PGA Championship 2022 – Ennakko

Golfkauden toinen major-turnaus pelataan toukokuun 19.-22.5 Southern Hillsissä, Oklaholmassa. Kenttä palaa suurturnauksen areenaksi viidentoista vuoden tauon jälkeen. Suurimmat suosikit ovat tuttuja, mutta field on jälleen laaja ja laadukas.

Identiteettiä etsimässä

PGA Championship on Amerikan PGA-järjestön järjestämä vuotuinen turnaus, joka on saavuttanut asemansa yhtenä neljästä majorista. Sitä on järjestetty vuodesta 1916 ja tämän vuoden turnaus on järjestyksessään 104:s. Pitkästä historiastaan huolimatta PGA Championship on neljästä suurturnauksesta vähiten arvostettu, pitkälti tietyllä tavalla kadoksissa olevan identiteettinsä vuoksi.

Siinä missä Mastersissa pelataan aina samalla kentällä, US Openissa kenttä on aina poikkeuksellisen vaikea ja The Open on olosuhteiltaan täysin erilainen links-kenttineen ja kovine tuulineen, on PGA Championship kaikkea kolmen edellä mainitun väliltä. Major-turnausten välisestä pikkuvelisyndroomastaan huolimatta kasassa on maailman koko kerma ja palkintorahaa jaetaan huomattavan avokätisesti.

Paluu Southern Hillsiin

PGA Championshipissä kenttä vaihtuu vuosittain ja ns. kierrossa on useita USA:n parhaisiin lukeutuvia kenttiä. Tänä vuonna paikaksi valikoitui Oklaholmassa sijaitseva Southern Hills, joka korvasi peliareenana alun perin olleen Trump National Golfin. PGA:n mestaruusturnaus on pelattu Southern Hillsissä neljä kertaa aiemmin (1970, 1982, 1994 & 2007). Lisäksi kentällä on pelattu kolme kertaa US Open (1958, 1977, 2001), joten melko perinteikkäästä major-kentästä on kysymys. Vuonna 2007 pelatussa edellisessä suurkilpailussa voittoon pelasi Tiger Woods, joka monien iloksi on mukana myös tämän vuoden turnauksessa.

Perry Maxwellin suunnittelema Southern Hills Ocean  pelaa turnauksessa noin 7600 jaardia (~6900 metriä) pitkänä. Nykystandardeilla mitattuuna kyseessä ei siis ole mikään superpitkä kenttä, sillä esimerkiksi viime vuonna Kiawah Islandilla kentän mitta oli noin 300 metriä pidempi. Huomionarvoista Southern Hillssissä on, että par-luku on tasan 70 lyöntiä. Ammattilaisgolfissa pienempi par luku tarkoittaa lähtökohtaisesti vaikeampaa kenttää suhteessa pariin. Esimerkiksi Southern Hillsissä par5 -reikiä on vain kaksi, mikä tarkoittaa suoraan kahta hyvää birdie -mahdollisuutta vähemmän. Ammattigolfissa alle parin menevät reikätulokset painottuvat hyvin vahvasti par5 -reikiin, sillä lyöntipituuksien kasvun myötä lähes kaikki reiät ovat huippupelaajille kahdella lyönnillä tavoitettavissa.

Parin viime vuoden kentistä poiketen Southern Hills ei ole lähtökohtaisesti mikään pommittajien paratiisi. Kentän haasteet eivät tule niinkään sen pituudesta, vaan enemmänkin järkevästi kasvatetusta metsästä sekä griinien ympärillä kulkevasta kapeasta joesta. Normaaliin PGA Tourin kenttään verrattuna tarkkuus tiiltä nousee kentällä suureen rooliin, sillä usealla väylällä vinoon menneen avauksen jälkeen ei ole mahdollisuutta tavoitella griiniä toisella lyönnillä. Toki pituudellakin on merkitystä ja majoreille tuttuun tapaan kentältä löytyy sekä yli 600 jaardisia par vitosia kuin myös kaks yli 500 jaardista par nelosta. Suhteessa pariin kentän vaikeimpia reikiä on myös reikä numero kahdeksan, joka on yli 250 jaardinen par-3.

