Argentiina – jalkapallon hiipuva suurvalta

Kahdesta edellisestä Copa Américan finaalista häviävänä osapuolena poistuneen Argentiinan jalkapalloliitto on läpeensä korruptoitunut ja kaaoksessa, eikä uusia messejä tai agueroja ole näköpiirissä. Miten Argentiina vajosi rotkon pohjalle? (Kuva: TT)

Kun Argentiina kamppaili maailmanmestaruudesta kesällä 2014, istui Carlos Tevez kotisohvalla. La Albicelesten silloinen päävalmentaja Alejandro Sabella jätti Juventus-tähden ulos joukkueesta – perustellusti. Sabellalla oli hyökkäyspäähän kosolti vaihtoehtoja, eikä Tevezin oikukasta luonnetta haluttu horjuttamaan ryhmän dynamiikkaa. Runsaudenpula taas oli lähes ilmiömäisen pelaajakasvatuksen tulosta.

Argentiinan tulevat päävalmentajat eivät kuitenkaan pääse nauttimaan samasta ”ongelmasta”. Alle 30-vuotiaita futismaailman absoluuttista huippua edustavia argentiinalaisia on kaksi, vuonna 1993 syntyneet Mauro Icardi ja Paulo Dybala. Ensin mainittu on maajoukkueessa Persona non grata saippuaoopperamaisten yksityiselämän sekoilujen vuoksi. Jälkimmäinen taas pelasi heikon kauden Juventuksessa, eikä ole löytänyt paikkaansa A-maajoukkueesta.

Pelaajatuotannon ehtyminen ei ole sattumaa. Kyseessä on monisyinen ongelma, joka juontaa juurensa syvälle jalkapallohullun maan institutionaaliseen ytimeen.

Kerroinpoimintoja – argentiina

⚽ Messi turnauksen paras maalintekijä – 5.00

⚽ Argentiina B-lohkon voittaja – 1.65

⚽ Argentiina finaaliin (top-2 -sijoitus) – 2.30

⚽ Argentiina voittaa mestaruuden – 5.00

Kultaiset vuodet

Kesä 2001 oli ikimuistoista aikaa monelle suomalaisella jalkapallofanille. Mikael Forssellin ja Daniel Sjölundin tähdittämä Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue matkasi maamme historian toistaiseksi ainoaan kyseisen ikäluokan MM-turnaukseen. Kisojen avauspelissä Suomi taipui isäntämaa Argentiinalle lukemin 2–0.

Argentiinalle turnaus ei ollut minkään sortin käännekohta. Se eli juniorifutiksen kultavuosia. Jose Pekermanin johtama ja Javier Saviolan tähdittämä miehistö marssi vakuuttavasti MM-kultaan. Kotiyleisön edessä pelannut joukkue voitti jokaisen ottelunsa. Ghana kaatui turnauksen finaalissa puhtaasti 3–0 ja Argentiina otti kolmannen mestaruutensa kuuteen vuoteen.

Kahta vuotta myöhemmin Argentiinan U20-maajoukkue hyytyi neljänneksi, mutta voitti maailmanmestaruuden kaksissa seuraavissa kisoissa. Kanadassa vuonna 2007 tullut mestaruus oli maalle peräti viides 12 vuoden ajanjaksolla. Vuotta myöhemmin La Albiceleste pokkasi olympiakultaa Pekingissä.

Argentiinan satumainen menestys alle 20-vuotiassa kulminoitui ennen kaikkea yhteen mieheen: Jose Pekermaniin. Tällä vuosikymmenellä mainetta Kolumbian peräsimessä mainetta niittänyt luotsi sai vähäisestä valmentajakokemuksestaan huolimatta vakuutettua Argentiinan liiton antamaan hänelle vastuullisen pestin vuonna 1994. Pekerman kykeni tunnistamaan nuoret talentit ja osasi kohdata heidät oikein. Argentiinalaisluotsi siirtyi A-maajoukkueen peräsimeen vuonna 2001, mutta oli edelleen vahva taustavaikuttaja pelaajatuotannossa, kunnes hänen ja liiton tiet erkanivat 2007.

