Valioliigan 2010-luvun unohtumattomat hetket

2010-luku on tarjonnut Valioliigan ystäville lukuisia unohtumattomia hetkiä. Listasimme niistä kymmenen ikimuistoisinta. (Kuva: TT)

10) Con te partiro

Italialainen Antonio Conte nimitettiin Chelsean manageriksi kesällä 2016. Heti seuraan tultuaan Conte laittoi pystyyn kurin, jollaista ei oltu hetkeen nähty. Harjoituksia kuvailtiin eläimellisen koviksi ja kun pelaajayhdistys alkoi kiinnostua asiasta, treenit siirrettiin pidettäviksi suljettujen ovien takana.

Conten johtaman Chelsean jalkapallo oli äärimmäisen fyysistä ja tehokasta. Tähän kombinaatioon istui erinomaisesti myös paha poika Diego Costa, joka takoi 22 liigamaalia Bluesin edetessä 93 pisteellään neljänteen Valioliigamestaruuteensa.

Conten aika Chelsean peräsimessä kesti lopulta vain kahden kauden ajan, mutta miehen debyyttikaudella nähty Chelsea oli eräs Valioliigahistorian vaikeimmin lyötävistä ryhmistä.

9) Why always me?

Vuosiluku 2011 ja Manchester Cityn Mario Balotelli räjäyttelee ilotulitusraketteja kylpyhuoneessaan hieman yli 24 tuntia ennen Manchesterin derbyä. Koiria rakastavan ja eksentrisen hyökkääjän kohdalla tuskin kukaan saattoi sanoa edes toden teolla yllättyneensä kyseisestä tapahtumasta.

Itse derbyssä kovaa nousua suurella rahalla tekemässä ollut City takoi kaupungin punaisen osan ylpeyden maanrakoon Unitedin kotipyhätössä Old Traffordilla lukemin 1-6. Kuinka ollakaan, Balotelli osui ottelussa ja paljasti pelipaitansa alta t-paidan jossa luki ikimuistoisiksi jääneet sanat: Why always me? Kuten myöhemmät vaiheet paljastivat, voimme itse kukin miettiä yhdessä Marion kanssa että miksi aina hän.

On se vekkuli. Ei voi muuta sanoa. (Kuva: TT) 

8) Suarez ja syömähampaat

Eräs kaikkien aikojen kesken kauden tehdyistä ostoksista, Luis Suarez kasvoi Liverpoolin ykköstykiksi pian ja vei joukkueen jopa mestaruustaisteluun vuosikymmenen puolivälin tienoilla. Miehen pimeä puoli tuli kuitenkin esiin useampaan otteeseen, näkyvimmin kun uruguaylainen upotti hampaansa Chelsea-puolustaja Branislav Ivanoviciin.

Kymmenen ottelun pelikieltoon johtanut tempaus loi Suarezin ympärille varjon, joka yhdessä Patrice Evra – rasismikohun sekä kansainvälisillä kentillä nähtyjen tempauksien kanssa johti Suarezin nousuun erääksi liigan vihatuimmista pelaajista.

7) We’re putting the band back together

Jose Mourinhon toinen tuleminen Chelseassa oli kombinaatio uutta ja legendaarista. The Special Onen ensimmäinen seurassa vietetyn menestysjakson tähdistä olivat jäljellä vielä mm. seuraikonit John Terry sekä Didier Drogba. Yhdessä huippuvireen löytäneen Cesc Fabregasin sekä Diego Costan kanssa Chelsea karkasi alussa jo vakuuttavan oloiseen sarjajohtoon, jonka se kuitenkin hukkasi vuodenvaihteeseen mennessä.

Kevätkaudella Blues tiivisti rivejään erityisesti alakerrassa entisestään ja kun hallitseva mestari Manchester City hävisi samanaikaisesti tärkeitä otteluita muille kärkijoukkueille, Mourinho johdatti joukkonsa selville vesille ja Chelsea piti johtonsa loppuun saakka. 

