinhartia suuressa arvossa. ”The Big Cat” oli Edmontonissa todella suosittu Edmonton Oil Kingsin kapteeni, joka oli keväällä 2014 voittanut Kanadan A-junnumestaruuden Memorial Cupin ja viettänyt seuraavan kauden Islesin AHL-joukkueessa Bridgeportissa.
Snow soitti Chiarellille, joka otti mielellään Reinhartin, ja antoi tästä Oilersin varaukset, numerot 16 ja 33. Tämän jälkeen Garth Snow teki vielä toisen diilin New York Rangersin kanssa ja hankki 28. varausvuoron vaihdossa Oilersin ja Islandersin kakkoskierroksen varausoikeuksiin. Näillä kahdella nopeasti hankituilla vuoroilla Islanders varasi Mathew Barzalin WHL:n Seattle Thunderbirdsistä ja Anthony Beauvillierin Quebecin junnuliigan Shawinigan Cataractesista.
Griffin Reinhart oli iso pakki, jolla oli kuitenkin niin sanotut raskaat saappaat. Häntä ei oltu rakennettu nopean NHL:n vaatimuksiin. Hän pelaa nykyisin Vegas Golden Knightsin AHL-joukkueessa Chicago Wolvesissa.
Barzalista – junnusta, joka oli kyllä hyvin tunnettu nimi Länsi-Kanadassa jo vuosien ajan ennen NHL-varausta – tuli Calder-palkinnon voittaja NHL:ssä. Beauviliersistä tuli hyvä NHL-hyökkääjä.
Tämä heti ensimmäinen Chiarellin kädenjälki oli paha enne tulevasta.
NHL meni toiseen suuntaan
Peter Chiarelli teki huonoja pelaajakauppoja. Edmonton Oilersia oli vuosikaudet pidetty pehmeänä joukkueena kovassa Tyynenmeren divisioonassa, joka ei pärjännyt lännen isojen poikien jääkiekossa. Chiarelli lähti tekemään tähän ongelmaan muutosta, kun muu NHL lähtikin toiseen suuntaan. Kun liigasta tuli nopeitten ja taitavien pelaajien temmellyskenttä, Edmontonissa panostettiin kovuuteen nopeuden hinnalla.
Kesällä 2016 Chiarelli treidasi Taylor Hallin New Jersey Devilsin Adam Larssoniin. Larsson on hyvä puolustava puolustaja, mutta ei tähtipakki missään tapauksessa. Hall on yksi NHL:n nopeimmista hurjapäälaitureista, joka voitti viime keväänä Hart-palkinnon NHL:n joukkueelleen arvokkaimpana pelaajana 93 pisteen kauden päätteeksi.
Tämä pelaajakauppa menee kirjoihin yhtenä NHL-historian pahimmista managerimokista. Jokainen jääkiekosta edes perusteet ymmärtävä tiesi asian jo kaupan tekohetkellä.
Tästä Peter Chiarellin pelaajakaupat lähtivät vielä huonompaan suuntaan.
Taylor Hall kaupattiin pois edestä, jotta kesän 2016 suurin UFA-kala (Steven Stamkosin allekirjoitettua sopimus Tampaan samana päivänä, kun Hall treidattiin) saataisiin ongittua Edmontoniin. Silloin 28-vuotias Milan Lucic – Chiarellin luottopelaajia Bostonissa mestarijoukkueessa viisi vuotta aikaisemmin – teki seitsemän vuoden, $42 miljoonan sopimuksen Edmonton Oilersiin.
(Perry Nelson/USA TODAY Sports/IBL.se)
Lucicista oli aina puhuttu pelaajatyyppinä, jollaisen Edmonton tarvitsi. Mutta hänen kaltaisensa pelaajan aika alkoi käydä vähiin nopeassa ja taitavassa NHL:ssä. Hän saa yhä tilaa kovuudellaan, mutta tappelukaveria ei enää löydy kuin harvoin. Hän ei pysy vauhdissa mukana hitaana luistelijana, eikä alkuperäinen suunnitelma peluuttaa häntä Connor McDavidin laiturina toiminut. Kaikella kunnioituksella, Milan Lucicin aika NHL:ssä on ohi, kun sopimusta on vielä neljä vuotta jäljellä.
