Onside with Jouni Nieminen: Nopeus vastaan kovuus

Stanley Cupin finaalisarja jatkuu Suomen aikaa perjantain vastaisena yönä, ja itse lordi Stanley on ensimmäistä kertaa paikalla. Tässä muutamia välipäivän poimintoja.

The Save

Stanley Cup -finaalisarjan käännekohta tuli Game 2:n lopussa.

Peliä oli jäljellä tasan 1:59.

Washington Capitalsin maalivahti Braden Holtby otti kuin ihmeen kaupalla Alex Tuchin suoraan syötöstä laukoman kiekon kiinni mailallaan, kääntäen hienosti levyhanskakäden kiekon päälle.

Sen jälkeen Washington Capitalsilta on onnistunut kaikki. Maalit 9-3. Vegas Golden Knightsilta ei ole onnistunut mikään.

Stanley Cupin finaalin ratkaiseva käännekohta.

Vegas Golden Knights on nopeampijalkainen ja kiekon kanssa nopeampi joukkue Stanley Cupin finaalissa, mutta Washington Capitals on kovempiotteinen ja kokeneempi. Capsillä on enemmän aseita hyökkäyksessä. Tuon Braden Holtbyn torjunnan jälkeen Washington Capitals on uskonut vuorenvarmasti siihen, että jos se pystyy pelaamaan parhaan pelinsä, se pystyy tuhoamaan Vegas Golden Knightsin parhaan pelin ja voittamaan.

Samalla Vegas Golden Knightsin itseluottamus näyttää, ensimmäistä kertaa seuran historiassa, murenevan hitaasti. Emme ole nähneet yhtä aggressiivista vastakarvaa ja samanlaisia kiekonriistoja kuin aikaisemmin. Emmekä yhtä aktiivista luistelua takakarvauksessa.

Tuota Capitalsin itseluottamusta on juuri nyt vaikea lähteä murtamaan. Capitals tuhosi kovaa ja nopeasti pelaavan Columbus Blue Jacketsin jo aikaisemmin kovuudellaan. Pittsburgh Penguins on tunnetusti nopea joukkue – Caps tuhosi heidätkin kovalla taklauspelillä ja otti nopeuden pois, etenkin keskikentällä. Samoin kävi huippunopealle Tampa Bay Lightningille. Capitals taklasi Lightningin niin pehmeäksi Game 6:ssa, ettei seitsemännen voittajasta ollut epäselvyyttä pelin alettua.

Vastustajat näyttävät hitaammilta Capitalsin pelatessa kovaa ja omistaessa keskikentän puolustuspelillään. Vegas ei ole ehkä nopein joukkue suoraan ylöspäin, mutta sen pelaajat ovat vikkeliä pienissä tiloissa ja tilanteissa, joissa vaaditaan nopeaa reagointia. 

Blokatut laukaukset

Kovaa tulevien kiekkojen eteen heittäytyminen ei ole mukava osa ammattilaisjääkiekkoa ainakaan pelaajille, mutta Washington Capitals on päässyt lähelle Stanley Cup -mestaruutta käyttämällä tätä vanhaa taktiikkaa yhdessä tukahduttavan keskialueen trapin ohella. Jos aikoo mennä kiekon eteen, minkäänlaiseen epäröintiin tai pelkoon ei ole varaa.

Ensimmäisessä NordicBetin NHL-blogipostauksessa haastateltiin yhtä parhaista blokkaajista. 

Capsin pelaajat ovat blokanneet jo 86 laukausta finaalisarjan neljässä ensimmäisessä ottelussa, eli lähes kolmasosan kaikista Golden Knightsin laukauksista. Blokatut laukauset otteluittain: Game 1 18, Gam 2 18, Game 3 26, Game 4 24. Braden Holtby on joutunut torjumaan 124.

Laukausten blokkaamisessa on kyse tarkasti suunnitellusta yhteistyöstä puolustuksen ja maalivahdin kanssa. On tiedettävä etukäteen, mikä laukaisulinja on maalivahdin ja mihin voidaan heittäytyä eteen. Strategia on selvästi vaikuttanut Vegasin kenttäpelaajien toimintaan laukaisutilanteissa, kiekkoja tulee huonoistakin paikoista, koska yritetään saada niitä läpi.

