La Ligan TOP10-hetket 2010-luvulla
7 min
2010-luku oli Mestareiden liigassa espanjalaisjättien hallintaa, sillä finaalissa nähtiin espanjalainen joukkue peräti kahdeksan kertaa ja Real Madrid sekä Barcelona nostivat pokaalia yhteensä kuudesti. Mutta ketkä olivat seurajoukkueiden kuningaskilpailun kirkkaimmat tähdet tällä vuosikymmenellä? (Kuva: TT)
10) Pienten nousu
2010-luvun loppupuolella nähtiin kolme Espanjan pääsarjatasolla täysin uutta joukkuetta, kun tulikasteensa La Ligassa saivat Eibar, Girona sekä Huesca. Samalla rikottiin sarjan ennätyksiä hieman yllättävään suuntaan, sillä sarjan historian pienimmän kotistadionin virkaa toimitti ensin Eibarin kotistadion Ipurua noin 8000 katsojan kapasiteetillaan, kunnes Huesca ilmestyi pääsarjakartalle kaudella 2018–19 pelaten kotiottelunsa 7 638 katsojaa vetävällä El Alcoraz -stadionillaan.
Huescan visiitti jäi ranskalaiseksi ja Girona putosi tämän kanssa keväällä 2019, mutta Eibarin taru jatkuu ja kausi 2019–20 on baskiseuralle La Ligassa jo kuudes peräjälkeen.
9) Malagan seikkailu
Vuosikymmenen alkuvuosina sarjan kärkipäässä (ja Mestareiden liigan jatkokierroksilla) nähtiin sinänsä perinteikäs, mutta viime vuosikymmeninä harvemmin noissa ympyröissä esiintynyt seura. Malaga CF siirtyi vuonna 2010 Abdullah Al Thanin aikakauteen ja La Rosaledalle virtasi huippunimiä kuten Demichelis, Toulalan, van Nistelrooy, Baptista, Cazorla, Isco, Joaquín ja Monreal, joiden johdolla Malaga nosti itsensä neljän joukkoon kaudella 2011–12 Manuel Pellegrinin luotsaamana.
Euromenestystä ja nopeaa nousua kohti kansallisen liigankin kärkeä seurasi kuitenkin tasainen pudotus, kun UEFA asetti seuralle sanktion velkojen vuoksi ja tähtipelaajat siirtyivät tasaisena virtana muihin seuroihin. Pääsarjapaikkansa Malaga kuitenkin onnistui säilyttämään, kunnes lopulta kausi 2017–18 koitui kymmenen kauden yhtäjaksoisen La Liga – taipaleen päätökseksi ja Segunda División kutsui.
8) Kuuden pisteen kamppailu
Kausi 2010–11 oli putoamisviivan tuntumassa poikkeuksellinen monellakin tapaa. Yleisesti 38 ottelun sarjassa 40 pisteen saldo on ollut jo käyttökelpoista valuuttaa sarjapaikan säilyttämisen suhteen, mutta tällä kaudella oli toisin. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä tilanne oli kutkuttava. Sijoilta 8–18 päätöskierrokselle lähteneet joukkueet olivat seitsemän pisteen sisällä ja putoamiseen johtava sija 18 oli tarjolla vielä teoriassa peräti kuudelle joukkueelle!
Akuuteimman vaaran alla olivat Levante (45 pistettä), Real Sociedad (44), Mallorca (44), Getafe (43), Deportivo La Coruña (43) sekä Zaragoza (42) sijoilla 13–18. Näistä Zaragoza haki vierasvoiton Levantesta ja RSO pelasi kotonaan tasapelin Getafen kanssa. Näin ollen Depor jäi pakkovoiton eteen Valenciaa vastaan ja kun pisteet matkasivat luoteis-Espanjasta itään vieraiden mukana, musta pekka jäi käteen nimenomaan Deportivo La Coruñalle putoamisen muodossa. Lopullisessa sarjataulukossa putoaminen tapahtui 43 pisteellä, kun sijalle 8 sijoittunut Espanyol keräsi 49 pistettä.