Ei liene sattumaa, että Argentiinan pelaajatuotannon lähes katastrofaalinen ehtyminen ajoittuu juuri Pekermanin poistumiseen. Kesän 2007 kultajuhlien jälkeen Argentiinan U20-maajoukkueen kovin noteeraus, joka toinen vuosi pelattavissa MM-kisoissa, on puolivälieräpaikka Kolumbiassa kesällä 2011. Maa on jäänyt kaksissa viime kisoissa alkulohkoon ja karsiutui turnauksesta vuosina 2009 ja 2013. 

Meneillään olevassa U20 MM-kisoissa Argentiina taipui Malille neljännesvälierissä rangaistuspotkujen jälkeen. 

Ongelma ei ole iskenyt suuren yleisön silmille A-maajoukkueen paistateltua tähtiloistossa. Lionel Messi, 31, Sergio Aguero, 30, Angel Di Maria, 31, ja kumppanit nousivat nuorena huipulle ja ovat pysyneet siellä yli vuosikymmenen.

Argentiina toki on onnistunut tuottamaan laatupelureita myös 1990-luvulla syntyneistä. Giovani Lo Celso, 23, ja Leandro Paredes, 24, ovat erinomaisia keskikenttäpelaajia ja Nicolas Tagliafico, 26, on matkalla maailman laitapakkieliittiin. 

Lautaro Martinez, 21, sekä Cristian Pavon, 23 ovat erittäin potentiaalisia nuoria hyökkäyspään tähtiä. Matkaa absoluuttiselle huipulle on kuitenkin valtavasti – jokaisen kohdalla hyvin todennäköisesti liikaa.

Jämähdys

Syitä juniorituotannon ehtymiselle on arvuuteltu paljon. Monien asiantuntijoiden mukaan timantteja liukuhihnan tavoin sylkevä pelaajatuotanto otettiin maassa itsestäänselvyytenä. Argentiina jämähti paikoilleen, kun muut menivät eteenpäin. 

Tämä oli erityisen tuhoisaa, kun koko tuotantolinjan pääarkkitehti häipyi Pekermanin muodossa muihin haasteisiin.

Toinen esiin noussut kompastuskivi oli keskittyminen hyökkäämiseen. Jo vuosituhannen alussa alkaneen ongelman todellisuuden on voinut havaita nykymaajoukkueesta jo useamman vuoden ajan. Melko keskinkertaisena torjujana pidetyn Sergio Romeron polvivamma ennen viime kesän MM-turnausta oli Argentiinalle lähes katastrofi. 

Marcos Rojon ja Gabriel Mercadon kaltaiset puurtajat ovat olleet selkeitä avauksen puolustajia jo useamman vuoden. Roberto Ayalan, Javier Zanettin ja Walter Samuelin tapaiset huippupuolustajat ovat kaukainen muisto menneisyydessä. Vastaavasti hyökkäyspäässä maailmanluokan pelaajia on jäänyt penkille – tai kuten Tevezin tai Icardin tapauksissa jopa ulos joukkueesta.

Hyökkäyspään talentteihin keskittyminen ei ole pelkästään nuorisomaajoukkueita määrittävä ongelma, vaan vahvasti läsnä etenkin seurajoukkueissa. 

New York Timesin Rory Smithin mukaan vuonna 2008 alkanut globaali taloustaantuma on iskenyt Argentiinaan rajusti. Taantuma on näkynyt myös seuroissa, joiden kassavirrat ovat kuihtuneet. Seurat ovat enenevissä määrin hankkineet tuloja myymällä pelaajia Eurooppaan ja kuten kaikki jalkapallon ystävät tietävät, hyökkäyspään pelaajista maksetaan huomattavasti alakerran pelureita enemmän. Smithin mielestä energia on suunnattu hyökkäämiseen pitkälti puolustuspelaamista ylenkatsomalla.