Oilers pelasi hyvin kevään 2016 playoffeissa. Pudotuspelihuuma kymmenen peräkkäisen vuoden jälkeen oli uskomaton Edmontonissa. Oilers pääsi lähelle konferenssifinaaleja. Taitava laituri Jordan Eberle ei pelannut hyvää kautta ja oli liian pehmeä playoffeissa syystä tai toisesta. Chiarelli kauppasi Eberlen New York Islandersiin ja sai tilalle Ryan Stromen. Stromen peli taas ei lähtenyt koskaan kulkemaan Edmontonissa, ja viime marraskuussa Chiarelli treidasi hänet New York Rangersiin vaihdossa Ryan Spooneriin.
Maanantaina Spooner laitettiin siirtolistalle, eli waivereihin. Yksikään NHL-joukkue ei ollut kiinnostunut. Tiistaina hän pelasi taas kokoonpanossa, eikä pelannut hyvin. Keskiviikkona hänet ja Yamamoto lähetettiin farmijoukkueeseen, jossa Spooner edelleen ansaitsee neljän miljoonan dollarin vuosipalkkansa tällä ja ensi kaudellakin vielä.
Nämä olivat Peter Chiarellin suurimmat epäonnistuneet pelaajakaupat, ja pienempiä paikkauskauppojakin löytyy.
Jokaisella kerralla Oilers tuli huonommaksi ja hävisi kaupan selvästi.
Huono joukkue neljässä vuodessa
Ja näin on tultu päivän tilanteeseen. Edmonton Oilers ei ole hyvä NHL-joukkue. Se tuli neljässä vuodessa huonommaksi Peter Chiarellin aikana. Se ei ole tarpeeksi nopea luistelemaan. Hidas joukkue. Se ei ole tarpeeksi taitava. Se ei liikuta kiekkoa kuten pitäisi. Sillä on muutama huippupelaaja hyökkäyksessä, ja sen jälkeen pudotus on huima. Connor McDavidille ja Leon Draisaitlille ei riitä tarpeeksi hyviä laitureita viereen, jotta heitä voitaisiin peluuttaa erikseen tehokkaasti.
Yhden ketjun joukkue, joka on helppo kaataa tuo yksi ketju pysäyttämällä. Puolustus on menettänyt isoja minuutteja syövän Andrej Sekeran kahtena kautena peräkkäin vakavien loukkaantumisten takia. Oscar Klefbomin loukkaannuttua puolustus on pettänyt täysin. Joukkueessa ei ole syvyyttä millään pelipaikalla tarpeeksi. Joukkue on rakennettu väärin. Nuoria pelaajia peluutetaan liigassa, jossa heillä ei vielä ole valmiutta pelata pienillä minuuteilla ja pienimmästäkin virheestä tulee komennus penkin päähän.
Tämä ei ole oikea tapa tehdä NHL-pelaajia Kailer Yamamotosta tai Jesse Puljujärvestä. Paremmassa NHL-organisaatiossa he pelaisivat täysiaikaisesti AHL:ssä ja tulisivat joskus Showhun valmiina pelaajina. Kummatkin kävivät näyttäytymässä Connor McDavidin laidalla tiistain ottelussa Detroitia vastaan, ja joutuivat penkin päähän tai alempiin ketjuihin epäonnistuttuaan. Ei ole mitään järkeä McDavidin toimia heidän lapsenvahtinaan.
Miten tämän kaiken pystyy edes korjaamaan? Kaiken on muututtava. Joukkueen tyylin, olemuksen, tavan varata ja kehittää pelaajia, ja itse pelin on muututtava. Oilersilla ei ole todella hyviä pelaajia farmijoukkue täynnä kuten jollain Carolinalla. Kaikessa on epäonnistuttu. Connor McDavidin neljäs NHL-kausi menossa.
Kun Todd McLellan sai potkut marraskuussa, Kenny Hitchcockin saapuminen päävalmentajaksi osa-aikaeläkkeeltä oli viimeinen mahdollisuus Chiarellille. Hitch on jo kahdeksas päävalmentaja Edmontonissa yhdentoista vuoden sisällä.
Edmonton Oilersin GM:n tehtävä on yhä hyvä työpaikka sille, jolla on siihen sopiva pätevyys. GM:t eivät ole samanlaisia jääkiekon amiraaleja kuin vielä muutama vuosikymmen sitten, mutta silti puhutaan paikoista jääkiekkomaailman huipulla. Paikkoja maailman kovimmassa jääkiekkoliigassa on vain 31, pian 32.
Edmontonissa on maailman hienoin jäähalli. Maailman paras pelaaja. Loistava fanipohja, jolla näyttää vieläkin olevan paljon rahaa energiateollisuuden ongelmista huolimatta. Tilaisuus saada rakentaa joukkue Connor McDavidin ympärille on kiehtova mahdollisuus. Kumman ottaisit mieluummin, Seattlen managerin paikan tilanteessa, jossa et saa yhtään todella kovaa supertähteä palapelin suurimmaksi palaksi, vai Connor McDavidin?