7) Pichichi 50
Kaudella 2010–11 Cristiano Ronaldo rikkoi 40 La Liga – maalin rajan yhden kauden aikana ensimmäisenä pelaajana Espanjan pääsarjahistoriassa tehdessään 41 osumaa. Kuusi kertaa ”Pichichin” nimiinsä vienyt Telmo Zarra teki kaudella 1950–51 38 maalia, jota sivusi kaudella 1989–90 Realin legendaarinen meksikolaiskärki Hugo Sánchez.
Kuten arvata saattaa, siellä missä mainitaan Ronaldo, siellä mainitaan pian myös Lionel Messi eikä tämäkään kilpajuoksu ollut poikkeus. Seuraavalla kaudella argentiinalainen takoi tiskiin lukeman, joka nosti riman täysin uudelle tasolle. 50 maalia toi Messille tämän toisen Pichichin, mutta tuo lukema on sittemmin kasvanut kuuteen, johon on aiemmin yltänyt ainoastaan Zarra.
6) CR7 ja vallanvaihdos
Vaikka kausi 2011–12 toi Messille henkilökohtaisen ennätyksen, olennaisimman eli mestaruuskannun vei nimiinsä Real Madrid. Kaksi ensimmäistä Ronaldon Madridissa viettämää kautta olivat päättyneet kakkossijaan, mutta huhtikuussa 2012 Real saapui Camp Noulle tietäen, että sillä olisi erinomainen mahdollisuus tarrata mestaruuteen, jos se onnistuisi kaatamaan verivihollisensa Barcelonan tämän kotinurmella.
Sami Khedira vei Realin vierasjohtoon, mutta Barcan chileläiskärki Alexis Sánchez tasoitti ottelun 70. peliminuutilla. Vain kolme minuuttia myöhemmin oli kuitenkin Ronaldon hetki, kun portugalilainen hyökkäsi Mesut Özilin upeaan syöttöön ja siirsi pallon viileästi verkon perukoille. Real Madrid piti johtonsa loppuun saakka ja karkasi lopulta mestaruuteen yhdeksän pisteen erolla.
5) Vartin päässä Mestareiden liigasta
La Liga -kauden 2014–15 loppuhuipennus oli kutkuttava neljännen, eli viimeiseen Mestareiden liigan paikkaan oikeuttavan sijan osalta. Viidenneltä sijalta, pisteen päässä neljäntenä olleesta Valenciasta omaan viimeiseen otteluunsa lähtenyt Sevilla matkusti Andalusian sisällä Malagan vieraaksi kun taas Valencian vierasreissu suuntautui putoamisviivan alapuolella olleen Almerian luo.
Sevilla karkasi omassa ottelussaan jo 0–3-johtoon toisen puoliajan alussa tekemillään maaleilla. Valencia sen sijaan joutui omassa kamppailussaan takaa-ajoasemaan kahdesti, mutta nousi molemmilla kerroilla tasoihin. Ottelut etenivät viimeisille 15 minuutilleen Sevillan ollessa kiinni nelossijassa, kunnes Paco Alcácer pääsi rokottamaan isäntiä ja kummankin ottelun päättyessä lukemiin 2–3 Valencia vei paikan auringossa seuraavalle kaudelle.
4) #1
22.11.2014 vääjäämätön tapahtui. La Masian kasvatti, koko uransa FC Barcelonaa edustanut Messi ohitti Zarran ja siirtyi kaikkien aikojen La Liga -maalintekijätilaston ykkössijalle Sevillan kaatuessa Camp Noulla lukemin 5–1.
Zarran 251 maalia oikeuttavat tätä nykyä tilaston kolmossijaan, sillä kakkoseksi ehti nousta myös järkyttävällä yli maalin ottelukohtaisella keskiarvolla Realissa osumia takonut Ronaldo 311 osumallaan. Lionel Messi on kuitenkin tilaston ykkössijalla 432 maalillaan 465 ottelussa ja mikäli seurasiirtoa ei tapahdu ja terveyttä riittää, tuon kategorian kärkinimen vaihtumista kannattaa tuskin lähivuosikymmeninä henkeään pidätellen odotella.