Alexander Ovechkin on blokannut 10 laukausta Tampa-sarjan alusta laskettuna. Ovie ei pelaa alivoimissa, joten kaikki nämä on rekisteröity tasakentällisin pelattaessa. 

Onko Washington Capitals keksinyt, miten Marc-Andrè Fleury selvitetään?

Ennen finaalin alkua ehdittiin miettiä sitä, että Vegasilla voi olla etu maalivahtipelissä. Yksi syy tähän voisi olla se, että VGK:n maalivahtivalmentaja Dave Prior toimi Washington Capitalsin palveluksessa koko George McPheen aikakauden ajan. Näin ollen Prior tuntee kaikki Braden Holtbyn vahvuudet ja heikkoudet ja on varmasti antanut virallisen raportin asiasta Golden Knightsin pelaajille. Flowerin pelityyli on muuttunut jonkin verran uuden valmentajan myötä – hän pelaa rauhallisemmin ja eleettömämmin kuin aikaisemmin. Silti tämän pelisarjan aktiivisempi vahti.

Olen yrittänyt seurata, onko laukauksilla ollut jonkinlaista trendiä, tuloksetta. Alussa VGK laukoi paljon. Sittemmin monet laukauksista on blokattu. Voidaan sanoa, että Washington Capitalsilla on parempi raportti Fleuryn torjuntapelistä kuin Vegasilla on Holtbystä.

Gerard Gallant ei ainakaan syytä maalivahtiaan tappioista. Valmentaja sanoi Game 4:n jälkeen, että VGK:n on yksinkertaisesti puolustettava paremmin, ja estettävä Capitalsin poikittaissyötöt tehokkaammin.

Gallant puolusti nuorta puolustajaansa Shea Theodorea tyylikkäästi mediahaukkojen edessä Game 3:n jälkeen. Capitals teki toisen ja kolmannen maalinsa Theodoren virheistä. Gallant sanoi Theodoren olevan yhden NHL:n parhaista pakeista, jolla on edessään loistava tulevaisuus. Hän ei ottanut vastaan lisäkysymyksiä asiasta. ”Seuraava!”.

Ei ihme, että pelaajat haluavat pelata tämän miehen valmentamassa joukkueessa. 

DSP

Devante Smith-Pelly on yksi Stanley Cup -finaalin hienoista tarinoista. Torontosta kotoisin oleva jyhkeä laituri on tehnyt jo kaksi todella isoa maalia Vegasia vastaan. DSP pelaa jo neljännessä NHL-joukkueessaan, vaikka hän on vasta 25-vuotias. NHL-ura alkoi 19-vuotiaana Anaheim Ducksissa kaudella 2011-12. Jo junnuissa maineen hyvänä playoff-pelaajana hankkinut Smith-Pelly teki isoja maaleja Ducksin paidassa kevään 2014 playoffeissa – viisi maalia 12 ottelussa.

NHL-pelit jatkuivat Montrealissa ja New Jerseyssä. Vuosi sitten Devils laittoi DSP:n nimen siirtolistalle neljän maalin kauden jälkeen, ja kun ottajia ei löytynyt, osti tämän sopimuksen ulos. Washington Capitals tarjosi kahden suunnan sopimuksen (vain $325,000 jos pelaa AHL:ssä) viime syksynä harjoitusleiriltä. Yhtenä syynä kolmessa organisaatiossa epäonnistuneen pelaajan ottamiseen on mainittu tämän hyvä playoff-pelaaminen.

DSP:n maali Game 4:ssa oli hyvä esimerkki tämän todella tanakan (183cm, 101kg) miehen urheilullisuudesta: kiekko haltuun luistimella ja hyvillä käsillä nopeasti yli Fleuryn. Hän pelasi maalin syntyessä ykkösketjussa Tom Wilsonin paikalla. DSP pystyy pelaamaan todella tehokkaasti, jos hän saa pelata oikealla paikalla ja oikeassa roolissa. Vakituisesti pelaaminen ykköskorin ketjuissa ei sovi hänelle.