Kauden viimeisessä ottelussa Sunderlandia vastaan otetun voiton jälkeen muut pelaajat kantoivat Drogban kentältä kultatuolissa tämän viimeisessä ottelussa Stamford Bridgen osoittaessa raivokkaasti suosiotaan viimeisen ottelunsa pelanneelle norsunluurannikkolaiselle.

6) Rooneyn sakset

Helmikuussa 2011 Manchesterin paikallisotteluihin oli tullut Cityn nousun myötä täysin uudenlaista sähköä. Sir Alex Fergusonin lanseeraama ”noisy neighbours” jäi elämään voimakkaasti ja ottelut olivat korkeatasoisia yhteenottoja, joista ei sähköä puuttunut. Niinpä tilanteen ollessa paikallisottelussa 1-1 kymmenisen minuuttia ennen loppua sankarin viitta oli vahvasti tarjolla.

Unitedin hyökätessä pallo ajautui ensin keskelle kenttää seuralegenda Paul Scholesille, joka jakoi pelivälineen oikeaan laitaan Nanille. Portugalilaisen keskitys hieman boksin ulkopuolelta näytti jo leijailevan kuudentoista sisällä väijyneen Wayne Rooneyn ohi, mutta #10 ponnisti ilmaan ja päätti kokeilla saksipotkua. Täydellinen osuma palloon ja takakulma heilahti voimattoman Joe Hartin takana.

Vuonna 2012 Valioliigan ensimmäisten 20 vuoden upeimmaksi osumaksi äänestetty maali oli lopulta ottelun voittomaali, mikä oli oletettavasti eräs syistä siihen että Rooney itsekin totesi myöhemmin osuman olleen miehen upean Manchester United -uran tärkein.

5) 98-97

Valioliigakausi 2018-19 jäi historiaan kahden huikeaan vireeseen nousseen ryhmän kaksinkamppailuna mestaruudesta. Tottenham roikkui mukana taistelussa kevääseen saakka, mutta lopulta mestaruustaistelusta tuli kahden kauppa, kun Liverpoolin seitsemän pisteen etumatkan kiinni ajanut Manchester City eteni voitosta voittoon.

Joukkueet järjestivät lopulta etenkin keväällä henkeäsalpaavan kamppailun, jossa kumpikin keräsi pelkkiä voittoja. City voitti lopulta kaikki 14 viimeistä otteluaan sarjassa ja vaikka Liverpool eteni viimeiset 16 ottelua ilman tappioita, näissä pelatut neljä tasapeliä riittivät siihen että City piti kauden loppuvaiheissa hankkimansa pisteen etumatkan ja nosti mestaruuspokaalia kerättyään 98 pisteen saaliin. Tuota suuremman pistemäärän oli aiemmin kerännyt vain Pep Guardiolan ryhmä edelliskaudella saatuaan saldoksi tasan 100 pistettä.

Kauden aikana vain Citylle vieraissa hävinnyt Liverpool kasasi lopulliseksi pistemääräkseen 97, joka on liigahistorian kolmanneksi korkein pistemäärä ja samalla ylivoimaisesti korkein lukema jolla ei lopulta voitettu mestaruutta. Balsamia haavoilleen Jürgen Kloppin ryhmä sai voittaessaan keväällä Mestareiden liigan, mutta Liverpoolin liigamestaruus jäi edelleen saavuttamatta ja kuiva kausi kasvoi jo 29 vuoden mittaiseksi.

4) Sir Alex poistuu näyttämöltä mestarina

Marraskuussa 1986 Manchester Unitedin manageriksi saapui Aberdeenin menestykseen luotsannut skotti Alexander Chapman Ferguson. Aluksi Ferguson oli sitä mieltä, että joukkueen kokeneimmat pelaajat joivat liikaa ja olivat huonossa kunnossa, mutta tuotuaan uusia metodeja seuraan mies onnistui nostamaan Unitedin nimittämishetkensä sijalta 21 sijalle 11.