Pieraisu toimistohuoneeseen
Yksi erikoisuus koko Chiarelli-jupakassa oli se, että hänen annettiin vielä vain 36 tuntia ennen potkujaan antaa kolmen vuoden, $13.5 miljoonan sopimus maalivahti Mikko Koskiselle.
Fanien ja median raivotessa ja huutaessa GM:n erottamista, tämä kaiken keskelle tipahtanut sopimusuutinen sai hetkeksi uskomaan, että ehkä managerin paikka on sittenkin aika vankalla pohjalla, jos hänen annetaan tehdä tällaisia päätöksiä vielä. Joku vääräleuka sosiaalisessa mediassa kuvasi Koskinen-diiliä Chiarellin viimeiseksi pieraisuksi Oilersin toimistolla, ennenkuin hän nopeasti löi oven kiinni jälkeensä.
Tämä on ehkä poikkeava mielipide, mutta tämän kirjoittajan mielestä Mikko Koskisen sopimus ei ole niin huono kuin ensin ajateltiin. Se on selkeästi riski Edmonton Oilersilta, mutta riskiin oli syynsä. Joukkueella on kaksi maalivahtia, joista molemmista oli tulossa rajoittamattomia vapaita agentteja heinäkuun ensimmäisenä. Päätös oli tehtävä, toinen valittava. Valinta osui Koskiseen. Cam Talbot pelasi huonosti viime kaudella, ja on ollut huonompi kuin virkaveljensä tällä kaudella.
On katsottava eteenpäin, ja otettava huomioon ensi kesän maalivahtimarkkinat NHL:ssä. Sergei Bobrovsky ei Edmontoniin tule. Colorado Avalanchen Sergei Varlamov ei vaikuta vahdilta, jonka hankkiminen parantaisi Oilersin maalivahtiosastoa. New York Islandersin Robin Lehner pelaa todella hyvää kautta, mutta hän saa varmasti yhtä hyvän jatkosopimuksen Saarelta. Oilersin vaihtoehdot olivat vähissä tai sellaisia ei edes ollut.
Mikko Koskinen on pelannut vain 28 ottelua tällä kaudella. Viimeinen kuukausi ei ole ollut hyvä, mutta sitä ennen hän ehti näyttämään miten hyvä hän parhaimmillaan voi olla. Otanta on pieni, mutta Oilersin oli varmistettava maalinedusta. Asian voi ajatella myös niin, että mitä tapahtuisi jos Koskinen pelaisi loppukauden yhtä hyvin kuin hän pelasi alussa? Hänen arvonsa nousisi aivan varmasti vieläkin korkeammalle. Tai, mitä jos Koskinen olisi pelannut loistavan loppukauden, ja Cam Talbot olisi kaupattu pois siirtotakarajalla?
Siinä tapauksessa Koskisen leiri olisi hyvin voinut pyytää miljoonan enemmän ja yhden vuoden lisää. Tai odottaa heinäkuun alkuun, jolloin pöydälle olisi tipahtanut ainakin viisi tarjousta lisää. Edmonton Oilersille olisi jäänyt luu käteen keskellä kesää. Grant Fuhrkin on lopettanut.
Mikko Koskisen kolmen vuoden jatkosopimus merkitsee sitä, että Cam Talbotin aika Edmontonissa on lähestymässä loppuaan. Tästä lähtien hän pelaa näyttääkseen taitonsa seuraavalle työnantajalleen.
Kolmen metrin kova ammattilainen
Koskinen taas on tästä lähtien NHL-joukkueen ykkösmaalivahti. Hänen on parasta pystyä pelaamaan 60-65 peliä kaudessa, ja oltava aina parhaimmillaan. Yhden asian jokaikinen tätä Suomessa lukeva kuitenkin tietää: Mikko Koskinen on ammattilaisurheilija kovimmasta päästä. Yrityksestä ja työmoraalista tämä ei tule leikkaamaan kiinni. Hän ilmestyy harjoituksiin usein ennen muita ja jää harjoittelemaan vielä, kun muut ovat häipyneet.
Peleissä hän ei koskaan luovuta yhdestäkään kiekosta. Hän on niin sanottu ”Battler”. Sellaisen maalivahdin jokainen joukkue haluaa.
