Kyklooppi-Bobby ja dominoiva James milner

Tälläkään viikolla ei tarvitse miettiä mistä Liverpooliin liittyvästä aiheesta puhuisi. Maaottelutauon päätyttyä pelitahti on välittömästi kiivas ja niin Tottenhamia kuin PSG:tä vastaan on nähty valtava määrä tapahtumia yhteen blogitekstiin mahdutettavaksi.

Hallintaa ja ämpärillinen hikeä keskikentältä

Spursin vieraana esitys oli viimeisten minuuttien tapahtumat pois lukien hallittu. Tapahtumien kulku olisi toki voinut olla toinen, mikäli Lucas Mouran laukaus olisi osunut tolpan sijaan maalipuiden väliin aiemmin ottelussa, mutta spekulointi sikseen. Punaiset loivat maalipaikkoja vähintään riittävästi ottelun voittoa ajatellen ja erityisesti Bobby Firmino palasi jälleen sille tasolle jota mieheltä ollaan edelliskausilla nähty. Brassi prässää, puolustaa, suojaa, ottaa haltuun, kääntää peliä ja toimii linkkinä keskikentän ja hyökkäyksen välillä tavalla johon ei pysty tällä hetkellä yksikään toinen keskushyökkääjä koko lajissa.

Tottenhamia vastaan onnistujia löytyi kuitenkin koko joukkueen rungosta. Todella moni pelasi vahvan ottelun, mutta henkilökohtaisesti ilahduin erityisesti Trent Alexander-Arnoldin sekä keskikentän panoksesta Firminon lisäksi. Kloppin alaisuudessa reiluin harppauksin kehittynyt Gini Wijnaldum kirjattiin myös maalintekijäsarakkeeseen, mutta keskikentän trion työmäärä oli jälleen hurja ja Spurs pysähtyi useimmiten jo pelinrakenteluvaiheeseen.

Meiltä löydät kohteista myös epätodennäköisemmät maalintekijät

Hallittua voittoa seurasi Mestarien Liigan avaus, jossa vastaan asteli jättiläinen Ranskasta, Paris Saint-Germain. Jo alkuhetkistä kävi selväksi, että Liverpoolin peli-ilme on kohdallaan Anfieldin illassa ja että vastustajan uhka vastaiskuissa on suurin tähän saakka kauden vastustajien osalta nähdyistä. Vaikkei aivan huippupaikkoja jatkuvasti siunaantunutkaan, peli oli vahvasti Kloppon joukkojen hallinnassa, kiitos jälleen keskikentän trion joka raatoi ja katkoi tavalla joka jätti pariisilaisten keskikentän täysin varjoonsa.

Erityisen mielenkiintoista oli nähdä Daniel Sturridge avauksessa Firminon löydettyä Jan Vertonghenin sormen silmästään lauantain kamppailussa. Näytti siltä kuin Sturridge olisi hieman edelliskausia kevyemmässä kunnossa ja jalka liikkuisi hieman ripeämmin. Mies itse on kuvaillut harjoituksissa haettua roolimuutosta niin, että tavoitteena olisi kyetä pelaamaan hieman syvemmällä keskikentän apuna eikä alimmaisen puolustajan kyljessä kiinni paitsion rajalla roikkuen.

Sanalla sanoen miehestä halutaan siis tehdä pätevä stuntti Firminolle ja vaikka Studge ottelun kuluessa väsyikin, merkit olivat lupaavia ja kruununa oli avausmaalin viimeistely. Tulevina viikkoina Sturridgen rooli voi olla hyvinkin merkittävä.

Uudet miehet saamassa peliaikaa

Tulevan lauantain kamppailu Southamptonia vastaan on ehkä profiililtaan kahta edellistä kamppailua matalampi, mutta kauden kokonaisuuden kannalta jälleen merkittävä. On mielenkiintoista nähdä, kuinka paljon Klopp lähtee muuttamaan kokoonpanoaan. 

Puolustus on löytänyt permanenttinsa ja hyökkäyspään trion on vaikea nähdä olevan terveenä ollessaan sivussa, mutta Naby Keita ja kenties myös Fabinho voisivat hyvinkin saada vastuuta Anfieldin yleisön edessä lauantaina. Erityisesti Keita olisi pelin profiiliin sopiva lisäys, sillä hallinta tulee olemaan lähes täysin Poolilla ja guinealainen toisi hyökkäyspeliin lisäuhkaa syvältä lähtevillä juoksuillaan.