Tutut suosikit

Viime vuonna PGA Championshipin mestaruutta juhli Phil Mickelson, joka ei kuitenkaan ole tänä vuonna mestaruutta puolustamassa. Mickelson ei pelatessaankaan olisi kuulunut suosikkeihin, kuten ei myöskään toisen kilpailunsa pelaava Tiger Woods. Legenda palasi pitkän kuntoutuksen jälkeen tositoimiin Mastersissa, mutta hyytyi vahvan alun jälkeen viikonloppuna sijoille ynnä muut. Woods on todennäköisesti fyysisesti paremmassa kunnossa kuin Mastersissa, mutta lähtökohtaisesti top20 -sijoitusta voi pitää hänen kohdallaan huikeana suorituksena. Toisaalta mitään ylitsepääsemättömiä esteitä myöskään menestykselle ei ole. Mastersissa Tiger pystyi kamppailemaan tiiltä tasapäisesti nuorempien kanssa, vaikkakaan ei enää kuulu kentän pisimpiin. Rautapelaaminen on Southern Hillssissä niin suuressa roolissa, että kaikkien aikojen parasta rautapelaajaa ei missään tapauksessa kannata jättää täysin ulos laskuista.

Kilpailun suosikkien ykköskategoriaan voi nostaa kolme nimeä. Maailmanlistan ykköseksi itsensä kammennut Scottie Scheffler oli Masterissa mykistävän hyvä ja otti ensimmäisen majorin jatkoksi kolmelle PGA Tourin voitolle tällä kaudella. Schefflerin osalta ongelmaksi voi muodostua kentän layout, sillä pitkälyöntinen jenkki ei kuulu tarkimpiin pelaajiin. Mikäli avaukset pysyvät edes suht hyvin pelattavissa paikoissa, on Scheffler lähes varmuudella kamppailemassa kärkisijoista vielä viimeisenä päivänä. Kenraalissaan maailman listan ykkönen oli viidestoista, vaikka puttasi omiin standardeihinsa nähden jopa surkuhupaisan huonosti.

Toisena nimenä on nostettava esiin Jon Rahm, joka meidän papereissa on myös Schefflerin edellä. Espanjalaisen peli on hakenut uomiaan viimeiset reilut puoli vuotta, mutta voiton tuottaneessa Mexico Openissa Rahm sai lukkoja auki ja sai putterinsa pitkästä aikaa tekemään yhteistyötä. Rahm on kaikista pelaajista jopa selkeästi laadukkain pallonlyöjä, sillä hän on tiiltä pituuden lisäksi tarkka. Myös lähestymisissä Rahm on aivan maailman eliittiä, joten lähtökohdat ovat erinomaiset. Kolmas suursuosikki on Rory McIlroy, joka tosin on viime aikoina pelannut melko vähän. Mastersissa tullut toinen sija oli irlantilaisen paras major-sijoitus hetkeen, eikä voitto ollut kaukana myöskään toukokuun alussa pelatussa Wells Fargo Championshipissä. Schefflerin tavoin McIlroy saattaa olla jonkin verran ongelmissa kentän tarkkuusvaateen kanssa, mutta avausten osuessa kohdalleen McIlroy on nykykunnossaan todella laadukas pelaaja.

Haastajissa nuorta osaamista ja kokeneita kehäkettuja, mustia hevosiakin löytyy

PGA Tourilla on ollut käynnissä pieni sukupolven vaihdos, minkä myötä moni kokeneempi nimi on pudonnut stastin rooliin. Vielä viime vuonna majoreissa loistavasti pelanneen Louis Oosthuizenin tai pitkään lajia hallinneen Dustin Johnsonin mahdollisuudet menestyä ovat laskeneet melko lyhyessä ajassa merkittävästi, kun taas parikymppisiä laatupelaajia on Tourilla pilvin pimein. Tässä kilpailussa nuoriso-osaston ykköstykki lienee Collin Morikawa, jolle tarkkuutta vaativa kenttä sopii kuin nenä päähän. Morikawa on lyhyellä urallaan napannut jo kaksi majoria, joskaan tällä kaudella amerikkalainen ei ole ollut aivan terävimmillään.