90-luvun menestystarina ja 2000-luvun puolelle jatkunut dynastia, Class of ´92 -runko, Cristiano Ronaldon kaltaisten tähtien kasvattaminen sekä managerin jatkuva uusiutuminen huippujalkapallon vaatimusten mukana. Hengästyttävät 12 liigamestaruutta Unitedin peräsimessä voittaneen Sir Alex Fergusonin ilmoitus manageriuran päättymisestä keväällä 2013 oli sekin vääjäämätön kehityskulku, mutta tarkoitti samalla enemmänkin kuin vain erään aikakauden päättymistä.

Kuten Sir Alexin arvolle sopii, mies jätti kentät mestarina. Manchester Unitedin mestaruus keväällä 2013 oli osuva päätös käsittämättömälle uralle, jonka jäljet ulottuvat kaikkeen Unitedissa vielä tänäkin päivänä. 13 liigamestaruutta, 2 Mestareiden Liigan voittoa, 5 FA Cupia, Cup-voittajien cup, seurajoukkueiden MM, 11 valintaa Valioliigan vuoden manageriksi…meriittilista vetää hiljaiseksi vielä tänäkin päivänä.

Kaikkien aikojen Valioliiga-manageri? (Kuva: TT)

3) The Slip

Kun katsoo Liverpoolin joukkueen nimilistaa kaudella 2013-14, sen ei pitäisi millään järjenjuoksulla olla taistelemassa aidosti mestaruudesta. Joukkueessa oli toki kasvamassa nuoria taikureita kuten Philippe Coutinho sekä Raheem Sterling ja manageri Brendan Rodgers oli onnistunut istuttamaan kannattajien palvoman Steven Gerrardin uuteen rooliin keskikentän pohjalle.

Liverpoolin menestys kauden aikana perustui kuitenkin upeaan hyökkäyspelaamiseen, jonka kirkkaimpina tähtinä tuikkivat kliininen viimeistelijä Daniel Sturridge sekä huikaisevaan vireeseen noussut Luis Suarez. Jälkimmäisen kausi oli kokonaisuudessaan eräs Valioliigahistorian upeimmista ja Suarez vetikin joukkueen mukanaan mestaruuskamppailuun Manchester Cityn sekä Chelsean kanssa.

Cityn kaaduttua Anfieldilla ikimuistoisesti 3-2 Liverpool oli vahvasti kuskin paikalla mestaruustaistelussa ja Hillsborough’n tragedian 25-vuotismuisto-ottelussa Gerrard keräsi joukkonsa rinkiin päätösvihellyksen soitua. Serkkunsa tragediassa menettänyt Gerrard totesi tv-kameroiden edessä ”We don’t let this f*cking slip now!”.

Jo mahdollisuutensa menettäneen Chelsean saapuessa Anfieldille Liverpool puski päätään seinään Mourinhon kakkosmiehistön puolustusmuuria vastaan eikä saanut luotua avauspuoliajalla kunnon maalipaikkoja. Juuri ennen taukoa pallo syötettiin toppareiden väliin jälleen pudottautuneelle Gerrardille, jonka huolimatonta haltuunottoa seurasi paitsi pallon karkaaminen muutaman metrin päähän, myös liukastuminen jonka seurauksena Chelsean Demba Ba pääsi karkaamaan läpiajoon ja siirsi Chelsean johtoon.

Mourinho piti Liverpoolia otteessaan myös toisen jakson, kun kotijoukkueen raivoisa puskeminen pelasi jatkuvasti portugalilaisen pussiin. Lopussa Chelsea pääsi vielä iskemään vastahyökkäyksestä loppulukemat 0-2. 