Hieno tarina pelaajasta, johon ei kukaan uskonut vielä vuosi sitten. Seitsemän maalia koko runkosarjassa 75 ottelussa – nyt kuusi playoffeissa 23:ssa (12 maalia koko NHL-uran 47 playoff-pelissä). On sanottava rehellisesti, että en ole koskaan ollut DSP:n ihailija tämän rumien otteitten takia. Junnukiekossa temppuja, joista olisin antanut pelikieltoja. Marc-Andrè Fleuryn tilttaaminen päähän heti finaalisarjan alussa ei ollut mikään vahinko, ja meni läpi ilman pelikieltoa samalla tavalla kuin Tom Wilsonin vaarallinen tiltti päin Jonathan Marchessaulta.

Marchessault saatiin vilkuilemaan olkapäänsä yli, eikä Flower ole pelannut entisellään päätiltin jälkeen. NHL-jääkiekko on raaka peli. Washington Capitals ajoi Tampa Bay Lightningin yli armottoman fyysisellä pelillä, ja on jatkanut samaa finaalissa. NHL katselee toiseen suuntaan, kun Devante Smith-Pelly ajaa Dan Girardia suoraan päähän tai kun Tom Wilson lähettää kiekottoman Cedric Paquetten pää edellä laitaan. Washington Capitals ei pyytele anteeksi. 

Kuzyn tiputuuletus

Jevgeni Kuznetsov on siviilissä oman kokemukseni perusteella huumorintajuinen ja vaatimattoman oloinen, ystävällinen ja symppis urheilija. Washington Capitals ei käy Edmontonissa usein, mutta tämä on tuntuma. Finaalissa Kuznetsov on ollut liekeissä (maali ja kuusi syöttöpistettä) ja häntä on pidettävä yhtenä Conn Smythe-palkintoehdokkaista. Ja ennen Game 3:sta ei vielä tiedetty varmasti, oliko hänen vasemman kätensä ranne murtunut.

Kuznetsov on yksi NHL:n parhaista luistelijoista, lähestymässä tähtistatusta koko liigassa tämän kevään ansiosta. Ihan kuin hän olisi alisuorittanut tähän saakka. Tai menneen runkosarjan loppupuolelle saakka. Näimme Edmontonissa miten hän pelasi Connor McDavidiä vastaan, eikä jäänyt pahasti jälkeen. Kuznetsovin peli on noussut uudelle tasolle, hänen kilpailuhalunsa on noussut uudelle tasolle. Hän liikuttaa jalkojaan nopeasti, mutta luistimet eivät koskaan nouse jäästä holtittomasti. Jotain sergeizubovmaista helppoutta luistelussa.

Miehen tiputuuletukset maalien jälkeen eivät ole olleet kaikkien jääkiekkotraditionalistien mieleen. Tässä tuuletuksessa hän nostaa oikean polven ylös ja imitoi lintua käsillään.

Kukaan ei halua NHL-jääkiekosta tulevan jalkapallon kaltaista näissä tilanteissa, mutta samalla kukaan ei halua jääkiekon olevan liian vakavaa. Iloa ei pidä sotkea vastustajan epäkunnioittamiseen. Tottakai vastustaja voi käyttää sitä aseenaan, kuten liian monen maalin tekemistäkin. Siinä ei ole mitään vikaa, jotain on keksittävä.

Evgeni Kuznetsov ilmoitti vuosi sitten, kun Capitals putosi jälleen kerran playoffeista toisella kierroksella, että tiputuuletus saa jäädä eläkkeelle. Caps oli hävinnyt aina, kun hän oli tehnyt tuuletuksensa. Hän muutti mielensä tämän kevään Pittsburgh sarjan viidennessä pelissä tehtyään tasoitusmaalin 3-3:een.

Tarina kertoo, että sympaattisen Tseljabinskin miehen tuuletuksen motiivi löytyy tämän kotioloista – hänen pieni tyttärensä Ezenia. ”Tyttäreni rakastaa sitä”, sanoi #92 Penguins-sarjan aikana tehdyssä haastattelussa (lähde: All Caps).

”Ja uskon hänen olevan nyt onnellinen.”

Vegas Golden Knights tarvitsee paremman esityksen isoilta pojiltaan

Jos VGK mielii pelata vielä sunnuntaina Washingtonissa (tai Game 7:n keskiviikkona Vegasissa), sen parhaitten pelaajien on vanhan kliseen mukaisesti oltava taas sen parhaita pelaajia.