Liigacupin matsissa ensi keskiviikkona vastaan asettuu Chelsea ja jos tässä kilpailussa ei nähdä täyttä vaihdosta joukkueen aloitukseen alkukauden peruskokoonpanoon verrattuna, ihmettelen syvästi. 1-2 pelaajaa voi toki jäädä jo paljon pelanneista avaukseen, sillä aivan häkkipäillä Klopp ei varmastikaan halua kovaa vastustajaa vastaan lähteä mutta tämän parempaa paikkaa antaa tärkeitä minuutteja alkukaudesta penkkiä kuluttaneille miehille ei ole. Menestys Carabao cupissa on mahdollista, mutta prioriteettilistalla sen täytyy olla kaukana Valioliigaan ja Mestarien liigaan liittyvien asioiden takana.

Keskikentän ylistyslaulu

Viimeksi kirjoitin ylistävään sävyyn Joe Gomezin alkukauden otteista ja nyt on syytä jatkaa samaa linjaa muutamalla hieman kokeneemmalla pelurilla. Jo mainittu Wijnaldum on ollut alkukaudesta erinomainen ja kyennyt muuttamaan peliään Kloppin toivomaan aktiivisempaan suuntaan. Välillä Gini on ollut käytännössä kasipaikan pelaaja noustessaan boksin tuntumaan hyökkäyksiä tukemaan, mutta siitä huolimatta myös puolustusvelvoitteet ovat hoituneet mainiosti. Hollantilainen on onnistunut myös löytämään tasaisuutta otteisiinsa, mikä on näkynyt erityisesti parantuneina otteina vieraspeleissä.

Alkukauden otteistaan ylistystä ansaitsee ehdottomasti myös James Milner. Mies tuntuu vain paranevan vuosien myötä ja Kloppin luoma pelitapa sopii monipuoliselle työjuhdalle kuin nakutettu. Millyn juoksema kilometrimäärä on ottelusta toiseen kamppailun suurimpia tai suurin, sijoittuminen ja liikkuminen on älykästä ja tästä seuraavat katkot ovat looginen seuraus oikeiden asioiden säännöllisesti toteutumisesta.

Usein vastustajan puolustajan saadessa palloon huonon kosketuksen Firmino haistaa tilanteen ja iskee päälle välittömän prässin ja Milner ilmaantuu paikalle antamaan paineen seuraavassa aallossa sille pelaajalle jolla puolustaja voisi syöttää. Klassisempaa esimerkkiä Kloppin gegenpress – ajatusmallista ei juuri voisi antaa ja Milnerin suurten peliminuuttien voi sanoa tulleen vähintäänkin ansiosta. Samaa toteutti PSG-kamppailussa ansiokkaasti myös Jordan Henderson, joka osoitti huolen miehen kunnosta ja pelin tasosta olevan liioiteltua. Esitys oli puolustussuuntaan väkevä ja kapteenin nauhaa alkukaudesta kantaneiden Millyn ja Hendon voi hyvällä syyllä sanoa johtavan joukkojaan edestä.

Pitääkö Salahista olla huolissaan?

Mo Salahin alkukausi ei ole ollut edellisen kauden kaltaista juhlaa Mercury (Press & Media/REX)

Aloitan vastaamalla omaan kysymykseeni: koko kautta ajatellen ei tarvitse. Egyptiläinen ei ole missään nimessä ollut vielä alkukaudesta viime kauden vireessään ja vaikka tehojakin on jo tullut ja luotujen maalipaikkojen määrässä Salah on edelleen Valioliigan eliittiä, miehen ratkaisuissa on ollut yllättävän paljon parantamisen varaa. Viimeistely on ollut vielä toistaiseksi vaisua ja turhat matalat poikkikentän syötöt ovat antaneet viimeisimmäksi PSG:lle sauman riistoon ja vastaiskuun, josta vahvimpana esimerkkinä luonnollisesti pariisilaisten 2-2-tasoitusmaali.

Kokonaisuutta ajatellen Liverpoolin tilanne on kuitenkin positiivinen: joukku on osoittanut pystyvänsä voittamaan monella eri tavalla ja usean miehen kantaessa vastuuta maalinteosta. Kun Salah palaa jälleen siihen iskuun jossa mies parhaimmillaan on, tehoja tulee syntymään mutta varsinaista kiirettä ei ole sillä punainen on tällä hetkellä sellaisessa iskussa ettei yhden miehen panos heilauta sitä suuntaan eikä toiseen. Jos Firmino kaataa PSG:n yhdellä silmällä, tilanteen voi kaiketi sanoa olevan positiivinen. 

Mikko Pirhonen 
Kirjoittaja on John Barnesin ja Steven Gerrardin nimiin vannova Liverpoolin kannattaja, joka odottaa Kloppin aikakauden tuovan vielä jotain yhtä kaunista kuin SE ilta Istanbulissa oli.