’Cause Chelsea, Chelsea is our game

Carabao cupin kakkosketjut, ringin vähille minuuteille jääneiden ensimmäinen startti Liverpoolin paidassa virallisissa kilpailuissa tällä kaudella, tappio ja katsaus Stamford Bridgen huippukamppailuun lauantaina. Siinä tämän viikon Liverpool-blogin keskeisin anti.

Liverpool liigacupista ulos – onko se ongelmallinen tulos?

Keskiviikon Carabao cupin eli tuttavallisemmin liigacupin kokoonpanoista taitettiin peistä ennakkoon niin Liverpool-fanien kuin muidenkin seurojen kannattajien keskuudessa. Kilpailun profiili on ollut eurokentillä kilpailevien seurojen osalta viime vuosina sellainen, että ensimmäisillä kierroksilla peluutetaan pelituntumaa tarvitsevia miehiä, ja mikäli tämän jälkeen näyttää mahdolliselta menestyä, arvioidaan mahdollisuudet menestyä muissa kilpailuissa ja peluutetaan ykköskorin miehiä sen mukaan.

Jürgen Klopp ilmoitti ennen keskiviikon ottelua että vaihdoksia alkukauden aikana eniten pelanneeseen kokoonpanoon tehdään enemmän kuin yksi, mutta vähemmän kuin 11. Lopulta vaihdoksia oli kokoonpanossa kahdeksan ja minuutteja avauksessa saivat mm. Mignolet, Clyne, Lovren, Matip, Moreno sekä Fabinho. Myös Chelsea marssitti kentälle saman profiilin joukkueen, joten kilpailun prioriteetti vaikutti olevan sekä Kloppolle että Sarrille samaa luokkaa.

Ottelun kuva oli kolmijakoinen. Chelsea hallitsi alkua ja aivan kuten Klopp ottelun jälkeen sanoi, Sarrin pelityyliin totutteleminen sekä vähemmän pelanneiden pelirytmiin pääseminen vei aikaa, jolloin linjojen väliin jäi tilaa ja Chelsea sai paikkoja. Tauon jälkeen taas Liverpool sai myllynsä käyntiin ja Chelsea oli vastaanottavana osapuolena molemmin puolin Sturridgen avausmaalia. Paikkoja oli myös lisämaaleihin, mutta Chelsea tasoitti lopulta käytännössä jakson ensimmäisestä paikastaan.

Sturridgen ylärimaan osunut laukaus näytti lähtiessään jo vievän Poolin seuraavalle kierrokselle kilpailussa, mutta minuuttia myöhemmin pallo oli Liverpoolin maalissa Eden Hazardin upean yksilösuorituksen seurauksena ja tuloksena oli Chelsean jatkopaikka. Pelin kuvan perusteella Liverpoolin joukkueella ja faneilla on syytä olla pettynyt, sillä menestys kaikissa neljässä kilpailussa oli totta kai tavoitteena ringin laajennuttua ja paikkoja pelin tappamiseen jo ennen Hazardin maalia oli olemassa runsaasti.

Yleinen konsensus Liverpool-fanien keskuudessa tuntui somepäivitysten perusteella olevan se, että tappiossa kirveli se että se tuli Chelsealle, ei niinkään se että taival kyseisessä cupissa päättyi tähän. Nyt minuutteja saaneista Lovren vaikutti yllättävän pelivalmiilta loukkaantumisensa jälkeen, kun taas Fabinhon pelaamisessa näkyi vielä totutteluvaihe pelitapaan sekä tauko peleistä. Moreno puolestaan esiintyi energisesti, mutta näytti puolustussuuntaan jo ennen Hazardin maaliakin useaan kertaan, miksi Andy Robertsonin terveenä pysyminen on Liverpoolille nyt jo valtavan tärkeä asia.

Eyes on the (bigger) prize

Liverpoolin katseet ovat avoimesti liigacuppia suuremmissa palkinnoissa ja valinnat tehdään niiden ehdoilla. Suurella osalla ringistä on allaan raskas kesä MM-leiritykseen ja -kisoineen eikä pelikunto ole vieläkään 100%, joten rotaatio on välttämätöntä kun edessä ovat Chelsea vieraissa, Napoli vieraissa sekä City kotona. Samasta prosessista on puhunut sekä suullaan että valinnoillaan myös Valioliigaotteluissa myös Pep Guardiola, jonka harrastama rotaatio aiheuttaa kohta jo katumellakoita fantasymanagereiden noustessa barrikadeille milloin kenenkin ollessa sivussa terveenäkin. Pelaajia tarvitaan tuoreina myös keväällä eikä alla ole täyttä preseasonia, joten ringin laajuus pääsee käyttöön varmasti tulevina kuukausina ilman Carabao cupiakin.