The Guardianin taannoisessa haastattelussa maan pelaajalegengoihin lukeutuva Jorge Valdano kommentoi Argentiinan olleen ylimielinen.

– Meillä on ollut aina liian vähän rahaa, organisointikykyä ja heikko visio. Ylimielisyydessämme olemme uskoneet maamme ennalta määrättyyn statukseen jalkapallon suurvaltana, Valdano selitti.

Ennen kaikkea Argentiinalta on puuttunut pitkän tähtäimen suunnitelma – niin liiton kuin seurojen tasolla. Maa on luottanut yksilötaitoon ja vanhoihin tuloksiin. 

Poikkeavan esimerkin tarjoaa naapurimaa Uruguay. Piskuinen 3,5 miljoonan asukkaan maa on kehittänyt nuoria systemaattisesti koko maan jalkapallon kattavalla järjestelmällä ja on pysynyt sitä kautta huipulla. Uruguaylla on ollut selkeä identiteetti. 45 miljoonan asukkaan Argentiinalta se on puuttunut. Pelitavat ovat vaihdelleet valmentajien mukaan. Koheesio on loistanut poissaolollaan jo A-maajoukkueessa, pelaajapolusta puhumattakaan.

Argentiinan jalkapallon ongelmat ovat syvällä liiton ytimessä

Argentiinalaisen jalkapallon ongelmien alku ja juuri löytyy maan läpikotaisin mädästä liitosta, AFA:sta. Liitto on ollut pahasti korruptoitunut ja heikosti johdettu viime vuosina.

Julio Grondona tuli AFA:n johtoon vuonna 1979 ja johti liittoa itsevaltiaan ottein aina viiden vuoden takaiseen kuolemaansa saakka. Suuret ja pitkään hallinneet johtajat jättävät yleensä jälkeen valtatyhjiön, joka ajaa hallittavan instanssin kaaokseen. Näin kävi myös Argentiinassa.

Grondona ei ole missään nimessä puhdas pulmunen, sillä hän toimi FIFA:ssa pitkään kakkosmiehenä ja oli sitä kautta tiivis osa mafian lailla toiminutta, sittemmin korruptioskandaalissa ryvettynyttä Sepp Blatterin johtokuntaa.

Grondonan 35-vuotisen valtakauden jälkeen Argentiinan liitossa alkoi surkuhupaisa farssi. Johtoon noussut Luis Segura ja Marcelo Tinelli kamppailivat presidentin pestistä joulukuussa 2015. Segura halusi jatkaa Grondonan linjalla, kun taas Tinelli kampanjoi muutoksella. Kaikkiaan 75:n seuran presidentit antoivat äänensä, mutta tulosten laskennan jälkeen päädyttiin tasapeliin, kun ääniä oli annettu kaikkiaan 76 – siis yksi enemmän kuin tilaisuudessa oli äänioikeutettuja. Lopulta vaalia lykättiin.

Segura jatkoi presidenttinä, kunnes hänet pantiin viralta kesäkuussa 2016 petossyytteiden johdosta. Samalla Segura menetti paikkansa FIFA:n neuvostossa. 

Kuukautta myöhemmin farssi huipentui, kun maan suurimmat tähdet Lionel Messin johdolla ilmoittivat vetäytyvänsä maajoukkueesta. Hetkeä aiemmin Argentiina oli hävinnyt Copa America Centenarion finaalin rankkareilla, joka oli maan kolmas arvoturnauksen finaalitappio kolmen vuoden sisään.

Tähtipelaajat olivat tyytymättömiä liitolta saamaansa kohteluun. Messi kihisi raivosta Instagramissa. Maajoukkuetta kuljettanut lentokone oli myöhässä joukkueen ollessa matkalla Houstonista New Jerseyyn ennen finaalia. Harvakseltaan kentän ulkopuolisia asioita kommentoiva Messi luonnehti postauksessaan AFA:a katastrofiksi.