3) Atlétin paluu
1990-luvulla Atlético Madrid suoritti lyhyen, mutta loistokkaan paluun kunniansa päiviin voittaessaan niin liigamestaruuden kuin Copa del Reynkin kaudella 1995–96. Tuolla kaudella joukkueen toiseksi parhaana maalintekijänä kaikissa kilpailuissa kunnostautui väsymättömänä kahden suunnan raatajana ja monipuolisena pelurina tunnettu keskikenttämies Diego Simeone. Tuo mestaruus oli 70-luvun jälkeen Atléticon ainoa vielä 2011, kun ”Cholo” Simeone siirtyi kahteen kertaan pelaajaurallaan edustamansa Atlétin peräsimeen.
Messin Barcelona ja Ronaldon Real dominoivat otsikoita, mutta yhdessä legendaarisen adjutanttinsa German Burgosin kanssa Simeone loi joukkueelleen identiteetin, joka tunnistetaan ympäri jalkapallomaailman vielä tänäkin päivänä. Vaadittu työnteon, sitoutumisen, yksityiskohtiin paneutumisen ja kollektiivinen edun painottamisen määrä oli mahdollisen ja mahdottoman rajapinnalla, eikä vaatimuksista tingitty tippaakaan ottelusta tai tilanteesta riippumatta.
Pian Atléti loi itselleen maineen ryhmänä, jonka lyöminen oli eräs jalkapallon vaikeimmista tehtävistä. Tämä toi suuria mahdollisuuksia myös cup-kilpailuissa, mutta upeimman kruununsa työ sai kaudella 2013–14, kun Atlético de Madrid löi kiilan kahden jättiläisen keskinäiseen kilvoitteluun ja se kruunattiin La Ligan mestariksi.
2) 2 * 100
2010-luku tullaan muistamaan niin henkilökohtaisista kuin joukkue-ennätyksistäkin. Kauden 2011–12 päätteeksi Real Madrid löi tiskiin nipun joukkuetilastojen ykköskirjauksia: 100 pistettä, 121 tehtyä maalia, maaliero +89, 16 vierasvoittoa ja 32 voittoa 38 ottelussa.
Vähemmän yllättävä jatko tälle tarinalle oli se, että kaudella 2012–13 Barcelona voitti mestaruuden keräämällä, kyllä vain, 100 pistettä. Koko vuosikymmenen aikana kotoisen liigan mestaruudet jakautuivat kuitenkin selkeästi Blaugranan eduksi: Barcelona 7 mestaruutta, Real 2 ja Atlético 1.
1) Kolme hevosta maalisuoralla
Barcelonan hävittyä kotonaan Valencialle huhtikuussa 2016, kautta oli jäljellä viisi ottelukierrosta ja kärkikolmikon pistetilanne näytti seuraavalta: Barcelona 76, Atlético Madrid 76, Real Madrid 75. Kaikki oli siis viritetty valmiiksi huikeaa mestaruustaistelun lopetusta varten, kun kaikki kolme voimiensa tunnossa olevaa huipputekijää kaartoivat kohti maalisuoraa lähes rinta rinnan.
Triolla ei ollut jäljellä enää keskinäisiä otteluita, mutta jännitystä piisasi silti riittämiin jokaisen ottelukierroksen alla. Barcelona oli selkeästi paremman maalieronsa turvin etulyöntiasemassa myös Atléticoon nähden, eikä kamppailusta lopulta muodostunut niin legendaarista kuin lähtöasetelmat olisivat voineet antaa odottaa. Real kaivoi kyllä dramaattisia voittoja oltuaan muun muassa Rayo Vallecanon vieraana jo kahden maalin tappioasemassa ja Atléticokin roikkui mukana sitkeästi kunnes joutui nöyrtymään viimeistä edellisessä kierroksella tappioon Levanten vieraana ja putosi kolmen pisteen päähän ulos mestaruusväännöstä.
Kauden loppukierroksia leimasi kuitenkin se, että tiukasta asetelmasta huolimatta lopputuloksessa ei ollut lopulta yhden pisteen erosta huolimatta mitään tiukkaa. Barcelona näet voitti viisi viimeistä otteluaan jokaisen vähintään kahden maalin erolla yhteismaalein 24–0. Näin ollen La Liga -vuosikymmenen hallitsija sai nostaa ilmaan mestaruuspokaalinsa numero 24. Vuosikymmenen lopussa lukema on 26 ja Real Madridin vastaava 33. Vääntö jatkuu siis kiihkeänä myös tulevien vuosikymmenten aikana.
Muista myös