Liverpoolilla oli vielä mahdollisuutensa, mutta City eteni sarjajohtoon ja Crystal Palacen vieraana menetetty kolmen maalin johto käytännössä sinetöi Liverpoolin mestaruushaaveiden murenemisen. Isku osui Liverpool-fanien kenties arimpaan paikkaan, seuralegenda Gerrardiin ja nuo arvet umpeutuvat vasta mestaruuspokaalin löytäessä tiensä Anfieldille.

2) Agueeeroooooo!!!

Roberto Mancinin luotsaama Manchester City kävi kaudella 2011-12 mestaruustaistelua rinta rinnan paikallisvihollisensa Unitedin kanssa. Kisa näytti olleen jo ohi, kun Unitedin johto oli kahdeksan pisteen kokoinen vain kuusi ottelua ennen kauden loppua. Red Devils kuitenkin kompuroi seuraavissa otteluissa eron vain kolmeen pisteeseen ja kun City voitti kotistadionillaan myös kauden toisen paikallisottelun, joukkueet olivat tasoissa vain kaksi ottelua ennen kauden päätöstä.

Kauden päätöskierrokselle saavuttaessa tilanne oli se, että Manchester City piti kärkipaikkaa maalieronsa turvin. Cityn kausi päättyi kotiottelulla Queen’s Park Rangersia vastaan, kun taas United matkusti pohjoiseen Sunderlandin vieraaksi. Kumpikin ryhmä johti tauolla omaa otteluaan 1-0. Toisen puoliajan alussa Cityn kotistadionilla alkoi kuitenkin unohtumattomien tapausten sarja. Ensin Djibril Cissé iski QPR:n tasoituksen ja vaikka Joey Barton ajettiinkin Ärriltä ulos pahan pojan potkittua Sergio Agueroa pallon sijaan, Jamie Mackie hiljensi tuolloin City of Manchester – nimeä totelleen stadionin iskiessään 66. minuutilla putoamista vastaan kamppailleet vieraat johtoon.

Pelikello kului kohti loppua ja kun Manchesterissa siirryttiin erotuomarin osoittamalle viiden minuutin lisäajalle, United johti edelleen otteluaan. Ensin esiin nousi Edin Dzeko, joka murjoi pääpallon voimalla QPR:n maaliin lisäajan toisella minuutilla. Tasoituksen jälkeen tieto Sunderlandista kertoi Unitedin voittaneen oman kamppailunsa. Cityn hyökkäysmylly jatkui raivokkaana ja hyökkäykset vyöryivät kohti vieraiden maalia. Lisäajan neljännellä minuutilla pallo kulkeutui boksin reunalla Mario Balotellille, jonka kosketus siirsi pallon Aguerolle. Argentiinalainen ohitti puolustajan ja ajautui kaksin loisto-ottelun pelanneen maalivahti Paddy Kennyn kanssa.

United-pelaajien odotellessa jo päätösvihellystä ja mm. Michael Owenin riisuttua jo vaihtomiehen asunsa voidakseen juhlia ensimmäistä liigamestaruuttaan Aguero laukoi pelivälineen voimalla ohi Kennyn. Sky Sportsille ottelua selostaneen Martin Tylerin spontaani ”Agueeerooooo!!!” – huudahdus jää elämään toistaiseksi kaikkien aikojen dramaattisimman Valioliigamestaruuden muistomerkkinä netin syövereissä ja jalkapallon ystävien mielissä Cityn napattua ensimmäisen liigamestaruutensa sitten vuoden 1968.

1) Silly Season

Ennen kautta 2015-16 Leicester Cityssä kuohui. Managerina toiminut Nigel Pearson oli pelastanut Ketut edelliskeväänä putoamiselta, mutta harjoitusleirillä Thaimaassa tapahtuneet asiat maksoivat lopulta jopa The Great Escapen mahdollistaneelle miehelle työpaikan. Esiin astui vanha maestro, Claudio Ranieri.