Sormi osoittaa yli 40 maalia runkosarjassa tehnyttä William Karlssonia ja Jonathan Marchessaulta. Alex Tuchista on tulossa vielä yksi läntisen konferenssin kovista voimahyökkääjistä, mutta hänen on saatava kiekkoja sisään hyvistä paikoista. James Nealin on tehtävä sama. Marchessault on saanut laukauksia aikaan, mutta hänenkin on palattava aikaisempaan rohkeaan peliinsä, jossa hän uskaltaa tehdä yhden liikkeen lisää.

Maalipaikoista ei Vegasin tilanne sarjassa ole kiinni.

Olen koko finaalisarjan ajan epäillyt, että kolme tärkeää Vegasin hyökkääjää pelaa loukkaantuneena. Kukaan heistä ei ole pelannut samalla tavalla kuin aikaisemmin playoffeissa, eikä kyse ole paineista tai koventuneesta vastuksesta. William Karlsson, Erik Haula ja David Perron pelaavat kuin jotain olisi pielessä, eivät lähellä sataa prosenttia. Yksikään näin pitkälle Stanley Cupissa päässyt ei ole selvinnyt täysin ehjänä tietenkään, eikä loukkaantumisia tähän aikaan vuodesta pidetä tekosyinä.

Karlsson aristelee jotenkin. Perron ei ole parhaimmillaan, kun pelin tempo kovenee, mutta tämä on jotain muuta. Haulalla on selvästi vielä yksi vaihde, joka ei mene päälle. Perron johti joukkuettaan syöttöpisteissä runkosarjassa. Jos hän on yhtään tarpeeksi ehjä, laittaisin hänet takaisin kokoonpanoon.

Gerard Gallant käytti Tomas Tatar -kortin jo, mutta Stanley Cupia ei voiteta alemman ketjun miesten vaihdoilla sisään ja ulos. Isojen poikien on noustava esiin, kun rahat ovat pöydällä. Yleisesti Vegasia ei tule haukkua ja arvostella finaalin perusteella, koska kukaan ei uskonut joukkueen pääsevän näin pitkälle. Tämä kaikki on house moneyia, kuten Nevadassa sanotaan. 

Reverse hit eli vastataklaus

Peter ”Foppa” Forsbergin vanha paraatitaklaus on noussut yhdeksi puheenaiheista Stanley Cupin finaalissa. Vastataklaus tarkoittaa sitä, että taklattava pelaaja kääntääkin pöydän viime hetkellä toisinpäin ja taklaa juuri häntä runttaamaan tulevan pelaajan juuri ennen kontaktihetkeä. Foppaa yritettiin etenkin hänen NHL-uransa alussa ottaa pois pelistä todella kovilla yliajoilla. Muutama muutti mielensä, ja harkitsi tarkemmin seuraavalla kerralla, kun saikin itse maistaa omaa lääkettään.

Vastataklauksessa taklaaja lähtee usein ottamaan miestä käyttäen vartalon vahvimpia lihaksia selkää ja takapuoltaan.

Ensin James Neal käytti sitä häntä taklaamaan tulossa olevaan Brooks Orpikiin Game 3:ssa. Enemmän puhetta herätti loistavia playoffeja pelaavan T.J. Oshien tiltti päin Colin Milleriä Game 4:n lopussa. Miller sai Oshien kypärästä nenäänsä ja hänen nenäluunsa murtui. Yksi reverse hitin taitajien ovelista aseista on aina se, etteivät he myönnä näkevänsä taklattavan tuloa, koska ovat selin. NHL:ssä tämänlainen taklaus on periaatteessa laillinen.

Toisten mielestä Millerin omaa syytä oli kolaroida Oshien kypärään nenällään. Toisten mielestä kyseessä oli kiekottoman nenän rikkominen, josta olisi pitänyt tulla vihellys. Caps teki sekunteja myöhemmin maalin. Miller pelasi pelin loppuun tukot klyyvarissaan. NHL-pelaajat tuntevat kipua samalla tavalla kuin me tavallisetkin ihmiset, mutta heidän odotetaan palaavan kentälle pienistä nenäpipeistä välittämättä, etenkin kun pelataan Stanley Cupista.

Sääntöjen puitteissa vastataklaus on hieman hankala. Se on sääntöjen vastainen teko amatöörikiekossa, koska taklattavalla ei ole kiekkoa, joka on jo lähetetty eteenpäin. NHL on kehittänyt oman tulkintansa, jota yli kaksi tuhatta kertaa seeprapaidan päälleen liigassa pukenut Kerry Fraser avasi twitterissä. ”NHL määrittelee taistelun lailliseksi, kun takaatuleva pelaaja on taklaajana”, kirjoitti Fraser vastauksena toisen twiittaajan kysymykseen.