Riskisopimus, pelottavan isoilta näyttävät numerot, pieni otanta, vuosi tai pari liikaa jo kolmekymppiselle vahdille. Mutta Edmonton Oilersin leiri tietää, ettei heille koskaan tule ongelmaa ammattilaisurheilija Koskisen kanssa.
(Anne-Marie Sorvin/USA TODAY Sports/IBL.se)
Bill Wirtzin hautajaiset
Kulttuuri voi olla toisten mielestä turha sana puhuttaessa NHL-organisaatioista, mutta Edmontonissa ainakin kulttuuri on pielessä. Ongelmat Edmonton Oilersin kulttuurissa ovat tämän kirjoittaneen mielestä syvemmällä ja vanhempia kuin Peter Chiarellin aika managerina.
Oilersin tämän päivän haaksirikko muistuttaa aikaa Chicago Blackhawksia ennen syyskuuta 2007. Chicagossa jouduttiin kirjaimellisesti odottamaan tuolloin pidettyjä vanhan omistajan Bill Wirtzin hautajaisia ennenkuin seura pääsi vapaasti toimimaan taas voittavana NHL-organisaationa.
Blackhawksissa vaihdettiin ennen Mr. Wirtzin hautajaisia manageria kolme kertaa kesken kauden. Mike Keenan, Bob Murray ja Mike ”Venäjä” Smith olivat nuo managerit. Jokaisen erottamisen jälkeen tilalle tuli aina sama nimi, Bob Pulford. Pulfordilla oli paljon saavutuksia NHL-jääkiekossa ansiolistallaan, mutta hän oli tässä vaiheessa vain omistajan suosikki. Hänet korvattiin vain kaksi viikkoa Bill Wirtzin hautajaisten jälkeen Dale Tallonilla.
Tallon rakensi perustan Chicago Blackhawksin minidynastialle erittäin taitavana managerina, vaikka menettikin paikkansa myöhemmin valtataistelussa Bowmanien klaanin kanssa.
Edmonton Oilersilla on oma bobpulfordinsa, tai oikeastaan kolme. Peter Chiarellin palkkaamista pidettiin aluksi kaupungissa vuosikausia jatkuneen nepotismin päättymisenä ja raikkaana tuulahduksena uutta puhdasta ilmaa, mutta viimeisten neljän vuoden aikana jatkuvasti kuiskitaan punaviinipalavereista ja vanhojen poikien seurasta, joka kuitenkin vieläkin tekee suurimmat päätökset.
Omistaja Daryl Katz on kova 1980-luvun Oilersin dynastiajoukkueen fani. Joukkueeseen sivuosien esittäjinä kuuluneet Kevin Lowe ja Craig MacTavish sekä ulkopuolelta mukaan tullut Scott Howson toimivat kymmenen vuoden ajan eri palleilla Oilersin johdossa ennen Chiarellin aikaa, tuhoten aikoinaan niin kunniakkaan jääkiekkoseuran jokseenkin perusteellisesti. Kaikesta huolimatta kaikki kolme ovat yhä seuran palveluksessa erilaisilla titteleillä.
NHL-jääkiekossa kilpailu on liian kovaa. Ei ole varaa antaa kenellekään elinikäistä paikkaa. Vain päteviä ihmisiä voidaan pitää palkkalistoilla enää vuonna 2019.
Kaikella kunnioituksella, Edmonton Oilersin on organisaationa hankkiuduttava vihdoinkin eroon vanhojen poikien saunaseurasta. Tai uuden sisääntulevan managerin on vaadittava täydellistä talon puhdistusta ennenkuin hän suostuu ottamaan vastuun jääkiekkojoukkueesta.
Avaimet ovat Bob Nicholsonilla. Hän teki erinomaista työtä ennen Edmontonia Kanadan maajoukkueitten takapiruna. Hän osasi antaa tehtävät oikeille päteville ihmisille ja ennenkaikkea sen jälkeen pysyä poissa tieltä. Nyt hänen on pakko tehdä sama Oilersissa, tai sama jatkuu vielä hamaan tulevaisuuteen saakka. Edmontonissa ei ole aikaa odotella uusia hautajaisia.
Kenestä Edmonton Oilersin seuraava GM?
Apulais-GM Keith Grezky ottaa väliaikaisesti managerin ruorin hoitaakseen, ja seuran presidentti Bob Nicholson etsii uutta seuraavat kuukaudet. On turha katsoa Gretzkyn sukunimeen – hän on ehkä saanut ensimmäisen työpaikkansa jääkiekossa sen ansiosta, mutta viimeiset 20 vuotta hän on luonut maineensa ihan itse.