Reilu viikko Messin, Agueron, Javier Mascheranon ja kumppaneiden lopettamisilmoituksen jälkeen päävalmentaja Gerardo ”Tata” Martino erosi pestistään. Syyksi Martino kertoi erimielisyydet liiton kanssa ja vaikeudet kasata olympiajoukkue reilua kuukautta myöhemmin alkaneeseen turnaukseen. Ennen Copa Americaa Martino paljasti saaneensa palkkaa viimeksi seitsemän kuukautta aiemmin.

Turbulenssi ei jäänyt pelkkään maajoukkueeseen. Jo ennen Copa Americaa maan pääsarjaseurat Boca Juniorsin ja River Platen johdolla päättivät perustaa uuden pääsarjan: Argentiinan Superliigan. Syy oli sama, kuin aikanaan Englannissa Valioliigan perustamisen yhteydessä. Seurat halusivat päättää itse sponsorisopimuksista, ennen kaikkea lähetysoikeuksista. Vuonna 2017 startannut Superliiga on edelleen liiton alainen, mutta hallinnollisesti oma entiteettinsä. Superliigan perustamisen seurauksena valtaosa liiton työntekijöistä jätti uppoavan laivan.

Vedenjakaja

Viimeiset kaksi vuotta liittoa on johtanut Claudio Tapia. Tehtävää kieroon kasvaneen liiton siivoamiseksi on paljon, mistä viime kesän MM-turnaus oli oiva osoitus. 

Nimivahva Argentiina oli sekava ja epäyhtenäinen ryhmä, jota luotsanneen Jorge Sampaolin potkuista huhuiltiin läpi turnauksen. Argentiinalla oli suuria vaikeuksia ylipäänsä selvitä kisoihin. Lopulta supertähdet kantoivat sirkuksen jatkopeleihin ja tyydyttävään tulokseen. Tämä ei kuitenkaan pelastanut Sampaolia, jolle näytettiin ovea turnauksen jälkeen.

Chilen kahteen perättäiseen Copa American mestaruuteen johdattaneesta Jorge Sampaolista ei ollut Argentiinan pelastajaksi. (Kuva: TT)

Maajoukkueen päävalmentajaksi nousi laitapakkina pelaajauransa tehnyt ja muutaman A-maaottelun pelannut Lionel Scaloni, jonka pari kuukautta kestänyt väliaikaispesti vakinaistettiin viime syksynä. 

Juuri Scalonin palkkaaminen kertoo kaiken olennaisen Argentiinan liiton nykytilasta. Scaloni oli nimitetty U20-maajoukkueen päävalmentajaksi kahta kuukautta aiemmin, joka oli samalla miehen ensimmäinen päävalmentajapesti. Scalonin valmentajaura oli kestänyt tuossa vaiheessa kaksi vuotta. Aiemmat pestit olivat Sampaolin apurina Sevillassa ja A-maajoukkueessa. Liitto kyllä haikaili kovia nimiä, mutta esimerkiksi Perua luotsaava argentiinalainen Ricardo Gareca jäi julkisista kosiskeluista huolimatta Perun peräsimeen.

Tällä hetkellä argentiinalainen jalkapallo on vedenjakajalla. Lionel Messin ja Diego Maradonan tuottanut jalkapallon suurmaa uhkaa pudota kuningaspelin huipulta. 

Yleensä liitoilla on tapana koota rivinsä rotkon pohjalla ja kehittää pitkän tähtäimen suunnitelma maan palauttamiseksi huipulle. Näin meneteltiin Saksassa vuosituhannen alussa. Samanlainen prosessi on meneillään Englannissa, jossa ymmärrettiin viimein lopettaa haihattelu ja pyrkiä menestykseen pitkän tähtäimen suunnitelmalla.