”Mutta, mitä estämissääntöön tulee, normaalit ajoitussäännöt pätevät mitä kiekon poissyöttämisen ja kontaktin väliseen aikaan tulee. Onko tämä jo saanut sinut ymmällesi?”

Tuomaripeli NHL:ssä on paljon muutakin kuin vain sääntökirjan noudattamista. Colin Miller saattoi aikaisemmin pelissä nöyryyttää ammattilaisseeproja teeskentelemällä vastustajalle jäähyn ja sai maksaa siitä. Vaikka tuomarit eivät ikinä sitä myöntäisikään. Ryan Reaves näytteli komeasti, kun Brooks Orpikin nostama maila ja etenkin hänen oma mailansa osui naamaan, eivätkä tuomarit ostaneet. Jossain vaiheessa VGK:n pelaajat lopettivat jalkapallon ja ryhtyivät osallistumaan omiin taisteluihinsa.

Mutta pelin lopussa sekin kostautui, koska tuomarit antoivat ekstraa viestin lähettämisestä. Game 2:ssa Tom Wilson ei saanut mitään poikittaisesta, jossa hänen komposiittimailansa katkesi vastustajan selkään. Game 4:n lopun tilanteessa Brayden McNabb sai nopeasti kakkosen paljon harmittomammasta poikittaisesta – joka oli selvästi sääntöjen vastainen.

Viesti on siis osattava lähettää oikeaan aikaan. 

Harjoittelu finaalin aikana

Tiistai oli matkustuspäivä, tänään keskiviikkona molemmat finaalijoukkueet harjoittelevat välipäivien tapaan ehkä 25-35 minuuttia. Harjoitteluun ei jää paljoa aikaa playoffien aikana. Pelipäivän aamuna käydään jäällä ehkä 20 minuutin ajan.

William Karlssonin poissaolo keskiviikon välipäiväharjoituksista Vegasin harjoitushallissa herätti kysymyksiä. Wild Bill ei ole pelannut näkyvästi finaalissa. Hän saattaa pelata loukkaantuneena, mistä saamme varmaa tietoa vasta, kun Stanley Cup on ratkaistu.

”Hän otti päivän vapaata. Tämä oli vapaaehtoinen harjoitus. Hän katsoi, että parasta hänelle oli ottaa päivä vapaaksi. Hän on taas valmis huomenna”, sanoi Gerard Gallant. 

Barry Trotzin ja John Carlsonin sopimukset

Yksi erikoisista finaalin taustalle jääneistä sivujuonista on Washington Capitalsin valmentajan Barry Trotzin ja loistavasti pelanneen hyökkäävän puolustajan John Carlsonin sopimustilanteet. Carlson on jo vuosien ajan (yhdeksän vuoden) pelannut hyvää kiekkoa Capitalsille, mutta hänestä tulee rajoittamaton vapaa agentti heinäkuun ensimmäisenä. Haluaako pelaaja tsekata markkinat heinäkuun alussa? Loistava rightin puolelta laukova pakki. Edmonton Oilers maksaisi mitä tahansa rightin puolen ylivoimapakista. Toronto Maple Leafs myös.

Washington Capitalsin kokoonpano muuttui todella paljon vuosi sitten. Carlsonin pitkäaikainen pakkipari Karl Alzner lähti Montrealiin, Justin Williams palasi Carolinaan, Kevin Shattenkirk lähti Manhattanille, Nate Schmidt menetettiin Vegasiin. Ehkä kukaan ei uskonut Carlsoninkaan kestävän joukkueessa, jonka voittoprojekti päättyi vuosi sitten.

Washington Capitalsilla on varaa antaa John Carlsonille uusi paperi, vaikka kahdeksan vuoden ajaksi. Ajatus tässä olisi se, että kahdeksan vuoden päästä NHL:n palkkakatto on noussut jo yli sadan miljoonan dollarin. T.J. Oshien saama kahdeksan vuoden diili ($5.7M per kausi) ei sitä vasten tunnukaan hullulta.