Toinen realistiset (yli 2% voittomahdollisuus) voittomahdollisuudet omaava nuori on  Viktor Hovland, joka oli alkuvuodesta mielettömässä lennossa. Myös Hovland kuuluu pelaajakatraan tarkempaan puoliskoon, joskaan ei perusta peliään aivan yhtä paljon tarkkuuteen kuin esimerkiksi Morikawa. Kaksikon lisäksi kovimpiin haastajiin kuuluu noin kymmenen kolmenkympin molemmin puolin olevaa pelaajaa. Justin Thomasin kuiva kausi on pelin tasoon nähden ollut majoreissa pitkä, kun taas Patrick Canlaylta voitto puuttuu kokonaan. Hideki Matsuyama on taas nostanut päätään, kuten myös hurjan kirin AT&T Byron Nelsonissa tehnyt olympiavoittaja Xander Schauffele. Nelikosta peleihin kelpaa Matsuyama, jonka voitolla panokset saa takaisin kertoimella 36. Toinen peleihin otettava pelaaja haastajaryhmästä on Matthew Fitzpatrick, joka saa yleisesti hurjan vähän huomiota pelin tasoonsa nähden. Britti on myös markkinoilla auttamattoman aliarvostettu ja voittotarjous 51.00 raapustetaan ilolla kupongille.

Ison varianssin lajina golfissa nähdään säännöllisin väliajoin isoja yllätyksiä ja niiltä tuskin vältytään tässäkään kilpailussa. Tarkkuutta vaativalla kentällä esimerkiksi viime vuonna The Openissa väläyttänyt Russell Henley voi olla yllättävän kova luu, kuten myös viime viikolla top-5 sijoituksen ottanut Sebastian Munoz. Molemmilta löytyy voitottomuudesta huolimatta kokemusta myös kovien karkeloiden kärkipaikoilla pelaamisesta ja nykykertoimilla (Henley @ 111 & Munoz @ 126) kokeilut ovat selviöitä.

Isomman profiilin haastajista esiin voisi nostaa Corey Connersin, joka on pitkässä juoksussa ollut noin 6% keskivertoa PGA Tourin pelaaja tarkempi tiiltä. Noin neljä odotettua väyläosumaa enemmän 72 reiän kilpailussa antaa Connersille hyvän pohjan rakentaa, mutta kanadalaisen on saatava heikko lähipelaamisensa toimimaan mikäli voitosta mielii taistella. 

Vedot

Tuttuun tapaan PGA Championshipiin on tarjolla kasapäin erilaisia vetoja ja voittajamarkkina on avattu jo todella aikaisin. Nykymarkkinasta löytyy muutamia hyviä outright-kohteita, joista etenkin Matsuyamalla ja Fitzpatrickillä on aitoja mahdollisuuksia voittaa. Muut napsut ovat enemmän longshot -kohteita, mutta nekin osuvat joskus ja osuessaan tuovat pienelläkin panoksella mojovat tuotot.

Voittaja:

Hideki Matsuyama @ 36.00
Matthew Fitzpatrick @ 51.00
Corey Conners @ 71.00
Russell Henley @ 111.00
Sebastian Munoz @ 126.00

Pikaopas golf-vedonlyöntiin

Mastersissa, kuten missä tahansa golfturnauksessa vedonlyönti on päällä läpi turnauksen ja fiksulle pelurille sijoituspaikkoja löytyy useita. Perinteisesti voittajaveto on ollut suosittua, sillä harvinaisissa tapahtumissa kertoimet ovat korkeita eikä rahaa tarvitse sijoittaa isoja määriä. Vetokohteita löytyy myös top-5, top-10 sekä top-20 sijoituksille, jotka ovat varianssin kannalta hieman voittajavetoja inhimillisempiä.

Turnausvetoja voi yksittäisten pelaajien sijoitusten lisäksi lyödä myös pelaaja vastaan pelaaja tai ”ryhmän paras” -tyyppisesti. Etenkin ryhmävedoissa kannattaa olla tarkkana sääntöjen suhteen, sillä ns. dead heat -säännön voimassaolo on todella tärkeää. Dead heat -sääntö tarkoittaa sitä, että tasapelitilanteessa vedon kohteena olevan pelaajan kerroin jaetaan tasapeliin päätyneiden pelaajien lukumäärällä.

Turnausvetojen lisäksi vetoa voi lyödä myös päiväkohtaisesti. Päiväkohtaisista vedoista löytyy useimmiten H2H-vedot ja  3-ball vedot,  joissa etsitään samassa ryhmässä pelaavien pelaajien parasta tulosta kyseessä olevalle kierrokselle.

Nautinnollista majoria!