Argentiina on korruptoituneen liittonsa takia oma lukunsa. Yritystä maassa kuitenkin on. Juniorijalkapallon johtoon palkattiin entinen keskikenttätähti Juan Sebastian Veron, joka suoritti uransa jälkeen yliopistotutkinnon urheilujohtamisesta. Veronin tapaan keskikentän maestrona tunnettu Pablo Aimar on mukana nuorten pelaajien kehittämisessä ja toimii U17-maajoukkueen päävalmentajana.

Messin esikuvana tunnettu Aimar kertoi Mediumin haastattelussa ottaneensa vaikutteita menestyskonseptin aikanaan luoneelta Jose Pekermanilta. Aimarin mielestä nuoret täytyy kohdata nuorina, eikä juniorijalkapalloa voi lähestyä pelkästään tulos edellä.

Menestyminen kesän Copa Americassa olisi korostetun tärkeää kaaoksessa viime vuodet rämpineelle Argentiinalle. Maa juhli Etelä-Amerikan mestaruutta viimeksi 26 vuotta sitten. Heikot edesottamukset taas syventäisivät kriisiä, johon AFA on koko argentiinalaisen jalkapalloilun ajanut. Edessä on joka tapauksessa pitkä ja kivinen tie, sillä uusia messejä, agueroja tai dimarioita ei ole näköpiirissä.

Jaakko Tiira

Lähteet: These Football Times, The Guardian, ESPN, Medium, Strait Times, First Post 

Miten käy Copa Americassa? Pelikohteet löydät klikkaamalla tästä.

Argentiinan Joukkue Copa Américaan

Maalivahdit

1 Franco Armani October 16, 1986 (aged 32) 4 0 Argentina River Plate
12 Agustín Marchesín March 16, 1988 (aged 31) 4 0 Mexico América
23 Esteban Andrada January 26, 1991 (aged 28) 1 0 Argentina Boca Juniors

Puolustajat

2 Juan Foyth January 12, 1998 (aged 21) 2 0 England Tottenham Hotspur
3 Nicolás Tagliafico August 31, 1992 (aged 26) 13 0 Netherlands Ajax
4 Milton Casco April 11, 1988 (aged 31) 2 0 Argentina River Plate
6 Germán Pezzella June 27, 1991 (aged 27) 7 1 Italy Fiorentina
8 Marcos Acuña October 28, 1991 (aged 27) 17 0 Portugal Sporting CP
13 Ramiro Funes Mori March 5, 1991 (aged 28) 24 2 Spain Villarreal
17 Nicolás Otamendi February 12, 1988 (aged 31) 59 4 England Manchester City
18 Renzo Saravia July 16, 1993 (aged 25) 3 0 Argentina Racing

Keskikenttä

5 Leandro Paredes June 29, 1994 (aged 24) 11 1 France Paris Saint-Germain
7 Roberto Pereyra January 7, 1991 (aged 28) 15 1 England Watford
11 Ángel Di María February 14, 1988 (aged 31) 97 20 France Paris Saint-Germain
14 Guido Rodríguez April 12, 1994 (aged 25) 2 0 Mexico América
15 Exequiel Palacios October 5, 1998 (aged 20) 2 0 Argentina River Plate
16 Rodrigo De Paul May 24, 1994 (aged 25) 4 0 Italy Udinese
20 Giovani Lo Celso April 9, 1996 (aged 23) 12 1 Spain Real Betis

Hyökkääjät

9 Sergio Agüero June 2, 1988 (aged 31) 89 39 England Manchester City
10 Lionel Messi June 24, 1987 (aged 31) 129 65 Spain Barcelona
19 Matías Suárez May 9, 1988 (aged 31) 2 0 Argentina River Plate
21 Paulo Dybala November 15, 1993 (aged 25) 19 1 Italy Juventus
22 Lautaro Martínez August 22, 1997 (aged 21) 5 2 Italy Internazionale

Lue seuraavaksi

Merkinnät

Kommentit

Tähän liittyvät artikkelit