Jevgeni Kuznetsovin pyyntö vuosi sitten oli kymmenen miljoonaa dollaria kaudesta, mutta hän jäi seitsemällä. Eikä varmasti nyt kadu. Veikataan tässä, että John Carlson jää Capitalsiin. Hän on loytänyt lisäksi täydellisen pakkiparin Michael Kempnyssä. Capitals ei ehkä olisi ikinä päässyt näin pitkälle ilman Chicago Blackhawksin luovuttamaa puolustajaa, joka on ehkä paras luistelija Capsin puolustajista. Mitä ihmettä Blackhawks ajatteli? Toinen tshekki Jan Rutta otettiin mieluummin hyvän alkukauden ansiosta. Ehkä Kempnyä pidettiin liian vanhana.

Kempny on aina oikeassa paikassa, häntä ei koskaan tuupata pois tilanteista. Hän on Capitalsin charliehuddy, ja Carlson köyhänmiehen paulcoffey. Hän on löytänyt täydellisesti sopivan puolustussysteemin Washingtonissa.

Voisi kuvitella valmentajan saavan jatkaa, jos joukkue voittaa Stanley Cupin, mutta haluaako hän itse jatkaa? Barry Trotzin nimi on kuultu suursiivousta tekevän New York Islandersin huhuissa. Lou Lamoriello antoi tiistaina kenkää GM Garth Snowlle ja valmentaja Doug Weightille. Odotan Weightin saavan töitä suhteellisen nopeasti jos hän itse haluaa.

Trotzin vieressä penkin takana seisova Todd Reirden saattaa olla hänen seuraajansa Washingtonissa.

Islandersin on jotenkin saatava uskottavuutta takaisin ja se tapahtuu osaksi suursiivouksen kautta. Loulla on aina ollut oma tapansa johtaa joukkueita. Hänen joukkueissaan oli aina tietyt säännöt, ja jos niistä säännöistä ei pitänyt, sai jatkaa matkaa. Lou omaksui oman tyylinsä koripallosta ja Sam Pollockin johtamalta Montreal Canadiensilta. Loun joukkueilla oli oma sisäinen palkkakatto jo kauan ennen NHL:n virallista palkkakattojärjestelmää. Ei pitkiä hiuksia, ei roikkuvia koruja, ei partaa runkosarjassa.

Torontossa jonkinlaisena Mike Babcockin neuvonantajana viimeksi toiminut Jacques Lemaire on aina ollut Luon luottovalmentaja, mutta en pysty näkemään häntä enää NHL:ssä ykkösenä. Mielenkiintoinen tarina meneillään Stanley Cupin finaalin ulkopuolella. 

Metrokortti T.J. Oshien kunniaksi

Jääkiekkoilijat ovat tunnetusti taikauskoisia. Hallille ajetaan samaa reittiä, kamat laitetaan päälle samassa järjestyksessä. Matt Niskanen ja T.J. Oshie ovat herättäneet huomiota Washingtonissa, kun he ajoivat hallille metrolla finaalisarjan molempiin kotiotteluihin. Niskanen antoi Oshielle matkalipun, johon ei oltu ladattu tarpeeksi rahaa ja tarinasta tuli aikamoinen legenda välipäivien uutisiin. Minnesotan perrämetsien pojat ovat pelanneet todella hyvin näissä playoffeissa.

Tiistaina Washington DC:n alueen liikennelaitos ilmoitti, että se julkaisee oman T.J. Oshien kunniaksi painetun metrolipun, jos Capitals tuo mestaruuden kaupunkiin.

Niskanen on todellakin maailman aliarvostetuin puolustaja. Plusmiinustilasto plus 107 viimeisten seitsemän kauden aikana, ja peliaikaa todella paljon.

T.J. Oshien kova fyysinen peli saattaa tulla yllätyksenä joillekin. St. Louis Blues ei pitänyt miehen luistelua tarpeeksi hyvänä ja laski menemään. Pari mielenkiintoista sivujuonta Oshieta koskien: hänen kämppäkaverinsa Pohjois-Dakotan yliopiston opiskelija-asuntolassa oli Winnipegistä kotoisin ollut kanadalaispoika nimeltään Jonathan Toews.