Mitä uusien pelaajien sisäänajoprosessiin tulee, Klopp on näyttänyt edelliskausilla tapansa toimia. Andy Robertson pelasi viime syksynä debyyttikaudella yyskuun puolivälissä kun vastassa oli Burnley kotona, jonka jälkeen skotin seuraava esiintyminen oli Joulukuun alussa. Samoin Alex Oxlade-Chamberlainin esiintymiset olivat aluksi harvassa, mutta kevätkaudella molemmat pelasivat jo itsensä Reds-kannattajien sydämiin päästyään täysin sisälle pelitapaan ja nyt Andy Andy Andy Andy Robertson – laulu raikaa Anfieldin lehtereillä. Olkaamme siis kärsivällisiä Fabinhon ja myös Keitan sekä Alissonin suhteen, sillä kaikkien osalta paras on vielä näkemättä.

Lauantai-illan kilpa-ajot ja lievä sydänkohtaus

Tunnustan tässä kohtaa jotain: pidän Maurizio Sarrista. En ehkä siitä, että mies polttaa 80 savuketta päivässä, mutta se miten Sarri peluuttaa jalkapalloa on mielestäni hienoa katseltavaa. Napoli oli erityisesti viime kaudella parhaimmillaan joukkue, jonka pelejä en jättänyt montaa välistä, sillä pallo liikkui, tempo oli hurja, puolustuksen linja korkealla, prässi päällä ja laitapakit moderniin tapaan lähes laitahyökkääjiä. Vaikka miehen työ Chelsean leivissä on vasta alussa, merkit yhteisen sävelen löytymisestä ovat jo nähtävissä.

Kun sekä Sarri että Klopp marssittavat ykköstykkinsä Stamford Bridgen nurmelle lauantai-iltana klo 19.30, varmaa on se että tapahtumia riittää ja kun nousevien laitapakkien selustaan sekä puolustuslinjan taakse jää tiloja hyödynnettäväksi vastaiskuissa, juoksukilpailuja ja vaarallisia tilanteita lienee luvassa. Aiemmin kaudella Chelsea-Arsenal – matsia katsellessa mietti väkisinkin 3-2 – lukemiin päättyneen ottelun aikana, että jos huippuvireessä oleva Mané-Firmino-Salah pääsee iskemään niin suureen tilaan mitä Chelsean linjojen taakse jäi, punaisille on luvassa iloisia hetkiä.

Luotto alkukauden ykköskokoonpanon kypsyyteen ja osaamiseen on vahva, mutta lauantai asettaa jälleen suuren haasteen erityisesti pelinrakentelulle. Kuten Klopp sanoi, Sarrin joukkueita vastaan pitää olla paineen alla rauhallinen ja pysyä pallossa, sillä hätäily aiheuttaa sen että Jorginho ja kumppanit pääsevät pyörittämään syöttömyllyään ja sen puolustaminen on raskasta kenelle tahansa. Toistaiseksi Liverpoolin puolustus on selvinnyt sille asetetuista haasteista pääosin mainiosti ja sen luoma itseluottamus tulee jälleen tarpeeseen lauantai-iltana.

Alkukausi tarjoaa tunnetusti usein erityisesti vierasotteluissa jaksoja, jossa pelaamisen keskeneräisyys näkyy vielä paineen kasvaessa puolustuspäässä. En ihmettelisi jos itseluottamusta alkukauden tuloksistaan saanut Chelsea saisi luotua vaarallisia tilanteita suurenkin määrän Alissonin vartioimalle maalille ja aiheutettua punaisten kannattajille palpitaatiota reippaissa määrin. Toisaalta Liverpoolilla on kaikki edellytykset sekä luoda itse voittoon riittävä määrä maalipaikkoja ja laittaa jälleen pystyyn esitys, joka osoittaa jälleen ryhmän kasvaneen sekä kypsyneen tasaista tulosta tekeväksi yksiköksi. Sitä odotellessa on hyvä hetki muistella vielä tiistailta Harry Wilsonin upeaa vaparimaalia Old Traffordilla sekä nuoren miehen tuuletusta United-yleisön edessä. 

Pää pystyssä kohti lauantaita, Liverpool johtaa sarjaa ja We won it five times!

Mikko Pirhonen – Kirjoittaja on John Barnesin ja Steven Gerrardin nimiin vannova Liverpoolin kannattaja, joka odottaa Kloppin aikakauden tuovan vielä jotain yhtä kaunista kuin SE ilta Istanbulissa oli.