Ei ole helppoa löytää jääkiekkohenkilöä NHL-seuran manageriksi tähän aikaan kaudesta. Jos Oilers lähestyisi nyt muita NHL-organisaatioita ja pyytäisi lupaa neuvotella heidän apulaismanageriensa kanssa, vastaus olisi aika varmasti kielteinen. Vaikka jokainen haluaa työntekijänsä menestyvän urallaan, siirtotakaraja on tulossa muutaman viikon päässä, tärkeitten pelaajien nimiä on saatava sopimuksiin, varaustilaisuus on tulossa vain muutaman kuukauden päästä.
Mediassa on jo nyt nähty hyviä ehdokkaita. Kelly McCrimmon. Mark Hunter. Mike Gillis. Ron Hextall. Dean Lombardi. Bill Zito. Billy Guerin. Mike Futa. Laurence Gilman. Randy Sexton. Näin jossain ehdotuksen siitä, että tunnin ajomatkan päässä Rogers Placelta koilliseen jättiläismäisellä farmillaan viittäsataa nutipäätä varmaankin tälläkin hetkellä ruokkiva Darryl Sutter olisi hyvä ehdokas.
Darryl oli hyvä valmentaja, ei oikeastaan sielultaan koskaan GM. Hän on ansainnut eläkepäivänsä jääkiekosta. Nutipäät tarvitsevat häntä enemmän nyt.
Ensin Oilersin ylimmän johdon on päätettävä, mitä he haluavat. Tämä paatti ei käänny yhdessä vuodessa. Toisaalta nyky-NHL:ssä asiat voivat muuttua hyvinkin nopeasti. Ei puhuta mistään viiden vuoden suunnitelmista.
Historiallinen mahdollisuus
On erittäin harvinaista nähdä GM-potkut kesken kauden, kun runkosarjaa on Oilersilla vielä 32 ottelua pelaamatta. Huvittava erikoisuus tässä tapauksessa on vielä se, että kaiken kaaoksen ja fanien raivon keskellä joukkue on jollain ihmeen keinolla yhä vieläkin vain kolmen pisteen päässä playoff-rajasta.
Edmonton Oilers on tällä hetkellä pelaajayhdistys NHLPA:n ja liigan välisen työehtosopimuksen määräämällä tauolla.
Joukkue palaa jäälle seuraavan kerran Philadelphiassa, lauantaina, 2. helmikuuta.
Uusi GM tuskin löytyy sitä ennen. Voimme odotella ehkä huhti-toukokuulle. Tai pitempään. Oikean managerin löytäminen ja valinta on Edmonton Oilersin tärkein päätös pitkiin aikoihin tai ehkä tärkein koskaan.
Varaa epäonnistumiseen ei ole. Tämä on päätös, joka vaikuttaa ainakin seuraavaan seitsemään vuoteen tämän, vieläkin ikonisen jääkiekkoseuran tarinassa.
Tässä on historiallinen mahdollisuus kääntää laivan suunta oikeaksi kerralla ja kunnolla.
Seuraavan Oilersin GM:n on osattava identifioida ja evaluoida jääkiekkoilijoitten taitoja. Vaikka hänellä on kaikenlaisia scoutteja apunaan, managerilla on oltava luontainen kyky osata tehdä lopullinen päätös oikein.
Hänellä on oltava hyvä käsitys siitä, miten nuoria pelaajia on kehitettävä. Vain varaamalla oikein ja kehittämällä pelaajia voidaan pysyä kilpailukykyisenä NHL:ssä. Lisäksi managerilla on oltava jonkinlainen käsitys talouspuolesta palkkakattoaikana. On oltava kovana tarvittaessa.
Nämä ovat alueita, joilla Oilers on epäonnistunut pahasti.
Seuraavaksi vaaditaan paljon kärsivällisyyttä Oilersin kärkipelaajilta, koska tätä laivaa ei käännetä vuodessa eikä parissa.
Edmontonilla on vielä seuraavat seitsemän vuotta Connor McDavidiä.
Noitten vuosien hukkaaminen olisi kuolemansynti ja väärin Oilersin kannattajia kohtaan.
Mitä Edmontonin kaupungin veteen tulee, paikallinen vesilaitos EPCOR vastasi keskiviikon parhaimmasta twiitistä.
”Edmontonin vesi on ihan hyvää, Bob”, twiittasi vesilaitos.
”Me pidämme huolen yli miljoonan ihmisen vedestä joka ikinen päivä. #LetsGoOilers.”
—
Täällä Jouni Nieminen, Edmonton
Jouninposti@shaw.ca