Brooks Orpik on ainoa Stanley Cup -sormuksen omistava pelaaja Capsin pukukopissa. Hän on pelannut todella vahvat playoffit ja on lähellä toista. Pelaaja, josta tilastoanalyysin tuntijat ja ihmiset, jotka eivät koskaan itse ole pelanneet jääkiekkoa eivät pidä. Orpikin ja Ovechkinin sanotaan muuttaneen kesäharjoitteluaan nopeita jalkoja kehittäviin harjoituksiin. Kaksi Capsin massiivisinta miestä. Nopeaa juoksua eteenpäin ja nopea käännös takaperinjuoksuun. Nopeita lähtöjä. Harjoittelua luisteluvalmentajan kanssa.

Brooks Orpikin tyyli pelata oman maalin lähellä sopii loistavasti Capsin puolustussysteemiin. Hän on aina pelannut kovaa kulmissa ja maalin edessä. Nyt joukkueen pelatessa todella hyvin hän näyttää vielä paremmalta.

Capitalsin valmennusjohto muutti joukkueen puolustussysteemin enemmän paikkapuolustusta muistuttavaksi kesken kauden. Vanha systeemi oli vähällä tuhota Braden Holtbyn uran. Nyt maalivahdinkaan ei tarvitse pelätä tolpan juurelta tulevia ohjauksia, koska erilainen puolustus on siivonnut ne jo etukäteen.

Onko Vegasin taru lopussa?

En olisi yllättynyt, jos Vegas onnistuu voittamaan Game 5:n kotonaan ja viemään finaalisarjan takaisin Washingtoniin. Se ei tarvitse muuta kuin onnea, ja pientä taktiikan siistimistä. VGK aloitti Game 4:n juuri haluamallaan tavalla – energisenä ja oikeisiin asioihin keskittyneenä. Pelin ensimmäisten viiden minuutin aikana Vegasin valot loistivat kirkkaina Washingtonin illassa. Se voitti kaksinkamppailut pelin alussa, Erik Haula ja James Neal kolistelivat tolppia ja Reilly Smith laukoi vain hieman tolpasta ohi – niin läheltä ohi, että kiekko liukui sivuverkossa tolpan takana. Braden Holtbyä saarrettiin ankarasti.

Sitten Colin Miller sai jäähyn Lars Ellerin kamppaamisesta luistimella – ja pian kiekko oli Marc-Andrè Fleuryn takana. Se maali vei ilmat loistavasti pelin aloittaneen Vegasin purjeista totaalisesti. Laukaisuyritykset ennen Millerin saamaa kakkosta 14-2 Vegasin hyväksi.

Pari puolustusalueen virhettä vielä ensimmäisessä erässä, ja peli oli käytännössä ohi. 3-0 Capitalsille. Vegas on koko kauden ja läpi playoffien ollut todella hyvä joukkue puolustuspäässä. Vastustajaa ei ole päästetty b-pisteitten sisäpuolelle, ja jos joku on joskus päässyt, toista maalipaikkaa ei ole tullut. Capitalsin pelaajat ovat onnistuneet pääsemään parhaisiin maalipaikkoihin ja saaneet laukoa maaleja niistä.

Huono onni ei voi jatkua yhdellä ja samalla joukkueella pelistä toiseen tällaisella tavalla. James Neal ei ikinä elämässään hassaa samanlaista tilannetta uudelleeen.

Jääkiekko ei ole reilu peli tietenkään.

Vegas Golden Knights on koko kauden noussut aina kanveesista tilanteista, joissa joukkueeseen ei ole enää uskottu. Winnipeg Jets-sarjan ykköspelissä Jets onnistui pääsemään niskan päälle fyysisesti samalla tavalla kuin Washington on päässyt nyt, mutta Golden Knights vastasi.

Nyt haaste on kovempi ja tilanne epätoivoisempi, mutta en julistaisi Capitalsia vielä varmaksi mestariksi ainakaan torstaina. Tilanne ei ole sama kuin runkosarjassa, mutta Vegas Golden Knights ei ole koskaan hävinnyt neljää ottelua peräkkäin.

Tuhkimotarinat ovat päässeet ennenkin Stanley Cup -finaaliin saakka, mutta eivät oikeastaan koskaan voittaneet. Tuhkimo on päässyt tanssiaisiin, mutta ilta on aina päättynyt lasisen kengän putoamiseen, ja sadunomaiset vaunut kuljettajineen ja hevosineen ovat muuttuneet takaisin kurpitsaksi ja vanhaksi koiraksi. Florida Panthers keväällä 1996, vuoden 2003 Anaheim Mighty Ducks, vuoden 2004 Calgary Flames, Edmonton Oilers vuonna 2006. Joku voi muistaa muitakin tuhkimoita.