Peräti 14 seurajoukkueen peräsimessä olleen Ranierin listalta löytyivät sellaiset suurseurat kuin Napoli, Valencia, Atlético Madrid, Chelsea, Juventus, AS Roma sekä Inter Milan. Kreikan maajoukkuevalmentajana viimeisimmäksi toimineen, tuolloin 63-vuotiaan Ranierin suurin saavutus oli kuitenkin ennen Leicester-pestiä ehkäpä Copa del Ray kaudelta 1999 Valenciassa.

Kun mietitään kauden ennakkoasetelmia, on syytä pitää visusti mielessä Leicesterille tarjottujen mestaruuskertoimien liikkuneen pitkälle nelinumeroisissa lukemissa. Korkeimmillaan Kettujen mestaruuskerroin huiteli lukemissa 5000, mitä tarjottiin tuolloin joissain vetofirmoissa kertoimeksi myös sille, että Bigfootin olemassaolo todistettaisiin tai Elvis löydettäisiin elossa.

Kauden 2015-16 iskivät syvälle jalkapalloromantikon sydämeen. Altavastaajana kauteen lähteneen Leicesterin riveistä nousi esiin komeetan lailla Valioliigan kärkikaartiin nousseita pelaajia, etunenässä Riyad Mahrez, N’Golo Kanté sekä edelliskaudella 34 ottelussa 5 maalia iskenyt Jamie Vardy. Kun usea kauden alussa kärkeen povattu seura kävi joko läpi uusiutumisprosessia tai ei saanut peliään tasapainoiseen kuosiin koko kauden aikana, Leicester käytti mahdollisuutensa täydellisesti.

Kärkikamppailuun Leicester nousi toden teolla lokakuun alusta alkaen, jolloin ryhmä kasasi tapaninpäivään asti kestäneen kymmenen ottelun tappiottoman putken, joka piti sisällään kahdeksan voittoa. Muiden ryhmien pelatessa ristiin edes vuodenvaihteen ympärillä pelatut tasapelit eivät pudottaneet Kettuja kärkikamppailusta. Helmikuun alussa uskomaton mestaruusunelma alkoi saada jo siipiä alleen, kun Manchester City kaatui lukemin 3-1.

Maaliskuussa Leicesterin otteista alkoi jo paistaa jännitys, mutta ryhmän rautainen joukkuepuolustus ja hyökkäyspään yksilötaito johdattivat joukkueen neljään perättäiseen 1-0-voittoon. Tässä vaiheessa muut mestaruuskandidaatit alkoivat jo jäädä kyydistä ja mahdottomasta näytti tulevan mahdollinen. Lopulta kolme tappiota ja 12 tasapeliä kauden aikana pelannut Leicester sai kasaan 81 pistettä, mikä riitti tuolla kaudella mestaruuteen peräti kymmenen pisteen erolla.

Kevät 2016 todisti jalkapallotarinoista kauneinta. Ikuiseksi kakkoseksi jo leimatun Ranierin nostaessa mestaruuspokaalia ilmaan, vastustajien tehdessä kunniakujia jo varmalle mestarille ja Mahrezin noustessa ensimmäiseksi afrikkalaiseksi josta tuli Valioliigan Vuoden pelaaja, koko jalkapallomaailma osoitti kunnioitustaan huikealle ryhmälle.

Match of the Dayn juontaja, Leicesterissä itsensä jalkapallomaailman tietoisuuteen nostanut, legendaarinen hyökkääjä ja mediapersoona Gary Lineker lupasi juontaa seuraavan kauden ensimmäisen lähetyksen pelkissä alushousuissa mikäli Leicester voittaisi ensimmäisen mestaruutensa. 

Kun Leicester kruunattiin mestariksi euforisen kotiyleisön edessä oopperalaulaja Andrea Bocellin laulettua koskettavasti Nessun Dorman sekä Con Te Partiron maanmies Ranierin seisoessa vieressä, jalkapallo- ja urheiluromantikkojen silmäkulmia pyyhittiin salaa tai vähemmän salaa ympäri maailman.