Vegas Golden Knightsin tuhkimotarina näyttää noudattavan samaa kaavaa, mutta kello ei ole lyönyt kahtatoista ihan vielä. Vegasin kopissa ei ajatella, kuinka monta maalia meni sisään viimeisessä pelissä, tai missä tilanteessa finaali on. Ainoa ajatus on voittaa yksi ottelu ja päästä sen ansiosta vielä kerran Washingtonin koneeseen.

On voitettava vain yksi kotiottelu.

Ja sen jälkeen varastettava yksi vieraissa – VGK varasti pelejä vieraissa LA Kingsiä, San Jose Sharksia ja Winnipeg Jetsiä vastaan jo.

Kauden alussa kertoimet Vegas Golden Knightsin puolesta olivat heitä vastaan 500-1. Nyt olisi voitettava kolme peliä, joista kaksi vielä kotona Nevadan autiomaassa. Kävi miten tahansa, VGK:n kausi on ollut urheilumaailman paras tarina ja jokainen seuran kanssa toiminut ansaitsee kunniaa. Vegasissa saatetaan pitää paraati, vaikka kausi loppuisi jo torstaina ja se on ihan oikein.

Ainoana virheenä pidän potkujen antamista alkuperäiselle twitterin pitäjälle. Hän piti koko NHL:n parasta twitteriä. Seuraaja yrittää olla hauska, mutta ei pysty samaan.

Gerard Gallant puhuu vain hauskan pitämisestä ja katsotaan miten käy. Muistan miehen pelaajana paljon tiukempi-ilmeisenä tyyppinä Detroitista. Pelaajana Gallant oli kahdesti mukana joukkueissa, jotka nousivat playoffeissa voittoon 3-1 tilanteista – 1987 Torontoa vastaan ja 1992 Minnesotaa vastaan.

”En edes muistanut tuota”, hän sanoi keskiviikkona. ”Mutta tuo on mukava tilasto kuulla.”

Kumpikaan kerta ei kuitenkaan tapahtunut finaalissa.

Toisinpäin, New York Rangers nousi vuoden 2015 playoffien toisella kierroksella 3-1 tappioasemasta voittoon myös Barry Trotzin valmentamaa Capitalsia vastaan.

Sekään ei kuitenkaan tapahtunut finaalissa.

Ensimmäinen maali voi kertoa jo paljon. Sen merkitys on valtava. Jos James Neal ei olisi laukonut tolppaan, lordi Stanley ei ehkä vielä olisi matkalla Nevadaan.

Stanley Cup -mestaruuden voittaminen vieraissa? Vegasissa?!

Jääkiekkomestaruuden voittaminen on aina hienoa missä tahansa. Kotihallissa se on erityisen hienoa, koska päästään juhlimaan oman perheen, ystävien ja uskollisten fanien kanssa ja silmien edessä. Vieraissa voittaminen on myös hienoa, koska mestarijoukkueen sisällä vallitsee erityinen henki ja vieraissa voidaan nauttia yhdessäolosta vain tuon ryhmän kanssa viimeistä kertaa. Vaikka tuo yhdessäolon hetki kestäisi vain minuutteja.

Jääkiekkojoukkue ei koskaan ole täsmälleen sama seuraavalla kaudella. Pittsburgh Penguins voitti kaikki viisi Stanley Cupiaan vieraissa.

Neljännen voiton ottaminen on aina kaikista vaikein saavuttaa jokaisessa playoff-sarjassa. Mutta voiko kukaan kuvitella mestaruuden voittamista Las Vegasissa??

Lähteekö Washington Capitalsin yksityisjetti mahdollisen mestaruuden jälkeen suoraan kohti Washingtonia, vai jääkö joukkue juhlimaan yhteen maailman juhlimiskeskuksista, kun siihen on tilaisuus?

Capitalsin kopissa ei kannata mennä näin pitkälle asioitten edelle, koska siinä voi käydä huonosti.

Me voimme leikitellä ajatuksella.

—

Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Jouninposti@shaw.ca